100-vuotisjuhla ja fiilistelyä

Demarinuoret juhlivat liiton satavuotista taivalta viime viikonloppuna Tampereella. Oli todella mukavaa nähdä tuttuja ympäri Suomen. Eri vuosikymmenillä aktiivisesti toimineet tapasivat ravintoloissa eri puolilla kaupunkia päivällä ja me muistelimme 90-luvun tapahtumia. Tampereelle oli tullut myös iäkkäämpiä veteraaneja.

Juhlista en juuri viitsi muuta sanoa kuin että tarjoilut olivat huomattavasti paremmat kuin Finlandiatalolla alkuviikosta. ;)

Hauskinta juhlassa oli se, että jo viikkoa ennen h-hetkeä aloimme Petrin kanssa miettiä menneitä tapahtumia ja sitä, kuinka ihmiset ovat niistä ajoista muuttuneet. Muutos ei ole ollut vain ulkoista, vaan myös ajatukset ja mielipiteet ovat muuttuneet - maltillistuneet, jos suoraan sanotaan. Jokainen on tahollaan oppinut näkemään elämän harmaita sävyjä, jolloin ehdottomuus katoaa.

Olen myös miettinyt omaa taivaltani nuorisoliitossa ja sen jälkeen. Elokuussa tulee 18 vuotta siitä kun liityin SNK:n ja puolueen jäseksi ja se on pitkä aika. En ennen liittymistäni edes tiennyt koko nuorisoliitosta, mutta puolueeseen halusin, koska oli äänestänyt demareita ja koska halusin oppia tuntemaan ihmiset, joita vaaleissa tuen. Olin silloin jo jonkin aikaa häpeilemättä kertonut olevani demari ja saanut kuulla mitä omituisempia mielipiteitä.

Työläisperheen kasvatille vaihtoehdot olivat tuohon aikaan vähissä. Muut vasemmistopuolueet olivat aivan sekaisin ja Vihreä liittokin vasta etsi itseään, eikä ympäristöasiat ole koskaan olleet minulle ainoita kiinnostuksen lähteitä.

Halusin myös itse nähdä, kuinka likaista peliä politiikassa pelataan - politiikkahan on paskaa ja oman edun tavoittelua, eikö?

Tavoitteet ovat toteutuneet. Pelaamista ja taklauksiakin tuli koettua. Vuosien varrella olen saanut tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin ja ennen kaikkea saanut tietoa päätöksien ja tapahtumien taustoista. Ja olihan se hullua aikaa! Onneksi se aika ei koskaan enää palaa...

Politiikan likaisuus ja pelaaminen näyttäytyvät tänään erilailla kuin mitä silloin ajattelin. Sitä on ja tulee olemaan, mutta lopultahan politiikassa on mukana paljon ihmisiä, jotka sydämestään haluavat todella parantaa maailmaa ja he tekevät sitä aikaa ja vaivaa säästämättä. On upeaa nähdä, kuinka vuosia kansanedustajana olleet ihmiset aina vaan jaksavat innostua itselleen tärkeistä asioista.

En ole pitänyt kirjaa menemisistä ja osallistumisista, mutta tuntuu, että viimeisen 18 vuoden aikana ei ole ollut kuukautta, jolloin en johonkin olisi osallistunut. Alussa erilaisia tapahtumiakin oli harva se viikonloppu. Ja sitten oli erilaiset kokoukset viikolla. Osallistumisesta tuli elämäntapa.

Minut valittiin nuorisoliiton liittotoimikuntaan Lahden liittokokouksessa vuonna -90 ja aivan liian aikaisin. Elettiin aikaa, jolloin uusia nuoria ei juuri tullut mukaan. Poliittinen aktiivisuus ja sosialidemokratia olivat epäsuositumpia kuin koskaan. Ja kilpailua oli vähän, jolloin uusi ja innokaskin pääsi nopeasti "huipulle". Asialistat sen sijaan olivat raskaita: liiton talous oli kuralla ja saatava kuntoon.

Tapahtumissa, saunailloissa ja kokousten jälkeen väiteltiin ja aihe oli aina sama: ydinvoima. Kun nyt viime kerran asiasta päätettiin oli takki tyhjä. Niin paljon siitä olen vuosien varrella saanut väitellä ja vääntää.

Myönnän, että kypsyin hitaasti, mutta ilman nuorisoliittoa olisin taatusti aivan toisenlainen ihminen. Olen oppinut paljon ja rohkeampikin monessa asiassa. Nuorisoliitosta löysin myös sen tärkeimmän: miehen, jonka kanssa halusin perustaa perheen ja jakaa elämäni.