maanantaina, maaliskuuta 28, 2011

Espoonkruunun asukasvalinnan siirto ei ole lääke kohtuuttomuuteen

"Asukkaiden kohtelussa Espoonkruunussa on jo nyt ongelmia. Yhtiö on kohtuuton asukkaita kohtaan.", Jaana Leppäkorpi (sd) kihisi. - HS 29.3.2011-


Valtuustossa oli tänään esillä Espoonkruunun asukasvalintojen siirto yhtiön itsensä hoidettavaksi. Olen useampaan otteeseen vastustanut tuota esitystä seuraavin perustein.

Esityksessä ei ollut selkeää tietoa muutoksen taloudellisista vaikutuksista, vaikka se tarkoittaa, että jatkossa asukasvalinnan maksavat asukkaat vuokrissaan. Asuntohakemusten liitteenä on osalla myös asiakirjoja, joista käy ilmi heidän elämäntilanteesta johtuvia perusteita asunnon tarpeelle. Katson, että näiden arkaluonteisten ja salassa pidettävien asiakirjojen käsittely tulisi pitää viranomaistoimintana.

On erikoista, että muutosta perustellaan sillä, että asuntotoimisto on nyt "väärässä" paikassa organisaatiossa. Se on nyt ympäristö- ja teknisen toimen esikunnassa. Tämä voi olla totta, mutta asuntoasioiden ja asuntopolitiikan sijaintia ja vahvistamista kokonaisuutena olisi perusteltua kehittää ilman, että asukasvalintaa siirretään osakeyhtiön hoidettavaksi.

Asukasvalinnassa ja asukkaiden kohtelussa on nytkin ongelmia. En usko, että tällä aikataululla (1.5. alkaen) ja tällä muutoksella saadaan tilanteeseen parannusta.

Espoonkruunu on kohtuuton asukkaitaan ja myös heidän asioitaan hoitavia viranomaisia kohtaan. Virheitä ei suostuta tunnustamaan eikä tarkastelemaan asukkaiden tilannetta kokonaisuutena.

Vuokrayhtiö antaa elinikäisiä porttikieltoja ja isien virheistä siirtyy tietoja täysi-ikäiseksi kasvaneiden lasten tietoihin, vaikka virallisesti entisistä asukkaista ei rekisteriä pidetäkään. Virallisesti myös myönteinen elämänmuutos pitäisi johtaa mahdollisuuteen saada uusi asunto, mutta tällaisesta mahdollisuudesta ei asukkaiden eikä myöskään sosiaaliviranomaisten kanssa olla valmiita edes keskustelemaan.
- On siis turha puhua sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutumisesta, kun rikollisiakin kohdellaan Suomessa inhimillisemmin.

Sosiaalinen isännöinti näyttää olevan termi, josta ei Espoonkruunussa ole vielä edes kuultu tai ainakaan se ei ole johtanut käytännön toimintatapoihin. Asumisneuvojat taas hoitavat vain vuokrarästejä. Kenenkään tehtäviin ei kuulu asumishäiriöiden tai naapuririitojen selvittely ennen kuin asukasta tai perhettä ollaan häätämässä ulos.

Kielitaidottomuutta Espoonkruunussa ei huomioida lainkaan. Jos asukas osaa tervehtiä suomeksi, se ei vielä tarkoita, että hänellä olisi kykyä hoitaa asioitaan ilman tulkin apua.

Tästä syystä kaupungin sosiaalitoimen ja Espoonkruunun kanssa tehtävä sopimus yhteistyökäytännöistä ja menettelytavoista on todella tärkeä. Ehditäänkö se laatia kuukaudessa? Se tulisi saattaa myös luottamushenkilöiden käsiteltäväksi ja sen toimivuutta tulisi arvioida avoimesti säännöllisesti.

On myös tärkeää muistaa, että pelkkä sopimus ei riitä. Espoonkruunulla on iso työ, että se kouluttaa henkilökuntansa yhteistyösopimuksen sisältöön ja käytäntöihin. Nyt esityslistalla esillä olevat lakipykälät eivät ole tosiaankaan yhtiössä tuttuja. Esimerkiksi lastensuojelulain mukainen asumisolojen korjaamisvelvoite koskee Espoonkruunua, koska kaupunki on antanut sille kuuluvan sosiaalisen asuntotuotannon tehtävän yhtiölle.

Kyse ei ole vähäisestä asiasta:

Kaupungin sosiaalisesta vastuusta pitää huolehtia, sillä perheitä ja lapsia ei voi heittää taivasalle, vaan tilanteeseen on puututtava toisella tavoin aikaisemmin ja tämän pitää myös Espoonkruunun ymmärtää ja kehittää asumista turvaavia keinoja. Tavoitteeksi pitäisi ottaa häätöjen nollaaminen yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa.

Taloudellisestikin asia on merkittävä, sillä kaupungin tilapäiseen majoitukseen käytettävät menot ovat kasvaneet viime vuosina. Vuonna 2010 kaupungilta kului n. 1,4 miljoonaa ja noin 80 % aikuissosiaalityön työajasta kuluu asumiseen liittyvien asioiden selvittelyyn.

Asunto on perusedellytys sosiaalisen kuntoutumisen prosessin käynnistymiselle. Ja sen tulisi näkyä myös asukasvalinnoissa jatkossa paremmin.


*

perjantaina, maaliskuuta 18, 2011

Persujen kannatus kylmää sydäntä

Lähes jokainen on seurannut galluppeja viime kuukausina ja pohtinut poliittista huumaa, joka kantaa perussuomalaisia kohti vaalivoittoa ja sitä kautta hallitukseen. Jos niin käy vaalipäivänä, se on demokratiaa ja sitä kunnioitan. Silti sydäntä kylmää aika, jota elämme ja arvot, jotka saavat tukea.

Mikä on tämä aika, joka kyseenalaistaa niin vahvasti ihmisten tasa-arvoiset oikeudet olla, elää ja toteuttaa itseään? Onko kielellisesti lahjakkaat ilmaukset politiikassa nyt tärkeämpiä kuin sisältö vai onko iso suomalaisista tosiaan niin kylmiä kanssaihmisiään kohtaan?

Puolittain hämmästyneenä tai huvittuneena on keskusteltu persujen kulttuuripoliittisista linjauksista, missä he nostavat hattua menneille suurmiehille ja pyyhkivät pöytää "tekotaiteellisilla postmoderneilla kokeiluilla". Minua ei naurata. Kyse on ihmisten luovuudesta ja taiteellisesta ilmaisunvapaudesta, jota pitää tukea - ei rajoittaa poliittisilla päätöksillä. Neuvostoliitossahan aikanaan taidettakin ohjattiin vahvasti, mutta demokratiaan sellainen ei kuulu.

Puheenjohtaja Soini on kertonut suhtautuvansa kielteisesti aborttiin, mikä on konkretisoitunut myös teoiksi Euroopan parlamentissa. Puolueen ohjelmassa aborttiin ei oteta kantaa, mutta puhutaan sikiöseulonnoista valmistautumisena tulevaan - se mitä ei sanota on tuomio niille naisille ja perheille, jotka päätyvät aborttiin. Tästä ei siis ole pitkä matka aborttia vastustavaksi liikkeeksi, joille ei Suomessa aiemmin ole ollut tilaa.

En usko, että sattumalta entinen ministeri Mönkäre eilisessä iltapäivälehdessä muistutti omakohtaisilla kokemuksillaan siitä, millaista murhetta aborttilainsäädännön kiristäminen tuo mukanaan.
- Onko naisilla jatkossa oikeus päättää omasta kehostaan ja huolehtia terveydestään?

Persujen puheenjohtaja kulkee sujuvasti kansainvälisissä ympyröissä, eikä häneen kai istu rasistin leima, mutta entä hänen ohjelmansa? Sen mukaan perussuomalaiset ovat valmiita vastaanottamaan humanitaarisen avun tarpeessa olevia Suomeen, mutta ruuhka-Suomeen heillä olisi asiaa vasta kun pystyvät elättämään itse itsensä. Suomalaiset kyllä saisivat muuttaa paremman elämän ja elannon toivossa sinne, missä on työtä, mutta maahanmuuttajille he eivät ole valmiita antamaan oikeutta valita asuinpaikkaansa.

Sanomattakin on selvää, että homoseksuaaleille persuilta ei tasa-arvoisia oikeuksia tipu. He toki saavat olla sellaisia kuin ovat, mutta oikeutta sitoutua avioliitton kautta rakastamaansa ihmiseen tai lapsiin heille ei suotaisi.

Näissä vaaleissa ei siis ole vain kyse EU:sta ja siitä pitäiskö eurosta luopua, ilmastopolitiikan suunnasta tai luonnonsuojelusta. Kyse on myös siitä kunnioitetaanko tässä maassa kanssaihmisiä ja onko meillä kaikilla tasa-arvoiset oikeudet toteuttaa itseämme.

Olen itse maalta kotoisin ja työläisperheen kasvatti. Olen nähnyt ison muutoksen, joka tässä maassa on tapahtunut. Työpaikkoja on mennyt ja moni on juuttunut työttömyyteen. Monikulttuurisuudesta on itsellenikin tullut arkipäivää, kun se aikanaan oli pakolaiskuvauksia iltauutisissa. Ymmärrän, että tämä kaikki aiheuttaa epävarmuutta ja pelkoakin, mutta oikeuttaako se heittämään romukoppaan sen, mitä tässä maassa on arvokkainta?

Minä olen kasvanut tässä maassa suvaitsevaitsevaisuuteen ja vieraiden kunnioitukseen. Naisten aseman eteen olemme tehneet ison työn ja olleet edistyksellisiä. Seksuaaliset vapaudet eivät loukkaa ketään, mutta antavat arvon jokaiselle.
- Näitä asioita en lapsuudessa ja nuoruudessani kuullut kenenkään kyseenlaistavan. Siellä, mistä minä tulen ei ollut akateemista sivistystä, eikä juuri muutakaan koulutusta, mutta sydämen sivistystä oli sitäkin enemmän. Ihmisarvoa kunnioitettiin. En saata uskoa, että se olisi maailman muutoksessa kadonnut.

Sydämestäni toivon, että sittenkin mahdollisimman monen äänestäjän sydän sykkii lämpimänä ja välittävänä vaalipäivänä 17.4.2011. Vain äänestämällä voimme estää Suomea muuttumasta taantumukselliseksi.



*

tiistaina, maaliskuuta 08, 2011

Nuorten asema Keski-Espoossa

Olin Entressen kirjaston järjestämässä paneelissa keskustelemassa nuorten asemasta asuinalueellamme. Se herätti pohtimaan asiaa ja mieleeni tuli kolme eri näkökulmaa, joiden pohjalta nuorten tilannetta voisi kuvata. Ensiksi lähestyisin asiaa osallisuuden ja toimintamahdollisuuksien kautta ja sitten lopuksi nostan esiin muutamia huolia.

Osallisuudesta:
Nuorilla on oikeus tulla kuulluksi heitä koskevissa asioissa. Viime keväänä tehty ratkaisu lopettaa Keski-Espoon yläkoulu pikaisella aikataululla ohitti kaikki asianosaiset - myös nuoret. Päätöshän ei koskenut vain muutamaa luokkaa vaan kaikkia alakoulun lapsia perheineen, jotka ovat kouluun menneet sillä ajatuksella että sen tuttujen seinien sisällä saa käydä koko peruskoulun. Niin ei saa toimia.

Toisaalta hyvä esimerkki siitä, kuinka nuoria voidaan kuulla on viime keväänä tehty selvitys siitä, miten Suvelassa voidaan. Tätä viestiä olen itsekin vienyt eteenpäin, sillä siinä nuosi tärkeitä asioita.
- Tämänkaltaisia mahdollisuuksia tuoda esiin näkemyksiä tarvitaan lisää. Lasten ja nuorten kasvua aktiiviseen kansalaisuuteen tulee tukea päiväkodeissa, kouluissa, nuorisotyössä ja muissa toiminnoissa.
 
Nuorten palvelut, toimintamahdollisuudet:
Olen erityisen ylpeä Entressen kirjastosta, sen toimintatavoista ja linjasta. Kirjastossa ovat saaneet erityistä huomiota lapset, nuoret ja maahanmuuttajat eli ne, jotka tekevät Espoon keskuksesta erityisen.
 
Uusi nuorisotila Sentteri tarjoaa toiminnanmahdollisuuksia, vaikka onkin kaukana Kirkkojärveltä tai Kukkaromäestä ja saisi olla useamminkin auki.
 
Espoon keskuksessa on myös erinomaiset mahdollisuudet päästä ammattiin. Olen ilolla seurannut, kuinka Omnian kampus kasvaa ja kehittyy tarjoten yhä moninaisimpia mahdollisuuksia nuorille.

Lisäksi Keski-Espoon koulun kentän peruskorjaus käynnistyy nyt syksyllä, mikä osoittaa sen, että muutoksia myös tapahtuu todellisuudessa eikä vain suunnittelijoiden pöydillä. Ja myös Keski-Espoon urheilupuistoon on viimein tulossa kunnon huoltorakennukset ja tekojää. Nämä parantavat harrastusmahdollisuuksia alueella, vaikkakin siinä on vielä tehtävää.
 
Synkät virrat eli huoli alueen nuorista:
Suurimmalla osalla Keski-Espoon nuorista asiat ovat riittävän hyvin. On unelmia ja huolenpitoa, jotka kantavat vaikeidenkin hetkien yli. Kaikilla ei näin kuitenkaan ole.

Keski-Espoossa on eniten lastensuojelun asiakkaana olevia lapsia ja nuoria ja eniten Espoossa kodin ulkopuolelle sijoitettuja nuoria. He eivät ole saanut apua ajoissa tai tuki ei ole ollut riittävää.

Huumeita tuntuu liikkuvan nyt enemmän kuin aiemmin. Tätä tukee myös kouluterveyskyselyiden tulokset. Se tarkoittaa sitä, että yhä useammalta nuorelta vaaditaan tervettä itsetuntoa ja rohkeutta pitää itsestä huoltaan. Tarvitaan myös aikuisten valppautta enemmän.

Espoon keskus on turvattomin alue Espoossa. Se heijastuu myös nuorten arkeen ja toimintamahdollisuuksiin.

**
Ihan kaikkia näitä asioita ei kyseisessä illassa käsitelty, sillä puhuimme siitä, mitä nuoret itse pitivät tärkeänä. Paikalle oli tullut ihania aktiivisia yhteisistä asioista kiinnostuneita ja lähimmäisistään huolta kantavia nuoria.

Politiikka oli taas kerran hauskaa - ja tärkeää, sillä upeintahan elämässä on toisten kohtaaminen.



*

sunnuntaina, maaliskuuta 06, 2011

Kohtuullinen taksa joukkoliikenteeseen

Parhaillaan Espoossa ja muissa seudun kunnissa on lausunnolla esitys uudesta julkisen liikenteen taksa- ja lippujärjestelmästä. Aiemmin on jo todettu täysin matkaan sidottu lippu todettu huonoksi, koska siinä olisi pitänyt leimata tullessa ja mennessä. Se olisi ollut hankala, mutta tavallaan perusteltu järjestelmä.

Nyt uudistuksen perustaksi on ajateltu kaarimallia, missä kehät määrittyisivät tietyn etäisyyden mukaan Helsingin keskustasta. Siis sieltä, minne ja missä iso osa joukkoliikennematkoista nyt tehdään.

Itse olen ajatellut, että uudessa mallissa pitää olla tiettyjä seikkoja, joita sen pitää täyttää:
- sen pitää olla ymmärrettävä, selkeä ja oikeudenmukainen
- sen pitää parantaa joukkoliikenteen suosiota (kilpailukykyä)
- sen pitää olla seudullinen
- sen pitää olla taloudellisesti kestävällä pohjalla

Paras ratkaisu yhä olisi se, että koko pääkaupunkiseudulle tulisi vain yksi vyöhyke. Konsernijaostossa meille kerrottiinkin, että maailmalla suunta on juuri tällaisiin laajempiin yhtenäisiin vyöhykkeisiin. Se kuitenkin maksaa, eikä ole saanut sen vuoksi kannatusta.

Nyt esitetty vyöhykemalli on kehityskelpoinen, mutta vyöhykeraja on Espoon sisällä väärässä kohdassa. Jos se Espoossakin vedettäisiin samanlaista kehää pitkin kuin idässä on tehty, kulkisi se Kehä III:n kohdalla kakkosen sijasta. Tältä pohjalta tulisi jatkaa työtä minun mielestäni.

Esityksen perusajatus on se, että minimilippu on kahden vyöhykkeen lippu, joka maksaisi suunnilleen sisäisen lipun verran. Tällä hinnalla siis pääsisi yhä Espoonlahdesta Leppävaaraan. Espoon sisäinen vyöhykeraja sen sijaan tekisi sen, että Leppävaarasta ja Tapiolasta pääsisi myös Helsingin keskustaan tai vaikka Itäkeskukseen tällä kahden vyöhykkeen lipulla. Espoon keskuksesta taas tarvittaisiin taas kolmen vyöhykkeen lippu (nyk. seutulippu), jos esitys menisi tuollaisenaan läpi. Jos taas rajaa siirrettäisiin olisi näiltäkin alueilta edullisempaa kulkea Helsinkiin töihin.

Matkan hinta vaikuttaa selvästi joukkoliikenteen houkuttelevuuteen. Rajaa siirtämällä tekisimme siis joukkoliikenteestä houkuttelevampaa. Sellaisten ratkaisujen aika olisi nyt.

Jos vyöhykemalliin mennään niin jossakin tuon rajan pitää olla. Minusta on tärkeää, että mallista tulee sellainen, että sen kuntalaisetkin tuntevat perustelluksi ja oikeudenmukaiseksi. Kehä II:n kohdalla ei ainakaan ole oikea paikka.

Uuden mallin pitää olla myös ymmärrettävä ja sellainen, että käyttäjä hahmottaa helposti millä hinnalla minnekin mennään. Kohtuuttomuuksia pitää välttää eli tilanteita, joissa kahden lähekkäin olevan pysäkin välillä muuttuu hinnoitteluperiaate jyrkästi.

Helsingin seudun liikenne voi laajentua kehyskuntiin ja toivottavasti niin myös tekee. Vyöhykemallin kehittäminen tukee tätä kehitystä ja voi parhaimmillaan antaa selkeän pohjan, kuinka koko seudun liput hinnoitellaan. Tavoitteenahan on kehittää joukkoliikennettä koko seudulla, eikä vain katsoa omia nurkkia, vaikka niidenkin osalta ratkaisun pitää olla perusteltu.

Malli ei siis ole valmis vaan vaatii vielä paljon hiomista ja kunnilta valmiutta tukea joukkoliikennettä. Niissä keskusteluissa on hyvä pitää mielessä joukkoliikenteen hyödyt kaikille.


*

tiistaina, helmikuuta 15, 2011

Finnoon ja Kaitaan tulevaisuus

Olin tänään asukastilaisuudessa, missä käynnistettiin Finnoon ja Kaitaan alueen visiotyön valmistelua. Tämän työn rinnalla valmistellaan Finnoon alueen osayleiskaavaa. Tuon alueen sisälle jää Suomenojan voimalaitos, aikanaan toimettomaksi jäävä jätevedenpuhdistamo ja arvokas lintualue. Merellisyys ja satama ovat mahdollisuuksia, kun taas voimalaitos ja puhdistamon muistot (purkuputki) haasteita, jotka on huomioitava.

Kaupunkisuunnittelulautakunta ja kaupunginhallitus ovat linjanneet perusteellisesti visiotyön ja kaavoitustyön tavoitteet. Tavoitteena on luoda ilmastonmuutoksen esimerkkialue, minne tulee korkealaatuista asumista ja lintukosteikosta muodostuu alueen vetovoimatekijä. Visioalueelle tulee noin 20 000 asukasta, työpaikkoja ja kaksi metroasemaa.

Linjaukset ovat perusteltuja. Olin tuossa tilaisuudessa visio- ja yleiskaavatyötä ohjaavan poliittisen ohjausryhmän edustajana ja nostin tilaisuuden alussa esille muutaman itselleni tärkeän seikan, joita toivon että suunnittelussa voimme edistää:

Ensinnäkin on hyvä, että aluetta suunnitellaan avoimesti ja osalliset kutsutaan työhön alusta alkaen mukaan. Olen myös tyytyväinen, että meillä päättäjilläkin on poikkeuksellinen mahdollisuus olla perusteellisemmin mukana valmistelutyössä.

Itse haluan muistuttaa, että suunnittelun sosiaalisestakin kestävyydestä on huolehdittava.
Visiotyössä asukkaita kutsutaan sektoreittain eroteltuihin työpajoihin pohtimaan heille tärkeitä kysymyksiä. On tärkeää, että samalla painotetaan kokonaisuutta. Millaisin edellytyksin pystymme luomaan hyvää, kokonaista ja toimivaa arkea tuleville ja nykyisillekin asukkaille? Millaista on hyvä elämä tulevaisuudessa? Miten yhteisöllisyys muodostuu ja miten sitä voidaan edistää?

Meidän päättäjien on tärkeä huomioida, että kaavoitustyö ja koko kaupungin palveluverkon uudistaminen nivoutuvat yhteen. Se ei ole itsestään selvää nyt, kun palveluverkon kehittäminen tuntuu tarkoittavan keskittämistä isoihin yksiköihin.

Edustan puoluetta, joka teki ison työn, että metro saatiin rakenteille Espoon puolelle. Tulemme jatkossa tekemään myös hartiavoimin töitä, jotta se jatkuu Finnoon alueen kautta Kivenlahteen. Samalla se tarkoittaa Finnoon alueen suunnittelussa sitä, että alueelle tulee luoda turvallinen, selkeä ja esteetön kevyen liikenteen reitistö.

Alueesta tulee luoda monipuolinen asuinalue. Tulossa on korkeaa ja merellistä asumista, mutta samalla on taattava, että asuntokanta on monipuolista. Alueelle pitää rakentaa omistus- ja vuokra-asuntoja (ja näiden välimuotoja) - luoda mahdollisuuksia kohtuuhintaiselle asumiselle. Uudet avaukset asumiseen ja sen kehittämiseen olisi toivottavia.

Olemme vahvasti sitoutuneet siihen, että alueella voi jatkossakin pesiä arvokas linnusto. Pidän sitä tärkeänä.

Ihanne on, että myös nuorilla pareilla ja perheillä olisi mahdollisuus ja varaa pesän rakentamiseen Finnoossa ja asettumiseen sinne. Asettuminen edellyttää, että alueelta löytyy myös asumisen vaihtoehtoja, jos / kun elämäntilanne muuttuu.
 


* 

maanantaina, tammikuuta 31, 2011

Valtuusto ei voi olla kohtuuton

Espoossa on pidempään kohuttu toimialajohtaja Loukon virkamatkoista ja nyt jo entisen kaupunginjohtajamme roolista niiden hyväksymisessä. Uuden vaihteen asia sai viime kesänä, kun asiassa nostettiin syyte. Espoossa asiaa käsiteltiin syksyn alussa, jolloin kaupunginhallitus totesi, että tilanteesta huolimatta johto voi jatkaa työssään. Nyt vuoden alussa asia on taas esillä valtuustossa.

Minua häiritsee se, että matkojen ja laskujen kaivelun taustalla oleva motiivi ei mielestäni ole ollut paremman yhteiskunnan tai avoimemman Espoon rakentaminen.

On tietysti selvää, että tapahtumat ovat vaikuttaneet kaupungin toimintaan. Ohjeita on tarkistettu ja toimialajohtajille on laadittu johtajasopimukset, joissa asiaa on ohjeistettu mm. puolison osalta. Lisäksi uusi kaupunginjohtaja varmasti ottaa syntyneen tilanteen huomioon. Ja tietysti kaupungin sisäisiä ohjeita tulee tarkistaa, jos muutostarvetta yhä on. Toimialajohtajien ja kaupunginjohtajan tehtävään kuuluu suhdetoiminnan hoitaminen ja kaupungin edustaminen jatkossakin. Työtä on voitava tehdä läpinäkyvien pelisääntöjen nojalla, jotta vastaavanlaisia syytteitä ei jatkossa tule.

On hyvä, että asia käydään perusteellisesti läpi ja että asia eteni oikeuteen, joka ratkaisee johtajien syyllisyyden tai syyttömyyden. Valtuuston tehtävä ei ole tuomita.

Kaupunginjohtaja on jäänyt jo eläkkeelle, eikä häntä voi enää pidättää virastaan. Hän on kuitenkin hyväksynyt toimialajohtajan matkasuunnitelmat ja matkoista jälkikäteen tehdyt matkalaskut. Kustannuksista on vastannut Espoo. Vastuuvapaus on kaikille myönnetty noilta vuosilta, eikä tarkastuslautakunta ole löytänyt menettelyistä huomautettavaa.

Pahimmillaan oikeuskäsittely voi kestää vuosia, sillä asia voi edetä käräjäoikeudesta ylempiin oikeusasteisiin. Toimialajohtajan laittaminen palkattomalle hyllylle vuosiksi olisi mielestäni kohtuutonta. Minusta Espoon ei voi olla kohtuuton työnantaja johtajille eikä työntekijöille.

Näistä syistä en kannattanut tänään toimialajohtajan pidättämistä virasta, eikä kannattanut valtuuston enemmistö. 57 valtuutettua katsoi, että Louko voi jatkaa tehtävässään. Lisäksi yksimielisesti valttuusto päätti, että kaupungin hallintoa koskeviin sääntöihin ja toimintaohjeisiin tehdään tarvittavat korjaukset pikaisesti.


*

torstaina, tammikuuta 13, 2011

Vahva Espoo, vahva seutu, vahva Suomi

Espoon, pääkaupunkiseudun ja metropolialueen tulevaisuudesta käydään parhaillaan valtavaa taistoa. Keskustelu on sekavaa ja vaikeasti hahmottuvaa – paitsi niiden osalta, jotka ajavat mammuttiorganisaatioita eli pääkaupunkiseudun tai laajemman alueen pakkoliittämistä yhteen.

Mitä enemmän olen näitä asioita pohtinut, sitä varmempi olen siitä, että pääasiassa seudun verkostomainen yhteistyö tuottaa enemmän kuin valtavat organisaatiomuutokset.

En kannata siis mammuttikuntaa, enkä seutuhallintoa. Kannatan vahvoja peruskuntia, jotka vastaavat kuntalaistensa hyvinvointia tukevista palveluista. Se on demokraattisin, läpinäkyvin ja selkein malli. Kannatan myös hyvää yhteistyötä naapureiden kanssa.

Helsingin seutu (14 kuntaa) on koko maan kannalta erittäin merkittävä alue. Jo nyt täällä asuu joka neljäs ja kolmasosa kansantuotteesta syntyy täällä. Siksi maan hallituskin on omalta osaltaan tehnyt selontekoa metropolipolitiikasta ja tulevaisuudestamme. Ratkaisuja halutaan seuraavaan hallitusohjelmaan.

Laaja yksimielisyys vallitsee niistä kysymyksistä, joihin meidän pitäisi löytää tavalla tai toisella parempia ja uusia ratkaisuja. Ne ovat:

- asumisen ja liikenteen pulmat: asumisen kalleus, asuntorakentamisen riittämättömyys ja liikennejärjestelmän (erit. joukkoliikenteen) kehittämisen tarve sekä näiden liittäminen yhteen;

- sosiaaliset haasteet mm. syrjäytymisen riskien ehkäisy, vaara alueiden eriytymisestä ja maahanmuuttajien kotouttamisen hoito; ja

- seudun ja samalla koko Suomen kilpailukyvyn parantaminen, jotta saisimme lisää yritteliäisyyttä, työpaikkoja ja mahdollisuuksia ihmisille.

Maan hallituksen laatimasta selonteosta käy selvästi ilmi, että

- 14 kuntaa on tehnyt valtion kanssa sopimuksen asuntotuotannon lisäämisestä. Kullekin kunnalle asetettuun tavoitteeseen on päästy pääkaupunkiseudulla, mutta kehyskunnissa ei ole pystytty rakentamaan riittävästi asuntoja, eikä edistämään riittävästi vuokra-asuntotuotantoa.

- Uusmaalaisista maahanmuuttajista asuu 86 % pääkaupunkiseudun kunnissa, mikä kertoo siitä, että isot kunnat ovat osaltaan kantaneet sosiaalista vastuutaan. Pääkaupunkiseudulla on myös tehty paljon töitä asunnottomuuden poistamiseksi.

- Joukkoliikenteen toimivuutta korostetaan selonteossa aiheellisesti ja samalla kerrotaan, että joukkoliikenteen palvelutaso romahtaa selvästi HSL (Helsingin seudun liikenne)-alueen ulkopuolelle mentäessä. Raideliikenneinvestointien tarpeellisuus korostuu raportissa.

- Palvelut tulee järjestää asiakkaiden ehdoilla. Arjen sujuvuuden kannalta on tärkeää, etteivät kuntien väliset raja-aidat vaikeuta palveluiden saamista. Pääkaupunkiseudun kunnat ovat laajentaneet määrätietoisesti yhteistyötä palveluiden käytössä esim. päivähoitopaikkaa voi hakea toisesta kunnasta. Selonteosta ei selviä, miten kehyskunnat ovat edenneet tässä työssä.

Näiden huomioiden jälkeen on äärettömän vaikeaa ymmärtää vaatimusta pakottaa pääkaupunkiseudun kunnat yhteen. Eikö muutostarve ole jossain muualla? Paljonko saisimme liitoksella lisää kohtuuhintaisia asuntoja tai raiteita seudulle?

Ja mitä konkreettista valtio on tehnyt (selonteon lisäksi)?

- Pääkaupunkiseudun kunnat ovat yksimielisesti sopineet valtion kanssa, kuinka joukkoliikennejärjestelmää tulisi kehittää. Kaupunkiradan jatkon pitäisi sen mukaan olla jo rakenteilla ja meillä on siihen ollut valmius. Puuttuu vain valtion teot ja sitä myöten kaikki. Kehä III:n peruskorjauskin voisi edetä yhtä mittaa, jos kaupunkien mielipidettä kysyttäisiin. On myös erikoista, että Espoon piti lainata varat Kehä I:n parantamiseen.

- Asuntorakentaminen edellyttää kaavoitettua maata. Siitä huolimatta kehyskunnissa on jouduttu pakkolunastamaan valtion maita, kun se ei ole suostunut kohtuulliseen hintaan sitä myymään kunnille. Mikä siis olikaan tärkeintä?

- Ammatilliseen opetukseen valtio ei ole millään myöntänyt riittävästi aloituspaikkoja, jotta seudun nuoret ja muut pääsisivät oppiin, vaikka siten ehkäisisimme syrjäytymistä.

- Maahanmuuttajat tarvitsevat erityistä tukea palveluissa ajatellaanpa vaikka päivähoitoa tai koulutusta. Kuitenkaan valtionosuusjärjestelmä ei huomioi millään tavoin maahanmuuttajien määrää.

- Ei ole katsonut peiliin, vaan hakee ratkaisuja jostain muualta: laatikkoleikeistä. Metropolipolitiikalta puuttuu todellinen sisältö ja näkemys - tahdosta puhumattakaan.

Mitä pitäisi tehdä?

- Keskitytään palveluiden kehittämiseen kunnissa ja yhdessä sekä keinoihin, joilla voidaan vahvistaa asukkaiden hyvinvointia ja halua osallistua yhteiseen työhön.

- Jos seudun yhteistyötä ja toimintakykyä pitää parantaa kuntaliitoksin pitäisi huomioida, että ideaali kunnan koko on noin 50 000 asukasta. Niin ollen siis yhdistymiskehitystä pitäisi kai tapahtua muualla kuin pääkaupunkiseudulla?

- Asumisen lisäämisen ja liikenteen parantamisen osalta yhteistyötä ja sopimusten velvoittavuutta pitäisi parantaa. Metropolikaavan mahdollisuutta pitäisi selvittää. Sen valmistelisi uudistunut maakuntaliitto (+ HSL + HSY osin) ja sen hyväksyisi maakuntavaltuuston tapaan koottu elin. Metropolikaava korvaisi sekä kuntien yleiskaavat että maakuntakaavan ja sisältäisi sopimuksen asuntotuotannosta ja liikennejärjestelmän kehittämisestä. Ja se sitoisi myös valtiota!

Entä kilpailukyky?

Metropolialueen kilpailukyvyn kannalta on tärkeää luoda sujuva ja toimiva ympäristö niin ihmisille kuin yrityksillekin. Koko suomen kannalta on iso pulma, että kansainvälisesti seutumme ei ole houkutteleva sijaintipaikka yrityksille – se tarkoittaa samalla, ettei koko Suomi ole riittävän houkutteleva. Voiko olla niin, että kyse on etäisyyksistä ja laajempien yhteyksien puutteesta?

Olisi perusteltua arvioida, miten raideyhteys Tallinnaan parantaisi koko Suomen ja metropolialueemme kilpailukykyä. Ehkä se olisi hyvinkin kannattava kansallinen ja eurooppalainen ponnistus, joka liittäisi koko Suomen tiiviimmin Eurooppaan aikana, jolloin ilmasto- ja ympäristökysymykset ovat yhä tärkeämpiä? Lentoliikenne on osoittanut oman haavoittuvuutensa, joka osaltaan lisää raideliikenteen houkuttelevuutta pidemmilläkin matkoilla. Raideyhteys olisi konkreettinen teko EU:lta pohjoisen ulottuvuuden liittämisestä tiiviimmin keskustaan.
 

Tämä oli minun pitkä metropoliselontekoni näin kevätkauden alkajaiseksi.

 
*** 
 
 

maanantaina, joulukuuta 20, 2010

On hanget korkeat, nietokset


On hanget korkeat, nietokset, vaan joulu, joulu on meillä! On kylmät paukkuvat pakkaset ja tuimat Pohjolan tuulokset, vaan joulu, joulu on meillä!

Me taasen laulamme riemuiten, kun joulu, joulu on meillä! Se valtaa sielun ja sydämen ja surun särkevi entisen, mi kasvoi elämän teillä!

Oi käykää, ystävät, laulamaan, kun joulu, joulu on meillä! Se tuttu, ystävä vanhastaan, on tänne poikennut matkoiltaan ja viipyy hetkisen meillä.
- Vilkku Joukahainen -



Rauhallista Joulun aikaa.
Ja Onnellista Uutta Vuotta!



*

perjantaina, joulukuuta 17, 2010

Palveluverkon ja Hista-jekun jälkeen joulunaikaan

"Onko tämä suunnitelma uhka vai mahdollisuus, kysyi Jaana Leppäkorpi (sd.). Hän itse piti sitä mahdollisuutena."
"Valtuusto pystyy valvomaan, että palveluverkkoa kehitetään kuntalaisten parhaaksi. Jaana Leppäkorpi (sd.). "
- Länsiväylä 15.12.2010 -

Maanantain valtuustossa oli kaksi isoa asiaa. Käsittelimme tulevaisuuden palveluverkkon kehittämistä ja suunnittelua uudelleen. Käytännön tasolla asia on näyttäytynyt meille päättäjille ja kuntalaisille lakkautuslistoina. Jossain toisaalla on sitten käsittelyssä ollut visio, missä on monta hyvää ja lupaavaa asiaa. On uupunut askelmerkit siitä, kuinka nämä liittyvät yhteen.

Siksi on hyvä, että valtuusto päätti teettää toimenpideohjelman useammalle vuodelle ohjaamaan päätöksentekoa, investointien suunnittelua ja joukkoliikenteen parantamista. Pääsemme käsittelemään tätä keväällä samalla kun käsittelemme tulevan vuosien investointiohjelmaa.

Esitin toimenpideohjelmaa jo kaupunginhallituksessa, mutta siellä ajatus kaatui äänestyksessä. Onneksi valtuusto pohti asiaa uudelleen ja päätös syntyi yksimielisesti. Tavoitteenani oli taata esityksellä se, että nyt eri yksiköiden ja toimialojen toimenpiteet nivoutuvat yhteen ja näin syntyy uudenlaista osaamista ja kuntalaisten tarpeisiin paremmin vastaava palveluverkko. Haluan myös varmistua, ettei osaoptimointia tapahdu, vaan kehitystyö on taloudellista.

Palveluverkon visiossa on paljon hyvää. Omahoidon tukeminen, sähköisen asioinnin lisääminen ja palveluiden keskittäminen uudenlaisiin kokonaisuuksiin (hyvinvointikeskukset, torit ja osaamiskeskset) on perusteltua. Kunhan samalla pidämme huolta kaikkein heikoimmista; muistamme, etteivät kaikki ole netin käyttäjiä ja takaamme kaupungin eri osien tasapainoisen kehittämisen.

On syytä muistaa, että jokainen kaupunkikeskuksemme on keskikokoisen kaupungin kokoinen ja niistä jokaisesta tulee löytyä toimivan arjen kannalta keskeiset palvelut. Hyvillä palveluilla takaamme keskuksien vetovoiman ja kehittymismahdollisuudet!

Visio voi olla uhka tai mahdollisuus. Valtuutetuille ja lautakunnille jää tärkeä rooli huolehtia, että kuntalaisten paras toteutuu. Jo nyt valtuusto on osoittanut suuntaa: se ohjeisti laboratorioasiaa uudelleen ja puuttui kulttuuritoimen suunnitelmiin lakkauttaa Kannusali epäkäytännöllisenä.
- Meidän pitää olla siis jatkossakin tarkkoina, miten asiat etenevät!

***
Valtuusto hyväksyi myös Histan osayleiskaavan, joka on aina ollut ja on hankala kysymys. Osa valtuutetuista totesi, että jokin jekku siinä pitää olla kun asiaa viedään nyt niin nopeasti päätökseen. Hämmästelin tätä näkemystä, kun Histaa on käsitelty 20 kertaa lautakunnassa ja seitsemän kertaa kaupunginhallituksessa. Sitä on valmisteltu vuosia ja palautettu lukuisia kertoja.

Myöhemmin muistin, että Etelä-Espoon yleiskaavaa tehtiin 30 vuotta, joten siitä näkökulmasta tosiaankin Hista valmistui aika nopeasti. Itse ajattelin, että tämä vaihe oli nyt syytä viedä päätökseen. Itse kaavaan ei ole aikoihin vaadittu muutoksia. Se huomioi riittävällä tavalla selvityksissä esiin nousseet maisema-, kulttuuri- ja luontoarvot. Sen perusteella voidaan kaavoittaa riittävän tiivis keskus, mikä luo edellytyksiä palveluille ja joukkoliikenteelle.

Perinteisesti olemme Histaa tehneet huolella ja kiirehtimättä. Näin hanke tulee etenemään jatkossakin. Asemakaavoitus (joka mahdollistaa rakentamisen) voi alkaa vasta, alueelle on laadittu kehittämissuunnitelma ja kaavoitusohjelmaan sisältyy alueen kaavoitus. Päättäjät ratkaisevat siis senkin, koska kaavoitus jatkuu.

Histaan ja siitä länteen pitäisi saada rata. Se ei kuitenkaan etene ellei meidän suunnittelu etene. Siksikin kannatin osayleiskaavan hyväksymistä.


***
Näistä ja monesta muusta keskustelimme valtuustossa yli puolen yön. Se oli taas kerran sellainen urakka, että joululoma tulee todella tarpeeseen.

Toivotan rauhallista Joulun aikaa ja hyvää Uutta Vuotta!



*

sunnuntaina, joulukuuta 12, 2010

Talvinen turvallisuuskävely

Suvelassa on syksyn aikana järjestetty turvallisuuskävelyitä, joiden tavoitteena on ollut kartoittaa alueen turvattomuuteen liittyviä parannustarpeita ja mitkä tekijät vaikuttavat alueen viihtyisyyteen. Kävelyiden keskeinen idea on se, että ne kokoavat alueen toimijoita laajasti keskustelemaan yhdessä ja tekemään havaintoja alueen piirteistä.

Suvelan turvallisuuskävelyihin on osallistunut asukkaita, kiinteistöjen edustajia, huoltoyhtiöitä, järjestöjä, seurakunnan ja poliisin edustaja sekä virkamiehiä ja paikallisia vaikuttajia. Vastuunkantajat, päättäjät ja kokijat on siis koottu yhteen keskustelemaan näkemästään. Suunnitelluilla reiteillä on pysähdytty yhdessä arvioimaan asuinalueen fyysistä, toiminnallista ja sosiaalista ympäristöä.

Marraskuussa järjestettiin pimeän ajan kävelyitä. Osallistuin itse eräänä perjantai-iltana kävelylle. Ensilumi oli jo satanut maahan ja tehnyt paikasta kauniimman ja valoisamman, mitä Suvela todella pimeinä syysiltoina on.

Näimme kuitenkin, kuinka eri kunnossa alueen talot ovat. Osa on kunnostettuja ja hoidettuja, osa taas kaipaa kipeästi korjaamista. Entisen kaupan seinää rumensi graffiti, joita näkyi myös joidenkin talojen rappukäytävissä. Raittien valaistusta on parannettu, minkä pystyi hyvin havaitsemaan, kun alueella on yhä vanhojakin lamppuja. Lumen alle oli jäänyt raiteilla olevat eri suuntiin töröttävät laatat, joista asukkaat kertoivat.

Asukaspuiston takana oleva aita on jo aiempien kävelyiden perusteella luvattu korjata, mutta huonokuntoisena se siellä yhä seisoi. Puiston takana kulkeva raitti on myös täysin valaisematon, mistä on kaupungille tehty muutosesitys.

Suvelan nuorista tehdyssä haastattelussa kävi ilmi, kuinka häiritsevä alueen ravintolan terassi ja siellä istuvat aikuiset voivat olla. On nuoria, joiden mielestä on epämiellyttävää odottaa bussia, kun terassilta saatetaan huudella. Talvi ja pakkanen olivat korjanneet tämänkin pulman ja terassilla kävi vain muutama henkilö pikaisesti tupakalla.

Kaikkein masentavin paikka kierroksella oli Suvelan pieni ostoskeskus. Sieltä löysimme pienen joukon nuoria olutpullojen kanssa ja mukana olleet poliisit joutuvat töihin. Itse ostoskeskus on erittäin epäsiisti ja huonossa kunnossa. Yläkerran liiketilat ovat vain osittain käytössä. Suvelan kohentamisen kannalta olisi todella tärkeää saada tuo paikka uudistettua. Kauppapalvelut ovat asukkaille tarpeellisia, mutta muutoin keskuksen voisi laittaa maan tasalle ja rakentaa jotain uutta tilalle.

Kävelyn aikana teimme havaintoja ja se päättyi nuorisotilalle, missä jokainen osallistuja kirjasi omat ajatuksensa ylös. Näistä havainnoista tehdään yhteenveto ja kootaan yhteen kaikki kehittämis- ja korjausesitykset. Raportti jaetaan alueen toimijoille, jotta nämä voisivat huomioida esitykset toiminnassaan. Toukokuussa järjestetään uusi seurantakävely, missä tarkastellaan onko muutoksia tapahtunut.

Turvallisuuskävely on erinomainen menetelmä perehtyä tietyn alueen tilanteeseen ja nähdä alueen asukkaiden arkea iloineen ja murheineen. Kävelyillä on kiinnitetty huomiota myös viihtyisyyttä tuoviin tekijöihin, mutta ennen kaikkea se on tuottanut konkreettista tietoa muutostarpeista.
 
 
* 


Kirjoitus on julkaistu Keski-Espoon Sanomissa 11.12.2010

sunnuntaina, marraskuuta 28, 2010

Espoon keskus vuonna 2011

Olen kahlannut useampaan kertaan ensi vuoden taloussuunnitelmaa läpi ja tarkastellut myös sitä, millaisia uudistuksia ja muutoksia se tuo meille Espoon keskuksen asukkaille. Hyvältä näyttää isolta osin.

Palveluista:
- Kannusalissa soi ja raikaa kulttuuri jatkossakin, kun valtuustoryhmät yhdessä estivät toiminnan lakkauttamisen.
- Ymmerstaan valmistuu päiväkoti ja Suviniityn päiväkodin rakentaminen käynnistyy.
- Yhteispalvelupiste siirtyy Entresseen, mikä on erinomainen asia, sillä pisteen nykyinen sijainti on turhankin syrjäinen nyt kun palvelut yhä selvemmin keskittyvät radan eteläpuolelle.
- Tekninen keskus lupaa tehostaa Kirkkojärven viheralueiden hoitoa.

Suunnitelmat:
- Suvelan kehittämissuunnitelma valmistuu.
- Valtuustotalon laajennuksen suunnittelu käynnistyy ja virastokeskuksen suunnittelu jatkuu.
- Palveluverkkoa pohditaan ja siihen liittyen Perheiden talon suunnittelu jatkuu. Kai.
- Suvelan asukaspuistorakennuksen uudistamista selvitetään yhdessä seurakunnan kanssa. Yhteishankkeen pitäisi olla valmis 2013, jolloin asukaspuisto saisi kaksinkertaiset tilat nykyiseen verrattuna.

Rakentaminen:
- Suviniityn asuinalueen rakentaminen alkaa.
- Kaupungintalo puretaan.
- Keski-Espoon urheilupuiston huoltorakennuksen rakentaminen käynnistyy. Valmista on seuraavana vuonna ja hankkeen yhteydessä puistoon tulee myös tekojää.
- Tuomarilan koulun laajennus ja peruskorjaus on suunnitteilla.

Liikenne:
- Kaupunki on valmis jatkamaan kaupunkirataa keskukseen Leppävaarasta ja toteuttamaan matkakeskuksen, jos vain valtio suostuisi antamaan oman osuutensa hankkeeseen.
- Espoonväylä on suunnitelmissa tuleville vuosille.
- Turunväylän leventäminen Tuomarilan ja Nihtisillan välillä on myös suunnitelmissa.
- Vantinportin alikulku valmistuu.

Edistystä näyttää siis tapahtuvan, mutta samalla on huolen mustia pilviäkin ilmasssa. Investoinnit on tarkoitus käydä tarkasti läpi alkuvuonna ja siksi kauempana olevia hankkeita ei ole aikataulutettu. Tämä koskee Perheiden taloa, jonka tarpeellisuutta on kyseenalaistettu, vaikka sen piti olla Espoon ensimmäinen!

Palveluverkon kehittäminen on myös nyt käynnissä. Päättäjän ja varmaan asukkaidenkin silmissä se alkanut näyttää pelkiltä lakkautuslistoilta, joiden yhteyttä hienoihin visioihin tulevasta on vaikea hahmottaa.

Espoon keskuksen osalta itse olen todella järkyttynyt siitä, että täältä kai ollaan viemässä aikuissosiaalityön palvelut pois, vaikka alueellamme on eniten niille palveluille kysyntää! Sellaiset suunnitelmat on estettävä, jos ne etenevät päättäjien pöydälle.


*

maanantaina, marraskuuta 15, 2010

Talousarvio 2011: näkevätkö lapsemme nälkää?

Syksyn alkumetreillä päätettiin talouden reunaehdoista, joilla lähdettiin suunnittelemaan ensi vuoden talousarviota. Tuolloin osa valtuutetuista jopa esitti, että veroprosenttia olisi ollut varaa laskea. Se tuntui tolkuttomalta varsinkin, kun sen jälkeen saimme kuulla huolestuttavia uutisia lasten palveluista.

Uhattuna oli pienten koululaisten iltapäivätoiminta, Espoo-lisä ja pienet päiväkodit, vaikka pidimme veroprosentin kykyisellään.

Lautakunnat eivät tyytyneet tähän ja onneksi myös kaupunginjohtaja arvioi tilanteen uudelleen. Viime viikkoina on myös taloudellinen tilanne kohentunut sen verran, että varsinainen talousarvio oli uhkakuvia parempi. Onneksi näin.

Jotakin kohennettavaa talousarvioon jäi tämänkin jälkeen:
- lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden tilanne vaatii lisävaroja, eikä pelkkä kohentamisen suunnittelu riitä,
- lasten ja alueellisen kulttuuritoiminnan mahdollisuuksien kannalta on kestämätöntä, että Kannusali suljettaisiin,
- joukkoliikenne kaipaa uutta näkemystä: palvelutaso ei voi vuodesta toiseen pysyä nykyisellään, jos joukkoliikenneyhteyksiä on tarkoitus parantaa palveluverkon kehittämisen tueksi.

Talousarvioneuvottelut ovat nyt viime metreillä ja kohta saamme kuulla muuttuuko vielä jokin paremmaksi ja jos muuttuu niin mikä. Itse olen toiveikas, mutta myös surullinen. Tuntuu, etten taaskaan ole tiennyt riittävästi valmistautuessani omalta osaltani ja tuodessani esille tärkeitä tavoitteita.

Sain näet tänään palautetta 10-vuotiaalta lapselta hänen suuttuneen ukkinsa kautta. Lapsi oli eilen isänpäivän päivällisellä kertonut jäävänsä usein koulussa ilman ruokaa, koska hänen luokkansa menee viimeisenä ruokalaan. Voiko se olla totta? Voiko todella olla niin, että meillä Espoossa ei riitä kaikille lapsille joka päivää ruokaa kouluissa? Miten lapset jaksavat opiskella koulussa, jos eivät saa ruokaa päivän aikana.

Tänä vuonna Espoo Catering tuottaa 2,5 miljoonaa voittoa ja samaan aikaan se kykene ruokkimaan lapsia. Kyse ei siis ole lisärahan tarpeesta, vaan toiminnan ohjauksen parantamisesta ja tavoitteiden selkeyttämisestä. Asiaan pitää ja voi puuttua - ja heti.



*

perjantaina, marraskuuta 05, 2010

Sidonnaisuudet julki

Avoimuuden vaatimus politiikassa on syventynyt. On tärkeää tietää tiettyjä asioita ihmisestä, jota on äänestänyt tai aikoo äänestää. Edellisten kuntavaalien aikaan puhuttiin paljon vaalirahoituksesta ja omalta osaltani kerroin siitä kaiken eli että rahoitin itse oman kampanjani.

Nyt keskusteluun on noussut valtuutettujen ja keskeisten luottamushenkilöiden sidonnaisuudet. Päätin ottaa selvää, mitä tällä oikein tarkoitetaan ja löysin listan, jota tunnutaan noudattavan eri yhteyksissä. Omalta osaltani tässäkin asiassa on helppo olla avoin: minulla on vain yksi merkittävä sidonnaisuus, mitä en ole koskaan peitellyt. Päinvastoin näen, että se antaa minulle tärkeää tietoa ja osaamista luottamustehtävien hoitamiseen.

Olen töissä Espoon kaupungilla ja se vaikuttaa varmasti myös päätöksentekooni. Olen korostanut eri yhteyksissä hyvän henkilöstöpolitiikan, työhyvinvoinnin ja osaavan henkilökunnan pysyvyyden merkitystä hyvien ja toimivien palveluiden takaajana.

Espoo on päättänyt tässäkin taloudellisessa kurimuksessa etsiä keinoja selviytyä siten, ettei se irtisano tai lomauta henkilökuntaansa. Olen kannattanut tätä linjausta lämpimästi, sillä samalla kun pyrimme selviämään tämän päivän haasteista rakennamme tulevaisuutta työnantajana kiristyvillä työmarkkinoilla. Pula osaajista on totta jo tänään ja siksi on tärkeää huolehtia henkilökunnasta.

Alla oma selvitykseni sidonnaisuuksistani:

Virat, toimet, ammatit, tehtävät
1. Valtion, kunnan ja muiden julkisyhteisöjen virat:
Espoon kaupunki, johtava sosiaalityöntekijä

2. Palkattu toimi yksityisessä yrityksessä tai yhteisössä: -
3. Ammatin ja elinkeinon harjoittaminen:-

Hallintotehtävät
4. Hallintotehtävät valtionyhtiöissä: -
5. Hallintotehtävät taloudellisesti merkittävissä yrityksissä: -
6. Hallintotehtävät pankeissa ja muissa rahalaitoksissa: -
7. Hallintotehtävät merkittävissä järjestöissä: -

Luottamustehtävät
8. Etujärjestöjen luottamustehtävät:-
9. Kirkolliset luottamustehtävät: -

Taloudellinen asema
10. Liike- ja sijoitustoimintaa varten hankitut merkittävät omistukset (esim. yli 50 000 euron yhden kohteen osalta) sekä muut merkittävät omistusosuudet (esim. yli 30 % äänivallasta): -
11. Liike- ja sijoitustoimintaa varten otetut yli 100 000 euron velat sekä samassa tarkoituksessa annetut yli 200 000 euron takaukset tai muut vastuut: -

12. Muuta, jota haluan ilmoittaa

Omistamani jäsenkirjat kertovat omaa kieltään arvomaailmastani ja siitä, mikä minulle on tärkeää: Olen jäsen
- kotiseutuyhdistyksessä: Keski-Espoo -seura
- oman alueeni puolueosastossa: Keski-Espoon sosialidemokraatit
- osuuskauppaliikkeessä: HOK-Elanto ja Tradeka
- ammattiliitossa: Talentia.


*

maanantaina, lokakuuta 18, 2010

Suvelasta mainettaan parempi

Suvelassa kuhisee monella tavoin ja onneksi positiivisesti. Alueella on useita kehittämishankkeita meneillään ja Suvela-visiotakin ollaan laatimassa. 4V (välitä, vaikuta, viihdy ja voi hyvin!) -hanke on toiminut jo pidempään. Näissä merkeissä sain käsiini raportin Miten Suvelassa viihdytään? Siinä suvelaiset nuoret kertovat ajatuksiaan Suvelasta asuinpaikkana.

Nuorten ajatukset ovat herättäviä ja jäin miettimään, mitä kaupunki voisi tehdä.

Turvattomuus nousee raportista esille useassa eri kohdassa. Nuoret eivät uskalla liikkua ja toimia, koska Suvelassa tapaa niin usein humalaisia, häiriköiviä ja ahdistelevia ihmisiä. Alueella on liikaa baareja ja niissä tarjoillaan päihtyneille.
- Onkohan Satulinnan terassi kaupungin mailla, jolloin sen luvan voisi lakkauttaa? Lisäksi kaupunki voi olla aktiivisesti yhteydessä valvontaviranomaisiin, jotta alueen baarien tarjoilulinja otettaisiin tarkkailuun. Syytä olisi.

Aikaisemmin lapset ja nuoret ovat joutuneet väistymään huonosti käyttäytyvien aikuisten tieltä. Näin kävi, kun ryhmäperhepäiväkoteja suljettiin. Nyt pitäisi ottaa nuorten ääni tosissaan ja yrittää saada aikuiset aisoihin. Humalaisille voisi etsiä syrjäisestä paikasta oma paikka (katos tms.), missä he eivät häiritsisi lasten ja nuorten kulkemista.

Espoonkruunu on merkittävä toimija Suvelassa. Nuoret ovat harmissaan näiden talojen kunnossa. Tästä syystä esitin konsernijaostossa, että yhtiön tulee noudatta Espoon turvallisuusohjelmaa ja panostaa kunnossapitoon, jotta asukkaiden turvallisuus paranisi.

Alueella on nuorille kohtalaisen hyvin palveluita: uusi nuorisotila Sentteri on hieno ja Entressen kirjasto on panostanut erityisesti lapsiin ja nuoriin. Silti kaikki eivät ole löytäneet itselleen mielekästä tekemistä. Onkohan nuorisotilalla riittävästi tietoa alueen harrastusmahdollisuuksista? Ja onko koulu riittävän avoin erilaisille toimijoille?

Seurakunnalla on vireillä oma hanke alueelle. Olisi hienoa, että seurakunnan uusi toimintatila rakentuisi asukaspuiston viereen ja ehkä hanketta voisi suunnitella yhteistyössä kaupungin kanssa. Näin sinne voisi toteuttaa kaikille yhteisiä toimintatiloja. Siitä voisi tulla Suvelan sydän.

Suvelan ostari on rapistunut, eikä sen omistajalla ole liioin ollut kiinnostusta paikan hoitamiseen. Miten omistajan saisi innostumaan paikan laajentamiseen ja samalla kunnostamiseen? Olisiko siinä paikka nuorten toivomalle kahvilalle? Vai voisiko walkers-tyyppistä toimintaa saada alueelle? Mistä löytäisimme aktiiviset aikuiset käynnistämään toimintaa?

Epäsiisti ja rapistunut ympäristö aiheuttaa turvattomuutta. Myös hyvällä valaistuksella voisi lisätä turvallisuutta. Siivottomuus viestii myös arvostuksen puutteesta. Toivoa antaa kuitenkin se, että nuoret itse näkevät oman asuinalueensa hyvätkin puolet ja vahvuudet. He tietävät, että Suvela on mainettaan parempi.

Valtuuston tahto muuttaa ja kehittää Suvelasta nykyistä parempi on saatava muuttumaan oikeiksi teoiksi. Pieniä askelia on otettava heti - ne luovat uskoa muutokseen - ja vision valmistuttua tehtävä suurempia tekoja.

Itse aion paneutua Suvelan turvattomuuteen paremmin, siksi aion osallistua alueella järjestettävään piemän ajan turvallisuuskävelyyn, jonka reitti kulkee mm. alueen baarien liepeillä. Lisäksi aion osaltani pitää nyt esille nousseita asioita esillä ja tulen osallistumaan myös Suvela -vision laadintaan sen mitä luottamustehtäviltäni pystyn.




**

tiistaina, lokakuuta 05, 2010

10023 ja loppu - näin ei pitänyt käydä?

Olen jatkuvasti saanut kuulla, kuinka vaikeaa on saada puhelimella yhteyttä terveysasemalle ja kuinka sekään ei vielä takaa, että apua saisi. Jos yhteyden saa niin silti monelle on käynyt niin, ettei aikaa lääkärille saa, tai vastausta kysymyksiin ei tulekaan, eikä reseptiä saa uusittua.

Tämä pulma on ollut tiedossa ja olen kaupunginhallituksessa saanut selvityksiä siitä, kuinka puhelinjärjestelmää kehitetään. Avain on siinä, että kehitteillä on järjestelmä, joka osaa soittaa takaisin! Järjestelmä on näemmä kehitteillä edelleen. Yksinkertainen ajattelisi, että asia ratkeaa sillä, että palkataan lisää ihmisiä, jotka osaavat käyttää puhelinta, kirjata numero ylös ja ymmärtävät sairaanhoidosta riittävästi. Se ei taida olla nykyaikaa ja homma takkuaa.

Minulla on ollut tuuria niinä kertoina kun olen apua tarvinnut. Numerosta 10023 olen saanut selkeitä ohjeita ja usein myös ajan lääkärille pulmat kun ovat olleet sen kaltaisia, että vastaanotolle on ollut syytä mennä.

Numerosta 10023 ova vastanneet asiantuntevat ihmiset, jotka eivät ole olleet kaupungin palkkalistoilla vaan yksityisessä yrityksessä. Ratkaisulla kaupunki on (kai) etsinyt näppäryyttä, tehokkuutta ja säästöjä. No, nyt olemme siinä tilanteessa että taustalla oleva yritys on konkurssissa, eikä tietoa jatkosta ole. Edessä saattaa olla todellinen kaaos!
- Oliko meillä varauduttu tähän vai onko edessämme tilanne, jota ei pitänyt tulla?

Tämä on erinomainen osoitus siitä, kuinka vaikeaa palveluita ja auttamistyötä on pilkkoa ydintoimintaan, jota halutaan tuottaa kaupungin omana toimintana ja tukipalveluihin, joiden tuottamiseen voidaan joidenkin mielestä etsiä uusia toimijoita. Ehkäpä ajanvarauskin osa terveyspalveluiden ydintä, kun asiaa nyt katsomme? Jonkun pitää toimia asiantuntevana "portinvartijana", joka ohjaa ihmiset oikeiden palveluiden piiriin - muuten koko toiminto puuroutuu.

Syntynyt tilanne on tärkeä oppitunti, mutta samalla harjoittelua aivan liian arvokkailla asioilla: ihmisten terveydellä. Toivon, että tilanne saadaan ratkaistua ennen kuin nykyistä isompia pulmia tulee.



*

maanantaina, syyskuuta 20, 2010

Lapsiin on oltava varaa

Espoon valtuusto päätti edellisellä viikolla ensi vuoden tuloista eli veroprosenteista ja kehyksestä, jonka puitteissa talousarvio pitäisi laatia. Osa valtuutetuista olisi halunnut alentaa veroprosenttia ja siitä äänestettiin. Se herätti ihmetystä kun samaan aikaan on jouduttu tekemään erityisen vaikeita päätöksiä. Jo nythän palveluverkon kehittäminen ja tuottavuusohjelma ovat alkaneet näyttäytyä karsintaohjelmalta, mikä ei ole tarkoitus.

Tämän päivän Hesari kertoi karusti sitä, millaiselta Espoon opetuksen tulevaisuus nyt tehdyillä suunnitelmilla näyttää. Opetuksesta esitetään karsittavan opetustunteja ja koululaisten iltapäivätoiminta ehdotetaan lakkautettavaksi. Iltapäivätoiminnalla ei ole lain suojaa ja siksi siitä voitaisiin surutta karsia ellei sitten meillä päättäjillä ole viisautta ymmärtää esityksen vaikutuksia ja mahdottomuutta.

Pieniä lapsia ei vain voi jättää yksin useiksi tunneiksi. Itse asiassa iltapäivätoiminnan lisäksi meillä pitäisi olla mahdollisuus turvallisiin aamuihin kouluilla. Liian useinhan pienten koululaisten aamut alkavat yhdeksältä tai jopa kymmeneltä, eikä vanhempien (tai yksihuoltajaperheen vanhemman) työ aina jousta.

Jos iltapäivätoimintaa karsitaan, joutuu varmasti moni vanhempi lyhentämään työaikaansa turvatakseen lasten iltapäivät edes jollain tavoin. Se tarkoittaa pienempiä verotuloja myös kaupungille.

Osa vanhemmista taas luottaa siihen, että lapsi pärjää ja varmasti osa pärjääkin tavalla tai toisella, mutta joutuuko silloin pieni lapsi ottamaan liikaa vastuuta liian aikaisin? Eka- ja tokaluokkalaiset vain ovat niin pieniä, että joissakin maissa heidän jättäminen yksin useaksi tunniksi luokiteltaisiin heitteillejätöksi. (Yhteis)kunnalla ei ole oikeutta tehdä sellaista.

Talousarvion yhteydessä on oltava rohkeutta pitää huolta lapsista ja päättäjillä pitää olla malttia odottaa kehittämistyön tuloksia pidempään.


*

lauantaina, syyskuuta 04, 2010

Johan on kuumien tunteiden soppa!

Pidin lomaa heinäkuun ja olin neljä kokonaista viikkoa poissa Espoosta, mutta maallekin asti kantautui ikävät uutiset Espoosta. Kaksi keskeisintä johtajaamme sai syytteet meneillään olevassa tutkinnassa ja hyvä niin. Näin asia tutkintaan perinpohjin ja heidän syyllisyytensä arvioidaan oikeudessa. Minulla on aikaa malttaa odottaa siihen asti, sillä niin mielestäni asiat hoidetaan. Minulla ei ole valtaa eikä oikeutta tuomita.

Jouduin laittamaan muiden luottamustehtävien vuoksi varanaiseni siihen kaupunginhallituksen kokoukseen, missä päädyttiin siihen, että nämä johtajat voivat jatkaa tehtävissään. Niillä tiedoilla, joita minulla on, ymmärrän ratkaisun. Kannatan myös Espoon virkamiesten toimintatapojen tarkistamista ja uutta ohjeistamista, jos sellaiselle yhä tarvetta on.

Joka tapauksessa huonommin ei olisi voinut syksy alkaa. Varsinkin kun tänäkin syksynä olisi todella tärkeitä asioita pohdittavana ja ratkaistavana.

Tässä mielessä harmillinen on myös Tapiolan jalkapallostadionista syntynyt soppa. Asia on nyt pariin otteeseen ollut kaupunginhallituksessa ja kummallakin kerralla palautettu uudelleen valmisteltavaksi. Päätösesitys on toki tässä välissä kehittynyt hyvään suuntaan, mutta nyt toisella kerralla olisin vienyt asian muutettuna kaupunginvaltuuston ratkaistavaksi. Jos kaupunki haluaa kiristää ehtoja, joita omalle rahoitukselle hankkeen osalta asetetaan, se voidaan tehdä palauttamattakin. Ja olisi voitu tehdä.

- En todellakaan ymmärrä miksi enemmistön mielestä oli järkevämpää palauttaa asia kuin muuttaa päätösehdotusta! Itse asiassa palauttaminen on enemmän kiusaamista kuin järkevää päätöksentekoa. Miksi hankkeen vastustajat eivät esitä yksinkertaisesti esityksen hylkäämistä, kun sitä kuitenkin haluavat? Miksi he sen sijaan haluavat työllistää virkamiehiä aivan kuin näillä ei olisi tähdellisempääkin tekemistä?

Tuon yhden ehdon ohella päätösesityksessä oli kymmenen muuta ehtoa, jotka hankkeen tulee täyttää, jotta kaupunginhallitus myöhemmin voisi päättää yksityiskohtaisesta lainoituksesta. Käytännössä asiasta ei siis ole ollutkaan tarkoitus päättää lopullisesti nyt, vaan asettaa hankkeen toimijoille reunaehdot, joiden puitteessa he voivat tukeutua kaupungin apuun. Ja se tuki olisi siis pitkäaikainen laina, josta stadionyhtiö maksaisi korkoa. Ja jos he pääsisivät suunnittelemaan hanketta niin tietysti myös sen kustannukset tarkentuisivat. Myöhemmin myös asiantuntijan arvio olisi luotettavampi kuin yhdenkään nyt!

Minusta me olemme nyt tahkonneet hankkeen kanssa ihan riittävästi ja jatkuva näennäinen palauttaminen pitää asian vain turhaan otsikoissa, kun tärkeämpiäkin asioita olisi.
- Valitettavasti olen tämän näkemyksen kanssa vähemmistössä.

Näiden kohujen varjossa etenee palveluverkon uudistaminen kuin varkain ja tulee yllättämään vielä monet. Vaadin kaupunginhallituksessa kartalle piirrettyä visiokuvaa vuoden 2020 palveluista ja kuvausta siitä kuinka tulevaisuudessa palvelut tukeutuvat joukkoliikenteeseen ja kehittyvätkö kaupunkikeskukset tasapuolisesti. Valitettavasti meille tehty kuva on juuri niin sumea kuin pelkäsin. Meidän päättäjien toivotaan kulkevan enemmän sumeassa uskossa ja luottamuksessa kuin näkevän kokonaismuutoksen, mihin nyt tehtävät yksittäiset päätökset johtavat.

Asiaa on vaikea hahmottaa, mutta kokonaisnäkemystä pitäisi olla nyt, kun yksittäistä karsintaa tehdään koko ajan. Miltä kaupunkikeskusten palvelut näyttävät, jos meillä on jatkossa kaksi perheiden taloa, kaksi aikuissosiaalityön keskusta, kaksi perheneuvolaa, kaksi tai kolme täyden palvelun terveysasemaa, viisi laboratoriota jne.. Ja miten asukkaiden ja perheiden arki sujuu, jos useinkin tarvittavia palveluita täytyy hakea toisesta keskuksesta?

Muutokset tulevat tapahtumaan hitaasti ja suuntaa voi reivata vielä useampaan kertaan järjevämpään suuntaan, mutta kohtalokkaitakin virheitä voidaan tehdä. Nyt kun haluataan rajusti keskittää ja karsia voidaan myydä ja muuttaa aivan keskeisiä palveluille varattuja tontteja muuhun toimintaan. Niitä ei myöhemmin voi palauttaa. Siksi niukkuudenkin aikana pitäisi jättää mahdollisuuksia tuleville päättäjille tehdä viisaammin. Ehkä se olisi vähintä, mitä voisimme nyt tehdä.



***

maanantaina, heinäkuuta 05, 2010

Hyvää kesää!



Kävelen metsässä, pelästyn pääskystäkin.
Näinä aikoina
kun elämä on jatkuvasti
hiuskarvan varassa
olisi turvallisinta roikkua narun päässä,
ajattelen.
Taitan kielon, se tuoksuu.
Poimin mustikan, se maistuu.
Sitten tulen lammen rantaan, kumarrun,
näen kasvoni, ja osaan yhä hymyillä.

- Tommy Tabermann -


Kotona kesällä parasta on aloittaa aamu ja päättää päivä istahtamalla terassin rappusille ja katsella pienen puutarhamme ihmeitä. Monet kukat ja tulikuusama ovat olleet jo jonkin aikaa loistossaan - pionikin on avannut nuppunsa, mutta ruusujen ja kärhöjen upeita kukkia saamme vielä odottaa. Yllätyksiä ja iloa piisaa siis koko kesän aina pitkälle syksyyn. Näin toivon.
- Onnea on nähdä pienet ihanat asiat lähellämme juuri nyt.

Rentouttavaa, iloista ja virkistävää kesää!


maanantaina, kesäkuuta 14, 2010

Uutta ilmettä Espoon keskuksessa

Uudistetun Espoon asemasillan avajaisia juhlittiin näyttävästi kuun vaihteessa syystäkin, sillä niin kipeästi asemasillan kunnostusta kaivattiin. Silta oli ankea ja roskainen pitkään. Harmia aiheutti myös vanereiden taakse piilotettu tulipalosta kärsinyt pieni kiinalainen ravintola.

Nyt asemasilta on valoisa, miellyttävä ja taiteellinenkin. Hissitkin on saatu sellaiseen kuntoon, että niihin uskaltaa mennä. Sillalle on avattu myös uusi kahvila-ravintola, joka tuntuu houkuttavan ihmisiä. Se tuo tunnelmaa ja viihtyisyyttä.

Samaan aikaan myös aseman vieressä olevan liikekeskuksen Espoontorin peruskorjauksen ensimmäinen vaihe valmistui. Sielläkin uusi ilme, avaruus ja siisteys ilahduttavat meitä asukkaita. Hyvää on kannattanut odottaa ja valmista joudumme vielä odottamaan jonkin aikaa.

Jotain kuitenkin katoaa kun saamme uutta. Omaperäisyys ja positiivinen rosoisuus katoavat, kun palveluiden osalta alaa valtaavat ketjujen pyörittämät yritykset. Onko uudessa ja kiiltävässä tilaa esimerkiksi maahanmuuttajien pienille ja ystävällisille palveluille?

Ilossa on siis hitunen haikeutta: lämmintä kanasalaattia tai herkullisia uuniperunoita jään kaipaamaan. Onneksi sentään divari näyttää sisukkaasti säilyvän hengissä ja palvelee erinomaisesti myös alueen ainoana levykauppana.



*

sunnuntaina, toukokuuta 30, 2010

Aatteen paloa Joensuussa

Puoluekokous on ohi ja olen palannut kotiin. Vaikka jo moni muukin on sen todennut, on ihan ensimmäiseksi pakko sanoa, että kokouksessa oli poikkeuksellisen hyvä tunnelma. Jopa minä lähdin eilen kotiin hyvällä mielellä, vaikken kaikkiin päätöksiin ollutkaan tyytyväinen.

Kokouksessa valittiin puolueelle johto ja uutena tuohon tiimiin tuli Mikael Jungner. Uskon, että hän tuo uutta virtaa ja ajattelua puolueeseemme, mutta ei voi nostaa meitä politiikan kärkeen yksin. Siihen tarvitaan jokaista meistä.

Jotain ajatuksia kokouksessa heräsi:

People like me
Ihmiset arvostavat kaltaisiaan asiantuntijoina ja ovat kiinnostuneet sellaisten kokemuksista, joiden kanssa he voivat jakaa niitä. Tästä syystä erilainen vertaistuki ja vertaisryhmät esimerkiksi netissä ovat vahvistuneet. Tämä meidän pitäis huomata oman politiikkamme retoriikassa: minusta on vaarallista puhua tavallisista ihmisistä, kun jokainen kuitenkin on omanlaisensa ja erityinen omine kokemuksineen. Kuka haluaa samaistua tavalliseen?

SDP. Kansan edustaja.
Jutta julkisti eilen puolueen uudet sloganit ja ilmeen linjapuheessaan, jonka alussa hän kertoi demokratian voivan Suomessa huonosti. Hän lupasi meidän sosialidemokraattien tekevän työtä, jotta kansanvalta vahvistuisi. Tämä johdanto herätti minussa toiveita, mutta en osaa yhdistää niitä valitettavasti tuohon sloganiin, jossa lupaamme olevamme kansan edustajia. Ehkä sitä pitää pureksia hieman enemmän.

Minä ajattelen, että demokratiaa pitää kehittää ja meidän demareiden tulee luoda edellytyksiä sille, että yhä useampi kuntalainen, kansalainen ja puolueen jäsen voisi myös suoraan vaikuttaa asioiden valmisteluun, palveluiden kehittämiseen ja valintoihin. Erilaisten suorien vaikuttamismallien kehittäminen on tärkeää tässä ajassa. Yhä koulutetummat ihmiset eivät tyydy pelkän äänestäjän rooliin tai siihen, että me päättäjinä välitämme heidän ajatuksiaan.

Järjen käyttö ei ole aina mahdollista
Tein puoluekokouksessa esityksen, että Sivistys-visiosta olisi poistettu alusta lause, joka kuului seuraavasti: "Julkinen päivähoito ja varhaiskasvatus ovat opetustoimen vastuulla." Perustelin esitystäni sillä, että mielestäni olennaista on se millaista päivähoitoa me haluamme lapsille ja heidän perheilleen luvata, eikä hallinnolliset ratkaisut. Organisaatiot ja byrokratia ovat vain välineitä. Hävisin tämän äänestyksen ja huomasin puolueemme olevan totaalisen juuttunut väittelyyn sosiaali- ja opetustoimen välillä, kun kuntien rakenteet jo tänään ovat yhä moninaisempia.

Itse toivon, että kymmenen vuoden päästä emme enää käy tätä väittelyä ja uskon, että kuntien palvelut on voitu organisoida aivan toisin. Voisiko lapsille ja perheille olla parempi, jos näiden peruspalveluiden ympärillä olisi koottu muitakin palveluita kuten mm. neuvola, terapiapalveluita, perheneuvola ja lastensuojelu? Eikä nykyinen ministeriörakennekaan ole ikuinen. Olisin toivonut, että visiossa olisi nähty tämä mahdollisuus.

Jos esitykseni olisi mennyt läpi olisi visiomme varhaiskasvatuksesta alkanut seuraavasti: "Lapsen ja perheen tarpeita ymmärtävä päivähoito ja varhaiskasvatus edistävät lasten turvallista kasvua ja luovat pohjan tasa-arvoisille koulutusmahdollisuuksille."
- Ja juuri tämähän on kaikken olennaisinta! Mutta järjen käyttö ei tosiaankaan ollut tällä kertaa mahdollista.

322 Päivää
Eilen tuleviin eduskuntavaaleihin oli 322 päivää. Nuo vaalit ovat kohtalon hetki liikkeellemme ja koko maalle. Meidän ei kuitenkaan ole pakko voittaa noita vaaleja, vaan me haluamme voittaa ne tekemällä puhuttelevaa ja uskottavaa politiikkaa. Näin uskon.

Nykyhallituksella on kyllä ollut varaa myöntää lukuisia verohelpotuksia, mutta köyhyyden lieventämiseen ja nuorisotyöttömyyden poistamisen se näkee vain kuluina, joihin ei ole varaa. Todellisuudessahan nuo toimethan olisivat investointeja, jotka toisivat vipinää talouteen sen lisäksi, että niin edistettäisiin oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Nykyajattelun mukaan muutoinkin näyttää olevan helpompaa vähentää valtion tuloja kuin kohdentaa valtion varoja järkevästi. Se kaventaa politiikan toimintamahdollisuuksia. Muutosta tarvitaan.

Arvoilla on väliä. Puolueissa on eroja. Se meidän on osoitettava kansalaisille.


*
Ps. Tämä biisi loi niin hyvän fiiliksen moneen suureen hetkeen, että kyllä tässä on levykaupoille mentävä:
- Siihen tunteeseen on hyvä palata, kun vastatuulta päin käydään.


*