Historiallinen pääkaupunkiseudun PARAS-kokous tänään

Pääkaupunkiseudun valtuustoilla on tänään ensimmäinen yhteinen valtuustokokous Finlandia-talolla. Se tulee olemaan historiallinen hetki.

Valtuustot hyväksyvät tänään seudun kaupunkien yhteistyösopimuksen. Se on samalla vastauksemme maan hallitukselle, joka valmistelee kunta- ja palvelurakenneuudistusta. Hallituksen kyky saada jotain aikaiseksi epäilyttää, mutta meillä pääkaupunkiseudulla on tekemisen meininkiä. Tuloksista ei vielä täälläkään voi mitään sanoa.

Pääkaupunkiseudun ratkaisu on verkostomainen yhteistyö, ei kuntien yhteen liittäminen. Päätös on mielestäni perusteltu, eikä siitä voi tehdä johtopäätöksiä, etteikö muualla Suomessa olisi tarvetta liittää kuntia yhteen (Paras-hanke kuntaliitoksineen on välttämätön!).

Pääkaupunkiseudulla yhdistymistä arvioidaan vuonna 2008, kun nähdään mitä on saatu aikaiseksi. Vai onko syntynyt vain paperia?

Pääkaupunkiseudulla vielä nykyistä isommat organisaatiot eivät toisi välttämättä sanottavaa hyötyä ja tehokkutta. Emme edes tunne toisiamme vielä tarpeeksi hyvin, jotta yhdistyminen olisi kaikkien kuntalaisten etu. Suoraan sanottuna helsinkiläisten into liittää kunnat yhteen ärsyttää, eikä sieltä tulevat kommentit ole olleet mitenkään rakentavia. Isomman etuoikeudella helsinkiläiset ovat yrittäneet omia kaiken viisauden itselleen ja samalla osoittaneet täydellisen tietämättömyyden muiden kuntien asoita kohtaan.

Yhteistyön tavoitteena on kuntalaisten palveluiden parantaminen ja ratkaisujen löytäminen asuntokurjuuteen. Maankäyttö, asuminen ja liikenne ovat seikkoja, joilla luodaan edellytyksiä pääpaukiseudun kilpailukyvylle.

Yhteistyötä tarvitaan, koska Espoon ongelmat ovat pääkaupunkiseudun ongelmia. Haasteet ovat yhteisiä ja niin myös ratkaisut.

Arjen maantiede ja palvelut
Palveluiden kehittämisessä tavoitteena on, että palveluita saa sieltä, missä ihmiset liikkuvat ja elävät ja mahdollisimman kätevästi. Kuntien rajoja on siis syytä madaltaa, vaikka niitä ei poistetakaan. Kaikkihan me tiedämme, ettei arkielämämme niitä noudata.

Kirjastoyhteistyö on hyvä esimerkki siitä, kuinka palvelu voi toimia parhaimmillaan yli kuntarajojen.

Sopimuksen taustalla on linjaukset, joita pääkaupunkiseudun neuvottelukunta on valmistellut. Sen myötä syntyy uusia työryhmiä ja valmistellaan lukuisia esityksiä. Työtä tulee olemaan enemmän kuin tarpeeksi sekä virkamiehillä että luottamushenkilöillä.

Kieltämättä hankkeiden määrä epäilyttää. Meillä on Espoossa omat tuottavuus- ja tulopohjahankkeet (30 kpl?), joilla kehitämme palveluita. Pääkaupunkiseudun innovaatiostrategiassa oli iso nippu hankkeita ja nyt syntyy vielä ainakin kymmenen työryhmää valmistelemaan esityksiä. Jos väittäisin uskovani hankkeiden olevan hallinnassa, valehtelisin...

Jokaisesta asiasta päätetään vielä erikseen kuntien valtuustoissa, kun selvitys kustakin esityksestä on saatu. Selvityksiä tehdään mm. ammatillisen opetuksen, ammattikorkeakoulujen, maahanmuuttajien palvelutarjonnan, vesihuollon yhteistyön kehittämiseksi.

Maankäyttö ratkaisee
Itse olen koko ajan sanonut, että kaikkein eniten tuloksia kaivataan nyt maankäytön ja liikenteen kehittämisessä. Pääkaupunkiseudulle tarvitaan kipeästi monipuolista ja laadukasta asuntotarjontaa lisää. Vain tarjontaan vaikuttamalla, voimme saada hinnan nousua edes hallintaan. Realistina en usko, että hinnat saadaan kääntymään alas, mutta suuntaan on pystyttävä vaikuttamaan.

Odotan mielenkiinnolla, millainen yhteinen maankäyttöohjelma ja yhteisvastuullinen asuntopolitiikka tulee olemaan. Ja mikä on valtion osallisuus, kun konkreettisista suunnitelmista puhutaan?

Yhteistyön uusi aika
Pääkaupunkiseudun kunnat ovat tehneet aina yhteistyötä. Tämä me kaikki olemme kuulleet ja samalla myös muisteluita siitä, etteivät kadut ole aina kohdanneet toisiaan kunnan rajoilla. Yhteistyö on kehittynyt ja paljon on kokouksia ollut. Pääasiassa niissä on istuneet virkamiehet, eivät luottamushenkilöt.

Kaupunkien kaupunginhallitukset pitivät ensimmäisen yhteisen kokouksen viime vuonna ja valtuustot nyt. Muutos on siis tapahtumassa ja oikeaan suuntaan.

Missä luuraa demokratia?
Paras-hankkeen tavoitteena on myös kansanvallan vahvistaminen, vaikka aihe onkin jäänyt kuntarajakeskustelun varjoon. Demokratian kannalta on perusteltua kehittää palveluita nimenomaan peruskuntien kautta, sillä kaikenmaailman piirit, kuntayhtymät ja yhtiöt hämärtävät demokratiaa ja vievät päätöksiä yhä kauemmaksi kuntalaisista ja valtuutetuista.

Pääkaupunkiseudun yhteistyössä on koko ajan ollut demokratiaongelma. Päätöksien valmisteluun eivät ole päässeet kaikki ne ryhmät, joilla on kuntalaisten antama tuki. Asioita on myös valmisteltu paljon niin virkamiesjohtoisesti - ei avoimesti, jotta keskusteluun olisi päästy tarpeeksi ajoissa mukaan.

Suurkunnan perustaminenkaan ei toisi päätöksentekoa nykyistä lähemmäksi kuntalaisia.

Näiden kaikkien hankkeiden keskellä pitäisi miettiä myös sitä, miten saisimme yhä useamman kuntalaisen kiinnostumaan asuinalueensa ja kuntansa asioista. Se ei saisi jäädä muiden asioiden varjoon, vaikka nyt niin on käynyt.

Onko mikään niin kuin ennen?
Viime viikonloppuna tapahtui se, mitä en uskonut koskaan näkeväni. Viisujen pistelaskenta oli ikimuistoinen kokemus. Maailma muuttuu, eikä mikään ole enää pysyvää.
- Rohkaiseva fiilis lähteä illan kokoukseen. Mekin voimme onnistua, kunhan teemme kovasti töitä.