torstaina, syyskuuta 24, 2009

Koulupolun ensiaskeleet

Syksyn alussa on jälleen kerran monissa perheissä eletty jännittäviä hetkiä. Itsestänikin tuntui, että ensimmäisen kerran eläessäni jännitin koulun alkua.

Ensimmäinen koulupäivä tarkoittaa muutosta ja kehitystehtävää koko perheelle – ei vain pienelle lapselle. Hiljalleen lapsen elinpiiri laajenee ja vanhempienkin on uskottava, että pienet siivet kantavat. Lapsi tarvitsee rohkaisua ja luottamusta sopivassa suhteessa. Ja aikuisen aikaa kokeakseen olevansa turvassa.

Vanhemmille muutos aiheuttaa myös huolta. Miten lapsi selviytyy, miten lapsi oppii, saako lapsi kavereita ja entä onhan koulussa varmasti nollatoleranssi kiusaamisen suhteen?

Jo pelkästään koulutien oppiminen on haastavaa ja aamupäivähoidon puute vaatii aikamoisia järjestelyitä perheiltä. Omalta osaltani olen ihmetellyt, kuinka ilman iltapäivähoitoa selvittiin vielä muutama vuosi sitten. On hienoa, että Espoo pystyy nyt tarjoamaan turvallisen iltapäivän pienille koululaisille.

Koulun tehtävä on tukea lasten kasvua ihmisyyteen ja vastuullisuuteen sekä antaa lapsille tietoja ja taitoja. Kasvatuskumppanuus tukee koteja näiden kasvatustehtävässä. Muutaman viikon kokemuksella tunnen tyytyväisyyttä koulun ja opettajien ajatuksiin: sosiaalisten taitojen tärkeyttä ja oppimisrauhaa korostetaan hyvällä tavalla. Kaikkea ei tarvitse osata heti, vaan lasten yksilöllistä kehitystä tuetaan.

Samaan aikaan valtuustossa olemme joutuneet laatimaan Espoolle selviytymisohjelman siitä, kuinka selviämme talouden taantumasta. Vaikka turvaudumme rahastoihin, otamme lainaa ja korotamme verojakin niin selvitäksemme joudumme nipistämään menoista. Tämä on jo nyt näkynyt myös koulujen arjessa ja vanhemmat ovatkin olleet syystä huolissaan.

Onneksi valtuusto päätti poistaa sijaiskiellon ja myös tukiopetuksen antamisen mahdollisuuksia parannettiin. Espoolaisten päättäjien arvoista kertoo myös se, että veronkorotuksella saatavat lisävarat on korvamerkitty koulupuolen ja sosiaali- ja terveystoimen kipukohtien helpottamiseen.

Näin toivoaksemme luomme edellytyksiä sille, että lapsiemme on jatkossakin hyvä oppia ja kasvaa kaupungissamme.



*Kirjoitus on julkaistu Espoon seurakuntasanomat Essessä 24.9.2009


3 kommenttia:

Martti Hellström kirjoitti...

Mukava artikkeli. Espoossa on ollut upeat poliittiset päättäjät, jotka ovat satsanneet kouluun. Sijaiskieltoa he eivät kuitenkaan poistaneet. Koulut vain saivat luvan maksaa sijaiskulut omasta kehyksestään (siis leikkaamalla).

Jos nyt esilläolevat 10 %:n kehysleikkaukset toteutuvat, koulu ensi syksynä on ihan eri koulu kuin nyt. Sellaista leikkausta ei tehty edes syvimpinä lamavuosina. Ja niiden jäljet tietävät kaikki.

Jaana Leppäkorpi kirjoitti...

Kiitos. Täytyy todeta, että tuon artikkelin julkistamispäivä osui todella mielenkiintoiseen saumaan, kun samana päivänä opetuslautakunta istui noiden madonlukujen kanssa. Niistä minulla ei siis kirjoittaessa ollut tietoa. Onhan se 10 % sellainen vähennys, ettei sitä voi hyväksyä.

Katsotaan, mihin suuntaan asian käsittely etenee.

Petri Mustakallio kirjoitti...

Entisenä liikuntalautakunnan jäsenenä toivon totisesti ettei tapahdu samaa kuin aiemmin: eli valtuutetut vihaisten vanhempien ja opettajien pelästyttämänä ohjaavat koulupuolen säästöt muihin opetus- ja kulttuuritoimen kohteisiin - siis etupäässä liikuntapaikoille, nuorisotyöhön ja kirjastoihin.

Liikuntatoimessa pyöritetään niin paljon pienempiä rahasummia, että siellä säästötarpeen täyttäminen merkitsisi käytännössä koko kunnallisen liikuntatoimen alasajoa. Löytyisikö jostakin yksityistä tahoa joka ostaisi Espoon uimahallit?