Puolitoista vuotta me päättäjät olemme tehneet päätöksiä talouden synkkien varjojen alla. Monenlaisia ratkaisuja onkin jo tehty ja niiden ansiosta viime vuosi ei ollut niin huono kuin pelättiin. Nytkin jo väläytelty tämän vuoden taloussuunnitelman avaamista, vaikkei selkeitä perusteita sille ole.
On riski, että pelko ja epävarmuus saa meidät tekemään hätäisiä ratkaisuja, joista ei ole kuin haittaa tai joista koituu iso lasku myöhemmin. Vaikeina aikoina olisi tärkeää kyetä näkemään pidemmälle, tarkastelemaan vaihtoehtojen vaikutuksia laajasti.
Lyhytnäköisyys ja hätiköiminen ovat riskejä, jotka ovat nousseet mieleeni myös Espoon keskuksen tulevaisuutta suunniteltaessa. Jokainen meistä voi itse nähdä, kuinka hidasta työtä suunnitelmien ja kehittämisen toteuttaminen on. Tarvitaan uskoa ja määrätietoisuutta kulkea silloinkin, kun on vaikeaa.
Lommilan kauppakeskusta hypermarketteineen on tarjottu Espoon keskuksen pelastajaksi ja veturiksi. On kuitenkin vaikea uskoa, että sellaisenaan se elävöittäisi asuinaluettamme laajasti, vaan enemmänkin saattaisi kuihduttaa aseman seutua, jonka liikekeskukset etsivät yhä paikkaansa. Keskuksen yksi vaikeus on siinä, että rata jakaa alueen.
- Kuinka siis kaupallisen keskuksen siirtäminen kahden moottoritien ja yhden päätien muodostamaan kolmioon voisi edistää yhtenäisen kaupunkirakenteen syntymistä? Lommilan suunnittelijoilta on vaadittava rohkeampaa otetta, näkymää tulevaisuuden liikekeskuksesta, joka oikeasti täydentää nykyistä palveluvalikoimaamme.
Virastokeskuksen uudistamisen suuntaviivoista päättäminen on ollut vaikeampaa kuin kukaan osasi kuvitella. Nyt talouden varjot heittävät senkin ylle oman haasteensa: pitäisikö meillä silti olla rohkeutta ratkaista kaupungintalon kohtalo kestävästi, eikä vain ensi vuoden talousarviota tuijotellen? Esitykset, joiden mukaan kaupungin työntekijät voidaan surutta ripotella ympäri kaupunkia sijaitseviin vuokrakoppeihin, ei vastaa omaa käsitystäni toimivista hallintorakenteista tai työhyvinvoinnista. Jos ne seikat unohdetaan, maksetaan isoja kuluja myöhemmin.
Samaan aikaan olemme pohtineet palvelurakennettamme. Tavoite koota palveluita yhteen isompiin kokonaisuuksiin on sinänsä kannatettava, kunhan samalla huolehditaan jokaisen kaupunkikeskuksen palveluiden toimivuudesta. Espoossa on useita keskuksia, joiden asukkailla on oltava oikeus saada omalta alueeltaan palveluita. Toimivat ja monipuoliset palvelut ovat se tekijä, joka tekee kaupunkikeskuksistamme vetovoimaisia. Ja toisaalta palveluiden alasajo, suistaa keskukset kuihtumisen kierteeseen. Se ei voi olla Espoon visio tulevasta.
Espoon keskuksenkin alueella asuu ihmisiä keskikokoisen kaupungin verran. On ihan kohtuullista odottaa, että omalta alueelta löytyy merkittävin osa palveluista. Erikoissairaanhoito on sitten asia erikseen, kuten myös päivystyspalvelut.
Elämme vaikeita aikoja ja se vaatii meiltä rohkeutta. Sitä voi osoittaa myös katsomalla kauas ja näkemällä sen, mikä tässä ajassa ja tässä päivässä on säilyttämisen arvoista.
*
Kirjoitus on julkaistu Keski-Espoon Sanomissa 5.3.2010 Päättäjän palstalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti