perjantaina, joulukuuta 07, 2007

Isänmaa kosketti

Keskiviikkona saattoi radion välityksellä viettää iloista varttia isänmaan kunniaksi. Hetki päättyi Jukka Kuoppamäen lauluun Sininen ja valkoinen, jonka suomalaiset ovat äänestäneet maatamme parhaiten kuvaavaksi kappaleeksi. Kaikessa pateettisuudessaan tilaisuus ja biisi koskettivat. Omalla maalla ja sen itsenäisyydellä on merkitystä ja se liikuttaa. Ja minusta saakin herättää tunteita, kuten kaikki mikä rakasta on.

Tässä loppu juhlarunosta:

20-v, räppäri Pikku G (oma sanoitus):
Suomi on vapaa, puhdas ja turva,
Suomi on taidetta, metsiä ja puita.
Suomi on sävel, rytmi ja runo,
kunnialla seisoo maa vankka ja sulo.

10-v, Santeri Nuutinen / Kotikatu:
Suomi on äiti ja isä ja koulu,
Suomi on Muumi ja Rölli ja joulu.
Suomi on netti ja mese ja tsätti,
ihku ja fantsu ja namu ja nätti.
Itsenäisyyspäivää juhlimme monikulttuurisesti Kannunsillanmäen teatteritilassa. Lapsemme täydensivät omalla tavallaan virallista ohjelmaa ja parhaimmillaan heidän aloitteestaan lavalla oli aikalailla lapsia tanssimassa. Monikultturisuutta sekin, että joukossa oli yksi ihan alkuperäinenkin suomalainen.

Suomi on yhä monikulttuurisempi ja me olemme nähneet sen muutoksen, mutta meidän lapset ovat aina eläneet tässä uudessa Suomessa. Tässäkin tilaisuudessa heillä oli tuttuja, joiden kanssa leikkiä. Kotona ei meillä mietitä lasten ihonväriä tai muita ulkoisia seikkoja, mutta pohditaan kyllä mitä kieltä kukin päiväkodin lapsi jo nyt osaa.

Juhlassa lapsilla oli energiaa vaikka muille jakaa. Kotiin tultuamme katsoimme televisiosta itsenäisyyspäivän juhlakonserttia, joka tuli Espoon Länsiautoareenasta. Ohjelman aikana Väinö nukahti käsiensä varaan niin väsynyt hän lopulta oli kaikesta juhlinnasta.


Ylimpänä on kuva Väinön Suomesta, jossa maamme lippu iloisena liehuu.

Teos on syntynyt päiväkodissa, missä meillä oli tiistaina itsenäisyyspäivän juhla. Lapset olivat valmistaneet esityksiä, jotka kuvasivat Suomen luontoa ja neljää vuodenaikaamme. Meidän lasten ryhmä esitti talvi- ja jouluaiheisia lauluja. Oli huimaa nähdä oma tytär (3,5 -vee) mikrofonikädessä lavalla laulamassa, vaikkei esitys mennytkään niin hyvin kuin kuulemma harjoituksissa. Elsalla on itse asiassa niin kuuluva ääni, että se raikkaa kirkkaana ilman mikkiäkin. Ja mielelläänhän laulaakin.

Ei kommentteja: