Enää ei ole kahta kuukauttakaan siihen, kun muutamme uuteen kotiin. Avaimet saamme kesäkuun alussa ja muuttopäivä on siitä puolentoista viikon päästä.
Olen yhä enemmän innoissani suunnitellut uutta kotia ja sisustusneuvojan tapaaminen villitsi minua. Nyt lauantaina olin kiertämässä huonekaluliikkeitä. Kaikilla mahdollisilla liikkeillähän on myymälä Kehä III:n varressa Petikon/ Variston alueella, joten suuntasin sinne.
YTV:n reittioppaasta sain ohjeet, miten sinne pääsisin, mutta tietystikään en osannut jäädä oikealla pysäkillä ja siten jouduin kävelemään takaisin päin kehän vartta aikamoisen matkan. Kun pääsin ensimmäisen kaupan nurkalle, huomasin, ettei kellekään ole tullut mieleenkään, että joku voisi liikkeeseen tulla kevyen liikenteen väylää pitkin. Niin tuttua! Autoilijoille kyllä suunnitellaan toimivat yhteydet!
Ajatella, että huonekaluliikkeiden pihat ovat täynnä vuokrattavia pakettiautoja, mutta silti kaikkien oletetaan tulevan ostoksille omalla autollaan. Kuvittelevatkohan nuo, että autottomat nukkuvat ja syövät lattialla?
Espoon keskuksesta kulkee muuten tuolle alueelle suora bussiyhteys, mutta vain maanantaista perjantaihin. Olen lähes ylpeä itsestäni, että osasin ylipäätään sieltä takaisin kotiin ja mielestäni varsin toimivaa reittiä pitkin. Paluumatkaa en ollut pystynyt suunnittelemaan etukäteen, koska en osannut arvioida kauanko kiertelyyn menee aikaa.
Ja mitä sitten tapahtui? No, löysin kohtalaisen sopivan ruokapöydän ja muita ihan kivoja huonekaluja kunnes sitten menin viimeiseen liikkeeseen ja minulta meni jalat alta. Ihastuin ja nyt olemme miettineet, mitä pitäisi tehdä!
Tunteet ovat jo vähän muuttuneet epävarmoiksi, kun aikaa tuosta kohtaamisesta on kulunut muutama päivä. Etäisyys viilentää ja rauhoittaa ajattelua.
- Vaadin, että Petri saa nähdä sen kaiken mahdollisimman pian hänellä kun on näissä asioissa se viimeinen sana. Luotan hänen mielipiteeseensä.
Pääsiäisenä ei sitten juuri muuta ollut mielessä kuin huonekalut ja uuden asunnon pohjapiirros. En ole koskaan voinut kuvitella, kuinka paria paperia voi väsymättä katsella niin monta kertaa. Jokainen sentti on mitattu kymmeniä ellei satoja kertoja.
Samalla sanonta siitä, että odottavan aika on pitkä on todella saanut viimeisen vuoden aikana konkretiaa ympärilleen. Toukokuussahan tulee vuosi siitä, kun päätimme muuttaa ja siitä asti olemme haaveilleet elämästä uudessa kodissa. Vaikka viikot ovat kuluneet nopeasti, tuntuu ettei aika kuitenkaan kulu.
Ensi viikolla näemme sen ensimmäisen kerran valmiina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti