Vahva Espoo, vahva seutu, vahva Suomi

Espoon, pääkaupunkiseudun ja metropolialueen tulevaisuudesta käydään parhaillaan valtavaa taistoa. Keskustelu on sekavaa ja vaikeasti hahmottuvaa – paitsi niiden osalta, jotka ajavat mammuttiorganisaatioita eli pääkaupunkiseudun tai laajemman alueen pakkoliittämistä yhteen.

Mitä enemmän olen näitä asioita pohtinut, sitä varmempi olen siitä, että pääasiassa seudun verkostomainen yhteistyö tuottaa enemmän kuin valtavat organisaatiomuutokset.

En kannata siis mammuttikuntaa, enkä seutuhallintoa. Kannatan vahvoja peruskuntia, jotka vastaavat kuntalaistensa hyvinvointia tukevista palveluista. Se on demokraattisin, läpinäkyvin ja selkein malli. Kannatan myös hyvää yhteistyötä naapureiden kanssa.

Helsingin seutu (14 kuntaa) on koko maan kannalta erittäin merkittävä alue. Jo nyt täällä asuu joka neljäs ja kolmasosa kansantuotteesta syntyy täällä. Siksi maan hallituskin on omalta osaltaan tehnyt selontekoa metropolipolitiikasta ja tulevaisuudestamme. Ratkaisuja halutaan seuraavaan hallitusohjelmaan.

Laaja yksimielisyys vallitsee niistä kysymyksistä, joihin meidän pitäisi löytää tavalla tai toisella parempia ja uusia ratkaisuja. Ne ovat:

- asumisen ja liikenteen pulmat: asumisen kalleus, asuntorakentamisen riittämättömyys ja liikennejärjestelmän (erit. joukkoliikenteen) kehittämisen tarve sekä näiden liittäminen yhteen;

- sosiaaliset haasteet mm. syrjäytymisen riskien ehkäisy, vaara alueiden eriytymisestä ja maahanmuuttajien kotouttamisen hoito; ja

- seudun ja samalla koko Suomen kilpailukyvyn parantaminen, jotta saisimme lisää yritteliäisyyttä, työpaikkoja ja mahdollisuuksia ihmisille.

Maan hallituksen laatimasta selonteosta käy selvästi ilmi, että

- 14 kuntaa on tehnyt valtion kanssa sopimuksen asuntotuotannon lisäämisestä. Kullekin kunnalle asetettuun tavoitteeseen on päästy pääkaupunkiseudulla, mutta kehyskunnissa ei ole pystytty rakentamaan riittävästi asuntoja, eikä edistämään riittävästi vuokra-asuntotuotantoa.

- Uusmaalaisista maahanmuuttajista asuu 86 % pääkaupunkiseudun kunnissa, mikä kertoo siitä, että isot kunnat ovat osaltaan kantaneet sosiaalista vastuutaan. Pääkaupunkiseudulla on myös tehty paljon töitä asunnottomuuden poistamiseksi.

- Joukkoliikenteen toimivuutta korostetaan selonteossa aiheellisesti ja samalla kerrotaan, että joukkoliikenteen palvelutaso romahtaa selvästi HSL (Helsingin seudun liikenne)-alueen ulkopuolelle mentäessä. Raideliikenneinvestointien tarpeellisuus korostuu raportissa.

- Palvelut tulee järjestää asiakkaiden ehdoilla. Arjen sujuvuuden kannalta on tärkeää, etteivät kuntien väliset raja-aidat vaikeuta palveluiden saamista. Pääkaupunkiseudun kunnat ovat laajentaneet määrätietoisesti yhteistyötä palveluiden käytössä esim. päivähoitopaikkaa voi hakea toisesta kunnasta. Selonteosta ei selviä, miten kehyskunnat ovat edenneet tässä työssä.

Näiden huomioiden jälkeen on äärettömän vaikeaa ymmärtää vaatimusta pakottaa pääkaupunkiseudun kunnat yhteen. Eikö muutostarve ole jossain muualla? Paljonko saisimme liitoksella lisää kohtuuhintaisia asuntoja tai raiteita seudulle?

Ja mitä konkreettista valtio on tehnyt (selonteon lisäksi)?

- Pääkaupunkiseudun kunnat ovat yksimielisesti sopineet valtion kanssa, kuinka joukkoliikennejärjestelmää tulisi kehittää. Kaupunkiradan jatkon pitäisi sen mukaan olla jo rakenteilla ja meillä on siihen ollut valmius. Puuttuu vain valtion teot ja sitä myöten kaikki. Kehä III:n peruskorjauskin voisi edetä yhtä mittaa, jos kaupunkien mielipidettä kysyttäisiin. On myös erikoista, että Espoon piti lainata varat Kehä I:n parantamiseen.

- Asuntorakentaminen edellyttää kaavoitettua maata. Siitä huolimatta kehyskunnissa on jouduttu pakkolunastamaan valtion maita, kun se ei ole suostunut kohtuulliseen hintaan sitä myymään kunnille. Mikä siis olikaan tärkeintä?

- Ammatilliseen opetukseen valtio ei ole millään myöntänyt riittävästi aloituspaikkoja, jotta seudun nuoret ja muut pääsisivät oppiin, vaikka siten ehkäisisimme syrjäytymistä.

- Maahanmuuttajat tarvitsevat erityistä tukea palveluissa ajatellaanpa vaikka päivähoitoa tai koulutusta. Kuitenkaan valtionosuusjärjestelmä ei huomioi millään tavoin maahanmuuttajien määrää.

- Ei ole katsonut peiliin, vaan hakee ratkaisuja jostain muualta: laatikkoleikeistä. Metropolipolitiikalta puuttuu todellinen sisältö ja näkemys - tahdosta puhumattakaan.

Mitä pitäisi tehdä?

- Keskitytään palveluiden kehittämiseen kunnissa ja yhdessä sekä keinoihin, joilla voidaan vahvistaa asukkaiden hyvinvointia ja halua osallistua yhteiseen työhön.

- Jos seudun yhteistyötä ja toimintakykyä pitää parantaa kuntaliitoksin pitäisi huomioida, että ideaali kunnan koko on noin 50 000 asukasta. Niin ollen siis yhdistymiskehitystä pitäisi kai tapahtua muualla kuin pääkaupunkiseudulla?

- Asumisen lisäämisen ja liikenteen parantamisen osalta yhteistyötä ja sopimusten velvoittavuutta pitäisi parantaa. Metropolikaavan mahdollisuutta pitäisi selvittää. Sen valmistelisi uudistunut maakuntaliitto (+ HSL + HSY osin) ja sen hyväksyisi maakuntavaltuuston tapaan koottu elin. Metropolikaava korvaisi sekä kuntien yleiskaavat että maakuntakaavan ja sisältäisi sopimuksen asuntotuotannosta ja liikennejärjestelmän kehittämisestä. Ja se sitoisi myös valtiota!

Entä kilpailukyky?

Metropolialueen kilpailukyvyn kannalta on tärkeää luoda sujuva ja toimiva ympäristö niin ihmisille kuin yrityksillekin. Koko suomen kannalta on iso pulma, että kansainvälisesti seutumme ei ole houkutteleva sijaintipaikka yrityksille – se tarkoittaa samalla, ettei koko Suomi ole riittävän houkutteleva. Voiko olla niin, että kyse on etäisyyksistä ja laajempien yhteyksien puutteesta?

Olisi perusteltua arvioida, miten raideyhteys Tallinnaan parantaisi koko Suomen ja metropolialueemme kilpailukykyä. Ehkä se olisi hyvinkin kannattava kansallinen ja eurooppalainen ponnistus, joka liittäisi koko Suomen tiiviimmin Eurooppaan aikana, jolloin ilmasto- ja ympäristökysymykset ovat yhä tärkeämpiä? Lentoliikenne on osoittanut oman haavoittuvuutensa, joka osaltaan lisää raideliikenteen houkuttelevuutta pidemmilläkin matkoilla. Raideyhteys olisi konkreettinen teko EU:lta pohjoisen ulottuvuuden liittämisestä tiiviimmin keskustaan.
　

Tämä oli minun pitkä metropoliselontekoni näin kevätkauden alkajaiseksi.

　
***