Noilla sanoilla minua kerran eräässä demareiden kokouksessa kuvatiin. Sanojaa en muista, mutta tuo kuvaus jäi mieleeni, sillä se on niin totta. Tänään kaupunginhallitus päätti edustajistaan lautakunnissa ja johtokunnissa. Minut valittiin kaupunkisuunnittelulautakuntaan.
Jotta politiikassa jaksaa olla mukana, pitää olla asioita, joista on todella innostunut ja kiinnostunut. Kaupunkisuunnittelu, kaavoitus ja asuntopolitiikka ovat intohimoni.
Olen juuri lukenut kirjan Oppiva kaupunkisuunnittelu, joka on herättänyt paljon ajatuksia kaavoituksen parantamiseksi. On hyvä, että viime kaudella emme enää tuijottaneet pelkästään kaavoitusprosessien kestoa vaan tarkastelimme rakentamiseen ja suunnitteluun kuluvaa työtä kokonaisuutena: miten saisimme nopeammin uusia rakennuksia: uusia asuntoja ja työpaikkoja ihmisille; uusia asuinalueita palveluineen.
Nyt haluaisin laajentaa tuota näkemystä entisestään. Jotta onnistuisimme paremmin suunnittelussa pitäisi meidän myös arvioida, miten viihtyisiä ja toimivia asuntoalueita kaupunkiimme syntyy. Miten voisimme toisaalta antaa tilaa luoville ideoille ja toisaalta vaatia kaavamääräyksillä riittävää laatua?
Asukkailla on mahdollisuus antaa palautetta ja ideoita kaavatyön eri vaiheissa, mutta valmiin alueen asukkailla ei enää tuota palautemahdollisuutta ole. Ainakin joillekin se mahdollisuus pitäisi antaa, jotta tietäisimme miten olemme onnistuneet.
Vähän tässä tuntuu siltä kuin kotiin palaisi...
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti