Viime vuosi jatkui siitä, mihin edellinen jäi eli talouden tummien pilvien ympäröimänä. Samaan aikaan uudet poliittiset päättäjät etsivät yhteisiä askeleita eteen päin. Vei oman aikansa ennen kuin yhteinen tahti ja tahto asioiden hoitamiseksi löytyi.
Tästä johtuen keväällä tehtiin äkkipikaisia säästöjä, joiden vaikutuksia ei ymmärretty. Me demarit emme tuossa operaatiossa olleet mukana. Taloudellisen tilanteen vakavuus selkiintyi vuoden kuluessa ja samalla myös yhteinen tahto ratkaisuihin. Näissä merkeissä tehtiin päätöksiä tuottavuusohjelmasta, vaikeista säästöpäätöksistä (esim. Espoo -lisän tiukentaminen) sekä alkavan vuoden talousarviosta. Joulukuussa valtuusto päätti tulevan palveluverkon suunnittelun periaatteista.
- Käyntännön vääntö kirjastoista, terveysasemista, päiväkodeista, kouluista, neuvoloista ja monesta muusta jäi tälle vuodelle. Siihen siis palataan aivan kohta.
Merkittävä päätös tehtiin päivähoidon (varhaiskasvatuksen) liittämisestä sivistystoimeen. En itse kannattanut siirtoa, mutta jäätyäni vähemmistöön yritin vaikuttaa vahvasti muutokseen. Esim. oman jaoston saaminen valmistelmaan ja seuraamaan päivähoitoasioita oli pitkälle minun sinnikkyyden tulosta ja olen iloinen, että sitä kaikissa eri vaiheessa enemmistö kannatti.
Asioistahan ei jaostossa tule olemaan pulaa, kuten lehdistä on voinut lukea: esim. avoimen toiminnan kehittäminen on nyt otettava tarkasteluun. Toiminnan muutosten pohjalle valmisteltavat kriteerit on saatava myös luottamushenkilöiden käsittelyyn. Jos avoimessa päiväkodissa seurataan esim. vain äitien määrää, jäävät lapset vaille huomiota - puhumattakaan isistä tai isovanhemmista tai muista, jotka siellä voivat lasten kanssa olla. Sillä mitä seurataan ja mitä tuloksia saadaan ei ole vähäinen merkitys.
- Toivon jaostolle menestystä työssään.
Joulukuussa siirsimme esiopetuksen varhaiskasvatuksen vastuulle, joten jotain myönteistäkin päivähoidon muutoksella oli. Paine tähän muutokseen virkamiesten näkökulmasta tuli nimenomaan siirron myötä. Itse näin muutoksen tarpeen palveluiden käyttäjän näkökulmasta, kuten niin monta kertaa viime vuonna kirjoitin,
Kulunut vuosi oli vilkas myös seudullisesti. Vuoden aikana otettiin kantaa useampaankin kertaan siihen, mitä seudulla on syytä selvittää, kuka selvittää ja liitytäänkö yhteen vai ei. Nyt saamme odottaa selvitysten satoa: Espoo käynnisti Hautamäen johdolla laajan (14 kuntaa) kilpailukykyselvityksen, Helsinki ja Vantaa selvittävät yhteistä tulevaisuuttaan ja Vantaan aloitteesta selvitetään seutuyhteistyötä. Näkökulma laajenee hiljalleen oikeaan suuntaan.
Samaan aikaan yhteistyö eteni konkreettisesti ja vuoden alussa aloittivat HSY (vesihuolto, jätehuolto ja seututieto) ja HSL (joukkoliikenne). Konsernijaostossa käsittelimme noiden toimijoiden asioita useampaan otteeseen vakavin mielin: ei tule helppoa olemaan, mutta silti ratkaisut olivat perusteltuja. On järkevää, että sekä joukkoliikenteen että vesihuollon reittejä suunnitellaan ja rakennetaan yhdessä.
Sinänsä joukkoliikenteen tilanne jäi huolestuttamaan. Kun sen asioita käsitellään kuntayhtymässä, saavat nämä asiat liian vähän huomioita (ellei oteta huomioon alituisia metroletkautuksia) talousarvion yhteydessä. Nyt onneksi valtuustoryhmien neuvotteluiden tuloksena vältyttiin pahimmalta alasajolta. Metron rakentaminen alkoi, mutta Helsingissä - meillä Espoossa sen sijaan siitä rakennetaan oikeuteen paperipinoja. Se on kallista hupia se. Toisinaan demokratia maksaa, mutta silti siitä ei voi tinkiä.
Vaalien isoin kysymys oli jätevedenpuhdistamo ja se asia saatiin lopulta ratkaistua. Puhdistamo kaavoitetaan ja rakennetaan Blominmäkeen, vaikkein siitä itse innoissani ollut. Kallis ratkaisu sekin, mutta niin enemmistö tahtoi ja pulinat pois.
Kaupunkisuunnittelun puolella Histan suunnittelu eteni, mutta samassa yhteydessä vaatimus raiteista Lohjan suuntaan voimistui. Ilmastonmuutos on yhä vahvemmin esillä päätöksenteossa ja sitä myöten halu edistää raideliikennettä. Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti tehdä Espoolle oman raidevision, joka on tarkoitus yhdistää HLJ:n (Helsingin seudun joukkoliikennejärjestelmän) suunnitteluun. Kunpa valtio pitäisi omasta roolistaan kiinni ja edistäisi seudun raidehankkeita sovitun aikataulun mukaan. Jos valtio (so. Vanhasen hallitus) olisi näin tehnyt, olisi Espoon keskukseen jo rakenteilla kaupunkirata.
Vuoden lopulla kaupunkisuunnittelulautakuntaan tuli käsiteltäväksi Lommilan jättimäinen kauppakeskushanke. Kyse on Sellon kokoisesta (110 000 k-m2) keskuksesta kahden moottoritien risteyksessä, joka olisi höystetty kahdella hypermarketilla (Prisma ja Citymarket). Eikö kuulosta kovin tutulta, vaikka tätä kaupitellaankin meille uudenlaisena konseptina? Itse kannatan yhä Lommilan kehittämistä, mutta ilman hypermarketteja. Tilaa vaativan kaupan, erikoistavarakaupan ja työpaikkojen alueena se oikeasti täydentäisi Espoon keskuksen alueen palveluita.
Entressen liikekeskus aseman kupeessa on nyt ollut toiminnassa vuoden ja Espoontorin peruskojaus on juuri käynnistymässä. Jälkimmäisen laajentamisen mahdollistava asemakaava hyväksyttiin äsken. Valitettavasti näiden keskusten asema ei ole mitenkään vakiintunut, eikä niiden elinvoimaisuutta tulisi millään muotoa uhata rakentamalla lähelle (1,6 km) hypermarketteja. Lommilasta tehdyn kaupallisen selvityksen mukaanhan vähittäiskauppa (ml. hyperit) keräävät asiakkaansa kohtalaisen läheltä eli nimenomaan keskuksen alueelta mentäisiin ruokatarpeet ostamaan Lommilaan.
Kaupungintalosta ei saatu päätettyä mitään koko vuoden aikana, mutta sen kohtaloon käymme käsiksi heti vuoden alussa. Pahinta on, että viimeisimpien suunnitelmien mukaan talo vain purettaisiin, eikä uutta rakennettaisi lainkaan. Samaan aikaan kun palveluita pyritään yhdistämään, jotta tuottavuus paranisi, ajatellaan, että hallintoa (joka sekin on palvelua) voitaisiin hajauttaa ja ripotella sinne tänne. En ymmärrä logiikkaa, mutta aion tähänkin kysymykseen perehtyä tapani mukaan perusteellisesti.
***
Värikäs, tunteita herättävä ja työläskin politiikan vuosi on takana. Olen oikeastaan ylpeä siitä, että nämä asiat koskettavat ja ne ovat minulle oikeasti tärkeitä. Halu vaikuttaa ja muuttaa maailmaa on yhä vahva ja usko sen mahdollisuuteen elää, vaikka näitä politiikan vuosia on jo melkoisesti takana ja toisinaan on tullut turpiinkin. Aina siitä on noustu, eikä turhaan.
Näillä miettein tässä aloittelen alkavaa vuotta. Energistä ja hyvää uutta vuotta!
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti