Puutarhaunelmia

Kesän säät eivät olleet parhaat mahdolliset lomailijalle. Onneksi sentään viimeiset puolitoista viikkoa on sää hellinyt - ehkä liiankin kanssa (voiko kesäsäähän olla koskaan tyytyväinen?). Kun sunnuntaina tulimme kotiin, sain huomata että pienen puutarhani kasvit olivat ilmoista nauttineet. Nurmikko ylti puoleen sääreen ja moni kasvi oli kasvanut enemmän kuin olin osannut kuvitella. Tillikin on yli metrin mittainen.

Keväällä tein pienen kukkapenkin pihallemme, mihin istutin ruusuja. Toiveeni oli, että saisin ne edes juurtumaan. Kukista en edes uskaltanut haaveilla. Nyt penkissä on yksi kukkaan puhjennut kukka ja parikymmentä nuppua. Aivan uskomatonta! Isäni suositteli minulle Nina Weibull-nimistä ruusua, joka on hänen kokemustensa mukaan helppohoitoinen. Se näyttää tarkoittavan sitä, että kukka nauttii siitä, ettei sen oloon puututa lainkaan. Se sopii minulle.

Kärhötkin ovat yllättäneet minut. Kesäkuun alussa ensimmäinen teki suuria ihania valkoisia kukkia, sitten toiseen tuli lukuisia viininpunaisia kukkia, joista on vieläkin aavistus jäljellä. Nyt kolmanteen on puhjennut pari ensimmäistä kukkaa ja ne ovat puna-valkoisia eli yhdistelmä edellisistä. Nuppujakin on useita. Ja minä kun olin ostavinani kolme samanlaista ja tummansinistä kärhöä viime kesänä, mutta tyytyväinen olen näihinkin. Enemmänkin kuin tyytyväinen. Nehän tuntuvat kukkivan koko kesän.

Toistakin kukkapenkkiä (alla) olen pihallemme rakennellut ja sitä jo vähän muuttanutkin. Se on reunustettu kivillä ja siihen on istutettu sellaisia kuivemman paikan kukkia (tähkälaventeli, keltamaksaruoho sekä yksi muu). Ne näyttävät juurtuneen, mutta ensi vuonna näemme vasta innostuvatko kukkimaan.

Hieman olemme saaneet puutarhastamme satoakin. Omenapuu ei tänä vuonna kukkinut, mutta marjapensaaseen tuli muutama marja. Kausimansikka on tehnyt mansikoita koko kesän, joista olemme saaneet pientä iloa. Sato tuntuu vaatimattomalta, kun maalla meillä oli useita marjapensaita täynnä marjoja.

Puutarhanhoito - pienenkin sellaisen - hoito on myös haasteellista. Alkukesästä yritin taistella jättitatar-putkikasvia vastaan, jonka nimen sain selville ystävällisen kommentoijan kautta ja kehnosti myös kirvoja vastaan. Nyt loman aikana etanat kävivät (taas kerran) popsimassa samettiruusuni lehdet. Ärsyttää! Olutansaan en etanoiden suhteen oikein usko ja niiden kerääminen iljettää yksitellen, mutta se lienee ainoa keino. Nyt niille ei enää näytä mitään erikoista herkkua olevan jäljellä. Kuunliljojenkin lehtiä ne ovat varmaankin syöneet.

Menetys ei kovin paljon harmita, sillä istutin alkukesästä samettiruusuja penkkeihin, kun monivuotiset kasvit näyttivät niin pieniltä. Tuollaiset yksivuotiset kasvit (ja edullisetkin) ovat kätevä keino saada ensimmäisenä kesänä kukkapenkki näyttämään rehevältä, kun on istuttanut perennoja. Niin ei tule istutettua monivuotisia kukkia liian tiheään, mihin ainakin minä herkästi syyllistyn.

Pari päivää sain puutarhaani kunnostaa, jotta sain sen mieleisekseni. Ruohonkin leikkaus oli haaste, kun se oli niin pitkää. Yksi kurjenpolvi pitäisi vielä leikata. Muut leikkasinkin ennen lomaa ja niissä on hieman uusia kukkiakin.

Mitäköhän seuraavaksi pitäisi tehdä? Miten syksyyn pitäisi varautua?