Toisin paikoin kuntarajoista aiotaan pitää kiinni ja yhteistyötä vahvistetaan muodostamalla ja laajentamalla kyntayhtymiä, piirejä tai liikelaitoksia. Päijät-Hämeessä on päädytty tälle tielle. Tämän vuoden alusta Artjärven, Hartolan, Iitin, Myrskylän, Nastolan, Orimattilan, Pukkilan ja Sysmän kunnat siirsivät sosiaali- ja perusterveydenhuollon palvelujen järjestämisen Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän hoidettavaksi. Kuntayhtymällä on oma valtuusto, hallitus, jaosto ja tarkastuslautakunta.
Kunnat ovat eri tavoin mukana tuossa yhtymässä ja jotkut tulevat mukaan siihen vaiheittain. Ei ole ihme, että Kuntalehden (14/2007) haastattelussa Raimo Sailas kertoi, ettei ole saanut selkoa tuon yhtymän vastuusuhteista kolmenkaan lukukerran jälkeen.
Mitä jää jäljelle, jos kunta siirtää sosiaali- ja terveystoimen palvelut kuntayhtymälle? Samalla siirtyy suurin osa kunnan menoista ja vallasta pois suoraan valitulta kunnanvaltuustolta: Jäljelle jää siis vallattomia valtuutettuja, joilta kuitenkin kuntalaiset odottavat vastauksia ja ratkaisuja palveluiden tuottamiseen.
Valtuusto tietysti valitsee edustajansa kuntayhtymän hallintoon ja on näin mukana välillisesti sen päätöksenteossa. Ratkaisut ovat kuitenkin yhä kauempana kuntalaisista ja kunta on lopulta vähän niin kuin plasebolääke. Se vaikuttaa enemmän sitä kautta, että kuntalaiset ja päättäjät uskovat omaan kuntaansa ja sen nimeen, imagoon. Päätökset tehdään muissa pöydissä, joihin vain harvat päättäjät pääsevät.
Uudesta kesäsysmäläisestä ratkaisu tuntuu tietysti mukavalta. Vanha kotikunta näyttää säilyvän tuiverruksesta huolimatta, mutta onko se kuntalaisten etu?
Espoo on ihan oikea kunta, jossa valtuutetut päättävät suoraan isosta osasta kunnan palveluista. Mutta olemme mekin monessa mukana välillisesti. Meillä asuntotuotannosta vastaa oma yhtiö, erikoissairaanhoidosta vastaa HUS, joukkoliikenne ja jätehuolto hoituu YTV:n kautta, toisen asteen ammatillista koulutusta tarjoaa kuntayhtymä ja ammattikorkeaopetuksesta vastaa osakeyhtiöt. Noita yhteisöjä on todellisuudessa niin paljon, ettei niistä ole ollut oikein kunnollista kokonaiskuvaa kenelläkään.
Päättäjänä olen kokenut, että nämä asiat ovat jääneet liian vähälle huomiolle. Se mikä on poissa silmistä, on usein myös poissa mielestä. Tieto ei kulje ja isoistakin päätöksistä saa lukea lehdistä, kun ne on tehty.
Tämän valtuustokauden alusta alkaen kaupunginhallituksessa on kuitenkin ollut konsernijaosto, joka on valmistellut meille pelisäännöt konserniohjaukseen ja omistajapolitiikkaan. Olemme määritelleet hyvän hallinnon periaatteet. Asiakirjat on hyväksytty valtuustossa.
Tavoitteena on jatkossa asettaa selkeämmin tavoitteita noille yhteisöille, ohjeistaa omia edustajiamme siellä ja saada raportointi kulkemaan. Keskittämällä yhteisöjen ohjausta ja niille asetettavien tavoitteiden valmistelua konsernijaostoon saamme kokonaisuuden hallintaan. Keskitymme ennen kaikkea strategisesti merkittävien yhteisöjen ohjaukseen. Parkkihalliyhtiöiden kehittämisvastuu jää virkamiehille.
Muutos on merkittävä, vaikka emme varmasti ratkaisekaan kaikkia ongelmia. Opettelemma vasta uutta toimintatapaa, joten pulmia varmasti tulee eteen.
Espoon linja vahvistaa verkostomaista yhteistyötä pääkaupunkiseudun kuntien tai paremminkin koko Helsingin seudun kanssa on perusteltu. Jo nyt Espoo on riittävän iso tuottamaan palveluita kuntalaisilleen ja jokainen aluekeskuksemme on suurempi kuin Paras-hankkeen tavoitteeksi asetettu 20 000 asukkaan palvelualue. Demokratiaongelmiin törmäisimme myös silloin, jos lähtisimme luomaan nykyistä suurempia kokonaisuuksia.
Monimutkaistuvassa maailmassa meidän pitäisi kaikesta huolimatta pyrkiä selkeyteen. Päättäjien, kuntalaisten ja työntekijöiden pitää tietää, kuka on mistäkin vastuussa, kuka asioista päättää ja mistä varat toimintaan tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti