Eilen oli demareiden kokous, missä nimettiin ihmiset erilaisiin luottamustehtäviin. Nyt on siis selvää, että jatkan kaupunginhallituksessa ja sen konsernijaostossa. Näin kunnallisvaaleista alkanut työ ja pienoinen jännityskin on viimein päättynyt.
En päässyt tehtävään ilman äänestystä. Muutoinkin nämä vaalien jälkeiset viikot ja kuukaudet ovat olleet todella kiihkeitä tunteita herättäviä. Työtä eri ihmisten puolesta ja vastaan - varsinkin vastaan - on tehty oikein urakalla. Tämä koskee myös minua ja vaikka se politiikkaan kuuluukin en tietenkään ole voinut olla tuntematta mielipahaa siitä.
Harmillisinta on, että peliä pelasivat myös sellaiset, joiden olisi kuulunut rauhoittaa tilannetta ja tarkastella kokonaisuutta. Tuo peli ja pyrkimys syrjäyttää ihmisiä haittasi myös neuvotteluja luottamushenkilöpaikoista.
Nyt ratkaisut on melkein kokonaan tehty (emme vielä ole päättäneet ylikunnallisista tehtävistä) ja toivoakseni tilanne rauhoittuu. Nyt sekä kuntalaiset että jäsenemme ovat antaneet monille meistä merkittävän tuen ja vastuullisia tehtäviä hoidettavaksemme. Näiden valintojen takana on oltava myös niiden, joiden ehdokkaita ei eilen valittu.
Politiikka on joukkuepeliä. Nyt meillä - minulla ja Sistosen Markulla - on kaupunginhallituksessa kolmanneksen pienempi joukkue kuin viime vuosina, mutta uskon sen pelikykyyn ja osaamiseen. Työtä on aikaisempaa enemmän ja siksi onkin hyvä, että meillä on pitkän kokemuksen omaavat taustavoimat varajäseninä: Fredrik Almqvist ja Sirkka Pikkusaari.
Eräs politiikan veteraani rauhoitteli eilisessä kokouksessa käytyä kiivasta keskustelua kysymällä että emmekö ole jo riittävän syvällä. Hän vetosi meihin jokaiseen, jotta jatkossa pyrkisimme parempaan yhteistyöhön ja puhaltaisimme viimein yhteen hiileen. Sitä minäkin toivon sydämeni pohjasta, sillä mitä vahvempia me yhdessä olemme sitä parempia tuloksia me saavutamme espoolaisten parhaaksi.
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti