"Viestimme ei mennyt perille" -tyyppisiä selityksiä olemme saaneet kuulla kyllästymiseen asti viime vaalien jälkeen, kun on etsitty syitä demareiden huonoon menestykseen. Entäpä jos sitä viestiä, jota meiltä on odotettu ei ole ollutkaan?
Viime viikolla työmarkkinajärjestöt sopivat sosiaaliturvan kehittämisestä sopivasti ennen Sata-komitean esityksiä. Syntynyt sosiaali-tupo sisältää toivottuja parannuksia mm. työttömien ansioturvan piirin pääsyn helpottamisesta. Perusturvan varassa olevien edustajia ei noissa neuvottelupöydissä istunut.
Suomessa tuloerot ovat samalla tasolla kuin 70-luvulla. Perusturvan varassa olevien elämässä ei laman jälkeinen parempi aika ole näkynyt mitenkään. Pitkäaikaistyöttömät ovat työmarkkinatuen lisäksi juuttuneet toimeentulotukiasiakkuuteen, minkä ostovoima on nyt 30 euroa heikompi kuin vuonna 1990.
Jos toimeentulotuki auttaisi köyhyysrajan yläpuolelle, sen pitäisi olla päivässä 7 euroa korkeampi. Ja työmarkkinatukea taas pitäisi korottaa, jotta sillä voisi elää ilman jatkuvaa turvautumista toimeentulotukeen.
Meidän demareiden viesti on vuosia ollut se, että työ on parasta sosiaaliturvaa ja olemme pitäneet hyvää huolta ansioturvan tasosta. Köyhille olemme tarjonneet palveluita. Nyt olisi aika laajentaa suuntaa ja ottaa kantaa perusturvan varassa elävien puolesta siitä huolimatta, että työmarkkinajärjestöt ovat sopimuksensa tehneet. SDP:n tulisi nähdä yhteiskunnan tarpeet ja tila laajemmin.
Köyhät eivät äänestä, mutta ehkäpä äänestäjät ovat toivoneet meiltä vahvempaa vastuuta kaikkein heikoimmista? Pitkäaikaistyöttömyydestä emme ole päässeet irti, mutta kyllä heilläkin pitäisi olla säälliset tulot, joilla elää.
**
Jos tosiaan kyse olisi pelkästään siitä, ettei viestiämme ole kuultu niin voisimme ehkä yrittää saada enemmän ehdokkaaksi toimittajia. Taannoin heitä oli listoillamme enemmän ja menestyimme paremmin.
*
8 kommenttia:
Hyvä Jaana, tähän on helppo yhtyä.
Olen kanssasi Jaana samoilla linjoilla. Perustukien taso on jo pitkään ollut huonolla tolalla. Tätä yritti viestittää myös Sorsasäätiön seminaarissa neuvotteleva virkamies Juho Saari. Meillä on tässä parantamisen varaa ja luulen, että leipäjonotkin tällöin lyhenisivät.
Tämäkin sanottuna, täytyy nostaa hattua työmarkkinajärjestöjen saavutukselle ja paperille. Mielestäni siinä oli paljon hyviä avauksia. Muun muassa työssäoloehdon lyhentäminen on yksi paperin tavoitteista, jonka eteen myös minä olen tehnyt työtä esimerkiksi FSD:n puitteissa.
Työmarkkinajärjestöjen sopimuksia ei ole tapana tehdä "avauksiksi" vaan paketeiksi jotka joka hyväksytään sellaisenaan tai ei miltään osin. Kyse kun on kokonaisuudesta johon partit ovat sitoutuneet, koska siinä on jokaiselle sopijaosapuolelle jotakin minkä vuoksi olla mukana.
On tietysti mielenkiintoista, jos (ja kun) hallituspohja jonka puolueet nimenomaan ovat arvostelleet
tapaa, jossa eduskunnalla hyväksytetään sellaisenaan työmarkkinajärjestöjen sopimat vero- ja sosiaalipoliittiset uudistukset, menee paketin hyväksymään. Varmasti ainakin Keskustapuolueessa se tulee aiheuttamaan kovan mekkalan. Samalla voidaan tietysti kysyä myös että mihin sitten enää demareita tarvitaan?
Työmarkkinatuen korottaminen nykymallilla, jossa myös ansiopäivärahat korottuisivat on hyvin epätodennäköistä. Se on nimittäin hyvin kallista ja vaikea on uskoa että hallitus päättäisi laittaa niin suurta satsausta työttömyysturvan nostamiseen. Ei se mahdotonta kuitenkaan ole. Kyllä(kaikkien) työttömmyysetuuden korottaminen on halvempaa kuin esim. kaikkien kansaneläkkeiden korottaminen samalla summalla. Jälkimmäistä on varsin taajaan tehtykin, mutta sillekin on ollut poliittista kannatusta.
Totta kai se on niin kuin Pete kirjoittaa ja työmarkkinajärjestöjen esitykset(esityksiähän ne ovat, vaikka sopimukseksi sitä sanotaan) ovat pääasiassa kannatettavia. Ne ovat kuitenkin lainsäädäntöasioita ja siinä mielessä hallitus ja eduskunta voivat myös poiketa jossakin tietyssä kysymyksessä.
Tässä tapauksessa siis työmarkkinatuen kytkyasiassa. Se on voitava irottaa tai sitten käyttää enemmän rahaa. Kumpikin käy minulle, mutta työmarkkinatuella elävien elintasoa pitää nostaa.
Nykyinen tilanne ei vain ole oikein kaikkein köyhimpiä kohtaan ja siksi eduskunnalla pitää olla suurempi sydän, laajempaa yhteiskuntavastuuta ja enemmän rohkeutta kuin aikaisemmin.
Hallitus joutuu kaivamaan jostain 800 milj.€ työnantajien KELA-maksun poistamisen rahoittamiseksi. Jos veropohjaa ei jotenkin laajenneta, perusetuuksien nostaminen jää haaveeksi. Toivon todella olevani väärässä, mutta näin pelkään käyvän.
Tuossa vähän lisälukemista:
http://www.labour.fi/ptuusikolumni.asp
tuossa olen kyllä rouvan kanssa samaa mieltä. Kytkökselle on oma järkevä logiikkansa (valtiovallan ei pidä rankaista ihmisiä pienemmällä valtionosuudella siitä että ovat vakuuttaneet itsensä) mutta poliitikkojen on uskallettava myös tehdä valintoja ja olla joillekin tylyjä. Ei tuon mainitsemani logiikan nimissä ole reilua loputtomiin köyhdyttää sitä osaa porukasta joka muutenkin on kaikkein heikoimmilla.
Tai jos etuutta ei voida korottaa niin voitaisiin sitten keventää etuudensaajien verotusta. Mutta kun sitten argumentoidaan, että se ei ole kannustavaa: vain palkansaajien verotusta saisi keventää. Tavoitteet OVAT rirstiriitaisia, se on politiikkaa että niiden väliltä tehdään valintoja eikä vain voivotella että mitään ei voida tehdä.
Tai sitten pitäisi miettiä työttömyysturvan rahoitusta kokonaan uudelleen. Voisiko mallia ottaa esim. nykyisestä sairauspäivärahojen rahoituksesta? En tiedä.
Voi olla että Satakomitealla on joku ratkaisu tähän jo olemassakin. Onhan nykyisen porvarihallituksen aikana tehty muitakin korjauksia joita jostain syystä ei aiemmin saatu tehtyä, kuten toteutettu reilu tasokorotus pienimpiin sairauspäivärahoihin ja vanhempainrahoihin sekä päätetty poistaa puolison tuloharkinta työmarkkinatuesta.
Niinpä niin, "Työ on parasta sosiaaliturvaa".
Näinhän se olisi, mikäli työtä olisi kaikille tarjolla ja me kaikki pystyisimme sitä tekemään.
Tuo mainostamasi demarien lause on sama, jolla nykyinen oikeistohallitus yrittää vesittää sosiaaliturvaamme.
T. Mantikka
Ja tietystihän se on tottakin, siksi meidän pitää tukea ihmisten mahdollisuuksia työllistyä. Samalla pitää tunnustaa, ettemme ole viime laman jälkeen (15 vuodessa!!!) pystyneet poistamaan pitkäaikaistyöttömyyttä.
Joukossamme on paljon niitä, jotka syystä tai toisesta eivät kerta kaikkiaan työllisty. Heidän tarinansa ovat monenlaisia ja ainakin iso osa heistä tarvitsee tuekseen erilaisia palveluita. Niitä ei kuitenkaan voi syödä tai pukea päälle. Jokapäiväiseen elämään tarvitaan myös rahaa ja sitä heillä on todella vähän. Siksi työmarkkinatukea pitäisi nostaa.
Jos peruturvan taso nostettaisiin sille tasolle, ettei se automaattisesti johtaisi toimeentulotuen hakemiseen, ei jälkimmäisen siirtoa Kelaan tarvitsisi edes pohtia.
Toimeentulotuki pitäisi palauttaa tilapäiseksi sosiaalityön tukimuodoksi.
Mahdotonta ehkä, mutta kyllä meillä unelmia ja tavoitteita pitää olla!
Lähetä kommentti