Reuman sairaala on ollut minulle olemassa koko elämäni ajan. Minut on kasvatettu siihen ymmärrykseen, että siellä saa oikeasti maan parasta hoitoa. Siellä tehdään ihmeitä ja osataan ihmistä hoitaa kokonaisuutena. Reuman hoidon ja osaamisen taso tuo turvallisuutta sairaan ihmisen elämään.
Olen myös nähnyt läheltä aikuisen miehen silmistä hädän ja epävarmuuden nyt, kun jatkohoitopaikasta ei ole tietoa. Muistan myös tuon katseen vuosien takaa, kun keskussairaalassa tutkittiin häntä ymmärtämättä, millaisia muutoksia ja missä kaikkialla reuma voi ihmisen kehossa saada aikaiseksi.
Torstaina tuli keskusteluohjelma Reuman tulevaisuudesta ja siitä kuinka väistämätöntä konkurssi on. Minulle siitä heräsi entistä enemmän epäilyjä kuin varmuutta järjenkäytöstä. Ehkä tässä ei olekaan ollut puutetta tahdosta, vaan enemmänkin päinvastoin?
Uskon, että Reuma piti nimenomaan saada kaatumaan ennen kuin uusi terveydenhuoltolaki ja ihmisten valinnanvapaus tulisivat voimaan, sillä sen jälkeen liian moni valitsisivat Reuman hoitopaikakseen. Kyllä reumaa sairastavat tietävät, missä maan parasta hoitoa saa, eikä silloin matka ole este. Eikä varsinkaan silloin kun muualla osaaminen leikkauksissa loppuu kesken.
Erikoista oli myös kuulla, kuinka Reuman tulevaisuutta pohtiessa oli nimenomaan sairaanhoitopiireiltä kysytty, miten he haluavat hoitaa reumasairaat, kun toisaalla ollaan korostamassa sairaiden omaa oikeutta valita hoitopaikkansa. Ja HUS:n asiantuntija oli ohjelmassa kertomassa, kuinka he haluavat hoitaa reumaa sairastavat itse. Hän myös uskoi Päijät-Hämeenkin keskussairaan pystyvän tähän kunhan vähän aikaa kuluu.
Ristiriita valinnanvapauden ja keskussairaaloiden sanelun välillä on niin ilmeinen, että se kaipaa selityksen.
Oliko Reuman sairaala liian hyvä potilaiden itse valittavaksi?
*
Hyvin aiheesta on kirjoittanut myös Hanna:
http://kuntsi.blogspot.com/2010/03/risikko-polkylle.html
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti