maanantaina, toukokuuta 24, 2010

Minun SDP:ni

Torstaina käynnistyy SDP:n puoluekokous Joensuussa ja on aika pohtia, millainen liike puolueemme on ja mitä sen tulisi tehdä.

Minun SDP:ni on

... suunnannäyttäjä, poliittinen johtaja
Sen tavoitteet tulee perustua syvään analyysiin yhteiskunnan tilasta ja tulevaisuuden haasteista. SDP:n tulee osoittaa muutoksen suuntaa ja perustella ratkaisujaan niin, että se saa kansalaisten tuen linjalleen. SDP ei ole tuuliviiri, eikä voi toimia gallupdemokratiaan nojaten.

Hyvä perehtyminen asioihin, vankat perustelut ja avoin vuorovaikutus kansalaisten kanssa ovat se tie, jolla saavutamme luottamusta. Kannatukset kalastelu erilaisin heitoin ei tuo uskottavuutta. Itse koen äsken käynnistyneen maahanmuuttokeskustelun tai presidentin valtaoikeuksien taakse linnoittumisen juuri tällaisena kalasteluna. Minun SDP:ni työskentelee parlamentarismin vahvistamiseksi ja on kansainvälinen ja suvaitsevainen.

Suomi kansanvälistyy, eikä sen myötä tulevat muutokset ole kaikki helppoja, mutta meidän tuleekin tehdä työtä sen eteen, että monikulttuurisuudesta tulee voimavara, eikä yrittää padota muutosta. Padot murtuvat aikanaan ja sitä kautta syntyvä raju muutos on huomattavasti vaikeammin hallittavissa.

... oikeudenmukainen, omaa vahvan sydämen
Talouden tilanne on nyt vaikea, mutta meillä on keskuudessamme yhä edellisenkin laman uhreja. Se synnytti Suomeen pitkäaikaistyöttömyyden, josta emme ole hyvinäkään vuosina päässeet irti. Nousukauden hedelmistä pääsi nauttimaan kaikki muut paitsi ne, jotka juuttuivat perusturvan varaan. Köyhyys on totta Suomessa ja perusturvan huono taso selittävät tuloerojen kasvua. Kyse on ollut tahdon puutteesta.

On totta ja tärkeää todeta, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Toimimalla tämän periaatteen eteen emme ole kuitenkaan pystyneet nostamaan perusturvan varassa eläviä työelämään, vaan olemme jättäneet heidät köyhyyteen. Meidän on viimein luvattava heille säällinen elämä: riittävä toimeentulo hyvien palveluiden ohella.

Tämä ei ole tärkeää vain köyhien vuoksi vaan uskon vahvasti, että äänestäjät odottavat meiltä uskottavaa työtä juuri tämän asian eteen. Lähimmäisen rakkaus ei ole kuollut, vaan moni työssä käyvä ja hyvin toimeentulevakin omaa oikeudenmukaisen sydämen ja ajattelee, että hyvinvointiyhteiskunnan tehtävä on kantaa huolta heikoimmista.

... luottamusyhteiskunnan rakentaja ja työntekijöiden oikeuksien takaaja
SDP:n vahvuus on juuri tässä: me olemme työelämän sopimusjärjestelmän kehittämisen osaajia. Me olemme uskottava liike takaamaan, ettei lakko-oikeuteen puututa ja että työntekijöiden osallistumismahdollisuuksia työelämässä parannetaan. Me ymmärrämme, ettei paikallista sopimista voi olla ellei työntekijöillä ole oikeutta tietoon ja turvattu neuvotteluasema.
- Palkansaajille tämä ei voi olla vähäinen asia tässä poliittisessa tilanteessa, kun työnantajien puolelta asenne työntekijöitä ja heidän oikeuksiaan kohtaa on kiristynyt.

SDP voi olla myös työelämän suunnannäyttäjä. Me ymmärrämme sen, ettei sanelemalla ratkaista työelämän haasteita. Tarvitaan vuorovaikutusta ja osallistavaa johtamista, jotta yhä koulutetumpien ammattilaisten osaamiseen saadaan käyttöön. Johtamiskulttuurin muutoksella parantuu työhön sitoutuminen, lisääntyy työn tuottavuus ja syntyy kasvupohjaa kehitystyölle.

... osaavien ja innostavien ihmisten johtama
Jutta Urpilainen jatkaa puolueen johdossa ja on nostanut rinnalleen eduskuntaryhmän johtoon Eero Heinäluoman. Tätä kaksikkoa tukemaan pitää valita puoluesihteeri, joka on riittävän vahva visionääri ja omanlaisensa persoona, siksi kannatan Mikael Jungneria tähän tehtävään.

Puolueessa on myös muita merkittäviä tehtäviä. Uskon, että Maria G. jatkaa innostuneena varapuheenjohtajistossa, mutta toivon myös Susanna Huoviselle ja Miapetra Kumpulalle löytyvän tehtäviä, joissa he voisivat olla enemmän esillä sanoittamassa omaan ihmisläheiseen ja asiantuntevaan tapaansa SDP:n linjaa kansalaisille ja puolueemme jäsenille.



*

Ei kommentteja: