Minulle kulunut vuosi oli henkilökohtaisesti merkittävämpi
kuin politiikan asialistalla olleet kysymykset, vaikka vuosi oli
poliittisestikin hurja (melkeinpä kurja). Jokainen vaalivuosi on merkittävä ja jytkystähän
on jo kaikki sanottu ja toivottavasti myös koettu. Omassa elämässäni taas on
tärkeää ollut opintojen aloittaminen: matka työnohjaukseen ja
ratkaisukeskeisyyteen on ollut kiehtova ja jatkuu ensi vuonna, mitä odotan
innolla. Olen muutoksen ja uuden tiellä.
Jotain on politiikastakin todettava. Silmäilin vuoden aikana tekemiä merkintöjä ja totesin, että siinähän sitä on samalla tulevan vuoden asialistaa. Tulevakin vuosi alkaa kuntarakenneasioilla ja arvuuttelulla jatkaako Espoo itsenäisenä kuntana vai osana isompaa kokonaisuutta. Nyt kai viimein on ratkaisujen aika.
Virkamiesjohdossa on nyt tapahtumassa muutoksia, kun valitsemme vuoden alkupuolella sivistystoimenjohtajalle sijaista. Viime vuonna oli pohdittava pitääkö johtoa hyllyttää. Finnoon alueen suunnittelu ja kaavoitus eteni viime vuonna ja 2012 järjestetään arkkitehtuurikilpailu, jonka tuomaristoon olen lupautunut.
Köyhyys ja erityisesti lapsiperheiden köyhyys nousi esiin Hyvinvointibarometrissa ja siihen paneutuminen jatkuu tulevana vuonna – sitä tosin teen työni puolesta, mutta innolla. Maan hallitus on omalta osaltaan tehnyt ratkaisuja, jotka parantavat perusturvaa jonkin verran. Se on tärkeää.Espoon keskuksen asiat ovat pahasti kesken. Onneksi saamme pian uuden projektipäällikön viemään hankkeita eteenpäin. Kaupungintalo, Lommila, kaupunkiradan jatko, Espoontorin ja Entrsessen yhdistäminen ja moni muu asia vaatii vielä kovasti työtä. Ja tahtoa edistää niitä.
Tulevakin vuosi on vaalivuosi, kuten mennyt. Saamme uudet päättäjät viemään noita asioita eteenpäin. Saa nähdä täydentyykö nykysuomen sanakirja tämän vuoden politiikan kielen uusista keksinnöistä, kuten kuluneena vuonna.
***
Jotain on politiikastakin todettava. Silmäilin vuoden aikana tekemiä merkintöjä ja totesin, että siinähän sitä on samalla tulevan vuoden asialistaa. Tulevakin vuosi alkaa kuntarakenneasioilla ja arvuuttelulla jatkaako Espoo itsenäisenä kuntana vai osana isompaa kokonaisuutta. Nyt kai viimein on ratkaisujen aika.
Virkamiesjohdossa on nyt tapahtumassa muutoksia, kun valitsemme vuoden alkupuolella sivistystoimenjohtajalle sijaista. Viime vuonna oli pohdittava pitääkö johtoa hyllyttää. Finnoon alueen suunnittelu ja kaavoitus eteni viime vuonna ja 2012 järjestetään arkkitehtuurikilpailu, jonka tuomaristoon olen lupautunut.
Köyhyys ja erityisesti lapsiperheiden köyhyys nousi esiin Hyvinvointibarometrissa ja siihen paneutuminen jatkuu tulevana vuonna – sitä tosin teen työni puolesta, mutta innolla. Maan hallitus on omalta osaltaan tehnyt ratkaisuja, jotka parantavat perusturvaa jonkin verran. Se on tärkeää.Espoon keskuksen asiat ovat pahasti kesken. Onneksi saamme pian uuden projektipäällikön viemään hankkeita eteenpäin. Kaupungintalo, Lommila, kaupunkiradan jatko, Espoontorin ja Entrsessen yhdistäminen ja moni muu asia vaatii vielä kovasti työtä. Ja tahtoa edistää niitä.
Tulevakin vuosi on vaalivuosi, kuten mennyt. Saamme uudet päättäjät viemään noita asioita eteenpäin. Saa nähdä täydentyykö nykysuomen sanakirja tämän vuoden politiikan kielen uusista keksinnöistä, kuten kuluneena vuonna.
***
Oppimisen ilon ohella kulunut vuosi on suonut minulle
kulttuurin iloa. Silmäilin kalenteria ja hämmästyin, kuinka paljon kaikkea
olenkaan ehtinyt kokea. Keväällä näin Mirón näyttelyn Emmassa ja ihastuin
Kuninkaan puhe-elokuvaan. Teatterissa kävin katsomassa Pikku Prinssiä ja Corto
Maltesea. Kevätkausi huipentui espoolaiseen jääkiekon ihmeeseen, kun Blues
nousi säälipleijareista hopealle. Sen jälkeen vielä istuimme sateisella
olympiastadionilla kuuntelemassa Bon Jovia. Hämmästyin kuinka äijät
jaksoivatkaan soittaa!
Kesää vietimme Sysmässä nauttien pääasiassa alkeellisen elämän tuomasta vaihtelusta. Lasten Suvisoiton päätösesitystä kävimme katsomassa, missä kymmenet lapset esittivät parastaan. Loppukesästä näimme Ronja Ryövärintyttären Suomenlinnassa.
Syksy on ollut kevättäkin elämyksellisempi. Se alkoi Espoo-päivän konsertilla Baronalla, missä esiintyi Anna Eriksson ja PMMP. Surullisia sävyjä kävin läpi, kun kävin viimeistä kertaa Kino Tuomarilassa, missä vietettiin lopettajaisia ranskalaisen elokuvan merkeissä. Hevosenkengän Kerttu ja Hannu puhutteli taas sekä lapsia että aikuisia. Tapiolan sinfonietta esiintyi ensimmäisenä ulkopuolisena musiikkitalossa ja minäkin olin sitä ihastelemassa. Ja tietysti olen käynyt kannustamassa Bluesia! Ja raveissakin kävin ensimmäisen kerran eläessäni.
Syyslomalla matkustimme Berliiniin, missä koimme unohtumattomia hetkiä sekä Union Berliinin jalkapallo-ottelussa että We Will Rock You –musikaalissa. Talvea odotellessa kävin Lappi –näyttelyssä Ateneumissa ja ihastuin Reidar Särestöniemen teoksiin. Niihin haaveilen palaavani tulevana vuonna! Ryhmäteatterin lavalla näin Don Quijoten, jossa kaksi huimaa näyttelijää Vesa Vierikko ja Pertti Sveholm pistivät parastaan. Roolisuoritukset olivat oikeastaan käsittämättömän hienoja! Ja tekstikin alkoi kiinnostaa, mistä mieleeni tuli se, että sadan kirjan (jotka pitäisi lukea ennen kuolemaa) listalta on vielä monta kirjaa lukematta.
Vuosi loppui loistavaan YÖn 30-vuotisjuhlakiertueen konserttiin Hartwall-areenalla. Se ilta oli täydellinen: musiikki tempasi kehon ja sielun mukaan alusta alkaen, silmäkulmat kostuivat ja ilta huipentui Lumivalkoiseen rakkauteen sekä ilotulitukseen hallin katossa. Kiitos ja kunnia YÖ ja vuosi 2011!
***
Kesää vietimme Sysmässä nauttien pääasiassa alkeellisen elämän tuomasta vaihtelusta. Lasten Suvisoiton päätösesitystä kävimme katsomassa, missä kymmenet lapset esittivät parastaan. Loppukesästä näimme Ronja Ryövärintyttären Suomenlinnassa.
Syksy on ollut kevättäkin elämyksellisempi. Se alkoi Espoo-päivän konsertilla Baronalla, missä esiintyi Anna Eriksson ja PMMP. Surullisia sävyjä kävin läpi, kun kävin viimeistä kertaa Kino Tuomarilassa, missä vietettiin lopettajaisia ranskalaisen elokuvan merkeissä. Hevosenkengän Kerttu ja Hannu puhutteli taas sekä lapsia että aikuisia. Tapiolan sinfonietta esiintyi ensimmäisenä ulkopuolisena musiikkitalossa ja minäkin olin sitä ihastelemassa. Ja tietysti olen käynyt kannustamassa Bluesia! Ja raveissakin kävin ensimmäisen kerran eläessäni.
Syyslomalla matkustimme Berliiniin, missä koimme unohtumattomia hetkiä sekä Union Berliinin jalkapallo-ottelussa että We Will Rock You –musikaalissa. Talvea odotellessa kävin Lappi –näyttelyssä Ateneumissa ja ihastuin Reidar Särestöniemen teoksiin. Niihin haaveilen palaavani tulevana vuonna! Ryhmäteatterin lavalla näin Don Quijoten, jossa kaksi huimaa näyttelijää Vesa Vierikko ja Pertti Sveholm pistivät parastaan. Roolisuoritukset olivat oikeastaan käsittämättömän hienoja! Ja tekstikin alkoi kiinnostaa, mistä mieleeni tuli se, että sadan kirjan (jotka pitäisi lukea ennen kuolemaa) listalta on vielä monta kirjaa lukematta.
Vuosi loppui loistavaan YÖn 30-vuotisjuhlakiertueen konserttiin Hartwall-areenalla. Se ilta oli täydellinen: musiikki tempasi kehon ja sielun mukaan alusta alkaen, silmäkulmat kostuivat ja ilta huipentui Lumivalkoiseen rakkauteen sekä ilotulitukseen hallin katossa. Kiitos ja kunnia YÖ ja vuosi 2011!
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti