Kansainvälinen sosiaalityön päivä ja espoolainen köyhyys

Sain ammattiliittoni edustajalta kuulla, että tiistaina vietetään kansainvälistä sosiaalityön päivää. Hienoa, että tälläkin tavalla pyritään nostamaan esille sosiaalityötä ja sen merkitystä. Keskustelua todella tarvitaan!

Itse kannan erityistä huolta lastensuojelun sosiaalityön tulevaisuudesta. Edellinen eduskunta hyväksyi uuden lastensuojelulain ennen kuin lähti tekemään vaalityötä. Laki on todella tarpeellinen. Se selkeyttää lastensuojelutyötä ja –asiakkuutta. Se myös vahvistaa lasten ja perheiden lähiverkostojen merkitystä ja nykyaikaistaa lastensuojelun käsitteistöä.

Paljon myös tuosta laista puhuttiin jo valmistelun yhteydessä. Tässä keskustelussa keskityttiin juuri näihin sisällöllisiin uudistuksiin, mutta ei niinkään siihen, kuinka lastensuojelulaki tulee täsmentämään joku vuosi sitten hyväksyttyä sosiaalityön kelpoisuusehtoja. Näinhän oli tarkoituskin, että kelpoisuusvaatimuksia tarkennetaan kun erityislakeja säädetään.

Uusi lastensuojelulaki on ihanteellisen jämäkkä sosiaalityöntekijöiden suhteen. Laki määrää, että jokaiselle asiakkaalle tulee nimetä hänen asioistaan vastaava kelpoisuusehdot täyttävä sosiaalityöntekijä. Lisäksi laki säätää, että vain kelpoinen sosiaalityöntekijä voi valmistella lapsen asioita silloin, kun tilanne on niin vaikea että on perusteita huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen.

Tämän kai pitäisi olla itsestään selvää ja on onnetonta, että alan ammattilaisena joudun pitämään sitä korkeaotsaisena ihanteellisuutena. Jokaisessa kunnassa tulisi nyt miettiä, kuinka tästä oikein selvitään.

Ainakin toistaiseksi olemme joutuneet turvautumaan muun koulutuksen saaneiden ammattitaitoon, koska päteviä sosiaalityöntekijöitä ei kerta kaikkiaan näillä palkoilla, tällä alan maineella ja mitoituksella saada. Syiden järjestyksestä en oikeasti ole varma. Ensi vuoden alussa näille työntekijöille ei jää mitään tehtäviä, joten vastuu kelpoisten työntekijöiden harteilla painaa entistäkin suurempana. Vaaditaan huolellista työn organisointia, jottei työntekijät tee yllättäviä johtopäätöksiä. Kuka lähtee ensimmäisenä? Kuka sammuttaa valot?

Minusta olisi nyt aika arvostaa pitkään erilaisia sijaisuuksia tehneiden koulutuksellisesti epäpätevien ammatillista osaamista. Tästä ei nyt vain selvitä ilman, että näitä muun tutkinnon suorittaneita muunto- tai täydennyskoulutetaan kelpoisiksi sosiaalityöntekijöiksi. Näin saamme pysyvyyttä lastensuojeluun ja tuemme myös sosiaalityön yliopistollisen tutkinnon suorittaneiden työssä jaksamista.

Mitä tämä tarkoittaisi asiakkaan kannalta? Tietysti asiakkaan kannalta on tärkeää, että erittäin vaikeissa, herkissä ja henkilökohtaisissa asioissa heitä palvelee ammattitaitoinen työntekijä. Siksi myös lastensuojelulaissa on selkeät vaatimukset, mutta tässä työssä on myös kokemuksella iso merkitys, jota näillä esille nostamillani työntekijöillä olisi ja jota me kaikki tarvitsisimme. Heillä on jo nyt yhteistyöverkoston tuntemusta, hyvä ja luottamuksellinen asiakassuhde ja monilla erinomaista lain osaamista.

Luottamuksellisen asiakassuhteen luominen vie aikaa ja työntekijöiden vaihtuvuus on erityisen hankalaa asiakkaiden kannalta. Siksikin minusta meidän sosiaalityöntekijöiden tulisi tinkiä hieman oman reviirimme korostamisesta ja edistää kaikin tavoin erilaisia keinoja kouluttaa kelpoisia sosiaalityöntekijöitä.

***
Vähän niin kuin tuon päivän kunniaksi valtuusto puhui tänään pitkään espoolaisesta köyhyydestä ja tarviiko siitä tehdä tutkimus, jota valtuustoaloitteessa esitettiin. Meille esitettiin, että tutkimuksen sijasta selvitetään nyt espoolaisten toimeentulotukiasiakkaiden tilannetta ja toimeentulon käsittelyn ongelmia sekä valmistellaan jatkossa säännöllisesti hyvinvointikertomus.

Myönnän, että Hesarin piikittely siitä, että näin Espoossa köyhyys muuttuu hyvinvointivajeeksi ja etääntyy sopivasti hienommaksi asiaksi kosketti. Mielestäni on kuitenkin hyvä, että lautakunta keskittyy nyt toimeentulotukiasiakkuuteen, koska juuri pitkäaikainen toimeentuloasiakkuus on köyhyyden kovaa ydintä.

Ajattelen myös niin, että tuollainen säännöllinen hyvinvoinnin tilaa kuvaava kertomus, jossa on myös alueellista tietoa sekä kuvaus toimista, joilla asioihin voidaan puuttua, on hyödyllisempi päätöksenteon kannalta kuin yksittäinen tutkimus. Toistuessaan vuosittain näemme siitä myös suuntaa, mihin Espoossa olemme menossa ja olemmeko tehneet oikeita ratkaisuja. Parhaimmillaan se voi muodostua hyväksi tueksi, kun mietimme palveluiden kehittämistä vuosittain talousarvion yhteydessä.

Iso tyttö!

Olemme tänä viikonloppuna viettäneet Elsan 3-vuotissynttäreitä. Ohessa kuva, jossa isoveli Väinö pitää kiinni siskostaan.

Pieni prinsessamme on ollut varsin innoissaan juhlistaan ja iloinnut kovin saamistaan lahjoista. Kevätpipo, kaulakoru, ponit ja vauvat ovat kaikki olleet ihania lahjoja.

Haasteena on jälleen kerran ollut jakamisen vaikeus isoveli kun on ollut yhtä innostunut poneista ja monesta muustakin. Onneksi kuitenkin yhteisen leikin säveletkin on löytyneet.

Pieniähän nuo vielä ovat, mutta jotenkin merkittävältä tuntuu se, ettei perheessämme ole enää alle 3-vuotiaita lapsia. Niin paljon he ovat jo oppineet ja kovin taitaviksi monessa tulleet.

Pientä tuuletusta Espoon keskuksesta!

Olin äsken kaupunginhallituksen elinkeino- ja työllisyysjaoston kokouksessa, jonka tehtäviin kuuluu ajoittain tarkistaa Espoon keskuksen kehittämissuunnitelman etenemistä. Kuten moni on varmaan Hesaristakin lukenut listalla oli kysymys kaupungintalon tulevaisuudesta.

Mutta esillä oli myös pieniä suuria asioita aloitteestani, sillä esitin, että otamme kantaa Espoon aseman sillan kunnostamiseen. Kun asiasta keskustelimme huomasimme olevamme yhtä mieltä asiasta ja niinpä esittelijä muutti esitystään. Kaupungin tiedotteessa todetaankin, että "Espoon asemasilta ja aseman ympäristö siistitään vuoden 2008 alkuun mennessä."

Tätä me asukkaat olemme todella odottaneet! Ja kuinka moni muukin tuon aseman kunnon näkeekään heti aamulla asemalle tullessaan. Se ei todella mieltä ylennä ja nyt tuota päätöstä oli hyvä perustella sillä, että Espoo juhlii ensi vuonna 550-vuotista taivaltaan. Kyllä nurkat pitää siihen mennessä saada parempaan kuntoon!

Kaupungintalon kohtalo ratkeaa myös ensi vuonna osana laajempaa arkkitehtikilpailua, jonka tulokset tullaan julkaisemaan juhlaviikolla elokuussa 2008. Itse en ole kaupungintalon innokas suojelija enkä purkaja. Jotain sille kuitenkin pitää tehdä, sillä jokaisella itseään kunnioittavalla kaupungilla pitää olla kunnollinen, hieno ja kaupunkikuvallisesti edustava kaupungintalo.

Sen sijaan kaupungintalon vieressä olevan virastotalo I:n näkisin hyvin mielelläni muuttuvan asunnoiksi. On kuitenkin todella mielenkiintoista nähdä, millaisia ideoita saamme, jotta voimme uudistaa koko virastokeskuksen.

Ja etteikö Espoon keskuksessa tapahtuisi kaikenlaista muutenkin! Oli taas hienoa nähdä listaus tulevista suunnitelmista. Niistä myöhemmin. Ehkä tämä elämä tästä lähtee... Ja joskus on vielä aihetta tuulettaa kunnolla.

Musta maanantai

Vaalitappio tuli, eikä sitä voi muuksi selittää. Eduskuntavaaleissa tuli yllätyksiä. Valitettavasti yllättävät läpimenijät löytyvät tällä kertaa toisten puoleiden joukoista ja putoajat meiltä ja vasemmistoliiton riveistä. Harmittaa esim. Rahkosen Susannan ja Kari Uotilan puolesta.

Kansalaiset ovat puhuneet ja linja on selkeä. Se tulee varmasti näkymään myös hallituskokoonpanossa. Saamme jälleen porvarihallituksen. Mielenkiintoista nähdä, millainen sen ohjelma tulee olemaan.

Oppositioaika on syytä käyttää hyväksi ja arvioida ensiksi tarkasti sitä, mikä kampanjassa meni pieleen. Sen lisäksi syvällisempi aatteellinen pohdinta olisi paikallaan. On osattava sanoa selkeämmin, millaista yhteiskuntaa me haluamme rakentaa, mitä muuttaa ja mitä parantaa. Maailma eikä edes tämä maa ole valmis. Näin me tulemme seuraavalla kerralla entistä vanhempina.

Työ Espoossa jatkuu. Tänään on jo neuvottelutoimikunnan ja valtuustoryhmän kokoukset. Listalla on monenlaisia asioita: asemakaavoja ja aloitteita. Lisäksi tällä viikolla on kokouksia, joissa käsitellään mm. Oopperan tilannetta, pääkaupunkiseudun maahanmuuttajapolitiikkaa ja Espoon keskuksen kehittämistä.

Arki auttaa unohtamaan suurimman järkytyksen. Toivottavasti. Valitettavasti näissä tunnelmissa ei tee mieli edes kirjoitella matkaraporttia Parhasta, joka oli upea. Euroopan historia oli niin uskomattoman selkeästi läsnä koko kaupungissa. Suosittelen!

***

Kalenteri kertoo, että tänään liputetaan Minna Canthin kunniaksi ja vietetään tasa-arvon päivää sen vuoksi. Toivotan teille siis kaikille hyvää ja tasa-arvoista päivää kaikesta huolimatta!

Sydämellä vai laskutikulla kirjastoista?

Meillä oli eilen Paras-maanantai ja ryhmäkokous sen jälkeen. Aiheena oli siis pääkaupunkiseudun yhteistyöhankkeiden ja puitelain vaatimien selvitysten tilanne. Voi sitä väliraporttien, toimeenpanosuunnitelmien, selvitysten, toimenpide-ehdotusten ja muiden asiakirjojen määrää! Kaiken kaikkiaan siis asiat ovat kesken, vaikka aikaa ei olekaan paljon kesäkuun valtuustojen yhteiskokoukseen.

Tuon lisäksi keskustelimme kirjastoista. Kaupunginhallituksessa on pöydällä Espoonlahden aluekirjaston hankesuunitelma, jonka yhteydessä on käyty keskustelua Soukan ja Kivenlahden kirjastojen tulevaisuudesta. Politiikka on siitä erikoinen laji, että meille voi todella olla epäselvää onko huo kirjastot päätetty lakkauttaa kirjastoverkkoselvityksestä päätettäeässä vai ei. Joskus päätös voidaan kirjoittaa niin, että sen voi jokainen lukea haluamallaan tavalla.

Toisaalta voi myös kysyä onko sillä väliä, sillä ainahan me voimme olla viisaampia kuin aiemmin, eikö? On myös erikoista, että vaikka Espoonlahden aluekirjaston valmistuminen kestää vuosia niin joidenkin mielestä meidän pitäisi jo nyt päättää, millaiset kirjaston lähipalvelut seuraava valtuusto haluaa asukkaille tarjota. Eikö olisi syytä edetä asia kerrallaan ja nyt päättää vain hankesuunnitelmasta?

Se tässä on hienoa, että olen saanut paljon lisätietoa kirjastoista. Kirjasto olohuoneena -projekti on tuottanut hyvää tulosta esim. Laajalahdessa, josta on tulossa jo eräänlainen brändi uudenlaisesta asukasyhteistyöstä pienessä kirjastossa. Miksi tätä ei voisi laajentaa?

Kivenlahden palvelukeskuksen kävijämäärä on kasvamassa ja Saunalahden uusi alue tulee jäämään täysin ilman lastenkirjastoa, joka sinne oli suunnitteilla. Lisäksi kuulin, ettei tuon kirjaston lähellä olevassa koulussa ole lainkaan omaa kirjastoa.

Soukan kirastoa taas ei ole vuosiin edes haluttu kehittää, joten sitä kautta onkin sitten löytynyt "hyvät" perustelut sulkea koko paikka ja lisätä edelleen Omenan kävijämäärää, joka nyt jo on huipussaan. Yhteistyötä sielläkän voisi tehdä koulun ja miksei työväenopiston kanssa, jos tahdotaan.

Kirjsto on sivistyksemme kivijalka ja elinikäisen oppimisen perusta. Erityisesti lapsille on tärkeää, että kirjasto on lähellä, siksi yhteistyön kautta olisi perusteltua etsiä keinoja säilyttää kirjasto lähipalveluna.

Jos aluekirjastojen yhteydessä on aiemmin suljettu lähikirjastoja ei se ole syy jatkaa samalla linjalla. Minusta meillä voi olla erilaisia alueita tässä mielessä nyt ja myös tulevaisuudessa. Se kai olisi strategiankin mukaista, kun siinä puhutaan omaleimaisista kaupunkikeskuksista.

Millaiset vanhusten palvelut?

Tänään STM:n kansliapäällikkö esittää riippumatonta tahoa määrittelemään vanhustenpalveluiden tarve. Nyt hänen mukaansa kuntien palvelut ja henkilöstön rakenne ja mitoitus määrittelevät, mitä tarjotaan. Tämä pitäisi siis saada käännettyä päin vastoin ja olen tismalleen samaa mieltä.

Viime viikolla tuli asiaan jonkin verran paneuduttua, kun valtuuston puheenjohtaja Markku Sistonen järjesti vanhuspalveluiden henkilöstölle kuulemistilaisuuden. Saimme kerrankin kuulla palveluiden tilanteesta niiltä, jotka työtä käsillään tekevät ja tilaisuus oli erinomainen.

Samalla viikolla muuten sosiaali- ja terveyslautakunta pohti kriisikokouksessa Maria Guzeninan johdolla kotipalvelun henkilökunnan työaikakysymystä ja käsittääkseni myös Jorvin päivystyksen tilaa. Päivystys on osittain ruuhkautunut, koska vanhuspalveluissa ei hoitoketju toimi.

Kuulemistilaisuudesta itselleni jäi mieleen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, siksi tuo Markku Lehdon ajatus riippumattomasta selvityksestä tuntuu aiheelliselta. Meillä Espoossa vanhustenpalveluista on toki keskusteltu esim. Markun tekemän valtuustoaloitteen yhteydessä ja myös keskusteluissa, joissa olemme pohtineet Puolarmetsän sairaalan tulevaisuutta.

Puolarmetsästä tehdään ratkaisuja tämän kevään aikana. Se tullaan peruskorjaamaan, mutta auki tuntuu edelleen olevan se, millaista palvelua sairaala tulee jatkossa vanhuksille tarjoamaan. Perusturvajohtaja haluaa vähentää pitkäaikaissairaanhoitoa ja tuottaa enemmän kodinomaista hoitoa vanhuksille. Kuulostaa kauniilta, mutta arki tuntuu olevan toisenlaista, kun ammattilaisia kuuntelee ja myös tuon kodinomaisen hoidon sisältö vaikuttaa epäselvältä.

Kun vanhusten määrä väistämättä kasvaa, lisääntyy myös erittäin huonokuntoisten vanhusten määrä teimme me mitä tahansa. Näin tuntuu huonolta ajatukselta vähentää näitä hoitopaikkoja, joita nytkin on liian vähän.

Jotta saisimme hoitoketjun toimimaan ja tekisimme oikeita päätöksiä, toivoisin ainakin itse saavani vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
- Miksi vain yhdellä alueella on kotiutushoitajia, jos kyseinen toiminta on osoittautunut tarpeelliseksi ja tukee suunnitelmallista kotihoitoa?
- Miksi meillä ei ole vanhussosiaalityöntekijöitä ja mikä heidän toimenkuvansa pitäisi olla?
- Miten vanhuksen maksuvastuu muuttuu, jos häntä ei hoidetakaan pitkäaikaissairaiden osastolla vaan kodinomaisessa hoitolaitoksessa? Entä edellyttääkö se vanhukselta enemmän oma-aloitteellisuutta hoitoon hakeutumisessa?
- Miten palvelutaloverkkoamme on syytä kehittää? Tästä tuleekin syksyllä selvitys viimein.
- Kuinka henkilökunnan osaaminen otetaan huomioon palveluiden kehittämisessä ja myös rekrytoinnissa? Itselleni syntyi kuva, että halukkuutta ja osaamista olisi.
- Miten rekrytointia tulisi kehittää, jotta avoinna oleviin paikkoihin todella saataisiin tekijöitä. Nytkin saimme kuulla, että varahenkilöjärjestelmä on "olemassa", mutta vain paperilla, sillä hakijoita ei ole ollut, kun paikoita ei missäään ole tiedotettu. Kaupunki hyödyntää esim. internetin mahdollisuuksia kehnosti, eikä ole riittävästi yhteydessä oppilaitoksiin.

Tavoitteena tulee tietysti olla se, että vanhusten hoitoketju (ennaltaehkäisevä työ - kotihoito - ?? - geriatrinen keskus - pitkäaikaishoito) toimii ja että vanhukset saavat oikea-aikaisesti oikeaa hoitoa, jolloin myös työntekijöiden jaksaminen parantuu.

Kauas kaupat karkaavat

Viikolla uutisoitiin Hesarissa (28.2.-07) Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuksesta, jonka mukaan kaupat karkaavat yhä kauemmaksi nimenomaan lapsiperheistä. Päivittäistavarakaupat keskittyvät kuntien suuriin taajamiin ja hypermarketit keskustojen reunamille. Suurten hypermarkettien liepeiltä taas ovat pienemmät kaupat kadonneet. Kaupat ovat yhä kauempana sieltä, missä lapsiperheet asuvat.

Tutkijan mukaan ekologisesta näkökulmasta ja erilaisten kuluttajaryhmien kannalta nykyinen kehitys on huolestuttavaa. Kaupassa käyntiin tarvitaan liian usein auto ja siihen kuluu liikaa aikaa, joka lapsiperheissä muutenkin on kortilla. Ikäihmisten ja muiden, joille liikkuminen on hieman hankalampaa, mahdollisuudet hoitaa kauppa-asioitaan ovat myös vaikeutuneet.

Tästäkin näkökulmasta tuo viime viikolla tekemäni adressi www.adressit.com/tuomarila on hyvinkin ajankohtainen. Ennen Tuomarilassakin oli useita kauppoja, nyt ei yhtä ainoaa. Myös Suvelasta on yksi pieni kauppa lopettanut toimintansa.

Espoon keskuksen kaupalliset palvelut ovat onneksi paranemassa, joka tietysti on alueemme kannalta toiveita herättävä asia. Ison huolen varjon kuitenkin kaikkien hyvien suunnitelmien ylle tuo Lommilaan suunniteltu hypermarketkeskittymä, jota itse olen kutsunut Lommilan hypervirheeksi. Se sijaitsee juuri keskuksen reunalla ja perustuu yksityisautoiluun. Se on siis räikeästi ristiriidassa kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa!

No, katsotaan miten sen suunnittelu etenee. Nythän hankkeen kaupallisista vaikutuksista on tekeillä uusi selvitys, jota odotan mielenkiinnolla. Valitettavasti usein nuo selvitykset ovat sellaisia kuin tilaajat toivovat eivätkä perustu luotettavaan analyysiin. Olisi tärkeää avoimesti kertoa, kuinka tuo hanke väistämättä vaikuttaa lähipalveluihin heikentävästi, mutta on varmasti loistava sijoitus kaupan toimijoille.

Sitä ennen jatkan adressiin nimien keruuta ja yritän omalta osaltani luoda uskoa lähipalveluiden kannattavuuteen. Arkielämän toimivuuden kannalta ne ovat välttämättömiä.

Adressi kaupan puolesta ja muita aloitteita

Olin eilen Espoontorilla vaalihumussa ja keskustelemassa paikallisista asioista. Puhuimme taas tuosta Tuomarilan aseman viereen suunnitellusta kaupasta, josta ei tunnu sopimusta syntyvän. Syntyi idea, että teen sen puolesta nettiadressin ja välitän siitä sitten tietoa maanomistajalle ja kaupalle. Tavoitteena on rohkaista yrittämään.

Adressi löytyy osoitteesta http://www.adressit.com/tuomarila ja siitä saa välittää tietoa kaikille mahdollisille kaupan tuleville asiakkaille!

Puhuimme myös siitä, että Espoon keskus tarvitsee todella hieman ehostusta ennen kuin olemme valmiita juhlistamaan Espoon 55o-juhlavuotta. Kirkkokadun molemmissa päissä oleviin liikenneympyröihin olisi hienoa saada patsaat. Radan puoleisen pään patsas voisi ilmentää hengellistä valtaa, joka vahvasti on läsnä keskuksessamme. Omnian päässä oleva patsas voisi olla ylistys käden taidoille, joita siellä nuorille opetetaan.

Suurin murheen aihe on kuitenkin asemasilta ja sen kunto. Entä jos juhlavieraita tulee Espooseen junalla ja asema on ensimmäinen asia, joka heille Espoosta silmien eteen avautuu.

Nyt pitää laittaa hihat heilumaan, jotta ensi vuonna voimme hyvillä mielin juhlia!

Kyllä kestää!

Kuntaliitto julkisti tänään tutkimuksen kaavoituksen kestosta eri kunnissa. Tiesimme jo etukäteen, että Espoo tulee nousemaan esille sen vuoksi, että meillä kaavoitus kestää pidempään kuin muualla. Meillä tämä ei siis ollut uutinen ja itse asiassa kaavoitusta ollaan juuri nyt nopeuttamassa. Ensi maanantaina valtuusto muuttaa johtosääntöä niin, ettei meilläkään enää laiteta kaavaluonnoksia virallisesti nähtäville.

Sen sijaan on tarkoitus aikaistaa kaavoituksesta tiedottamista ja merkittävien kaavojen epävirallisempaa käsittelyä. Näistä tuodaan valmisteluaineistoa, jossa ei tosiaankaan ole vielä kaikki asiat ratkaistu, päättäjien ja osallisten punnittavaksi. Näin saamme myös mahdollisimman aikaisin tarvittavaa palautetta siitä, mitä suunnittelussa tulee ottaa huomioon kussakin tapauksessa.

Olemme istuneet useita kertoja ja käyttäneet tunteja näiden prosessien miettimiseen. Itse olen pitänyt tärkeänä sitä, ettei nopeuttaminen saa vaikuttaa kaavoituksen tasoon eikä myöskään asukkaiden ja muiden osallisten vaikutusmahdollisuuksiin. Nopeuttamista ei saa myöskään tehdä avoimuuden kustannuksella. Tavoitteenamme on, että kaavoituksen alku olisi itse asiassa aikaisempaa vuorovaikutteisempi ja se on hyvä. Vuoden päästä arvioimme, kuinka olemme onnistuneet.

Olen myös näissä kokouksissa korostanut sitä, ettei meidän kenenkään tavoite oikeasti ole saada mahdollisimman nopeasti aikaiseksi asemakaavoja, vaan rakennuksia: enemmän ja erilaisia asuntoja sekä myös uusia työpaikkoja, siis taloja, joissa ihmiset voivat asua toimia, työskennellä, harrastaa ja saada palveluita. Mutta ennen kaikkea lisää asuntoja!

Siksi meillä ei olla nopeuttamassa vain kaavoitusta, vaan myös muita sen rinnalla kulkevia prosesseja.

Matka ideasta rakennuksiksi on pitkä monesta eri syystä. Meillä ei ole vielä Etelä-Espoossa yleiskaavaa, joka selkeyttäisi kaavoitusta. Tämä asia korjaantuu onneksi tänä vuonna.

Iso tekijä on myös se, että monet kaavat laaditaan yksityisten omistamille maille, jolloin maankäyttösopimusten neuvottelu voi pahimmillaan kestää yli vuoden. Enemmänkin ääritapauksessa, joka löytyy täältä Espoon keskuksesta: Kaupunginkallion asemakaavamuutos on laadittu pariin kertaan, mutta valtuustoon sitä ei ole voitu tuoda, koska yksi ainoa maanomistaja ei suostu sopimaan. Siellä keskuksen pöydällä se on maannut jo useamman vuoden!

Maankäyttösopimusten neuvottelun tueksi pitää olla kaavan lisäksi hyvin pitkälle tehty kunnallistekniikan suunnitelma, jotta sopimusmaksut ovat realistisia. Näidenkin suunnitelmien teko vie oman aikansa, joka vaikuttaa kaavoituksen kestoon, mutta ovat tietysti välttämättömiä rakentamisen kannalta.

Suomessa on kuntia, jotka kaavoittavat vain omistamaansa maata. Espoossa maapolitiikan tehostamisesta puhuminen kaikuu yhä kuuroille korville, vaikka kaikki keinot olisi syytä ottaa käyttöön, jos todella haluttaisiin vaikuttaa asuntorakentamisen määrään ja asuntojen hintatasoon. Teoriasta eli siitä, että maanhankinta on viisautta olemme toki samaa mieltä, muusta eli keinoista ja tahtotilasta emme sitten enää olekaan. Näin on vaikka kuntaliitonkin asiantuntija sanoo, että omalle maalle kaavoitettaessa kunta voi parhaiten vaikuttaa sekä kaavoituksen kestoon että myös alueiden rakentumiseen.

Kaikesta huolimatta Espoossa kaavoitetaan ehkä enemmän kuin missään muussa kunnassa. Kyllä sekin osaltaan vaikuttaa käsittelyaikoihin. Ja jatkossa teemme siis paljon vielä nopeammin!

Reipasta meininkiä paikallisesti

Kuten eilen kirjoitin julkistettiin tänään ns. Lindholmin sahan kolmion arkkitehtikilpailun tulokset ja myönnän olevani hitusen sanaton.

Nappasin Espoon keskuksen foorumin sivuilta tuohon viereen yhden kuvan. Foorumin sivuilta niitä löytyy lisää ja niitä kannattaa varmasti käydä katselemassa myös valtuustotalolla, missä kilpailun tuloksista on koottu näyttely.

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Toisaalta samalla pitää muistaa, ettei havainnekuva koskaan ole valokuva eli ei tuokaan kuva siis kuvaa todellisuutta, vaan ideaa suunnitelmasta.

Minusta voittanut ehdotus on aika villi ja myönnän, että sitä on pakko vähän pohtia ja tustua siihen tarkemmin.

Haluaisitko asua tämän huipulla? Entä vieressä? Toivottavasti.

Paikallisia

Olen viime aikoina ollut erilaisissa tilaisuuksissa, joissa on käsitelty oman kylän - siis Espoon keskuksen - asioita. On mukavaa olla mukana, kun asiat pääasiassa näyttävät edistyvän.

Keski-Espoo -seuran kokouksessa oli uusi kylpäällikkömme Torsti Hokkanen esittäytymässä ja samalla hän kertoi tärkeiden hankkeittemme edistymisestä. Entressen ja kirjaston rakentaminen on käynnistymässä ja se avautuu sopivasti joulumarkkinoille 2008. Myös Espoontorin laajennus on edelleen suunnitteilla ja myös nykyisen rakennuksen peruskorjaus sen jälkeen.

Ikävää, ettei ratahallintokeskuksessa ole juuri halukkuutta asemasillan kohentamiseen ja niinpä siellä on edelleen vanereilla peitettynä muutama vuosi sitten palanut pieni ravintola. Nyt kunnostamisesta sentään neuvotellaan ja ei muuta kuin toivoa, että sellainen sopimus syntyy, joka toisi meille viihtyisämmän ja siistimmän aseman. Pakkasellakin toimivat hajuttomat hissit olisivat myös kova juttu!

Suviniityn asuntoalueen kaavat taas etenevät viimein valtuustoon, kun alueen paikoitusselvitys valmistuu kuukauden sisällä. Paras paikka autoille olisi kallioluola, kunhan vaan sen rahoittamisesta saadaan järkevä ratkaisu.

Huomenna taas julkistetaan ns. Lindholmin sahan kolmion (radan varressa alikulun viressä) arkkitehtikilpailun tulokset. Millaisenkohan tornitalon me tänne saamme?

Espoon keskuksen kehittämisfoorumin palaverissa keskustelimme tämän aika uuden ja monelle vielä tuntemattoman alueportaalin kehittämisestä ja markkinoinnista. Siellä kaupungin toimijat ja alueen asukkaat ja muut toimijat voivat kohdata, keskustella ja kehittää aluettamme. Mukavaa, että virkamiehet ovat jo nyt ottaneet sen aktiiviseen käyttöön. Sitä kannattaa siis seurata ja osallistua ideointiin!

Kirkkojärven asemakaavaillassa esiteltiin laajemminkin Kirkkojärven puistoalueiden kehittämissuunnitelmia ja uuden tulevan koulun ideaa. Koulun rakentamistyöt alkavat ensi vuonna ja se toteutetaan kilpailussa voittaneen idean pohjalta. "Veljekset" -nimisen ehdotuksen perusajatus on, että koulun pienten koululaisten tilat ovat turvallisen ja pienimuotoisemman "pikkuveljen" puolella, eikä heidän tarvitse juuri olla isompien koululaisten kanssa samoissa tiloissa.

Uusi rakennus tulee olemaan merkittävä maamerkki, julkinen tila ja asukkaiden olohuone Kirkkojärvellä. Se jatkaa punatiilisten julkisten rakennusten nauhaa alueellemme. Koulun esittely kuulosti tosi hienolta!

Kaupunginhallituksen seminaarissa kartoitettiin tulevia hankkeita ja myös Espoon keskuksen asioita. Kuulimme myös Lehtimäessä olevan toisen asteen ammatillisen oppilaitoksen Omnian uusista laajentumissuunnitelmista. Alueelle on ideoitu "käden taitojen" keskusta, joka osaltaan parantaisi myös ammatillisen koulutuksen houkuttelevuutta.

Olen ollut yhteydessä myös tuosta Kulovalkean mahdollisesta kaupasta, enkä ole kovin iloinen saamistani tiedoista. Maanomistaja käy edelleen vain neuvotteluja siitä, että saisi alueelle kauppiaan. Tuuletin siis todella täällä liian aikaisin. Pelkkä kaupan paikka ei tosiaankaan riitä, vaan tarvitaan vielä se yrittäjä.

Elämme mielenkiintoisia aikoja, eikö? Ja kun kaikki rakentaminen alkaa niin on siinä vilskettä ja vilinää.

Teknistä tuskaa ja vaalilämpöä

Joku on joskus väittänyt, että tekniikka helpottaa elämäämme. Varmaan se myös pitää paikkansa, mutta kyllä arjen ja kodin teknistyminen aiheuttaa aivan uudenlaista tuskaa ja päänvaivaa tällaiselle tavalliselle yhteiskuntatieteen maisterille. Ja jos minä olen pulassa epäilen, että niin on moni muukin.

Kotiimme on viimeisten kuukausien aikana tullut uusia laitteita: digiboxi ja dvd ja niiden kaukosäätimet (joita on siis aivan liikaa). Näppäriä vempaimia, mutta kylläpä TV:n ja elokuvien katsominen oli helpompaa silloin, kun oli vaan tavallinen telkkari ja vhs-videonauhuri. Niitä osasi käyttää ilman paksua käyttöohjettakin.

Huomenna meille tulee kannettava tietokone ja nyt viikonlopun aikana olen yrittänyt "rakentaa" kotiimme sisäverkkoa, jotta sekä kotikoneella, että kannettavalla saisi yhteyden nettiin. Epäonnistuin surkeasti, mutta en jaksanut edes vaipua epätoivoon, sillä ainahan niin käy - ainakin minulle. Nyt on vaan selvitettävä onko vika laitteissa, piuhoissa vai säätäjässä.

Näissä uusissa kojeissa on myös se huono puoli, etteivät ne ole kovin kestäviä. Viimeiseksi meiltä meni rikki tavallinen kamera, joten nyt on kai siis aika siirtyä uuteen aikaan ja hankkia digikamera. Elämä on siis loputonta uuden opettelua, eikä vaihtoehtoa oikein ole. Elsa ja Väinö olivat tänään elämänsä ensimmäisen kerran luistelemassa ja nyt jäi sekin upea hetki ikuistamatta.

***
Teknisestä tuskasta huolimatta vaalien lähestymistä ei ole voinut olla huomaamatta. Tunnelma alkaa tiivistyä, kun erilaisten kyselyiden tuloksia julkaistaan ja harva se päivä puolueen johtajat tai muut ovat tentattavana. Ja myös vaalikoneita on avattu, joten ehdokkaiden ajatuksiin pääsee tustumaan kunnolla.

Olin Sistosen Markun - Sistan - vaalistartissa ja pakko kerto, että tunnelma oli todella mukava. Ohjelmassa ei ollut pitkiä puheita, mutta silti ehdokaasta tuotiin uusia asioita esiin. Markku itsekin kertoi, että kampanjan perusideaa on tehty pilke silmäkulmassa ja vaikka vaaleissa ollaan tosissaan on porukalla rento fiilis.

Markun vaalimainoksissa on ristikko, joita tilaisuudessa jaettiin. Palkinnon toivossa sain sen tehtyä jo illan kuluessa. Oli pakko, sillä vastaajien kesken arvotaan mahdollisuus saada Markku hoitamaan lapsia kotiin, jotta voisimme päästä esim. leffaan kahdestaan. Todella erinomainen idea!

Meillä demareilla on oikeastaan erinomainen ehdokasjoukko Espoossa. Susanna Rahkonen kirjoitti juuri kirjan, jonka aion ostaa ja lukea. Arvosteluiden perusteella kirja tosiaan kannatta lukea. Jääskeläisen Iiron kampanjan avaus on kohtapuoliin Olarissa. Ja Maria taas aloitti oman kampanjansa viime viikolla Tapiolasta. Molemmat todella vilpittömän tosissaan mukana politiikassa ja muuttamassa maailmaa meille kaikille paremmaksi paikaksi elää.

Leenalla oli viikonlopun lehdissä ilmoituksia, joista kävi ilmi, että hän ministerikiireiden ohella aikoo todella kiertää Uuttamaata ristiin ja rastiin.

Lisäksi meillä keski-espoolaisilla on ihan omakin ehdokas: Miranda Vuolasranta, joka taitaa olla kuuluisampi vielä maailmalla kuin omilla kotikulmillaan. Olisiko viimein aika monikulttuurisen Suomen näkyä myös eduskunnassa?

On tälle joukolle mukavaa vaalitöitä tehdä!

Autottomuus on kova juttu

Armaan mieheni innoittamana kävin testaamassa, kuinka vihreä olen ja huomasin olevani yli 80 % vihreä. Minuakaan tulos ei lainkaan yllättänyt, mutta herätti halun kommentoida ja ihmetellä.

Tein testin eilen, kun lunta satoi taivaan täydeltä ja lähdin sen jälkeen päiväkotiin hakemaan lapsia. Meillä oli toki aikanaan kunnon kumipyöräiset lastenrattaat, mutta kun Väinö alkoi kävellä matkat siirryimme kevyempiin ja pienirenkaisiin rattaisiin. Kotimatkan varrelta ei ollut metrin metriä aurattua tietä, vaan koko matka oli kahlattava hangessa. Totesin, etten millään jaksa työntää tai vetää Elsaa niinpä tyttö (2v 10 kk) käveli ensimmäisen kerran koko matkan kotiin. Aikaa kului reilu tunti, eikä meillä autottomina ollut vaihtoehtoja.

Illalla ajattelin testiä ja olin entistä ylpeämpi valinnastamme elää autotonta elämää, jota ei edes Vihreä liitto usko olevan olemassa. Autottomuus on kova juttu! Meillä lapset oppivat alusta alkaen siihen, että pidemmät matkat kuljetaan bussilla tai junalla. Lyhyet matkat taas kuljetaan jalan tai pyörällä ilmasta riippumatta. Väinökin (4v 2kk) kulki alkusyksystä päiväkotimatkat omalla pyörällä. Arkiliikunta on olennainen osa terveellistä elämää, jonka eväitä toivon voivamme lapsillemme antaa.

Olemme siis päättäneet hoitaa oman osuutemme ilmastotalkoista ja ympäristön suojelusta liikkumalla julkisilla. Muut arjen ratkaisut ovatkin sitten hieman vähäisempiä. Jätteitä olemme lajitelleet aina ja maito- ja mehupurkkeja on tullut kannettua keräyspisteisiin kauppamatkoilla vuosia. Nyt se on helpompaa, kun keräyspiste on omassa taloyhtiössä. Lisäksi käytämme kankaista kauppakassia ja ostamme reiluja baanaaneja.

Myönnän, että olemme mukavuuden haluisia ja niinpä emme ole käyttäneet kestovaippoja ja lapsemme ovat syöneet ylikansallisia purkkiruokia. Lasipurkit on toki aina kannettu keräyspisteeseen, mikä vähän vähentää omantunnon tuskia.

Mutta onko vihreytta myös se, että kaikkialle pitää saada lisää rahaa? Ja oliko listalla aivan varmasti oikeat kohteet ja oikeat toimenpiteet? Tämä on mielestäni paljon vaikeampaa. Lisääkö lasten tekemisen halua elatustuen korottaminen tai onko junaliikenteen tukeminen tärkein kohde liikennepuolella? Eikö viimein pitäisi saada tukea suurten kaupunkien julkisen liikenteen käyttökustannuksiin, kuten demarit ovat esittäneet? Myönnän, että tällaisissä kyselyissä sitä mielellään antaa kaikille kaikkea. Niin minäkin, mutta tekeekö se minusta vihreän?

Vihreät kannattavat perustuloa, mutta sitä ei tuossa kyselyssä ollut edes rivien välissä. Ilahduttavaa ja mielenkiintoista siinä oli se, että Vihreät näyttävät keskittyvän edelleen lapsiperheisiin, vaikka muut puhuvat vanhusten palveluista. Ikäihmiset eivät äänestä vihreitä, joten heille ei mitään kannata luvata. Toisaalta Vihreissä on ollut paljon niitä, jotka kannattavat tasarahamallia päivähoitoon - siksi kai päivähoitoon liittyviä kysymyksiä ei ollut lainkaan.

Kaikkiaan tällaiset testit ja kyselyt yksinkertaistavat asioita liikaa ja ulkopuolelle jää keskustelu rakenteellisista uudistuksista. Kaikki radikaalikin täytyy jättää pois, koska enemmistö kulkee valtavirtaan. Tylsää. Se on vaalien perusominaisuus.

Mutta sai tuo testi sentään ajattelemaan omia elämäntapoja ja olemaan ainakin hetken ylpeä omista valinnoistaan. Kiitos siitä!

Suomen paras innovaatioammattikorkeakoulu

Eilen illalla valtuusto istui pitkään ja kävi perusteellisen keskustelun kahden ammattikorkeakoulun eli EVTEK:n ja Stadian yhdistymisestä. Olen itse arvioinut, että asia oli ehkä helpoimmasta päästä sillä hankelistalla, mihin olemme pääkaupunkiseudun yhteistyössä sitoutuneet. Silti tämäkään asia ei ollut helppo, eikä läheskään kaikkia vaikeita asioita kuten esim. kiinteistöjen hallintaa tai henkilöstösuunnitelmaa ole vielä ratkaistu.

Nyt on kuitenkin kuntien yhteinen tahto yhdistää koulut ja sen pitäisi omalta osaltaan vaikuttaa Opetusministeriön päätöksiin, kun se jakaa osan opiskelupaikoista uudelleen. OPM on selvästi sanonut, että tämän ratkaisun vuoksi emme ainakaan menetä paikkoja, mutta minusta meillä on lupa uskoa, että saamme niitä nykyistä enemmän.

Neuvottelutoimikunnassa päätimme yhdessä muuttaa päätöstä siten, että ainakin lähivuosina henkilöstön asema tulee olemaan turvattu. Irtisanomisten sijaan tulee siis etsiä muita keinoja mahdollisten päällekäisyyksien ratkaisemiseen. Demariryhmässä olemme ylipäätään olleet huolissamme siitä, kuinka tässä pks-valmistelussa kuullaan henkilöstöä. Nytkin oli aivan selvästi henkilökunnalle syntynyt aiheetontakin pelkoa ja väärinymmärryksiä, joita voitaisiin välttää, kun henkilökuntaan pidettäisiin paremmin yhteyttä.

Toinen asia, josta olimme varsin yksimielisiä on se, että opiskelijoilla tulee olla uudessa koulussa edustus hallituksessa. Opiskelijat tullaan kutsumaan myös uuden koulun neuvottelukuntaan, johon kootaan heidän lisäkseen henkilökunnan ja työelämän edustajia.

Mitä hyötyä tästä kaikesta oikein on? Itse olen ajatellut, että uusi AMK on opiskelijoille mahdollisuus. Valtio on ollut mukana jo valmistelussa ja tukee hanketta myös rahallisesti, vaikkakin uuden koulun taloudessa on epävarmuustekijöitä. Toivon, ettei opetuksen taso kuitenkaan kärsi siitä.

On kuitenkin seudun nuorten etu, että näin saamme paremmat asemat opiskelupaikkojen jaossa, jossa toivon siis menestystä. Näin uskoakseni yhä useampi nuori saisi asuinseudultaan opiskelupaikan. Synenergiaedut ovat ilmeisiä ja opiskelijoiden mahdollisuudet yhdistää erilaisia opintoja paranevat. On myös hyvä, että seudun hajanaista oppilaitosrakennetta yhdistetään.
Tavoitteena on, että uusi AMK on aktiivinen myös kansainvälisesti, mikä on tietysti myös opiskelijoiden etu.

AMK-ratkaisu on siis ensimmäinen osoitus pääkaupunkiseudun yhteistyön toimivuudesta. Voi toki olla, että muualla Suomessa tarvittaisiin vastaavia päätöksiä kipeämmin - se ei kuitenkaan olisi ollut peruste jättää päätöstä tekemättä. Riskeistä huolimatta, uskon että teimme oikean ratkaisun.

Toivon totisesti menestystä tälle hankkeelle ja että seudulle rakentuu Suomen houkuttelevin ja parhain ammattikorkeakoulu, joka kouluttaa meille uusia rautaisia ammattilaisia sekä yksityiselle sektorille että kunta-alan työpaikkoihin.

Tunnelmia

Onnitteluja on satanut erilaissa yhteyksissä koko viikon ajan, mikä on tietysti ihan mukavaa. Lehtiä luetaan ja jopa pieniä uutisia. Omat tuntemukset olivat aluksi aika ristiriitaiset, mutta nyt alkaa sekin puoli selkiintyä. Ensi maanantaina on ennen valtuustoa ensimmäinen neuvottelutoimikunnan kokous, jossa edustan ryhmäämme.

Salilla ehdin käydä viime viikolla vain kaksi kertaa. Maanantaina minulla oli ohjattu tunti, jossa sain ohjelman keväälle. Kylläpä siinä oli pirullisia liikkeitä, mutta aivan varmasti myös tehokkaita. Sain myös saarnan: niska ja selkä ovat niin jäykässä kunnossa, että venytellä pitäisi paljon. Taitaa olla siis viimeiset hetket aloittaa säännöllinen kuntoilu. Toivottavasti ensi viikolla ehdin jo käydä jo kolme kertaa.

Olen nyt ollut perjantain ja lauantain yksin lasten kanssa kotona, kun Pete on ollut työmatkalla. Meillä on ollut mukavaa. Kävimme tänään Omenasta ostamassa jumppapallon, jotta Väinö saisi harjoitella tasapainotemppuja, joista on innostunut. Poju karkasi pari kertaa kauppakeskuksessa ja toisesta kerrasta menetti mahdollisuuden jälkiruokaan lounaalla. Siitä tuli useampi itku. Tylsää, mutta tehokasta, sillä olla illalla Väinö lupasi ettei enää karkaa. Lapset alkavat olla jo siinä iässä, että he muistavat saamiaan rangaistuksia.

Päiväunien jälkeen meillä oli jumppatuokio ja lapsilla oli hauskaa pallon kanssa. Taisi olla onnistunut ostos. Pitää vielä selvittää, miten siitä olisi itselle hyötyä.

Länsiväylä katsoi asiakseen kommentoida demariryhmän tilannetta ja tehtäväni haasteellisuutta, mikä ei mielestäni ole mikään salaisuus. Pääsin ensimmäisen kerran elämässäni pääkirjoitukseen. Oma tieni ja linjani tulee hahmottumaan työn ja tekojen kautta, ei julistuksin. Ja kuten jo aiemmin kirjoitin niin teoilla ja katsomalla eteenpäin saamme myös ryhmämme tilanteen kohenemaan. Yhdessä me teemme sen, niin uskon.

Vuosi tulee olemaan isoja asioita täynnä: on pääkaupunkiseudun hankkeet (EVTEK:in ja Stadian yhdistyminen ehkä näistä helpoin, vaikka sekin monimutkainen), Puolarmetsän sairaalan ja lisärakennuksen ratkaisut, kaupungintalon tulevaisuus, Etelä-Espoon yleiskaavan lopullinen hyväksyminen, liikelaitostamisratkaisut, organisaatiouudistus ja sitten syksyllä ensi vuoden talousarvio. Ja paljon, paljon muuta tärkeää.

Selityksiä, selityksiä

Tarkoitukseni ei siis ollut tarttua hetkeen ja mennä eteenpäin, mutta jotenkin hetki imaisi minut. Niinpä minusta sittenkin tuli eilen Espoon sosiaalidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtaja. Niin vaikeassa tilanteessa ja kokouksessa en aiemmin ole ollut, enkä toivoakseni enää tule olemaan.

Alku ei ollut, eikä ole helppo, sillä päätös syntyi niukimman mahdollisen äänestystuloksen jälkeen. En kuvittele, eikä kukaan saa kuvitella, että jatko tästä olisi helppoa. Ei ole mahdollista tehdä päätöstä, ettei rymässämme ole olemassa enää ristiriitaisuuksia tai erilaisia näkemyksiä. Niitä on aina, mutta yhteistyöhengen rakentamista ryhmämme tarvitsee. Uskon, että se syntyy käytännön työn kautta.

Eilisessä keskustelussa tuotiin myös esiin niitä pulmia, joita meillä työssämme on ollut. Olen saanut myös muuta palautetta siitä, miten voisimme jatkossa toimia paremmin. Siihen olen itse sitoutunut, haluan yrittää.

Oikeastaan ei siis ole selityksiä, on vain ratkaisu.

Ihan kaikkea ei ole pakko, eikä kannata

Pidin oikein kunnon nettitauon loman aikana. Blogiin en ole mitään kirjoitellut, enkä ole osallistunut juuri minkäänlaisiin sähköisiin keskusteluihin. Omaa sähköpostia olen sentään vilkuillut. No, maanantaina alkoi arki, kun alkoivat työt ja sen myötä hiljalleen alkavat ajatukset palailla erilaisiin askareisiin.

Hieman olen tämän pienen loman aikana makustellut ajatusta valtuustoryhmän puheenjohtajuudesta. On ollut pakko, sillä valinta on jo ensi maanantaina. Joulu oli hyvää aikaa ajatella, kun olin lasten ja perheen kanssa kerrankin rauhassa. Niinpä päädyin siihen, etten sittenkään ryhdy edes ehdokkaaksi.
- Onhan meillä muitakin ja ainahan minä olen ollut sitä mieltä, että tehtäviä on hyvä jakaa. Jokainen oppii uutta uudessa tehtävässä, eikä ole siihen heti valmis ja jokainen hoitaa tehtäväänsä omalla tavallaan. Ja tarvii siihen meidän muiden tuen.

Taisin jo aiemminkin kirjoittaa, että työ kaupunginhallituksessa on mielenkiintoista ja vieläkin minulle sen verran uutta, etten missään nimessä halua siitä luopua. Joulukuussahan tehtiin valinnat seuraavaksi kahdeksi vuodeksi ja siinä on ihan kylliksi minulle.

Vuoden alusta aloitin virallisesti esimiehenä virassa, jota olen marraskuun puolesta välistä hoitanut sijaisena vanhan työn ohella. Tuntuu, että vasta nyt on oikein kunnolla aikaa perehtyä uuteen tehtävään. Siinäkin haastetta kylliksi joksikin aikaa.

Olen tänään liittynyt kuntosalin tai hienommin fitness clubin jäseneksi ja varasin samalla ajan oman ohjelman tekoa varten. Ajattelen, että jos minulla on edes hieman ylimääräistä aikaa työn ja luottamustehtävien lisäksi, käytän sen nyt omasta kunnosta ja hyvinvoinnista huolehtimiseen enemminkin kuin uusissa kokouksissa istumiseen.

Tänään olen tämän ensimmäisen kerran sanonut ääneen ja nyt myös tänne kirjoittanut. Ihan kaikkea ei yhden ihmisen tarvi tehdä, eikä edes kannata.

Uskomatonta kuinka hyvältä tuntuu joka kerta kun sen oivaltaa!

Hyvää ja rauhallista joulua

On aika laittaa kone kiinni, hiljentyä ja nautiskella hetkistä perheen kanssa, kiireettömistä aamuista ja hyvästä ruuasta. Kylläpä tätä onkin odotettu. Näiden kuvien myötä haluan toivottaa kaikille oikein rauhallista joulua ja menestyksellistä Uutta Vuotta!

VR aikatauluun

Sain sähköpostitse linkin adressiin, jossa vaaditaan junien pysymistä aikataulussa. Varsin aiheellinen vetoomus, jonka kävin allekirjoittamassa ja se löytyy netistä osoitteesta:

http://www.adressit.com/junaliikenne

Vaikka tuossa sanotaankin, että erityisen hankala tilanne on pääradalla (tekijä asuu Järvenpäässä) niin kyllä tuo sama asia riepoo rantaradallakin. Muistan vielä kuinka hämmästynyt olin ensimmäisenä syksynä muutettuani Espooseen, kun koko junaliikenne oli sekaisin vain sen takia että lehtiä oli pudonnut puusta. Ja niinhän se on, että aina ne junat ovat myöhässä, jos lunta sataa tai on pakkasta tai toisinaan ihan ilman mitään erityistä syytä.

Joku aika sitten olin todella närkästynyt, kun päätin matkustaa töihin junalla ja matkan piti kestää kaksi minuuttia. No, kun juna oli lähtenyt meidän asemalta seuraavalle se ehti kulkea noin 200 metriä ja pysähtyi. Kuulutuksessa kuulimme, että edellinen juna oli mennyt rikki ja se piti työntää seuraavalle asemalle. Matkaan kuluikin 20 minuuttia!

Toki edellinen juna pitää työntää, mutta miksi ihmeessä yhdessäkään opastetaulussa ei kerrottu, että tuo kyseinen juna myöhästyy? Miksi kukaan ei varoittanut siitä jo asemalla, että olisin voinut valita toisen kulkuneuvon? Sitä samaa ihmettelivät muutkin matkustajat ja sitä olen ihmetellyt aikaisemminkin, kun nämä ongelmat eivät aina tule kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Kun kerran asemille on opastetaulut tehty, pitäisi niitä osata käyttää muuhunkin kuin sen kertomiseen, että tulevaa Turun junaa olisi syytä varoa.

Motkotin tästä myös YTV:n edustajille konsernijaoston kokouksessa ja he olivat tietysti kanssani samaa mieltä ja moittivat VR:ää. Samalla kuulin, että muutaman vuoden päästä asemien opastejärjestelmä ollaan uusimassa, joten ehkä sitten saamme ajankohtaisempaa tietoa junien aikatauluista ellei sitten sitä ennen tapahdu ihme ja junat ala pysyä aikataulussa.

Ihmettä odotellessa saattaa vain käydä niin, että moni äänestää "jaloillaan" ja vaihtaa omaan autoon, kun julkinen liikenne palvelee niin huonosti. Ja se on huonompi juttu se.

Kun ei edisty niin ei edisty

Olin tänään maakuntavaltuuston kokouksessa, missä hyväksyttiin maakuntaohjelma tuleville vuosille. Siinä on tavoiteita siitä, kuinka maakuntaamme tulisi kehittää, jotta alueemme hyvinvointi ja kilpailukyky paranisivat.

Ohjelmassa on kaikkiaan kuusi painopistealuetta, joista itse pidän tärkeimpänä asumista. On kuitenkin turhauttavaa todeta, etten usko ohjelman keinovalikoiman pystyvän todellisiin muutoksiin tässä kaikkein kipeimmässä ongelmassamme. Ihan hyviä asioita siinä toki on, kuten mm. alueen kehityskuvalla täydennetään maakuntakaavan maankäytön ohjausta ja toisaalta tarkoitus on tehdä selvitystä tarvittavista asuntotavoitteista. Hyvä asuminen 2010 -ohjelma kuulostaa mielenkiintoiselta.

Asuntotilanteen tukaluus kuitenkin jatkuu, eikä konkreettisia tuloksia ihmisten arjessa näy eli vuokra-asuntojen saaminen on edelleen vaikeaa, eikä asuntojen hintakehityksessä näy muutosta. Mistä oikein on kyse? En suostu uskomaan, etteikö markkinoihin ja tilanteeseen voisi vaikuttaa, jos tahtoa olisi.

Tässäkin tapauksessa on siis kyse tahdon puutteesta, haluttomuudesta vaikuttaa markkinoihin ja toisaalta toki tehtävän vaikeudesta. Meillä on pitkä perinne sille, että asuntopolitiikka on ollut muille tavoitteille alisteista esim. omistusasumista suosittiin aikanaan, jotta säästämisaste saatiin pidettyä korkealla.

Vaikealla asuntolanteella on merkittävä vaikutus hyvinvointiimme ja arjen toimivuuteemme kuten myös työllisyystilanteeseemme ja sitä kautta hyvin selkeästi koko seudun kilpailukykyyn. On se kumma, ettei silti veljet ja siskot oikealla ymmärrä, että jotain tarttis oikeasti tehdä!

Samaisessa ohjelmassa on nostettu esiin myös ammattitaitoisen työvoiman riittävyys ja siinä esitettiin, että oppilaitosten aloituspaikkoja pitää alueella lisätä. Näinhän se on: Uudellamaalla on niin paljon nuoria, että ammatillisen koulutuksen, oppisopimuskoulutuksen ja AMK-puolen aloituspaikkoja tarvitaan todella lisää. Siitä ei kukaan ole täällä eri mieltä.

Happamia ajatuksia minussa kuitenkin herätti se, kuinka ohjelmassa puhutaan hoiva-alan tilanteesta. Ensiksi siinä todetaan, että"koulutettua sosiaali- ja erityisesti terveydenhuollon työvoimaa on, mutta.." ja sitten "suuri haaste onkin saada nämä ihmiset työhön terveydenhuoltoon." Joopa joo! Kai sosiaalialan ihmiset pitäisi saada sosiaalialalle töihin ja missä ihmeessä se koulutettu työvoima sillä puolella oikein on?

On niin pirun tyypillistä, että vaikka puhutaan sosiaali- ja terveydenhuollosta niin tarkoitetaankin vain jälkimmäistä. Sosiaalinen jää liian usein terveydenhuollon varjoon ja näin esim. sosiaalityön järjettömän vaikea työvoimatilanne ei saa tarpeellista huomiota osakseen.

Uudenmaan liiton tehtävä on alueen edunvalvonta valtion suuntaan ja kyllä sen mielestäni tulisi pyrkiä vaikuttamaan myös sosiaalityön tilanteeseen, kun maassa valmistuu vain reilu sata ammattilaista vuodessa. Kyllä myös yliopistoihin on uskallettava vaatia lisää aloituspaikkoja. Sosiaaliset ongelmat ovat maassamme kasvaneet, mutta erityisen hankalia ne ovat kaupungeissa ja nimenomaan pääkaupunkiseudulla.

Tällaisia ajatuksia tämä kokous tänään herätti..

***
Eilisessä KH:ssa oltiin muuten ihan samojen asioiden äärellä. Pöydälle jäi esitys yhdistää EVTEK ja Stadia uudeksi uljaaksi ammattikorkeakouluksi, joka olisi enemmän kuin osiensa summa ja tarjoaisi näin laadukkaampaa opetusta ja vastaisi aikaisempaa paremmin työelämän tarpeisiin. Taustalla on myös taistelu aloituspaikoista, sillä opetusministeriö laittaa ensi huhtikuussa osan niistä uusjakoon.

Tämä on myös ensimmäinen konkreettinen osoitus pääkaupunkiseudun yhteistyöstä ja sen hedelmiä. Esitys on jo Vantaan kaupunginhallituksen hyväksynnän saanut ja niin kai meilläkin käy. Perusteita hyväksyä esitys on, vaikka moni vaikea yksityiskohta onkin vielä ratkaisematta.

Saimme eilen myös selvityksen pääkaupunkiseudun asuntotyöryhmistä. Toisessa on keskitytty laatikkoleikkiin (mitä jos kaikkien kuntien kaikki asuntoyhtiöt, asuntotoimistot ja rekennuttaminen laitettaisiin yhteen), eikä sieltä ole luvasssa konkreettisia esityksiä vuokra-asuntotuotannon lisäämiseksi, vaikka pitäisi. Espoossa asunnon hakijoiden määrä on kasvanut selvästi ja suuri osa heistä on pienituloisia, alle 35-vuotiaita, yksinäisiä ja työssäkäyviä.

Toinen hanke, jonka tehtävänä on miettiä maankäyttöä, liikennettä ja asumista taas on ylisuurissa sfrääreissä eli se on viime kuukaudet valmistellut laajaa kilpailua Helsingin seudun kehityskuvasta vuonna 2050. Eli sekin lentää kaukana konkretian yläpuolella.

Onko siis ihme, että epätoivoa on ilmassa ja samalla myös vahva epäusko valkoiseen jouluun on vallannut alaa mielessäni.