Tunteet pinnassa

Vaalien jälkeinen elämä on vaikeampaa kuin kuvittelinkaan. Keskustelu ja tapahtumien analysointi on vilkasta, mikä on hyvä. On ollut ilo lukea mietittyjä kannanottoja puolueemme tilasta, mutta liian paljon on keskusteluissa keskitytty toisten haukkumiseen. Yhtä jos toistakin on syytetty porvariksi (mitä se sitten tänä päivänä tarkoittaakaan) tai uusliberalistiksi (joka taitaa olla vielä hämärämpi käsite). Ihan kuin meillä olisi tässä tilanteessa vielä varaa ajaa osa aktiivisista ihmisistä pois!

Itsekin olen kirjoittanut jo monta kirjoitusta erilaisille keskustelupalstoille. Haluan olla mukana rakentamassa vahvempaa ja uskottavampaa liikettä, joka osaa ja haluaa kehittää yhteiskuntaamme ja uskaltaa nähdä maailman muutoksen tuomat haasteet.

Muutama asia on jäänyt kaivelemaan. Kun muistelen vaalipaneeleja niin tuntuu, että kokoomus kritisoi aikaisemman hallituksen politiikkaa kolmesta asiasta:
- kokoomuksen mielestä mielestä meillä oli liian huonot suhteet Yhdysvaltoihin,
- harjoitettu työvoimapolitiikka "temppuineen" oli kokoomuksen mielestä tehotonta ja
- naisten palkat kaipasivat kunnollista remonttia, mihin kokoomus tarjosi tasa-arvotupoa.

Muuten harjoitettu politiikka tuntui siis kelpaavan kokoomukselle. Se ei siis tarjonnut erityistä muutosta, jota äänestäjät olisivat tukeneet. Ainoa iso asia oli tuo tasa-arvotupo. Se osui tärkeään kohtaan varsinkin kun meillä on maailman koulutetuimmat naiset, jotka työskentelevät julkisella sektorilla alipalkatuissa, mutta kansalaisten laajasti arvostamissa ammateissa.

Erilaisista vaalitutkimuksista myös käy ilmi, että koulutetut ja naiset ovat aktiivisia äänestäjiä. Omasta kokemukseni on myös se, että naiset vaikuttavat koko perheen äänestyskäyttäytymiseen. Tämä meiltä taisi unohtua ja myös se, että koulutetut ihmiset ovat älykkäitä, eikä SDP:n ankea ja pelotteleva kampanja puhutellut heitä. Opettajia se jopa loukkasi.

Kokoomuksella oli myös se valtti, että heidän kampanjansa kärjessä oli yksi Suomen seksikkäimmistä miehistä ja unelmavävy, joka hyvätapaisena osoitti arvostavansa kokemusta nostaessaan Niinistön esille. Se taisi tuntua hyvältä monesta suuria ikäluokkia edustavasta.

Meillä taas olisi ollut naisia vaikka kuinka, joihin nuo koulutetut naiset olisivat voineet myös samaistua ja jotka olisivat osanneet puhua elämänmakuisesti, mutta vaalien alla heidät piilotettiin. Varapuheenjohtaja Pia Viitanen pääsi yhteen vaalipaneeliin. Puheenvuoroja hän ei juuri saanut, sillä vieressä istunut puheenjohtaja osoitti käytöksellään naisen paikan hänelle: ole hiljaa ja hymyile, sillä minähän nämä asiat osaan jos kuka. Se siitä tasa-arvon periaatteesta puolueessamme?

No, vaalit on hävitty, eikä mikään viisastelu sitä muuksi muuta. Emme kuitenkaan saa alkaa häpeämään sitä, mitä olemme saaneet aikaiseksi. Olemme olleet mukana rakentamassa sellaista hyvinvointivaltiota, sopimusjärjestelmää ja Espootakin, että se kelpaa muillekin. Eikä viime vuosien politiikassakaan ole häpeämistä. Se on kansalaisten onni, mutta puolueemme haaste. Nyt on uusien avauksien aika.

Syyttelyn sijasta kaipaan yhdessä tekemisen meininkiä. Meidän pitää ihan oikeasti oppia luottamaan toisiimme ja tukemaan toisiamme. Itse en omassa toiminnassani aio vaalien antaa masentaa. Espoossa on edelleen isoja asioita valmisteltavana ja me demarit olemme rakentavassa hengessä siinä työssä mukana. Näin uskon.

Tällaisia ajatuksia heräsi tänään Espoontorin markkinoilla, missä kävin Elsan kanssa. Liiankin kiihkeän keskustelun lisäksi tyttö kävi ajelemalla possujunalla (kuvassa). Jotta jaksaa olla mukana politiikassa, pitää välillä olla hauskaakin.