Kevättä

Sitä voisi kuvitella, että valon lisääntymisen myötä tekemisen tahti sen kuin kiihtyisi ja se näkyisi myös blogin pidossa, mutta näin ei ole. Kiire tässä on toki lisääntynyt, mikä näkyy siinä, ettei aikaa ole ollutkaan kirjoittaa - eikä voimia.

Monenlaista on kuitenkin tapahtunut.

Espoon palveluverkon tulevaisuutta pohdittiin iltakoulun merkeissä huhtikuussa. Tulevaisuuden palvelukonseptia on yritetty konkretioida meille taviksille käyttämällä kaupan rakennetta: Espooseen tulee lähipalveluita kioskeihin, perupalveluita lähikauppaan ja laaja-alaista osaamista marketteihin. Itsepalvelua ja nettipalveluita lisätään, jotta räätälöityä henkilökohtaista apua voitaisiin tarjota niille, jotka sitä todella tarvitsevat. Tavoitteena on uudistaa ja tehdä visio tulevasta, eikä karsintalistaa.

Samaan aikaan toisaalla ollaan lakkauttamassa lähikirjastoja, vaikka niistä onkin visioitu kuntalaisten kulttuuri- ja asukastiloja. Visiot ja käytännön toimet eivät tunnu kohtaavan!

Itse pidin palveluverkon periaatteista yhtenä tärkeimmistä sitä, että kaupunkia pitää kehittää tasavertaisesti. Meillä on useampia kaupunkikeskuksia joiden kaikkien vetovoimaisuudesta, elävyydestä ja toimivuudesta olemme vastuussa. Tästä näkökulmasta on onnetonta, että virkamiehet visioivat vain kahta perheiden taloa Espooseen. Toinen niistä tulisi Espoon keskuksen ja toinen Matinkylään. Perheiden talot ovat juuri niitä monipuolisia supermarketteja, joiden seinien sisältä perheet saavat neuvolapalveluista alkaen tukea eri elämäntilanteisiin.
- Minun visiossani näitä taloja on ainakin neljä, jotka toki toteutetaan vaiheittain.

Hyvä visio tulevasta vaatii huolellista valmistelua ja laaja-alaista keskustelua. Kuntalaisillekin on annettava mahdollisuus ottaa kantaa tuleviin suunnitelmiin ja konkretiaan, mitä todella ollaan tekemässä. Sellaista kelvotonta valmistelua (sanelua) kuin mitä opetuslautakunta harjoitti Keski-Espoon yläkoulun lakkauttamisessa ei saa jatkossa olla. Vastuullisuutta ja huolellisuutta on siis vaadittava myös luottamushenkiköiltä, eikä vain virkamiehiltä.


***

SDP:n puoluekokous on tämän kuun lopulla. Olen menossa kokoukseen ja vielä pari viikkoa sitten olin hyvin huolissani tulevista henkilövalinnoista. Tämä kevät on ollut poikkeuksellisen hiljaista aikaa, kun ajattelee kuinka tärkeitä valintoja Joensuussa tehdään.

Nyt tilanne näyttää jo aivan erilaiselta. Meillä on kaksi loistavaa puoluesihteeriehdokasta: Mikael Jugner ja Reijo Paananen. Valehtelisin jos väittäisin valinnan heidän väliltään olevan helppo. Kummassakin heissä on osaamista, jonka uskon vahvistavan SDP:tä. Yksin heistä kumpikaan ei voi SDP:tä pelastaa, mutta kumpi heistä osaisi innostaa meidät kaikki yhdessä vahvempaan työhön paremman maailman puolesta?

Puoluekokouksessa hyväksytään visioasiakirja, joka osoittaa suunnan, mitä kohti me demarit haluamme kulkea ja minkä eteen teemme työtä. Minulle hyvinvointivision näkemys siitä, että perusturvaa on parannettava, jotta sen varassa elävien ei jatkossa tarvitsisi turvautua pysyvästi toimeentulotukeen, on tärkeä. Uskon, että moni odottaa meidän tekevän myös konkreettisia tekoja tuon tavoitteen eteen. Köyhyys ja perusturvan tason heikkous ovat kipeimpiä kysymyksiä maassamme ja syy tuloerojen ja eriarvoisuuden kasvuun.

Puoluekokousaineistosta huomaa myös sen, että puolueen jäsenet ja varmasti kansalaisetkin odottavat meiltä konkreettisia ratkaisuja ongelmiin. Aloitteita on taas käsittelyssä satoja. Nähtäväksi jää antaako kauas katsova visio riittävät eväät, jotta kansalaisten usko ja luottamus vahvistuisi meitä kohtaan.


***

Näillä mietteillä odottelen auringon paistetta ja lämpöä, joka virkistäisi. Kukkaloisto pienellä pihallamme on jo alkanut ja antaa yhä uudelleen ilon aihetta.



*