Eilen oli suuri päivä matkalla uuteen kotiimme. Kävimme tarkistamassa asunnon ja listaamassa virheitä, joita huomasimme ja joita rakentajan tulee korjata. Ensiksi se loisti silmiin uutuuttaan niin, että epäilin mitään löytyvän. Lopulta kuitenkin listaan tuli parikymmentä pientä virhettä.
Uuden asunnon odottaminen on ollut tunteiden sekamelskaa. Pääasiassa pää on ollut onnesta sekaisin ja olen leijaillut pilvissä. Eihän se täydellinen ole ja kylpyhuoneen pienuus oli järkyttävä havainto muutama viikko sitten, mutta nyt sekään ei enää haitannut. Ei se niin pieni ole, vaikka ei yhtä iso kuin nykyinen.
Rakentamisen luotettavuus pelottaa aivan hirveästi. Voiko laatuun luottaa vai kyteekö jossain jo nyt odottamassa kosteusvaurio, joka sekoittaa elämämme kuukausiksi tai vuosiksi? On kuitenkin pakko luottaa ja uskoa, että kaikki menee hyvin ja että työntekijät ovat tehneet hyvää työtä.
Lasten turvallisuuden kannalta kiva yllätys oli se, että asunnossamme oli portit portaissa ja
liukuesteetkin vaikuttivat kunnollisilta. Portit huomasin jo viikonloppuna, kun kävin kurkkimassa sisälle terassin ikkunoista. Kaikkeen sitä voi sortua tässä odottamisen huumassa!
Tällä kertaa jo aloin suunnitella sitä, mitä tavaroita mihinkin tulee ja onko suunnittelemamme järjestys huonekaluille toimiva. Pulmallisia kohtia on. Hyvää asunnossa on se, että säilytystilaa siellä on runsaasti. Suunnittelija on mielestäni tehnyt arjen kannalta toimivan ratkaisun.
Viime perjantaina kävimme huonekalukaupoilla. Edellisen viikonlopun tutkimusmatka tuotti
tuloksia ja päätöksiä – ja esitykseni kelpasi siis Petrille. Hymyä oli kuitenkin vaikea saada kasvoiltani pois viime viikonloppuna. Ajatukset pyörivät niin tämän kaiken ympärillä. Ei kai sitä kukaan muu voi edes ymmärtää kuin se, joka on saman kokenut.
Eilen sitten mittailimme, kuinka uusi ruokapöytä mahtuu tilaansa. Tuntuu hirveältä, että joudumme vielä reilun kuukauden odottamaan, kun saamme sen kaiken nähdä ihan oikeasti!
Alkuviikosta sitten on arki napannut osansa ajatuksista. Flunssa-aalto ei hellitä. Tällä kertaa Väinö on ollut kipeä ja harvinaista kyllä myös minä olen samaan aikaan ollut hieman huonona. Tauti on sitkeää laatua tänä vuonna, mutta uskon tämän vappuna loppuna. Kevät ja kesä vie pöpöt.
Politiikan sarallakin tapahtuu. Maanantaina oli kaupunginhallitusryhmä, jossa keskustelimme Espoon laboratoriopalveluiden tulevaisuudesta. Kaupunginhallitus päätti alistaa sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksen käsiteltäväkseen. Harvoin mistään asiasta on käyty niin vilkasta keskustelua sekä demareiden sisällä että laajemminkin. Mielipiteet ovat olleet perusteltuja ja harkittuja, mutta ristiriitaisia. Eilen asia jäi pöydälle vielä kahdeksi viikoksi, joten keskustelu jatkuu, mutta tuleeko enää uutta tietoa?
Samassa kokouksessa kaupunginhallitus muuten päätti esittää valtuustolle, että minut valitaan Susannan tilalle ja että minun tilalle valitaan Kerolan Hannele kaupunkisuunnittelulautakuntaan. Valtuusto päättää vaihdoksesta 15.5. joten siihen asti jatkan kaavoitusasioiden parissa.
Päivän uutisesta..
Lehdessä kerrottiin, että eduskunta käsittelee tänään kauppojen aukioloon liittyvää selvitystä. Olen todella tyytyväinen, että hallitus päätti, että edelleen vain alle 400 neliön ruokakaupat saavat ympäri vuoden olla auki sunnuntaina. Meidän kaikkien arkielämän kannalta tuolla rajoituksella on suuri merkitys. Se antaa sopivan kilpailuedun pienille lähikaupoille ja pitää ne pystyssä.
Pääkaupunkiseudulla jopa pieniä kauppoja on tullut lisää. Mekin saimme kuulla, että saamme uuden asuntomme läheisyyteen uuden lähikaupan. Nytkin kauppa on siinä lähellä, mutta toinen tulee aivan aseman viereen. Upeaa! Ja taas pääsin siis mieliaiheeseeni eli uuteen kotiimme. Voi tätä odottamista
2 kommenttia:
Toi muuttokuume saa ihmiset sortumaan kummallisuuksiin. Me käytiin oikein perheen voimin kävelemässä tulevan kotimme pihalla ja jos asunnossa ei tällä hetkellä asuttaisi, -ajatus kurkkia ikkunoista olisi varmaan toteutettava... No uteliaisuus ja uuden asunnon ihmettelu sai minut tänään soittamaan kohta pois muuttaville asukkaille, että josko asuntoa saisi tulla katsomaan ensi viikolla, jotta saadaan sisustus-suunnitelmat etenemään.
Taas miettiessäni itseäni, olen ajatellut, että sisustus ja minä ei kuuluta yhteen. Toisin on tainnut käydä. Kaikenmaailman sisustuslehtiä tulee luettua, nykyään Ikeakävelyt yms on jopa Petterinkin harrastuksia... Saas nähdä millainen uudesta kodistamme tulee kun yksi melkein filosofi ja tuumasta toimeen hoitaja laittaa pensselit heilumaan -tietenkin kahden pienen miehen avustuksella.
Ei sisustus minunkaan heiniä ole, eikä tässä arjessa ole aikaa hirveästi miettiä ja pähkäillä. Siksi meillä syntyykin päätöksiä nopeasti, kun niiden aika on. Tästä osoituksena se Iskun keikka.
Samassa yhteydessä päätettiin tilata mies kasaamaan uudet huonekalut. Muuton yhteydessä on muutenkin niin paljon tekemistä, että mielellään siitä vähän maksaa että joku tekee edes osan siitä - sen vaikeimman vielä.
Mun on muuten ollut tarkoitus laittaa meidän asunnon uusille omistajille viestiä. Jos haluavat tulla katsomaan, niin siitä vaan. Joten soita sinäkin vaan reippaasti!
Lähetä kommentti