Vaali-ilta oli aikamoinen tunnemyrsky. Kun ennakkoäänet tulivat ilahduin, sillä silloin demareiden menestys näytti melkoiselta Espoossa. Oli tulossa selvä kakkospaikka ja merkittävästi vaikutusvaltaa seuraavalle valtuustokaudelle. Ihmettelin myös vihreiden kehnoa menestystä, kun en mitään syytä sille ollut havainnut. No, nyt me kaikki tiedämme, ettei ennakkoäänet kertoneet koko totuutta. Demareiden lopputulos oli surkea.
Ennakkoon näyttää äänestävän demareiden uskolliset äänestäjät. Käsittääkseni myös eläkeläiset äänestävät ennakkoon paljon. Monesti nämä ovat samoja ihmisiä. Meidän pitäisi kyetä laajentamaan kosketuspintaamme muihin ryhmiin. Nuorten puhutteleminen voi olla liiankin vaativaa, mutta yhteyden löytäminen lapsiperheisiin pitäisi olla luontevaa. Lasten syntymän myötä palvelut ja niiden toimivuus alkaa kiinnostaa ihan uudella tavalla.
Tukiko valtakunnallinen keskustelu paikallista kampanjointia? En usko. Veroparatiisit, sote-uudistus ja yksityistämisen (tai oikeammin ulkoistamisen) riskit ovat tärkeitä asioita, mutta kuitenkin kaukana arjesta. Tällä erää ei voi edes syyttää toimittajia vaalikeskusteluiden asialistasta, kun se oli isolta osin demareiden toimien sanelemaa. Voisiko Suomea parantaa toisella tavoin?
Lapsiperheellisten näkökulmasta demareilla on yhä liian vähän sanottavaa kouluasioista. Ja jos sanottavaa löytyykin niin puhumme toisen asteen koulutuksesta - pääosin ammatillisesta. Pienempien lasten arjessa peruskoulu on mitä tärkein lenkki ja kuinka se auttaa vanhempia antamaan lapsille eväät elämään. Ei ole sattumaa, että opettajat menestyvät kuntavaaleissa!
Espoo on iso kaupunki ja koostuu useammasta keskuksesta. Äänestyspäätöksiin vaikuttaa alueellisuus ja silti taas demarit jättivät kertomatta, missä päin ehdokkaat asuvat ja vaikuttavat. Itse olen ollut vuosia herättämässä oman asuinalueeni asukkaita tietoisuuteen siitä, että ehdokas pitäisi valita läheltä. Tein itse niinkuin olen puhunut ja yritin saada myös muut tekemään siten, jotta Espoon keskuksen kehittäminen jatkuisi. Jonkun pitäisi katsoa sen perään jatkossakin, sillä tekemistä piisaa.
Kuinka moni demariehdokas kampanjoi? Vaalityö on kallista, mutta luulenpa, että lähes jokainen olisi voinut laittaa edes vähän enemmän aikaa, kirjoittaa lehtiin ja näkyä. Työtä tehdään yhteiseen pottiin, ei vain oman äänisaaliin vuoksi.
Espoossa oli noin 800 ehdokasta. Kun yhä useampi äänestäjä voi äänestää monen eri puolueen ehdokasta, pitää jotenkin äänestäjille tulla mahdolliseksi ehdokkaaksi. Niin tehdään esim. lehti-ilmoituksilla. Pitäisi kyetä lyhyesti kertomaan se olennainen, mihin suuntaan Espoota haluaa kehittää ja mikä on ehdokkaalle tärkeintä. Mainonnassa ei ehkä tarvita niinkään nokkeluutta kuin kykyä puhutella.
Kuntavaaleissa on yhä enemmän merkitystä sillä, millainen "paketti" ehdokas on. Pitää olla kykyä puhutella äänestäjää ja herättää arvostusta ja mielenkiintoa äänestäjässä. Koulutus, asuinalue, sukupuoli ja perhetilanne ovat merkityksellisiä, koska sitä kautta syntyy sitä kosketuspintaa (samaistumisen mahdollisuuksia), jota äänestämispäätös edellyttää.
Tuttuja ehdokkaita äänestetään, mutta ei se tarkoita että vain julkkikset menestyisivät. Tutuksi voi tulla monella eri tavoin. Harvoin se tapahtuu vaaliviikoilla, vaan pitkäjänteisellä työllä; osallistumalla ja vaikuttamalla eri tavoin. Tätä työtä tukemaan vaaliviikoilla tarvitaan kampanjointia ja mainontaa muistuttamaan niitä, joita ehdokas on kohdannut ja koskettanut tavalla tai toisella.
Nämä vaalit menivät demareilta pieneen Espoossa ja valtakunnallisesti. Kuntavaalit ovat kuitenkin paikallisvaalit ja iloa aiheuttaa se, että jossain meni paremmin. Onnistumisista kannattaisi ottaa opiksi. Syyttelemällä ja riitelemällä ei ainakaan kannata mennä eteenpäin, sillä jos se toisi menestystä niin Espoon vaali-ilta olisi päättynyt ennakkoääniäkin parempaan huipputulokseen.
Uusilta demaripäättäjiltä tarvitaan nyt yhtenäisyyttä ja tahtoa rakentaa hyvää Espoota, sillä pienelläkin ryhmällä on vaikutusvaltaa, jos sillä on riittävästi viisautta ja kykyä yhteisyöhön.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti