Ero

Olen pahoillani, että joudun tämän viestin laittamaan, mutta se on välttämätöntä. Olen päättänyt jättää valtuustoryhmän puheenjohtajan tehtävät toukokuun alusta alkaen perhesyiden vuoksi.

Puheenjohtajan tehtävä on paljon muutakin kuin ryhmän vetämistä ja osallistumista neuvotteluihin. Se vaatii paljon ennakointia, suunnittelua, valmistelua, yhteydenpitoa ja organisointia. Joku aika minulle sanottiinkin, että jos minulla ei ole aikaa tehtävää hoitaa, on syytä erota. Ja totta onkin, ettei minulla ole riittävästi aikaa hoitaa kyseistä tehtävää kunnolla.

Olen kevään ajan miettinyt minulla olevien tehtävien jakamista. Ajattelin, että vaalien jälkeen olisi sopiva hetki tehdä ratkaisuja. Se vei kuitenkin enemmän aikaa kuin uskon, koska vaalitulos oli demareille niin karvas. Nyt olemme Espoossa päässeet sen yli ja löytäneet uuden yhteisen sävelen, joten on sopiva hetki tehdä omat johtopäätökset.

Aika on siis kypsä antaa vastuuta niille, jotka sitä voivat kantaa. Oma arvioni on, että ryhmässämme on ihmisiä, joilla on enemmän aikaa kuin minulla ja ryhmässämme on riittävästi innostuneita johtajia ilman minuakin. Annan näin heille lisää tilaa toimia.

Myönnän, että tarkoitukseni oli päätyä toisenlaiseen johtopäätökseen. Nyt tehty ratkaisu on kuitenkin lastemme takia parempi. Haluan antaa heille enemmän aikaa, enkä istua jatkossa niin usein erilaisissa valmistelevissa kokouksissa tai palavereissa. Kotona ollessani haluan olla heille läsnä, enkä keskustella jatkuvasti puhelimessa ryhmämme asioista.

Entä äänestäjät? Kerroin vaaleissa avoimesti olevani kahden pienen lapsen äiti ja uskon vakaasti, että minua äänestäneet ymmärtävät, etten pysty nyt kantamaan niin suurta vastuuta kuin mitä minulle on suotu. Pyrin hoitamaan tehtäväni pienemmässä roolissa vastuullisesti ja keskittymään olennaisiin asioihin. Sen pitää nyt riittää. Jos asetun ensi vaaleissa ehdolle, on äänestäjilläni silloin mahdollisuus antaa oma arvionsa työstäni.

Olen ollut poliittisessa järjestötoiminnassa mukana noin 20 vuotta. Se on vienyt paljon aikaa elämästäni. Tuskin on kuukautta, jolloin en olisi johonkin tilaisuuteen tai tapahtumaan osallistunut. Nyt kokouksia on useita viikossa. Perheen ja luottamustehtävien sekä siihen liittyvän velvollisuuden tunteen yhteensovittaminen on hyvin vaikeaa. Haluan hoitaa kunnolla ne tehtävät, jotka otan vastaan. Tammikuussa kun minua pyydettiin ryhmän puheenjohtajaksi myönnyin velvollisuudesta, vaikka olinkin muuta ajatellut. Se oli virhe, jonka korjaan nyt.

Politiikassa harvoin tulee toisia tilaisuuksia ja niin on varmasti minunkin kohdalla. Olen nyt ollut pienen hetken poliittisen urani huipulla, eikä sieltä kulje teitä kuin alaspäin. Ymmärrän, että tämä ratkaisu tulee vaikuttamaan myöhemmin mahdollisuuksiini ja niin varmaan pitääkin. Mutta samalla sisältäni kuuluu kysymys: mitä sitten? Minulla ei ole sellaista kunnianhimoa, että sulkisin silmäni lasteni tarpeilta.

Olen syvästi pahoillani, että petän niiden luottamuksen, jotka minua ovat puheenjohtajaksi kannattaneet ja siinä tukeneet. Elämässä on kuitenkin tärkeämpiäkin asioita: on lapset, perhe ja rakkaus.