Pehmeä lasku

Paluu arkeen tapahtuu perhessämme pehmein askelin. Petri on ollut töissä jo kolme viikkoa, minä viikon ja lasten loma loppuu ensi maanantaina. Töissä on ollut hiljaista, joten olen kerrankin ehtinyt lukea ja paneutua asioihin, jotka edessä on. Kyllä se tästä kiireeksi muuttuu ihan kohta. Työkalenteri on jo nyt sotkussa ja täynnä jouluun asti. Onneksi myös joulun ajan ja ensi kevään lomat on jo alustavasti sinne merkitty ;)

Ensi viikolla alkaa elokuu ja lehdessä on silloin tukku työpaikkailmoituksia. Toivottavasti puhelin alkaa soida ja löytyy päteviä kiinnostuneita ammattilaisia, jotka haluavat meille töihin. Saan alkusyksyn aikana haastatella työnhakijoita siis oikein urakalla. Toivottavasti! Sosiaalialan työntekijätilanne on kyllä sellainen, että toivon todella hallituksen onnistuvan julkisen sektorin palkka-asiassa nimitettiin ratkaisua sitten millä nimellä tahansa. Lopputulos on tärkein.

Viime viikonloppuna olimme Muumimaailmassa. Se oli lapsille hieno kokemus. Oli ihanaa nähdä, kuinka rohkeasti ja innokkaasti lapset halusivat halata muumeja. Elsa halasi ainakin Niiskuneitiä. Väinö taas arasteli hieman Muumimammaa. Poju uskalsi kätellä mammaa vasta, kun pidin häntä sylissä. Pikku Myytä hän taas lähestyi todella rohkeasti ja Haisuli kiinnosti poikaa aivan erityisesti. Noitaa emme kuulemma seuraavalla kerralla käy lainkaan katsomasssa niin pelottava hän oli.

Kaikki hahmot näimme ja Väinö kulki paikasta toiseen kuin vanha kävijä, vaikka olimme ensimmäisellä vierailulla. Olimme tutustuneet alueen karttaan netissä ja kai pojalle oli siitä jäänyt jotain mieleen, koska hän opasti meitä eteenpäin innostuneesti.

Lasten loma on siis jatkunut vielä tämän viikon - suuri kiitos siitä sukulaisille ja ystäville! Päivähoito olisi ollut vielä tämän viikon kesäloma-ajassa ja emme halunneet, että lasten syyskausi alkaa varapaikassa, siksi tämä järjestely. Alkuviikosta lapset olivat yökylässä Vantaalla Miian ja Tarmon luona ja nyt loppuviikosta mummolassa. Kotona heitä oli hoitamassa viikolla isotäti.

Ensi viikolla ei ole vielä yhtään ainoaa iltamenoa, joten pehmeä lasku arkeen jatkuu edelleen. Hieman perheemme aikuisia jännittää päivähoidon aloittaminen ja on ihanaa, kun vielä ei ole aamuisin hirmuista kiirettä ja illallakin voimme lähteä ajoissa töistä.

Onneksi lasten päiväkotiryhmässä ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Lastentarhaopettaja on uusi, mutta muut hoitajat vanhoja tuttuja ja suurin osa lapsista jatkaa ryhmässä. Silti alussa hoitajilla on varmasti tekemistä ennen kuin lapset saavat rytmistä kiinni. Lapset ovat kyllä heränneet aamuisin aikaisin, mutta päiväunia he eivät ole kesän aikana ihan joka päivä nukkuneet ja lepäämäänkin olemme heidät laittaneet paljon normaalia myöhemmin.

Toivottavasti jännitän turhaan ja kaikki sujuu hyvin. Pienen paussin yritän saada myös tähän syksyyn järjestettyä kaikesta kiireestä huolimatta. Talvi on niin pitkä lapsille ja meille aikuisillekin ilman pieniä lomataukoja.