Millainen oli se aatteen kipinä, joka sai yli sata vuotta sitten kouluttamattomat ja vaatimattomissa oloissa elävät piiat, ompelijat ja muut työläisnaiset aktivoitumaan? Kuinka he jaksoivat uskoa, että äänioikeus ja vaalikelpoisuus olisi heille mahdollinen? Ja kuinka he uskalsivat vaatia tasavertaista kohtelua miesten ja ylempien luokkien edustajien rinnalla?
Luin demarinaisten historiikin (Maria Lähteenmäki: Vuosisadan naisliike) ja näitä kysymyksiä jäin miettimään, vaikka toki kirjassa kuvataan, ettei naisasiajärjestöt ja työläisnaisliike sattumalta syntynyt 1800-luvun lopulla. Aika oli kypsä muutokseen, mutta mikään ei syntynyt ilman valtavaa työpanosta. Uskomatonta uurastusta, jota ei voi muuta kuin kunnioittaa.
Naiset ovat olleet kaikissa suurissa puolueen käänteissä mukana. Vaikka rauhan aate on ollut demarinaisten sydäntä lähellä koko historian ajan, osallistui osa heistä kansalaissotaan ase kädessä. Nainen aseissa oli tuohon aikaan niin hirveä ja vastenmielinen näky, että siitä syystä naisten osuus teloitetuista oli suurempi kuin heidän osuutensa sotaan osallistuneista.Tänään nainen sotilaana on jo niin arkipäiväinen asia, että voin vain hiljaa itsekseen puistella asialle päätäni. Siihen suuntaan en olisi halunnut tasa-arvon etenevän.
Moni merkittävä toiminta on itänyt demarinaisten ideoista valtakunnalliseksi toiminnaksi. Huoli aviottomien lasten ja äitien asemasta synnytti ensikoteja ja lopulta Ensi- ja turvakotien liiton. Vanhainkoti on laajentunut Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitoksi. Kodin hoitokursseista ja terveysvalistuksesta kehkeytyi vuosien varrella Suomen kuluttajaliitto. Ja kesäsiirtolaideoista muovautui Lomakotien liitto.
Naisille on alusta alkaen olleet perheiden ja arjen asiat tärkeitä. Henkilökohtainen on aina ollut demarinaisille poliittista, vaikka iskulauseeksi ajatus muuttui paljon myöhemmin. Tämä on näkynyt lainsäädäntötyössä ja aloitteissa läpi vuosikymmenten. Historiikki nimeää 1970-luvun perhepolitiikan vuosikymmeneksi. Rakennemuutos muutti jälleen kerran suomalaisen perheen elämää: palkkatyöläistyminen ja kaupungistuminen vaikuttivat perheisiin.
Demarinaisten ohjelman perusajatus oli se, että yhteiskunnan tuli luoda taloudelliset ja sosiaaliset mahdollisuudet lasten hankkimiseen ja huoltamiseen. Perheellä oli keskeinen rooli kasvatuksessa kulttuurisesti ja sosiaalisesti. Liike korosti yksilöiden oikeutta perhe-elämään. Esille nostettiin myös lasten oikeus hyvään hoitoon ja kasvatukseen.
Päivähoito ei 70-luvulla ollut ristiriitainen aihe, kuten se oli ollut vielä vuosisadan alussa, jolloin vain vähemmistö demarinaisista piti sitä tärkeänä poliittisena tavoitteena. Myös aviovaimot olivat saaneet oikeuden ansiotyöhön (1922), heidän koulutustasonsa oli lisääntynyt ja siksi myös he halusivat osallistua työelämään. Demarinaiset vaativat silloinkin monipuolista päivähoitojärjestelmää ja hoitohenkilökunnan ammattitaidon kehittämistä.
Perhepolitiikka ei ollut - eikä ole - vain päivähoitoa, se on alue- ja työvoimapolitiikaa, asuntopolitiikkaa, yhdyskuntasuunnittelua, oikeus- ja koulutuspolitiikkaa sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Oli mielenkiintoista lukea, kuinka demarinaiset järjestivät vuonna 1935 asuntokulttuurinäyttelyn "kotimessut". Tuolloin annettiin neuvoja, kuinka tottumaton osaisi asua avarammissa asunnoissa. Demarinaiset taistelivat hellahuoneita vastaan, vaativat arkkitehdeiltä pientalopiirrustuksia ja kunnallista asuntopolitiikkaa.
Muista itse ajatelleeni joskus tyyliin "En ole femisti, mutta.." ja niin näyttää myös naisliitto tehneen. Itse liityin puolueeseen tasa-arvon vuosikymmenen eli 80-luvun lopulla ja kai siksi nopeasti myös oivalsin, että tietysti minä olen feministi kun kerran vaadin naisten ja miesten välistä tasa-arvoa. Taistelu naisten alistamista vastaan on feministisen naisliiton tavoite. Ja niin sen pitäisi olla kaikkien sosialidemokraattien, tasa-arvotyö ei ole vain naisten asia.
Suomen työväen puolueen ohjelmassa vuonna 1899 asetettiin tavoitteeksi naisen ja miehen täydellinen tasavertaisuus. Forssassa 1903 vaadittiin kaikkien rajoitusten poistamista, jotka asettavat naisen yleis- ja yksityisoikeudellisessa suhteessa ala-arvoisempaan asemaan kuin miehen.
Lainsäädäntö on vuosikymmenten aikana muuttunut, eikä aviovaimot ole enää miestensä hohouksen alaisia. Moni muukin asia on muuttunut. Naisen markka oli joskus 50-60 penniä, nyt naisen euro on 80 senttiä.
Uskomatonta työtä demarinaiset ovat vuosien varrella tehneet ja silti tehtävää on edelleen. Asialistalla on edelleen paljon samoja asioita valtavasta muutoksesta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti