Politiikka on vaikeaa

Lukijat ovat saaneet lukea Länsiväylästä viime aikoina, kuinka vaikeaa Demareiden sisällä on, tai ehkä on. Totuushan on aina moniuloitteisempi asia kuin mitä yhteen kirjoitukseen saadaan. Totuus on yleensä tylsää, eikä jutun arvoista, mutta jokun näkulma tai raapaisu siitä saattaa olla.

Politiikka on vaikeaa, kun on isoja asioita, nopea aikataulu ja paljon vastuuta. Pitää pystyä perustelemaan ratkaisuja itselle ja äänestäjille. Pitää pystyä kokouksen jälkeen katsomaan itseä peilistä.

Meillä Espoossa E.ON.-kauppa oli hankala asia ja toki en minäkään olisi omaa sähkölaitosta olisi halunnut myydä, mutta se oli tehty jo aikaa sitten. Nyt keväällä oli kysymys enää vähemmistöosakkuudesta pörssiyhtiössä. Toki osuuden myyntiin liittyi paljon arvoja ja tunteita, jotka oli erityisen vaikeita osalle valtuutettuja. No, kauppa tehtiin ja jälkipuintia on senkin jälkeen käyty. Myös demareiden sisällä.

Nyt kaupunginhallitusta puhututtaa HUSLAB-kysymys tai siis kaupungin laboratoriopalveluiden järjestämiskysymys. Miten kuntalaisia jatkossa palvellaan ja ketkä palevelevat, tai kenen palveluksessa henkilökunta on. Tästä kokonaisuudessa on kysymys. Asia jäi taas eilen pöydälle, joten joudun tai pääsen siihen itsekin vaikuttamaan, kun ensi viikolla valtuustossa luottamustehtävän vaihto virallisesti tapahtuu.

No, tämän keskustelun yhteydessä yksi ryhmämme jäsen kertoi Länsiväylässä eroavansa, jos kaupunginhallitus ei noudata lautakunnan päätöstä. Voi olla, että lehti oli tehnyt oman tulkintansa tai sitten ei. Kukapa sen oikeasti tietää, sillä keskusteluissa on aina tulkinnan ja väärinymmärryksen mahdollisuus.

Jos uhkaus on totta, olen siitä hyvin pahoillani. Sellainen ei sovi politiikkaan (sellaiseen jota haluan sen olevan). Se tuntuu tylsältä, mutta ei yllättävältä. Itselleni tuli mieleen kysymys, onko ryhmän jäsenenä oleminen niin työlästä ja vaikeaa, että tämä olisi ns. helppo tapa päästä siitä eroon?

Me demarit emme ole olleet kaikesta yksimielisiä, kuten emme tässäkään asiassa - se ei tee toista huonommaksi demariksi. Toiset vain painottavat toisia ja toiset toisia näkökulmia. Varmasti jokainen ammentaa omat näkökulmansa ja painotuksensa aateperinnöstämme ja silti me voimme olla erimieltä. Maailma on monimutkainen, eikä siihen ole yksinkertaisia vastauksia.

Asiat ovat mielestäni riidelleet, ei ihmiset. Ryhmän meistä tekee se, että me keskustelemme ja sitoudumme päätöksiin, kun ne on tehty. Sitoutuminen on vaikeinta ja tärkeintä silloin, kun ratkaisu ei vastaa omaa näkemystä. Jokainen kuitenkin niitä hetkiä politiikassa kohtaa. Senkin yli me kuitenkin pystymme jatkamaan yhdessä.

Taustalla tässä on se kamala ja pelottava ryhmäkuri, joka saa monet kiertämään kaukaa politiikan ja puolueet. Nekin, jotka päivät pitkät mielellään puhuvat politiikasta, siis päivähoidosta, koulutuksesta, bussireiteistä, talojen ulkomuodosta, taidenäyttelyistä, terveyspalveluista - siis ihan kaikesta, sillä melkein kaikkihan on politiikkaa. Varsinkin kunnallispolitiikkaa.

Meillä politiikassa olevilla on halu vaikuttaa, eikä se ole mahdollista ilman ryhmän tuomaa tukea ja vaikutusvaltaa. Ryhmä on enemmän kuin osiensa summa- parhaimmillaan. Siitä oikeastaan ryhmäkurissa on kyse. Eikä se meillä demareilla perustu käskyttämiseen vaan keskustelemiseen, jopa väittelyyn, joka vie aikaa ja syö hermojakin toisinaan. Keskustelussa pärjää, kun on perehtynyt ja tietää asioista.

Politiikka on työlästä ja vaikeaa. Se on kestävyyslaji ja ryhmäpeliä.