keskiviikkona, marraskuuta 05, 2008

Amatöörien puuhastelua

Sain valtakirjan kuntalaisilta. Paransin jopa äänimäärääni, vaikka demarit yleensä ja varsinkin Espoossa saivat takkiinsa niin, että vieläkin tekee pahaa. Tässä tilanteessa oma kannatus tuntuu vieläkin arvokkaammalta ja on suuri tunnustus tehdystä työstä.

Vaalien jälkeen on käyty kiivaita keskusteluja ja etsitty syyllisiä. On arvioitu, että syy tappioon on aiemmin tehty hallituspolitiikka tai unelmahöttö, millaiseksi valtakunnallinen kampanja on jälkikäteen tuomittu. Totta kai varjot meitä seuraavat ja voi olla, ettei kampanja ollut riittävän uskottava ja puoluejohto vielä liian tuntematon. Myös Liisa Jaakonsaaren arvio kokeneempien naisten julmuudesta Juttaa kohtaan osui oikeaan. Syitä on monia, mutta iso osa niistä on ihan kotikutoisia.

Oma käsitykseni on, että ihmiset seuraavat yllättävän ohuesti paikallista päätöksentekoa ja siksikin omalla henkilökohtaisella ja paikallisella kampanjoinnilla ja ehdokasasettelulla on suuri merkitys lopputuloksen kannalta. Tärkeää on myös huomata, että sisäinen riitely ja epäjärjestys vaikuttaa lopputulokseen. Puolueet eivät menesty siellä, missä riidellään sisäisesti paljon ja siinä me espoolaiset demarit olemme ammattilaisia, kun taas kampanjointimme oli enemmänkin amatöörien puuhastelua.

On siis käsittämätöntä, ettemme osaa kertoa yhtenäistä viestiä siitä, mitä olemme saaneet aikaiseksi ja miksi olemme mitäkin päättäneet. Vaikeita ratkaisuja on tehty, mutta niiden takana pitäisi uskaltaa seistä. Voi myös olla niin, että meidän pitäisi vielä syvemmin keskustella asioista, jotta kaikki ymmärtäisivät, ettei esim. liikelaitoksen perustaminen ole ulkoistamista tai miten Espoon Sähkö tosi asiassa myytiin. Poliittinen linjamme ei kuitenkaan ratkaissut vaaleja, vaan se että meillä ei ollut yhtenäistä selvää viestiä.
- Jos emme luota omaan tekemiseemme, kuinka joku haluaisi sitä tukea ja äänestää?

Oma havaintoni on, että vihreät kampanjoivat aktiivisemmin kuin koskaan. He panostivat aivan erilailla kuin aiemmin vaaleihin. Heillä on myös vahvaa nettiosaamista, jossa me jäämme todella paljon jälkeen. Se on harmillista, kun juuri siellä (täällä) mahdollisuudet tuoda omia ajatuksiaan esille ilmaiseksi ovat valtavat. Jokaisella ehdokkaalla pitäisi olla muutamia ajatuksia, joita toisivat blogissaan tai erilaisissa keskustelupalstoilla esille.

Kuntavaaleissa on satoja ehdokkaita. Oman ehdokkaan löytäminen on vaikeaa, kun jokaisella puolueella on käsittämättömät listat. Moni äänestäjä hakee enemminkin oman alueen asioiden ajajaa kuin tietyn puolueen jäsentä. Mainonta ja viestintä on juuri se keino kertoa, että on olemassa. Sellaista ei äänestetä, jonka ehdokkuudesta ei tiedetä.

Kaiken kaikkiaan meidän järjestöosaamista pitää vahvistaa. Tästä näkökulmasta on hyvinkin erikoista, että entinen puoluesihteeri ensimmäisen kerran otti esille, että pääkaupunkiseudun puoluejärjestöt pitäisi yhdistää ja toimintaa hoitaa puoluetoimistolta. Miksi vaalien jälkeen? Tämän suuntaisia aloitteita oli puoluekokouksessakin, jonne kyseisen henkilön johdolla valmisteltiin linjaukset järjestötoiminnan kehittämisestä. Asia on tärkeä, sillä SDP:n kannatus pääkaupunkiseudulla osoittaa suuntaa koko maahan.

Toiminnan pitää olla sellaista, että siinä halutaan olla mukana ja halutaan tukea. Sitä olen pitkään kysynyt erilaisissa tilaisuuksissa: olemmeko kutsuvia? Eivät ihmiset halua tulla kärsimään kanssamme, vaan rakentamaan parempaa maailmaa ja kaupunkia.

Välillä pitäisi olla hauskaakin, jotta työtä jaksaisi tehdä. Se meillä on ollut valitettavan kauan kadoksissa. Liian kauan. Tekemisen ilo näkyy kauas, mutta sen puute vieläkin kauemmas.



5 kommenttia:

laura kirjoitti...

Jaana, tosi hyvä analyysi! Juuri näin se on. "Kärsikää kanssamme" -meininki ei houkuta uusia kannattajia eikä mikään soppatykkitouhu innosta heitä myöskään. Pitää olla aitoa fiilistä, intoa ja positiivista tunnelmaa.

Tuntuu että juuri siksi, että ihmiset seuraavat "yllättävän ohuesti paikallista päätöksentekoa", mielikuvilla ja tunnelmalla on tosi paljon merkitystä äänestyskäyttäytymisessä. Sellainen joukkue pärjää, joka luo mielikuvan välittämisestä ja huolenpidosta ja suoraselkäisyydestä, toimii sitten tosielämässä miten tahansa.

Valitettavasti äänestäjät eivät taida tuntea kovinkaan tarkkaan tehtyjä päätöksiä. Siinä on haastetta selittää niitä heille siten, että viesti menee kunnolla perille. Helpommalla pääsee, kun pelaa jargonilla, asenteilla ja mielikuvilla. En kehota siirtymään siihen toimitapaan, mutta kannattanee kyllä miettiä poliittisen markkinoinnin keinoja & taktiikkaa hieman tarkemmin jatkossa.

Itsekin kiinnitin huomiota Espoon demarien kotikutoisen näköiseen mainontaan. Esim Länsiväylässä oli jatkuvasti monen sorttista erilaista pientä ja pienehköä mainosta erilaisilta demarikonklaaveilta, kun olisi voitu (vai olisiko) yhdistää voimat ja rahat ja pistää yksi näyttävämpi mainos huomiota herättämään.

Ehkä tästä voisi nyt ihan oikeasti poimia muistiin jotain oppeja tulevia eduskuntavaaleja silmällä pitäen. Havaintosi "Jos emme luota omaan tekemiseemme, kuinka joku haluaisi sitä tukea ja äänestää?" osuu naulan kantaan. Pitää olla selvä linja ja oman porukan yhtenäinen esiintyminen jotta äänestäjät uskaltavat luottaa, ei välistävetäjiä tai muita ränkyttäjiä.

Voimia sinulle jatkossakin espoolaisen demari- ja kunnallispolitiikan kiemuroissa. Olet tärkeä tekijä.

Kuntsi kirjoitti...

Mä olen niiiin samaa mieltä huomiodesi kanssa ja kirjoittelin aika samoilla linjoilla omaankin blogiini.

Jaana Leppäkorpi kirjoitti...

Mä kyl luin sun kirjoituksen Hanna, mutta silti oli pakko kirjoittaa omaankin blogiin arviota siitä mitä tapahtui.

Jossain vaiheessa ois tehnyt mieli sanoa pahemminkin, kun noita syyllisiä on etsitty. "Väärää politiikkaa!", on aivan liian helppo sanoa katsomon puolelta, kun asioihin ei ole perehdytty tai niitä ei ole edes ymmärretty.

Ja jos taas näistä samoista asioista menis kadulla ihmisiltä kysymään niin ne ei tietäis niistä tuon taivaallista. Sitä ei vaan nuo katkerat sivupenkiltä huutelijat usko tai ymmärrä. Erikoista muuten, että näitä kaikkitietäviä ei kuitenkaan juuri äänestetä, eikö?

Kuntsi kirjoitti...

Hyvä, että kirjoitit. Mainitsin omasta tekstistä vain koska en jaksanut kirjoittaa samoja asioita uudelleen perusteluina samanmielisyydelleni :)

Näihin kaikkitietäviin: ovat usein myös porukkaa, jotka ovat jo pitkään olleet kaukana "tavallisen ihmisen" arjesta. Huolissaan ollaan ja politiikka on väärää, mutta empatia on kadonnut hyvän aikaa sitten.

Jaana Leppäkorpi kirjoitti...

Mä muuten jätin tahallani tapaus Soinin tämän ulkopuolelle, mutta totta kai se vaikutti paljon meidän tulokseen. Soini keräsi kyllästyneet, yksinkertaisia totuuksia etsivät, metron vastustajat, Eu-kriitikot ja muut taakseen, eikä sillä ollut mitään tekemistä järjen kanssa. Me vain menetimme ääniä ja sillä siisti.

En usko, että meidän kannattaa vastata tähän ilmiöön pyrkimällä toisen luokan populisteiksi. Se ei vaan onnistu meiltä, eikä kuulu meidän perinteeseen.

Itse uskon, että vastuullisen ja tuloksia tuottavan politiikan harjoittaminen kannattaa. Sitä vaan pitäisi pystyä tukemaan yhtenäisenä: omassa linjassa pitää pysyä ja siihen pitää uskoa. Sitä pitää uskaltaa jopa puolustaa silloinkin, kun vastassa on asioita vääristelevä ja sumentava populisti.

Se taas edellyttää, että ymmärtää ja osaa asiat, jotta ei edes vahingossa usko muiden värittämiä ja vääristelemiä tarinoita asioista. Se on kovaa työtä.