Politiikka on kestävyyslaji. Olen aina tiennyt sen, mutta toisinaan sitä pysähtyy pohtimaan, missä mennään ja mitä se tarkoittaa. Olen ollut Espoon valtuustossa kohta 12 vuotta ja kieltämättä yhä useammin muistuu, miten kutakin asiaa on aiemminkin käsitelty:
- kaupungintalon tulevaisuutta olemme käsitelleet useamman vuoden - tänä vuonnakin jo kaksi kertaa valtuustossa ja sen ohella kaupunginhallituksessa. Talo seisoo yhä jylhänä ja hiljaisena paikallaan, mutta puhetta on todellakin riittänyt, eikä sen vuoksi virastokeskuksen uudistaminen ole edennyt. Turvallisuuden sijasta on lisääntynyt turvattomuus.
- Espoon sairaalaa olemme suunnitelleet koko sen ajan, mitä olen valtuustossa ollut. Muutamia vuosia sitten kävimme kiihkeän keskustelun sen sijainnista, järjestimme arkkitehtuurikilpailun ja nyt valtuustossa aloitimme kaiken uudelleen vaihtamalla sairaalan sijoituspaikan Jorviin.
- Lommilan hyperkauppakeskusta olen kritisoinut kymmenen vuotta, eikä huoleni ole hälventynyt ja samoja huomioita (mm. ei tue millään Espoon aseman seutua ja perustuu yksityisautoiluun) on tuonut myös ELY-keskus esille. Se ei ole kuitenkaan valmistelua hetkauttanut. Eilen kaupunkisuunnittelulautakunta päätti hylätä kyseisen kaavan. Ja kun politiikka on kestävyyslaji, se ei tarkoita etteikö asiaa saisi / joutuisi käsittelemään vielä valtuustossakin.
- Joukkoliikenteen tärkeistä hankkeista olemme tehneet useita ratkaisuja. Metro on jo rakenteilla, mutta silti viime syksynä jouduimme päättämään valtuustossa ettei työmaata keskeytetä. Kaupunkiradan jatkamista Espoon keskukseen on taas kannattanut kaikki Espoossa vuosia, mutta silti mitään ei ole tapahtunut. Hanke ei kiinnosta valtiota, vaikka on kaikkien laskelmien mukaan kannattavin raidehanke.
- Tänään valtuusto pohtii Espoon tulevaisuutta ja seudun kuntarakennetta, eikä ihan ekaa kertaa. Nyt valtuusto valmistelee vastauksia hallituksen kysymyksiin. Aiemmin olemme tehneet erilaisia selvityksiä ja muita kannanottoja. Espoo tahtoo yksimielisesti pysyä itsenäisenä, mutta senkin perusteleminen edellyttää selvitystyön jatkamista. Miten maankäytön ja asumisen osalta tiivistetään yhteistyötä?
Kyllähän se tietynlaista turvallisuutta tuo, ettei politiikan asialista vuosien varrella kovin paljon muutu. Asiat kiertävät kehää ja toisinaan tulee tosiaan tunne, että tämä on puhuttu ennenkin. Ja samalla konkreettiset muutokset antavat odottaa itseään kovin pitkään.
Miltäköhän se tuntuu kuntalaisista?
***
2 kommenttia:
Jaana. Itse huomasin vuosina 1973-1987 samanlaista leipääntynistä ja sittenpä ryhdyinkin virkamieheksi vuosiksi 1987-2010. Kun sitten nuo virkamiehen jutut oli hoidettu, olivathan ne mielenkiintoisia ja tiedon ytimessä, olen ollut hyvin "vapaa agentti" ja kuin uudesti syntynyt. On se vaan kivaa kun saa olla kuntalaisena palveltavana?
Mulle opetettiin jo aikoinaan peruskoulussa, että kansalaisvelvollisuus täyttyy kahdessa kaudessa. Ja olen kyllä huomannut sinun intosi tarttua nyt asioihin ja se on hienoa se.
Lähetä kommentti