Viimein kaupunginhallitus on varannut aikaa keskustella asuntopolitiikasta perusteellisesti iltakoulun merkeissä. Kysymys on erittäin kiperä, sillä asuminen on tolkuttoman kallista ja ihmisten on kovin vaikeaa toteuttaa asumisen unelmiaan pääkaupunkiseudulla.
Meillä Espoossa on asetettu joitain tärkeitä asumiseen liittyviä tavoitteita: pyrimme lisäämään pientalotuotannon osuutta ja omatoimirakentajille myönnettävien tonttien määrää. Tämän lisäksi kaupungin oma vuokrataloyhtiö Espoonkruunu rakentaa vähintään 200 vuokra-asuntoa vuodessa. Jollain tavoin kaupungin on tarkoitus luoda edellytyksiä sille, että muut toimijat rakentaisivat sen lisäksi vielä 300 vuokra-asuntoa.
Tavoite on siis monipuolistaa asumisen vaihtoehtoja, mutta tuottaako se kohtuuhintaista asumista? Ja mitä me oikeastaan tarkoitamme kohtuuhintaisuudella? On tärkeää miettiä onko meillä keinoja tuottaa nykyistä edullisempia vuokra-asuntoja.
Omistusasuntojen hinta on myös pilvissä. Viime päivien uutiset tosin ovat kertoneet, että kasvu olisi hiipumassa. On hyvä, että rakennuttajat ovat kehitelleet erilaisia malleja päästä omistusasumiseen kiinni pienemmällä alkurahoituksella (esim. osaomistus). Myös Loft-asuntoja olisi hyvä saada syntymään lisää, koska ne ovat olleet kysyttyjä. Puoliksi rakennetussa asunnossa käsistään kätevillä olisi mahdollisuus hyödyntää omaa osaamistaan ja päästä näin edullisemmin kiinni omaan tupaan.
Toisinaan näkee kirjoituksia, joissa vaaditaan suosimaan nykyistä enemmän kerrostaloja ja lopettamaan "höpötys" pientalotuotannon puolesta. Kestävän kehityksen vuoksi pitäisi muka sivuuttaa ihmisten toiveet täysin. Itse taas ihmettelen sitä, miksi juuri Suomi on Euroopan kerrostalovaltaisimpia maita, vaikka meillä on vähän asukkaita ja maata vaikka kuinka. Onko tosiaan esim. Hollannissa kerrostaloasumisen osuus vähäisempää ja kuinka se on mahdollista?
Ei pääkaupunkiseudulle voi kaavoittaa laajoja väljiä omakotitaloalueita, mutta on olemassa myös välivaihtoehtoja. Tiivis pientaloalue voi olla lähes yhtä tehokkaasti rakennettu kuin kerrostaloalue, mutta silti se voi tarjota hyvin suunniteltuna mahdollisuuksia omaan pihaan ja yksityisyyteen. Joskus taas tuntuu unohtuvan, että pientaloissakin voi olla vuokra-asuntoja.
Muutama vuosi sitten Leppävaaraan rakennettiin Säterinmetsän alue, joka yhdisti omatoimisen rakentamisen ja tiiviyden. Olen ollut hyvin pahoillani siitä, ettei vastaavaa ole toteutettu muualle. Kun tonttimaa on kallista, olisi meidän syytä tarjota myös pieniä tontteja. Lisäksi Säterinmetsää tutkittiin niin perusteellisesti, että me osaisimme toteuttaa vastaavanlaisen alueen nyt paremmin. Naapurisopu ei seuraavalla kerralla olisi yhtä koetuksella.
Eikä pientalotuotannon lisääminen tarkoita sitä, etteikö kerrostalojakin tarvittaisi. Kaupunkikeskuksiin niitä rakennetaan edelleen. Itse uskon, että myös väestön ikääntyminen lisää vaivattoman kerrostaloasumisen suosiota. Olen myös pohtinut mitä uutta kerrostaloasumiseen seuraavaksi tulee nyt kun lasitetut parvekkeet ovat jo kaikissa taloissa, jotta kysyntä saataisiin kasvamaan entisestään.
Millaista ylipäätään asumisen tuotekehittely meillä on? Myönnän, että tilavuus on ehkä keskeisin asumisen laatuun vaikuttava seikka, mutta kyllä tilaratkaisuillakin saadaan paljon aikaan. Jotkut onnistuneet yksityiskohdat tai ratkaisut voivat saada hyvälle mielelle, vaikka asunnossa olisi asunut vuosia.
Aktiivinen maapolitiikka on ainoa tae sille, että kaupunki ylipäätään pystyy vaikuttamaan asuntoasioihin. Espoon kaupungin toimettomuus tässä suhteessa on oikeastaan tyhmyyttä. Jos emme ole määrätietoisia omassa maanhankinnassamme, kuinka voisimme luovuttaa tontteja kerrostalo-, vuokratalo- tai pientalorakentajille - omatoimirakentajista nyt puhumattakaan.
Meillä ei ole pula kaavoitetuista tonteista, vaan pulaa on myytävänä olevista tonteista, jotka saataisiin rakentumaan. Kaupungin pitäisi omista enemmän maata itse, koska silloin voisimme vaikuttaa enemmän suunnitelmien toteutumiseen. Saisimme rakennuksia, asuntoja emmekä vain asemakaavoja. Maanhankinta kaikissa tilanteissa on todellista viisautta.
Jos Espoolla tosiaan nyt jäljellä kaksi kerrostalotonttia, pitäisi jokaisen viimein ymmärtää, ettei sellaisella varannolla edistetä minkäänlaista asuntopolitiikkaa. Asumisen kalleus on kieltämättä myös ikuisuuskysymys. Nyt se kuitenkin yhdistyy yhä pahenevaan työvoimapulaan ja siksi kaikki mahdollinen pitäisi tehdä, jotta joskus tulevaisuudessa kaikilla olisi varaa asua pääkaupunkiseudulla. Sekä herroilla että meillä, jotka ihmisiä palvelemalla elätämme itsemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti