sunnuntaina, elokuuta 13, 2006

Kutsuja, kutsuja.. Ja messuhuomioita.

Posti tuo aikamoisen tukun kutsuja valtuutettuille ja kaupunginhallituksen jäsenille ja suurin osa niistä joutuu suoraan paperinkeräykseen, kun aika vaan ei riitä. Pelkästään viime perjantaina sain kutsun Espoo Cinén avajaisiin, Suomen kellomuseon näyttelytilan ja perusnäyttelyn avajaisiin, Mormonien kirkon tutustumistilaisuuteen ja Leppävaara-viikon kutsuseminaariin.

Minua harmittaa, ettei aikaa ole. Toisinaan olen ajatellut, että joku voisi luulla, että olen kulttuurivihamielinen, kun en ole osallistunut esim. oopperailtaan tai erilaisten näyttelyiden avajaisiin. No, eihän siitä kukaan pidä lukua, mutta itseäni asia vaivaa. Kaupunki on mukana noiden tahojen toiminnassa ja päättäjänä haluaisin tietysti tutustua kaupungin kulttuuritarjontaan.

Ja arvatkaa kuinka usein olen ajatellut osallistuvani Espoon leffatapahtumaan ja nytkin se jää taas väliin. Muutoinkin käyn elokuvissa ehkä kerran puolessa vuodessa, enkä enää edes jaksa seurata elokuva-arvosteluja, kun alkaisi vain harmittaa.

Ei omaan kaupunkiin tutustu vain papereita lukemalla ja kokouksissa istumalla, mutta siihen se päättäjän aika menee. Tai ainakin lapsellisella se menee, sillä vapaaillat alkavat taas olla kortilla ja ne harvat olen tietysti perheen kanssa.

***
Asuntomessuhuomioita:
Asuntomessualueella ehdin käydä useamman kerran ja joka kerta fiilis oli hyvä. Alueen yleisilme oli onnistunut. Asettamamme tavoitteet toteutuivat eli kaupunkikuvallisesti alue on toimiva ja moni-ilmeinen kokonaisuus. Julkisessa keskustelussa on puhuttu liikaa omakotitaloista ja liian vähän tuottajamuotoisesta rakentamisesta, jota alueella oli merkittävästi.

Olen edelleen aivan hulluna viherhuoneisiin. Saisimmepa mekin joskus vielä sellaisen! Se ehkä on ollut ainoa asia, joka on hitusen harmittanut, kun olen messuilta kotiin tullut. Muutoin oma kotimme on tuntunut edelleen aivan ihanalta.

Asunnot olivat mielstäni ihan kivoja, vaikka toki ne olisivat voineet käytännöllisempiäkin olla. Olen ehkä jo tottunut messukävijä ja siksi katselin asuntoja hyvinkin rauhallisin mielin. Tuusulassa oli järkyttynyt ja vihainenkin kalliiden neliöiden tuhlaamisesta.

Ihmettelemään jäimme, missä asukkaiden kirjat säilytetään ja miksi asuntoyhtiöiden lasten leikkipaikat olivat niin surkeita?

Jos kävijä oli kiinnostunut asuntopolitiikasta, hän saattoi yllättyä siitä, kuinka paljon alueella oli vuokra-asuntoja. Nuorten asuminen oli hienosti esillä, vaikka se on yleensä Espoossa ollut aivan näkymättömässä roolissa. Itseäni siitä huolimatta harmittaa, ettei Kauklahteen tullut Espoonkruunun eli meidän oman vuokra-taloyhtiön kohdetta.

1 kommentti:

Kaisa kirjoitti...

Pakko kommentoida, että meidän perhe mietti ihan samaa tuolla asuntomessuilla, me tosin oltiin ekaa kertaa. Keskityttiin pääosin rivitalo- ja omakotitaloasuntoihin ja niiden sistustukseen.

Varsinkin niissä kohteissa, joissa sisutuksen oli suunnitellut ammattilainen eikä talon oma asukas, heräsi kysymys; Mihinkä laitetaan se leluvuori, kaikki ne vaatteet, kaapeissa roikkuvat astiat, pakasterasioiden vuori....

Mielenkiintoista olisikin käydä tirkistelemässä messuasuntoja ja -taloja vuosi messujen jälkeen ja nähdä kuinka toimivia suunnitelmat oikeasti ovat.