Aikalailla, aikalailla

Vuosi on alkanut lupaavasti tekemieni lupausten kannalta. Aikalailla on tullut liikuttua ja harrastettua kulttuuria. Hyvää mieltäkin siitä on tullut - ainakin jonkin verran.

Tammikuussa olen käynyt salilla 3-4 kertaa viikossa. Sauvakävelyllä olen käynyt kerran ja uimassa kerran viikossa. Sunnuntaisin on ollut sellainen super-reenipäivä: puoli tuntia sauvakävelyä, puoli tuntia saliharjoittelua ja puoli tuntia sauvakävelyä kotiin. Sellainen tuntuu todella hyvältä!

Alkukuusta kävin Väinön kanssa Muumikonsertissa, missä sain ihmetellä Muumien vaikutusta lapsiin. Jännää kuinka ihania ja pelottavia ne samalla kertaa lapsille ovat. Leffassakin olen käynyt. Kävimme katsomassa Orpokodin, joka seurasi minua iltauniinkin. Elokuvan lopun todellisuus oli minulle liian rankka: äiti minussa kärsii ajatuksestakin, että sillä tavoin voisi vahingossa omaa lastaan vahingoittaa.

Pari kirjaakin olen lukenut. Sauli Niinistön kirjasta ei ole oikein mitään sanottavaa. Minusta politiikkojen pitäisi keskittyä muistelemiseen tai yhteiskunnan kehittämiseen, ei fiktioihin vaikka tavoitteena siten olisikin se maailman parannus.

Vadelmavenepakolaisenkin luin. Puolen välin jälkeen se alkoi ahdistaa ällistyttävästä huumorista huolimatta, mutta onneksi sentään kirjan loppu oli onnellinen. Vaikutuin siitä, kuinka perusteellisen pohjatyön kirjailija Miika Nousiainen oli teoksensa eteen tehnyt. Pitäisikö lähteä kiertoajelulle Ruotsiin onhan siellä Euroopan upeimmat nähtävyydet? Alkuperäisiäkin paremmat.

Vuoden alussa oli myös yksi niistä "meidän lapset eivät ole enää vauvoja" -etapeista: lähetimme kouluvirastoon Väinön eskaripaperit. Syksyllä pojulla alkaa sitten se pitkä pitkä koulutie. Ressu jännittää sitä vähän jo nyt, sillä pohjimmiltaan hän on jännittäjätyyppi. Osaisimmepa tukea häntä selviämään siitä!

Elsan kanssa minulla oli oikein kunnon tahtojen taistelu. Olimme uimahallissa, eikä tyttö suostunut pukeutumaan, enkä minä pukemaan häntä. 40 minuuttia siinä otimme toisistamme mittaa. Lopulta tyttö pyysi minua kääntymään, jotta hän saattoi minulta salassa pukeutua ja yllättää minut. Tyttö säilytti arvokkuutensa ja minäkin olin tyytyväinen. Kaksi minuuttia lähtömme jälkeen halli meni kiinni.

Politiikka on tuntunut kivalta, vaikka asiat ovatkin vaikeita. Tein ensimmäisessä valtuustossa aloitteen Mankin seisakkeen siirtämisestä ja asuntorakentamisen lisäämisestä näin radan varteen. Puolueosastossamme valmistaudutaan kunnallisvaaleihin hyvissä tunnelmissa.

Meille ehdokkaille (numeroni on 708) järjestettiin tilaisuus HOK-Elannon edustajistovaaleista. Sali oli niin täynnä, etten paikkaa meinannut saada. Oli mukava nähdä tuttuja ja tuntemattomia niin paljon ja niin innoissaan vaalityöstä. Meidän demareiden vaalitavoitteet ovat juuri sellaisia, joita voin kaikesta sydämestäni kannattaa: teemme työtä kannattavan, vastuullisen ja edistyksellisen HOK-Elannon puolesta. Enemmän jäsenetuja ja monipuolisempia palveluita asiakasomistajille.

Nyt yöpöydälläni on kirja, joka pohtii millainen lasten ja nuorten kunnan pitäisi olla. Sen innoittamana itse olen pohdiskellut millainen olisi hyvä lasten ja nuorten Espoo tai Espoon keskus. Miten voisimme paremmin ottaa huomioon lasten ja nuorten toiveita ja kehitysideoita. Hekin ovat kuntalaisia, niitä kaikkein tärkeimpiä.