Teimme eilen kiinteistökaupan. Ostimme pienen palan maata ja saimme vielä siivun vettäkin eli oikeuden yhteisiin, kuten kauppakirjassa mystisesti todetaan. Tuolla maatilkulla on entisen pienen maatilan rakennukset: talo, aitta ja sauna sekä navetta ja talli.Kiinteistökauppa on mielenkiintoinen prosessi. Maksuja satelee kaikkialta: kauppakirjasta, kaupan vahvistamisesta, lainhuudatuksesta ja myöhemmin vielä lohkomisesta. Välissä on maksettava varainsiirtovero, sillä valtiokin haluaa omansa (4 %) siitä, että me ostamme maata.
Nukuin tilalla ensimmäisen yön ja sain kokea pitkästä aikaa kuinka pimeä syysyö on, kun ei ole kaupungin valoja valaisemassa taivasta. Jännittävää se oli, mutta sain nukutuksi jollain tavoin. Päivällä ihailin syysluonnon kauneutta, joka aurinkoisessa säässä oli parhaimmillaan. Mitä elämyksiä!
Illalla kävin kirkolla ja kovin hiljaista oli, kun kesäasukkaat ovat jättäneet kylän. Muutaman ihmisen voimin kuitenkin paikallisessa laulettiin karaokea ja laulettiin osin myös hyvin.
Nyt olen kirkolla ja löysin ilokseni kirjaston ja koneen, jolla pääsee nettiavaruuteen. Tästä alkaa pitkä tutustuminen kunnan palveluihin ja elämään. Tosin maltillisesti, sillä palaan tänään jo kotiin ja tänne tulen varmaankin vasta, kun lumet ovat sulaneet. Olisin mielelläni lohkomisessa läsnä.
Monta talvea on tuo talo jo ollut tyhjillään talvisin, joten se on siihen jo tottunut. Ihan yksin se ei kuitenkaan nyt jää, sillä töitä on tarkoitus siellä tehdä jo syksyn aikana. Omiin ajatuksiini se varmaankin palaa vahvasti vasta keväällä, kun alamme suunnitella lomia. Sitä ennen kuulemme kuulumisia puhelimen välityksellä, joten ei se unohdu vaikka arki kiireistä olisikin.
***
Kuulumisia tilalta, ihmettelyä ja keskustelua voi seurata yhteisestä blogistamme:
http://tilalliset.blogspot.com/
6 kommenttia:
Onnea tilalliselle! Mukavalta näyttää kuvassa, paikan päällä varmaan vielä kivemmalta.
Tuo kuva ei tosiaankaan kerro koko totuutta, enkä halua sitä kaunistella. Huonossa kunnossa se oikeasti on ja tehtävää on paljon.
Toisaalta ei kesäpaikan tarvikaan huippukunnossa olla, joten koko paikkaa ei tarvi laittaa kuntoon kerralla. Työsuunnitelma on valmis parille seuraavalle vuodelle, sitten taas voidaan miettiä, mitä tehdään.
Onnea, onnea, onnea vaan! Keltainen tupa ja perunamaa! Ja huussin laittoa, nurmikon leikkuuta, metsän hoitoa ja kaikkea muuta, mitä me konttorirotat tarvitaan.
Kiitos! Kiitos! Pitäisi myös tuon talon vuorilaudat uusia ja sitten ois maalausurakka eli saa nähdä minkä värinen tönö sitten on.
Kyllähän tämä tuntuu uuden elämän alulta, mutta näin talvea vasten onneksi sentään fiilikset alkavat rauhoittua. Olen jo useamman viikon pystynyt ajattelemaan muutakin, mikä kesällä oli melkein mahdotonta.
Vau! Onnea kesäpaikasta! Itse tykkään niin paljon vanhoista rakennuksista, että minusta kesätupanne ja sen raitti näyttävät todella ihanilta ja kutsuvilta! Ja itse asiassa vanhat piharakennukset ovat melkein vielä kivempia kuin päärakennukset. Mistähän se muuten johtuu?
Jään kiinnostuksella seuraamaan blogianne tilallisina. Meidän tila nimittäin kohta muuttuu tontiksi, enkä enää sitten voi tituleerata itseäni tilan rouvaksi. Olihan se aika jännää, että piti kepun syviltä sydänmailta muuttaa Vantaalle lähiöön, että pääsi tilalliseksi...
Lähetä kommentti