"Siellä on liikaa lapsia ja meteliä." kertoi poikamme, kun ihmettelimme, miksi päiväkotiin meno ei enää ollutkaan niin mukavaa kuin aluksi.
"Siellä ei saa leikkiä tarpeeksi." sanoi sama poika nyt, kun jälleen kerran puhuimme siitä, miksi esikoulu (joka on siis koulussa, kuten aiemmin olen kertonut) ei olekaan niin mukavaa kuin alkusyksystä. Into hiipui liiankin nopeasti.
Tuon ensimmäisen kommentin jälkeen olin tilaisuudessa, missä Kuntaliiton edustaja kertoi keskustelun liian suurista päivähoitoryhmistä olevan puhtaasti ammattiliittojen masinoimaa. Hänen mielestään ongelmaa ei ole - meidän poikamme oli toista mieltä.
Tällä viikolla taas jokin työryhmä kertoi, että koko päivähoito - tai nykyaikaisemmin varhaiskasvatus - pitäisi siirtää opetustoimeen, koska suomalainen koulu on tuottanut niin hyviä tuloksia.
Lehtien mukaan huomiotta jäi täysin se, kuinka tyytyväisiä lopulta päivähoitoon ollaan. Liian suurista ryhmistä ja henkilökunnan vaihtuvuudesta huolimatta suomalainen päivähoito on uskomattoman hyvää, turvallista ja luotettavaa: hoivaa, huolenpitoa ja leikkiä ilman tulospaineita. Mistä siis muutostarve?
Nuo kipeää tekevät kommentit palasivat jälleen kerran mieleeni, kun viikolla olin lasten osallisuutta pohtivassa seminaarissa. Kuuluuko lasten ja nuorten ääni palveluiden suunnittelussa? Ja miten sen pitäisi kuulua lapsen omissa asioissa tai päivähoidossa ja koulussa?
Olemme oikealla tiellä ja ehkä suunnassakin - ellei lama nyt muuta kurssia - mutta paljon on vielä kuultavaa. jotta ymmärtäisimme.
*
3 kommenttia:
Hyvää pohdintaa Jaana! Minun mielestäni tuossa peruskoulurummutuksessakin voitaisiin jo pikkuhiljaa alkaa miettiä sitä, että vaikka kansainvälisissä vertailuissa tuloksissa ollaankin huipulla niin kouluviihtyvyydessä ei sitten enää ollakaan. Pitäisikö tällekin asialle oikeasti tehdä jotain vai ajatellaanko vaan, että no jos tulokset on hyviä niin tarvitseeko siellä koulussa sitten niin viihtyäkään?
Tämä todella totta! Ja olen kyllä itsekin sitä miettinyt. Lapsiasianvaltuutetun julkaisussa asiaa myös valoitetaan, jota olen silmäillyt.
Itse ajattelen, että lasten osallisuuden vahvistaminen kouluissakin voisi olla yksi keino viihtyvyyden lisäämiseen. Koulun olosuhteet, kunto, opiskelutavat ja moni muu ovat asioita, mihin lapsilla olisi sanottavaa, jos heiltä sitä kysyttäisiin. Ja jos kysyttäisiin, pitäisi myös jonkun muuttua.
Tähän asiaan palaan vielä!
Oletkohan oikeasti ja puolueettomasti kiinnostunut tasapuolisesti lapsen asioista ?
Vai pelkästään hyvän asemasti ja mukavien vuositulojen tähden ?
Veikkaan jälkimmäistä.
Lähetä kommentti