Millaiset vanhusten palvelut?

Tänään STM:n kansliapäällikkö esittää riippumatonta tahoa määrittelemään vanhustenpalveluiden tarve. Nyt hänen mukaansa kuntien palvelut ja henkilöstön rakenne ja mitoitus määrittelevät, mitä tarjotaan. Tämä pitäisi siis saada käännettyä päin vastoin ja olen tismalleen samaa mieltä.

Viime viikolla tuli asiaan jonkin verran paneuduttua, kun valtuuston puheenjohtaja Markku Sistonen järjesti vanhuspalveluiden henkilöstölle kuulemistilaisuuden. Saimme kerrankin kuulla palveluiden tilanteesta niiltä, jotka työtä käsillään tekevät ja tilaisuus oli erinomainen.

Samalla viikolla muuten sosiaali- ja terveyslautakunta pohti kriisikokouksessa Maria Guzeninan johdolla kotipalvelun henkilökunnan työaikakysymystä ja käsittääkseni myös Jorvin päivystyksen tilaa. Päivystys on osittain ruuhkautunut, koska vanhuspalveluissa ei hoitoketju toimi.

Kuulemistilaisuudesta itselleni jäi mieleen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, siksi tuo Markku Lehdon ajatus riippumattomasta selvityksestä tuntuu aiheelliselta. Meillä Espoossa vanhustenpalveluista on toki keskusteltu esim. Markun tekemän valtuustoaloitteen yhteydessä ja myös keskusteluissa, joissa olemme pohtineet Puolarmetsän sairaalan tulevaisuutta.

Puolarmetsästä tehdään ratkaisuja tämän kevään aikana. Se tullaan peruskorjaamaan, mutta auki tuntuu edelleen olevan se, millaista palvelua sairaala tulee jatkossa vanhuksille tarjoamaan. Perusturvajohtaja haluaa vähentää pitkäaikaissairaanhoitoa ja tuottaa enemmän kodinomaista hoitoa vanhuksille. Kuulostaa kauniilta, mutta arki tuntuu olevan toisenlaista, kun ammattilaisia kuuntelee ja myös tuon kodinomaisen hoidon sisältö vaikuttaa epäselvältä.

Kun vanhusten määrä väistämättä kasvaa, lisääntyy myös erittäin huonokuntoisten vanhusten määrä teimme me mitä tahansa. Näin tuntuu huonolta ajatukselta vähentää näitä hoitopaikkoja, joita nytkin on liian vähän.

Jotta saisimme hoitoketjun toimimaan ja tekisimme oikeita päätöksiä, toivoisin ainakin itse saavani vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
- Miksi vain yhdellä alueella on kotiutushoitajia, jos kyseinen toiminta on osoittautunut tarpeelliseksi ja tukee suunnitelmallista kotihoitoa?
- Miksi meillä ei ole vanhussosiaalityöntekijöitä ja mikä heidän toimenkuvansa pitäisi olla?
- Miten vanhuksen maksuvastuu muuttuu, jos häntä ei hoidetakaan pitkäaikaissairaiden osastolla vaan kodinomaisessa hoitolaitoksessa? Entä edellyttääkö se vanhukselta enemmän oma-aloitteellisuutta hoitoon hakeutumisessa?
- Miten palvelutaloverkkoamme on syytä kehittää? Tästä tuleekin syksyllä selvitys viimein.
- Kuinka henkilökunnan osaaminen otetaan huomioon palveluiden kehittämisessä ja myös rekrytoinnissa? Itselleni syntyi kuva, että halukkuutta ja osaamista olisi.
- Miten rekrytointia tulisi kehittää, jotta avoinna oleviin paikkoihin todella saataisiin tekijöitä. Nytkin saimme kuulla, että varahenkilöjärjestelmä on "olemassa", mutta vain paperilla, sillä hakijoita ei ole ollut, kun paikoita ei missäään ole tiedotettu. Kaupunki hyödyntää esim. internetin mahdollisuuksia kehnosti, eikä ole riittävästi yhteydessä oppilaitoksiin.

Tavoitteena tulee tietysti olla se, että vanhusten hoitoketju (ennaltaehkäisevä työ - kotihoito - ?? - geriatrinen keskus - pitkäaikaishoito) toimii ja että vanhukset saavat oikea-aikaisesti oikeaa hoitoa, jolloin myös työntekijöiden jaksaminen parantuu.