Paljon on töitä jäljellä

Päivän Hesarissa on näyttävä juttu kaupunginjohtajamme ajatuksista ja tavoitteista, mitä pitäisi Espoossa saada vielä aikaiseksi ennen kuin hän jää eläkkeelle. Onneksi sentään hän vain johtaa näiden asioiden valmistelua ja me päättäjät yhdessä tai enemmistön voimin sitten teemme päätöksiä.

Muutamaan asiaan on syytä puuttua tuossa kirjoituksessa:

1. Kaupungintalon tulevaisuus
Olen pitkään kannattanut kyseisen talon purkamista, koska käsitykseni mukaan se oli sekä taloudellisesti ja kaupunkirakenteen kannalta järkevämpää. Olen kuitenkin koko ajan korostanut, että kaupungintalon paikka on Espoon keskuksessa. Talo voisi olla pienempi ja toimivampi. Pröystäilevästä rakennuksesta en ole haaveillut, mutta hyvin suunnitellusta ja sitä kautta edustavasta kylläkin. Tavoitteeni on lisätä alueen viihtyisyyttä ja turvallisuutta.

Samalla tavoin kuin palveluiden kokoaminen yhteen tuo etuja ja parantaa yhteistyötä niin on myös hallinnon laita, siksi kaupungintalo on järkevää olla. Se on työpaikka ja asiointipiste siinä missä moni muukin toimipiste.

Nyt meille kuitenkin esitetään, ettei taloa tarvittaisi lainkaan. Kaupunginjohtajan näkemyksen mukaan on ihan sama, missä kopissa virkamiehet istuvat. En yhdy tähän virkamiesten halveksuntaan, sillä hyvä hallintohan juuri luo edellytykset palveluille ja päätöksenteolle. On espoolaistenkin etu, että koko ketju toimii.
- Toimivan ja hyvän hallinnon arvon huomaa vasta kun se puuttuu.

Näyttää siis siltä, että joudun kääntämään takkini tässä asiassa ja sitä pohdin parhaillaan. Jos peruskorjaus takaa toimivamman ratkaisun niin kai sitten sitä on syytä kannattaa?

2. Maahanmuuttajat ja koulut
Valtuustoryhmien tekemä sopimus siitä, että koulupolkuja tulisi suunnitella siten, ettei yhteenkään kouluun tulisi enempää kuin 15 % maahanmuuttajia on saanut syystäkin paljon huomiota. Kirjaus oli selvästi hätiköity, mutta sen ansio on huomion kiinnittäminen maahanmuuttajien keskittymiseen. Tutkimustenhan mukaan juuri kukaan ei kannata sitä, että vieraskielinen väestö keskittyy, mutta silti niin tapahtuu. Miksi?

On myös niin, että alueiden sisällä maahanmuuttajalapset ovat keskittyneet tiettyihin kouluihin. Kylillä jopa puhutaan, että osa näistä lapsista kuljetetaan autoilla näihin kouluihin. Onko kyse siis vain huonosti onnistuneesta asuntopolitiikasta vai myös opetusviraston tukemasta keskittymisestä, en tiedä.

Samaan aikaan on kouluja, joissa on vain kantaväestöön kuuluvia lapsia. He jäävät siis kokonaan ulkopuolelle nykyaikaisen monikuttuurisen maailman, enkä pidä sitäkään toivottavana.

Kaupunginjohtaja väittää, ettei hän ole havainnut Espoossa ilmiötä, että kantaväestöön kuuluvat vanhemmat hyljeksisivät kouluja, joissa on paljon maahanmuuttajia. Kokkonen näyttää olevan liian kaukana asukkaiden arjesta, sillä tätähän on tapahtunut jo pidemmän aikaa! Ainakin keskustelun tasolla, mutta onhan se johtanut ihan päätöksiinkin esim. parakeista ja tiettyjen ryhmien sijoittelussa.

Tuon 15 % kirjauksen paheksumisen sijaan, pitäisi miettiä keinoja miten asiaan voitaisiin vaikuttaa. Lopetetaan hymistely, ryhdytään ideoimaan parempaa kouluverkkoa! Ja ennen kaikkea huolehditaan tasa-arvoisesta koulusta, sillä se on tämän maan valtti.

3. Hyvän elämän eväät
Kokkonen kertoo, että tekeillä on tieteellinen tutkimus hyvän elämän perusteista alueellamme. Hyvä niin, sillä sehän kaiken toiminnan taustalla on. Ja toki kaupungillakin onnen syntymisessä oma roolinsa on.

Kukapa sen osaisi sanoa, mistä onni syntyy. Itse uskon vahvasti siihen, että yksi luotettava aikuinen niin toisen aikuisen tai lapsen rinnalla on tärkein asia, josta rakentaa onnen eväitä. Joskus tuo toinen ihminen voi olla kunnan palkkalistoillakin: se voi olla opettaja tai nuoriso-ohjaaja, jonka tuki kantaa lasta läpi vaikeiden vuosien. Olisipa vain nämä työntekijät pysyviä!

Kaupunkisuunnittelullakin on tärkeä rooli ihmisten elämässä: se luo edellytykset toimivalle arjelle tai lisää ihmisten kiirettä yhä enemmän. Se myös voi edistää ihmisten kohtaamisia tai eristää heitä toisistaan.

Toimivat palvelutkin ovat tärkeitä, sillä apua tarvitsevien on saatava tukea ajoissa, ettei asiat ehdi paisua todella vakaviksi. Hyvää elämää on turvallista rakentaa, kun voi luottaa saavansa tukea, jos vaikeuksia tulee. Ja jokainenhan meistä on toisinaan avun tarpeessa.

Uskon, että turvallisuuden tunne on osa onnea. Se rohkaisee myös kokeilemaan ja kehittymään, menemään eteenpäin, mitä sekä kaupunkimme että yhteiskuntamme tarvitsee.

Minulle se tarkoittaa sitä, että huolehdimme myös heikoimmista, ettei ketään heitetä yli laidan. Ja että eniten tukea tarvitsevat sitä myös eniten saavat.


*