Syyskevättalvi

Kampaajakäynnit saavat minut hyvälle tuulelle kahdestakin syystä. On todella kiva muuttua, kokeilla jotain uutta. Oma väri tuntuu nyt löytyneen, mutta leikkausta voi huoletta vaihdella. Nyt kevään auringon säteiden myötä hiukseni leikattiin oikein lyhyiksi. Toinen syy hyvään mieleen on se, että kampaajani osaa aina sanoa jotain mukavaa ja kehua silleen sopivasti. Olo tuntuu uudistuneelta.

Muutoin helmikuun loppu on mennyt flunssan kanssa painiessa. Joka kerta kun suunsa avaa, pitää jännittää millainen ääni sieltä nyt tulee vai tuleeko mitään. Puolikuntoisena en ole uskaltanut liikkua samaan malliin kuin aiemmin. Vuoden alussa tekemäni lupaukset ovat siis olleet koetuksella.

Toisaalta jos tammikuu oli liikunnan kuukausi, on helmikuu kulunut kulttuurin parissa. Lasten kanssa kävin teatterissa ja elokuvissa katsomassa Alvinia ja pikkuoravia. Jälkimmäinen oli lapsille suurempi elämys kuin meille aikuisille.

Aikaisemmin kerroinkin jo, että kävin myös teatterissa ja näin myös elokuvan Epämiellyttävä totuus, jonka sanoma on eittämättä pyörinyt viime aikoina mielessä. Tämä helmikuu (keskitalvi) on ollut todella erikoinen. Viime viikolla oli päivä, joka alkoi syksyisissä tunnelmissa, satoi ja oli harmaata. Iltapäivällä olikin sitten jo kevät parhaimmillaan: aurinko paistoi ja lämmitti. Muutamassa tunnissa siinä hujahti melkein puoli vuotta!

Keskiviikkoaamuna oli sitten hetken aikaa talvi ja mekin menimme puolikuntoisina ulos, koska tiesimme ettei sitä iloa enää iltapäivällä olisi. Vähiin ovat jääneet talviset hetket ja tällaista se kai sitten täällä Helsigin seudulla jatkossakin tulee olemaan. Jokin on oikeasti muuttunut.

Tästä johtuen olen taas alkanut olla tarkempi sähkön kulutuksen kanssa. Meidän omillakin teoilla on merkitystä, vaikka toki suurempi merkitys on monien muiden valtioiden toimilla. Olen myös pohtinut mitä me espoolaisina päättäjinä olemme tehneet ja jättäneet tekemättä. Olemmeko edistäneet riittävästi joukkoliikenteen houkuttelevuutta ja toimivuutta? Kaupunkisuunnittelussa näihin asioihin tulisi ottaa määrätietoisempi ote.

Eräs asiantuntija totesi joku aika sitten, että jokainen suomalainen kaupunki on palveluiltaan kokoaan heikompi, koska ne ovat niin hajanaisia. Tiiviimpi yhdyskunta olisi elävämpi palveluiltaan, ilmaston kannalta kestävämpi ja perheiden ajankäytön kannalta parempi. Miksi me silti suunnittelemme toisenlaista?