Pienet lapset ja asumisen kalleus - mahdoton yhtälö

Olin aamupäivällä demareiden "tuuletuskokouksessa" tai oikeammin seminaarissa, jossa pohdittiin Espoon poliittista tilannetta. En ehtinyt oikein tuulettamaan ja puheenvuoronikin oli hapuileva, koska lapset olivat mukana.

Kivasti moni hymyili sille, että kaksi pientä tenavaa juoksenteli ja keksi kaikenlaista samaan aikaaan, kun toiset yrittivät puhua vakavia. Mahdoton tilanne.

Omassa puheenvuorossani yritin ja olin ajatellut miettiä niitä tavoitteita, joita maankäyttöön ja kaupunkisuunnitteluun liittyen asetimme viime vaaleissa. Keskeisimpiä teemojamme oli se, että asuminen on liian kallista Espoossa. No, mitä me ajattelimme, että sille voisi tehdä ja mitä me olemme sille tehneet?

Meillä oli neljä keinoa, joilla uskoimme ja uskomme, että asumisen hintaan voidaan vaikuttaa. Ne ovat:

• raakamaan hankinta, siis aktiivinen maapolitiikka ylipäätäään,
• kaavoituksen lisääminen, jolloin syntyy lisää asuntotontteja ja sitä kautta enemmän uusia asuntoja,
• kunnallistekniikan rakentamisen kiirehtiminen. Jotta jo kaavoitetuille alueille on mahdollista rakentaa asuntoja, tarvitaan teitä, viemäreitä ja puistoja.
• hartiapankkirakentamiseen tarkoitettujen tonttien lisääminen.

Näissä kaikissa on tapahtunut liikehdintää tällä valtuustokaudella, mutta ei varmasti riittävästi. Toisaalta ongelma on niin vaikea, ettei siihen hetkessä saa muutosta.

Maapolitiikasta on puhuttu. Kaikkien valtuustoryhmien yhteiseen sopimukseen kirjattiin, että tänä vuonna uudistetaan kaupungin maapoliittinen ohjelma. Se on tärkeää, sillä kaupungin pitäisi olla aktiivisempi omassa maanhankinnassa. Näin kaupunki voisi kaavoittaa asumista omalle maalle, jolloin kaupunki vastaisi myös rakentamisaikataulusta. Kaupungin maata tarvitaan myös, jotta voidaan luovuttaa tontteja perheille, että he voivat itse rakentaa.

Ehkä asenne maapolitiikan keinovalikoiminen käyttämisessä on muuttumassa, kun Suurpellon kohdalla myös kokoomus oli valmis kiirehtimään maankäyttösopimuksen syntymistä sillä, että muutoin alue pakkolunastetaan. Kaupungin ote on muuttumassa määrätietoisemmaksi ja sitä me olemme esittäneet useaan kertaan.

Kotikadut laitetaan kuntoon. Tekniselle puolelle on lisätty varoja kunnallistekniikan rakentamiseen ns. vanhoille jo kaavoitetuille alueille. Niillä alueilla on tonttivarantoa, joka toivottavasti ajan myötä rakentuu ja moni saa uuden asunnon.

Kaavoitusta nopeutetaan ja lisätään. Minusta meillä on laaja yhteisymmärrys siitä, että kaavoitusta pitää nopeuttaa ja keinojakin on tarkoitus yhdessä etsiä (asian on on kesken kaupunginhallituksessa). Lautakunta myös on kiirehtinyt useita eri kaavoja, joissa on paljon uutta asumista. Kalajärven alueelle tulee pientalokaavoja, Uusmäen ja Pajuniityn alueet etenevät, Näkinmetsä ja muut Kauklahden kaavat ovat tärkeitä ja Espoon keskuksessa Suviniitty ja muut herättävät toiveita suuresta muutoksesta. Tässä vain muutama esimerkki.

Samalla pitää muistaa, että asemakaavan valmistumisen jälkeen menee vielä aikaa ennen kuin asunnot ovat valmiita. Nuo eivät siis vaikuta tänään, vaan vasta muutaman vuoden päästä asuntotarjontaan ja sitä kautta asumisen hintaan.

Voisi kai sanoa, että suunta on oikea ja vauhti verkkainen.

Asumisen kalleus on Helsingin seudun yhteinen kysymys. Siksi pääkaupunkiseudun yhteistyössä on tarkoitus valmistella yhteinen asunto-ohjelma, jossa määritellään yhteiset asuntotavoitteet (8000 -10 000 asuntoa/vuosi) ja vuokra-asuntotavoitteet (ml. erityisryhmät). Tavoitteena on, että pääkaupunkiseudulle rakennettaisiin riittävästi asuntoja ja että asuntotuotanto olisi riittävän monipuolista, jotta jokainen löytäisi omaan elämäntilanteeseensa sopivan asunnon.

Tällä hetkellä vuosittain pääkaupunkiseudulla jäädään tuosta tavoitteesta jälkeen noin tuhat asuntoa. Se ei voi olla näkymättä asumisen hinnassa!

Helsingin seutu on laajempi kuin pääkaupunkiseutu. Se käsittää 14 kuntaa, joiden ihmiset käyvät töissä tällä alueella. Tavoitteena onkin myös miettiä koko tämän seudun maankäytön, liikenteen ja asumisen tavoitteita. Uusia asuinalueita tarvitaan ja liikennejärjestelmän tulee tukea rakentamista ja luoda edellytykset tehokkaalle joukkoliikennejärjestelmälle.

Meille espoolaisille tärkeitä liikennehankkeita ovat kaupunkiradan jatkaminen, länsimetro Kivenlahteen ja Kehä II:n jatkaminen. Ne ovat keskeisiä osia alueen liikenneverkosta. Lisäksi uutena on noussut Espoo- Vihti - Lohja -rata, joka on syytä nostaa pitkän tähtäminen tavoitteena esiin. Näiden hankkeiden toteuttamiseen Espoo tarvitsee muiden kuntien tuen, ne voidaan toteuttaa vain yhteistyössä ja niiden toteuttamisessa on valtion oltava mukana.

Uudenmaan liiton ohjelmassa todettiin, että jo nyt pääkaupunkiseudun ruuhkista aiheutuu vuosittain noin 30 miljoonan euron kustannukset. Lisäksi on surullista, että ne vievät monen isän ja äidin aikaa perheeltä joka ainoa päivä. Tästä syystä liikennejärjestelmää on kehitettävä toimivammaksi.

Metroratkaisu syyskuussa. Viime viikolla Uudenmaan ympäristökeskus antoi loppulausuntonsa raide-YVA:sta. Arviointi on ollut riittävää, jotta päätöksiä voidaan tehdä. Raideliikenteen myötä haitat ympäristölle vähenevät ja maanalla kulkeva metro tarjoaa laajimmat mahdollisuudet kehittää kaupunkirakennetta ja tukee yhdyskuntarakenteen eheytymistä. Metro liittyy luontevimmin osaksi jo olemassa olevaa liikennejärjestelmää. Syyskuussa valtuusto tekee lopullisesti ratkaisun tästä asiasta. On mielenkiintoista nähdä, mitä sitä ennen vielä ehtii tapahtua...

***

Asumisen kalleus on erityisesti nuorten perheiden kysymys. Niiden jotka etsivät ensimmäistä omaa asuntoaan pääkaupunkiseudulta ja niiden, jotka tarvitsevat uutta ja suurempaa kotia. Siksi yritin itsekin osallistua tämänkin päivän demareiden keskusteluun, vaikka se osoittautuikin lähes mahdottomaksi pienten lasten takia.

Pienten lasten vanhempien pitää kuitenkin olla aktiivisia nimenomaan tässä asiassa, jotta se saa tarpeeksi huomiota. Niin paljon, että mahdottomasta tulee vielä mahdollinen.