Siitä on jo yli kymmenen vuotta, kun muutimme näille kulmille. Asumme nyt kolmannessa asunnossa ja nykyisen kotimme ikkunasta voin nähdä ensimmäisen asuntomme ikkunan. Tuntuu, että olemme asettuneet paikoilemme Tuomarilaan ja lyhyen historiamme vuoksi meille muuttunut ja kehittyväkin Tuomarila tuntuu hyvältä paikalta asua ja elää.
Onko kyse enemmän siitä, että olemme löytäneet hyvän paikan vai viihtyisän asunnon, joka miellyttää? Tätä jäin miettimään, kun kävin Lasse Naukkarisen dkumentin Arvostetulla alueella ensi-illassa. Se kuvaa täällä pitkään asuneiden tunteita muutoksen keskellä. Maalaiskylämäisyys on saanut väistyä uusien talojen tieltä. Tuo kehitys on tarjonnut meillekin mahdollisuuden löytää koti täältä.
Onko kyse enemmän siitä, että olemme löytäneet hyvän paikan vai viihtyisän asunnon, joka miellyttää? Tätä jäin miettimään, kun kävin Lasse Naukkarisen dkumentin Arvostetulla alueella ensi-illassa. Se kuvaa täällä pitkään asuneiden tunteita muutoksen keskellä. Maalaiskylämäisyys on saanut väistyä uusien talojen tieltä. Tuo kehitys on tarjonnut meillekin mahdollisuuden löytää koti täältä.
Naukkarinen ihmettelee dokumentissaan, kuinka tätä aluetta voidaan pitää arvostettuna - kuten kiinteistövälittäjät aluettamme kuulemma kuvaavat - kun täältä puuttuu kaikki kaupunkiin liittyvät olennaiset tekijät. Tuomarilassa ei ole (enää tai vielä) kauppaa, eikä myöskään postia, kahviloita tai ravintoloita. Nurkan takaa ne kuitenkin löytyvät.
Täällä on kuitenkin ihana kampaamo, herttainen kukkakauppa ja tunnelmallinen elokuvateatteri VPK:n talossa, josta löytyy myös kioski. Tuossa teatterissa käynnistyi taas tänään elokuvaviikko ja siellä on myös alakoululaisten leffakerho.Naukkarisen dokkarin jälkeen jäin muuten ihmettelemään, miksi kukkakioskimme ei saanut lainkaan huomiota osakseen. Minusta se olisi sen ansainnut.
- Parasta täällä on kuitenkin hyvät liikenneyhteydet ja juna-asema, joka on monet meistä tänne tuonut ja luo yhä paineen tiivistää asutusta.
Perheellistyminen sitoo asuinalueeseen erityisellä tavalla, suhde omaan alueeseen muuttuu vakavammaksi. Tänä syksynä olemme huomanneet, kuinka uudella koulu- ja päiväkotitiellä yhä useampi tervehtii. Lasten kautta tullaan tutuksi myös leikkikentillä, vanhempainilloissa ja muuallakin ja kannetaan yhteistä huolta alueen palveluista.
Tavallaan sitä tuntee kuuluvansa alueeseen, kun raiteilla kulkiessa tapaa ihmisiä, jotka tervehtivät ja joiden kanssa pysähtyä rupattelemaan hetkeksi. On tämä minunkin kyläni, vaikka katsonkin sitä hieman toisin silmin kuin vanhemmat asukkaat.
*
7 kommenttia:
hei, tuohan on mielenkiintoinen dokumentti. Tiedätkö esitetäänkö se televisiossa? Milloin?
Pitää katsoa ja sitten kommentoida. Sunalaisen näkökulmasta.
On kuulemma lähiaikoina tulossa televisiostakin. Jos ymmärsin oikein niin se tarkoittaa, että vuoden sisällä.
Sen voin paljastaa, että dokkarissa käsitellään mm. Sunankaarta ja Förstien tapausta sekä muuta sellaista viime aikoina tapahtunutta.
- Perustuuko kotiseutuhenki ja -rakkaus muutoksen vastustamiseen vai voiko kehitykseen suhtautua mahdollisuutena?
Espoossahan on ollut dynaaminen kehitys verrattuna esimerkiksi Sipooseen, jossa Nikkilä on kyllä valitettavasti pysähtyneisyyden ruumiillistuma. Kuitenkin on tietysti ymmärrettävää, että paikka joka muuttuu rautatieaseman kaltaiseksi, jossa ihmiset tulee ja menee menettää kotiseutuluonteensa. Espoossa on haasteina väestön osallistaminen sekä niin, että aikaisemmat kokevat omaavansa vaikutusvaltaa ja uudet juurtuvat ja lähtevät mukaan vaikuttamaan elinympäristöönsä. Paikallispoliittisilla ratkaisuilla , kuten kouluilla ja kaavoituksella, on merkitystä näissä, eli laadun täytyy olla tarpeeksi hyvää.
terv. Mika Helander
Laatuhan on aina katsojan silmissä. Olen kuullut että esim. Kulovalkean aluetta on moitittu mutta kyllä se ainakin minusta on ihan mukavan näköistä ja ilmeisesti varsin viihtyisääkin seutua. Ainakin hintatasoltaan "Arvostettua aluetta".
Vähän absurida muuten jos samassa yhteydessä (ko.dokumentti) on arvosteltu täydennysrakentamista ja valiteltu palvelujen puuttumista. Kyllä kait asukkaiden ja palveluiden määrällä yleensä jonkinlainen keskinäisyhteys on.
Toinen asia on sitten se, että Tuomarila ei ole alueellinen keskus, Espoon Keskus on. On ihan luonnollista että kaupalliset palvelut ja posti kuuluvat nimenomaan keskuksiin. Useimmista osista Tuomarilaa ovat Espoon Keskuksenkin kaupalliset palvelut lähellä.
Minusta laatu on hieman eri asia kuin kauneus/esteettinen vaikutelma. Jälkimmäinen on niinkuin kirjoitat katsojan silmässä, mutta laatu on vakaampi käsite, jolle on mahdollista asettaa mittareita. Ja senhän kaikki tietävät että huonosta laadusta ei juuri kukaan tule iloiseksi.
Mika Helander
Alueella pitkään asuneiden ja uusien asukkaiden näkemykset saattavat erota aika lailla. Minusta Tuomarilaa on täydennyrakennettu aika lailla fiksusti, mutta vanhojen asukkaiden mielestä tilanne saattaa olla toisin. Kulovalkea istuu minusta erittäin hyvin maisemaan, itse asiassa ilman sitä radan pohjoispuoli näyttäisi jotenkin typerältä.
Tuomarilan asema on loistopaikka siinä mielessä, että se on säilyttänyt vanhan aseman tunnelmaa ja on aika rauhallinen paikka. Jos vertaa vaikka Helsingistä pohjoiseen meneviä asemia ja Tuomarilan asemaa, niin onhan yleisilmeessä ihan hirveä ero. Tuomarilan asukasjakauma on tietenkin vähän erilainen, mikä vaikuttanee eniten.
Mutta Sunassa asuvana en kyllä koe olevani Tuomarilainen, sen lisäksi että alueet on erotettu fyysisesti toisistaan, rakennuskanta on niin erilainen, ja Tuomarilassa kun ei ole niitä palveluja, niin siellä ei tule pyörittyä. Sinänsähän näin pienien alueiden, kuten Sunan ja Tuomarilan tulisi jotenkin olla enemmän yhteyksissä, jotta ei muodostuisi pieniä blokkeja.
Mutta kauppaa Tuomarila kaipaisi.
heh, pakko tulla tänne Antin kanssa jatkamaan keskustelua ihan vaan senkin takia kun ei olla viime aikoina samaan junaan osuttu.
Eihän Sunassa asuvan pidä tunteakaan olevansa "tuomarilalainen". Itse olen asunut Espoossa vuodesta 1989 ja vasta viimeisten parin vuoden aikana olen kakistelematta pystynyt mieltämään olevani ylipäätään "espoolainen".
Sunan lisäksi se Kulovalkeahan vasta onkin erotettu omaksi saarekseen. Tuomarilan suunnalta autoilevan pitää kiertää sinne Kirkkojärveltä saakka. Huvittaisi muuten tietää kuinka suuri osa sen alueen asujaimistosta perustaa liikkumisensa junaan eikä omista autoa? Ihanteellistahan olisi jos mahdollisimman moni niin tekisi mutta epäilen.
Lähetä kommentti