Aito oikea kesäloma!

Tallinna, Linnanmäki ja merimaailma, asuntomessut, Maarianhamina, Turku ja sairastupa.

Lomaa on vielä puolitoista viikkoa jäljellä, mutta jo nyt tuntuu, että tämä on ollut hyvä loma. Olemme olleet kotona ja muualla, tavanneet ihmisiä ja olleet perheen kesken. Olemmepa saaneet olla jopa kahden Petrin kanssa.

Olemme tehneet tarpeeksi, mutta emme liikaa. Tai ehkä olemme kiertäneet erilaisia huonekalu- ja sisustusliikkeitä hieman liikaa, jos rakkaalta aviomieheltäni kysytään. Ikeassakin on käyty kaksi kertaa, kun normaalisti käymme ehkä kerran vuodessa.

Lapset ovat olleet koko ajan tärkeässä roolissa, kun olemme suunnitelleet lomaohjelmaa. Muksut taitavat olla matkustamisen kannalta nyt kaikkein pahimmassa iässä: molemmilla on nopeat jalat, mutta päässä ei järjen hiventäkään - ainakaan silloin kun päättävät karata. Montakohan kertaa olen viimeisen viikon aikana etsinyt kadonnutta lasta? (Hävettää ja pelottaa.)

Ahvenanmaalla löysin itsestäni taas kerran lapsiaan suojelevan naarastiikerin, kun saavuimme väsyneiden lasten kanssa kolmen jälkeen hotelliin, missä meille kerrottiin, että huoneisiin pääsee vasta parin tunnin päästä. Työvoimapulan vuoksi huoneita ei ollut siivottu ja tietokoneohjelman vuoksi ei muka siivoamatonta huonetta olisi voinut antaa meille, kun se ei näy koneella. Eikä minkäänlaista varapaikkaa päiväunia varten, vaikka mainoksissa paikkaa kehuttiin juuri perheille sopivaksi. Huone kuitenkin löytyi kun tarpeeksi vaati ja saimme lapset nukkumaan, ja pääsimme itsekin lepäämään.

Nyt sitten ollaan kotona ja pidän yllä pientä sairastupaa. Lapsilla on vaihteeksi vatsatauti ja kuten aina Väinöllä se meni ohi yhdessä yössä ja Elsa on kolmatta päivää sairaana. Itse kärvistelin eilen vatsakipujen kanssa (saan aina kaikki lasten pöpöt), joten nyt on olo kuin olisin syntynyt uudelleen. Vau!

Pitäisi vielä miettiä, mitä teemme viimeisellä viikolla. Pienten lasten kanssa usein parhaat jutut on lähellä, eikä niiden tarvitse olla niin hirveän isojakaan asioita. Onneksi.