Uudistetun Espoon asemasillan avajaisia juhlittiin näyttävästi kuun vaihteessa syystäkin, sillä niin kipeästi asemasillan kunnostusta kaivattiin. Silta oli ankea ja roskainen pitkään. Harmia aiheutti myös vanereiden taakse piilotettu tulipalosta kärsinyt pieni kiinalainen ravintola.
Nyt asemasilta on valoisa, miellyttävä ja taiteellinenkin. Hissitkin on saatu sellaiseen kuntoon, että niihin uskaltaa mennä. Sillalle on avattu myös uusi kahvila-ravintola, joka tuntuu houkuttavan ihmisiä. Se tuo tunnelmaa ja viihtyisyyttä.
Samaan aikaan myös aseman vieressä olevan liikekeskuksen Espoontorin peruskorjauksen ensimmäinen vaihe valmistui. Sielläkin uusi ilme, avaruus ja siisteys ilahduttavat meitä asukkaita. Hyvää on kannattanut odottaa ja valmista joudumme vielä odottamaan jonkin aikaa.
Jotain kuitenkin katoaa kun saamme uutta. Omaperäisyys ja positiivinen rosoisuus katoavat, kun palveluiden osalta alaa valtaavat ketjujen pyörittämät yritykset. Onko uudessa ja kiiltävässä tilaa esimerkiksi maahanmuuttajien pienille ja ystävällisille palveluille?
Ilossa on siis hitunen haikeutta: lämmintä kanasalaattia tai herkullisia uuniperunoita jään kaipaamaan. Onneksi sentään divari näyttää sisukkaasti säilyvän hengissä ja palvelee erinomaisesti myös alueen ainoana levykauppana.
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti