torstaina, kesäkuuta 29, 2006

Ei paras, mutta jotain sentään

Hallituspuolueen kansanedustajilla ja ministereillä taitaa olla halu päästä lomalle, joten Paras-hankkeesta saatiin sittenkin sopu aikaiseksi. Demareiden Rakel Hiltunen oli toiveikas ja tyytyväisenkin oloinen aamu-TV:ssä. Oliko se aitoa vai kokeeneen poliitikon taitavaa esiintymistä? Kukapa sitä tietää.

Poliittisesti on tärkeää, että lakiesitys syntyy. Se on - jos ei muuta - niin kuvaannollinen viesti siitä, että tässä on tahtoa ja halua toimia kaikilla puolueilla. Pallo on nyt sitten totaalisesti kuntapäättäjillä, joiden viisauteen yli kaiken ministeri Manninen uskoo. Sekin on hyvä, sillä pitäähän ihan oikeasti kuntien päättäjiä vastuuttaa ja heihin uskoa, sillä meidänhän tässä on päätöksiä tehtävä.

Vaalien jälkeen tilannetta on tarkoitus kartoittaa uudelleen eli välitilinpäätöstä tehdään vuonna 2009. Siihen ei ole pitkä aika, enkä osaa itse sanoa, kuinka paljon tilanne ehtii pahentua tässä ajassa. Poliittisestihan ratkaisu merkitsee sitä, että uusi hallitus joutuu tekemään likaisen työn. Mielenkiintoista muuten nähdä, miten tuo aikaraja vaikuttaa seuraaviin kuntavaaleihin - eduskuntavaaleissahan tämä on ilman muuta kuuma peruna.

Meillä pääkaupunkiseudullahan on sovittu, että tuloksia punnitaan vuotta aikaisemmin, joten siinäkin mielessä pidän omaa työtämme ihan kelvollisena esimerkkinä muille.

Aamu-TV:ssä joku totesi, että meillä on noin 300 kuntaa, joissa on alle 10 000 asukasta, kun nyt edellytetään, että terveys- ja sosiaalipalveluiden asukaspohjan tulisi olla 20 000. Kuntaministeri onkin avoimesti ennustanut, että kahden seuraavan valtuustokauden aikana katoaa noin sata kuntaa. Se ei voi olla järkevä tahti ja määrä, jos palveluista halutaan pitää kiinni. Ja niiden toimivuudestahan tässä on kyse.

Onkin järjetöntä, että tänäänkin kuntaministeri osoitti sormellaan pääkaupunkiseutua haluttomuudesta liitoksiin. Meillä väestöpohjaa on kuitenkin aivan riittämiin palveluille ja vaikka vaikeuksia onkin niin jotkut palvelut on laadukkaammin järjestetty kuin pikkukunnissa. Ja YTV:n kautta meillä on liikenteessä aivan omanlaista yhteistyötä, vaikka toki sitäkin sietäisi parantaa ja laajentaa - jos se Helsinki vain suostuisi...

Myönnän, että pääkaupunkiseudun ongelmat ovat maankäytössä, mutta se ei kuitenkaan edellytä yhdistymistä, kuten olen aiemminkin sanonut. Tahtoa se edellyttää: ripeyttä kaavoittaa ja voimakasta maapolitiikkaa, jotta alueita saadaan myös rakentumaan. Nyt kun Tuusulassa on ollut valmiutta pakkolunastaa valtion maita ja Sipoossa Helsingin maita niin ehkäpä pääkaupunkiseudun päättäjät alkavat hiljalleen nähdä, miksi kuntien kannattaisi käyttää kaikkia lakien suomia vaihtoehtoja maapolitiikassa.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hi! Just want to say what a nice site. Bye, see you soon.
»