Pitkän ja monimutkaisten päätöskäsittelyiden jälkeen kaupunginhallitus päätti tänään täysin yksimielisesti, että rantaraitti Iirislahdessa rakennetaan rantaan olemassa olevan asemakaavan mukaisesti. Kehoitimme teknistä lautakuntaa toteuttamaan raitin kiistellyn osan vuoden 2009 loppuun mennessä.
Päätimme myös turvata taloyhtiön veneilymahdollisuudet. Kaupunki toteuttaa sillan siten, että taloyhtiöiden tekemää satama-allasta voitaisiin edelleen hyödyntää ja suurille veneille rakennetaan laituri rannan puolelle, mikäli siitä voidaan taloyhtiön kanssa sopia.
Raitti toteutaan rantaan luonnonarvoja kunnioittaen, mitä valtuustokin taisi edellyttää meiltä. Toivoimme, että puustoa säilytetään mahdollisimman paljon. Se on varmasti sekä kulkijoiden että taloyhtiön etu.
Syntynyt ratkaisu on vastuullinen ja kertoo kaupunginhallituksen kyvystä ratkaista kiperiä ongelmia. Toisinaan tarvitaan aikaa, jotta päästään yhteisymmärrykseen. Tässä se kannatti ja nyt syntyneen ratkaisun viesti on selvä. Uskon, että se myös luo edellytyksiä toteuttaa rantaraitti loppuun. Tässähän ei ole ollut kyse vain yhdestä pienestä pätkästä raittia vaan periaatteesta ja kokonaisuudesta.
maanantaina, lokakuuta 29, 2007
sunnuntaina, lokakuuta 28, 2007
Kirjamessuilla
Poikkesin kirjamessuilla. En ole aiemmin käynyt, vaikka kutsuja on edellisinäkin vuosina tullut. Nyt nuuhkaisin hieman tunnelmaa ja huomasin, että aikaa olisi pitänyt olla kunnolla ja ohjelmaan olisi pitänyt tutustua etukäteen. Kirjasyksyäkin olisi kannattanut seurata tarkemmin. Tunsin myös piston sisimmässäni, koska luen edelleen liian vähän. Romaaneja en juuri lainkaan, vaikka nyt yöpöydälläni onkin Doris Lessingin teos.
Yhden kirjan ostin. Seppo Lindblom on kirjoittanut kirjan, missä hän pohtii hyvinvointivaltion tilaa ja suomii myös poliitiikan kykyä tehdä päätöksiä. Kirja, joka on pakko lukea.
Sysmän kirjakylä oli myös messuilla. Mieli teki, mutta en raaskinut ostaa kirjaa Sysmästä. Pari Kirjakylä -lehteä tarttui matkaan ja mainos ensi kesän kirjakyläpäivistä (3.-6.7.-08). Pitää pistää ylös kalenteriin. Teemana on silloin Mika Waltari, jonka teosten pariin olisi myös hyvä joskus palata.
Lapsille toin Tatun ja Patun Suomi - kirjaa mainostavat viirit ja EU:n kartan. Mieluisia ja ilmaisia tulijaisia kumpainenkin. Tatua ja Patua meillä onkin jo useampana iltana luettu. Viime viikolla taas YK:n päivän merkeissä lapset olivat päiväkodissa keskustelleet eri maista. Elsa ja Väinö ovat olleet innoissaan sen vuoksi Espanjasta ja kartasta piti heti tarkistaa, missä se sijaitsee.
Yhden kirjan ostin. Seppo Lindblom on kirjoittanut kirjan, missä hän pohtii hyvinvointivaltion tilaa ja suomii myös poliitiikan kykyä tehdä päätöksiä. Kirja, joka on pakko lukea.
Sysmän kirjakylä oli myös messuilla. Mieli teki, mutta en raaskinut ostaa kirjaa Sysmästä. Pari Kirjakylä -lehteä tarttui matkaan ja mainos ensi kesän kirjakyläpäivistä (3.-6.7.-08). Pitää pistää ylös kalenteriin. Teemana on silloin Mika Waltari, jonka teosten pariin olisi myös hyvä joskus palata.
Lapsille toin Tatun ja Patun Suomi - kirjaa mainostavat viirit ja EU:n kartan. Mieluisia ja ilmaisia tulijaisia kumpainenkin. Tatua ja Patua meillä onkin jo useampana iltana luettu. Viime viikolla taas YK:n päivän merkeissä lapset olivat päiväkodissa keskustelleet eri maista. Elsa ja Väinö ovat olleet innoissaan sen vuoksi Espanjasta ja kartasta piti heti tarkistaa, missä se sijaitsee.
perjantaina, lokakuuta 26, 2007
Helsingin seutu vuonna 2050?
Viikolla kuuden suurimman kaupungin päättäjät kokoontuivat yhteen keskustelemaan ajankohtaisista asioista. Osallistuin tapaamisen ensimmäiseen päivään, jolloin muut saivat kuulla mm. pääkaupunkiseudun yhteistyöstä. Saimme tilannekatsauksen siitä, missä Hensingin seudun visio 2050 -ideakilpailussa mennään. Kyse on siis 14 kunnan alueen suunnittelun pohjaksi haettavista ideoista. Kilpailu (Greater Helsinki Vision 2050) on kansainvälinen eli olemme kysyneet koko maailmalta, mitä seudulle pitäisi tehdä.
Tulokset julkistetaan joulukuussa. Valmistelua on johtanut Helsinki, joten työtä on myös tehty Helsingin malliin eli virkamiehet hoitavat koko kilpailun (toki Safa on mukana) ja me päättäjä saamme sitten aikanaan kuulla lopputuloksen. Meillä Espoossa aika usein kilpailuiden palkintolautakunnissa ollut edustettuna myös luottamusmiehet. Näin tulee olemaan esim. Espoon keskuksen ideakilpailussa.
Oli ilo kuitenkin kuulla, että kilpailu on avannut silmiä ja muuttanut ajattelua jo nyt. Kilpailun valmistelu edellytti tilanteen analysointia, jolloin kävi yhä selvemmäksi kuinka erilaisia seudun kunnat ovat. Myös maankäytössä on suuria eroja: pääkaupunkiseudun kaikki kunnat kasvavat sisäänpäin eli niissä maankäyttö tehostuu ja tiivistyy, kuten pitääkin - sen sijaan muu seutu hajaantuu.
Tästä johtuu se, että pendelöinti eli kulkeminen paikasta toiseen vie yhä enemmän ihmisten aikaa. Moni ihminen unelmoi omakotitalosta tai omasta pihasta, muttei arkipäivien vietosta auton penkillä.
Tavoitteena on löytää vastauksia haasteisiin, joita meillä on. Seutu kasvaa ja asuntoja tarvitaan lisää. Samalla tulee hillitä liikenteen kasvua ja edistää joukkoliikennettä. Pääkaupunkiseudulla asutaan ahtaasti, joten myös asumisväljyyden kasvu (tavoite 40-50 k-m2/hlö) edellyttää lisärakentamista. Tarvitsemme 70 miljoonaa asuntokerrosneliömetriä lisää vuoteen 2050.
Suunnittelijoilta on kysytty myös mielenkiintoisia kysymyksiä: millä ihmiset silloin elävät? Millaisia unelmia ihmisillä on? Ja mitä he toivovat hallinnolta?
Kilpailuun tuli yli sata työtä ja arvaus on, että osa on ulkomailta. Tekijäthän noissa kilpailuissa selvitetään vasta, kun arvostelu on tehty. Voittajien työt tulevat olemaan pohja Helsingin seudun MAL-vision tekemiselle. Nyt kilpailuohjelmaan on tehty kuva, missä näiden 14 kunnan yleiskaavat on liimattu yhteen.
Ei meidän katse ole vain vuodessa 2050, vaikka sitäkin on hyvä pohtia. Tämän rinnalla on toiminut asuntotyöryhmä, jonka tehtävänä on jyvittää kunnille vastuuta mm. sosiaalisesta asuntotuotannosta. Espoon osa on noin 500 vuokra-asuntoa vuodesta, josta kaupunki itse (tai siis Espoonkruunu) rakentaa noin 200 asuntoa vuodessa. Kun tältä osin konsernijaostossa kävimme keskustelua oli ilo huomata asennemuutos. Kruunulle asetetun tavoitteen puolesta ei tarvittu palopuheita, eikä sitä kyseenalaistettu.
Moni on ollut epäuskoinen tämän vapaaehtoisen yhteistyön mielekkyyden suhteen, mutta minusta nämäkin muutokset osoittavat että olemme oikealla tiellä. Kunnissa on eroja, eikä niitä ole syytä yhdistää, mutta vain yhdessä me selviämme.
Tulokset julkistetaan joulukuussa. Valmistelua on johtanut Helsinki, joten työtä on myös tehty Helsingin malliin eli virkamiehet hoitavat koko kilpailun (toki Safa on mukana) ja me päättäjä saamme sitten aikanaan kuulla lopputuloksen. Meillä Espoossa aika usein kilpailuiden palkintolautakunnissa ollut edustettuna myös luottamusmiehet. Näin tulee olemaan esim. Espoon keskuksen ideakilpailussa.
Oli ilo kuitenkin kuulla, että kilpailu on avannut silmiä ja muuttanut ajattelua jo nyt. Kilpailun valmistelu edellytti tilanteen analysointia, jolloin kävi yhä selvemmäksi kuinka erilaisia seudun kunnat ovat. Myös maankäytössä on suuria eroja: pääkaupunkiseudun kaikki kunnat kasvavat sisäänpäin eli niissä maankäyttö tehostuu ja tiivistyy, kuten pitääkin - sen sijaan muu seutu hajaantuu.
Tästä johtuu se, että pendelöinti eli kulkeminen paikasta toiseen vie yhä enemmän ihmisten aikaa. Moni ihminen unelmoi omakotitalosta tai omasta pihasta, muttei arkipäivien vietosta auton penkillä.
Tavoitteena on löytää vastauksia haasteisiin, joita meillä on. Seutu kasvaa ja asuntoja tarvitaan lisää. Samalla tulee hillitä liikenteen kasvua ja edistää joukkoliikennettä. Pääkaupunkiseudulla asutaan ahtaasti, joten myös asumisväljyyden kasvu (tavoite 40-50 k-m2/hlö) edellyttää lisärakentamista. Tarvitsemme 70 miljoonaa asuntokerrosneliömetriä lisää vuoteen 2050.
Suunnittelijoilta on kysytty myös mielenkiintoisia kysymyksiä: millä ihmiset silloin elävät? Millaisia unelmia ihmisillä on? Ja mitä he toivovat hallinnolta?
Kilpailuun tuli yli sata työtä ja arvaus on, että osa on ulkomailta. Tekijäthän noissa kilpailuissa selvitetään vasta, kun arvostelu on tehty. Voittajien työt tulevat olemaan pohja Helsingin seudun MAL-vision tekemiselle. Nyt kilpailuohjelmaan on tehty kuva, missä näiden 14 kunnan yleiskaavat on liimattu yhteen.
Ei meidän katse ole vain vuodessa 2050, vaikka sitäkin on hyvä pohtia. Tämän rinnalla on toiminut asuntotyöryhmä, jonka tehtävänä on jyvittää kunnille vastuuta mm. sosiaalisesta asuntotuotannosta. Espoon osa on noin 500 vuokra-asuntoa vuodesta, josta kaupunki itse (tai siis Espoonkruunu) rakentaa noin 200 asuntoa vuodessa. Kun tältä osin konsernijaostossa kävimme keskustelua oli ilo huomata asennemuutos. Kruunulle asetetun tavoitteen puolesta ei tarvittu palopuheita, eikä sitä kyseenalaistettu.
Moni on ollut epäuskoinen tämän vapaaehtoisen yhteistyön mielekkyyden suhteen, mutta minusta nämäkin muutokset osoittavat että olemme oikealla tiellä. Kunnissa on eroja, eikä niitä ole syytä yhdistää, mutta vain yhdessä me selviämme.
sunnuntaina, lokakuuta 21, 2007
Ehdokkaaksi ensi vuoden kuntavaaleihin?
Viikolla Länsiväylän toimittaja kyseli valtuutettujen suunnitelmia ensi kunnallisvaaleissa. Valitsin vaihtoehdon c eli mietin vielä mitä teen. Suoraan sanottuna toisinaan asia on ollut itselleni aivan selvää että lähden ehdokkaaksi, mutta on yhä useammin päiviä, jolloin haluan vetäytyä syrjään. Onneksi vielä ei tarvitse päättää, vaan ratkaisun on oltava valmis ensi syksyn alussa. Kuntavaalit on 26.10.2008.
Olen ollut puolueen toiminnassa parikymmentä vuotta. Espoossa minulla on ollut luottamustehtäviä sen ajan, mitä olen täällä asunut. Kaksi kautta olen toiminut valtuustossa ja olen saanut todella mielenkiintoisia tehtäviä kaupunkisuunnittelulautakunnassa ja nyt kaupunginhallituksessa. Arvostan saamaani luottamusta.
Vaikutusvaltaan liittyy olennaisesti myös vastuu, enkä minä sitä pelkää. Tapanani on ollut perehtyä hyvin asioihin, joten syntyneet ratkaisut ovat olleet perusteltuja. Ei sellaista toimintaa ole vaikea puolustaa, jos keskustelu pysyy asiallisella linjalla. Valitettavasti vain demareiden sisäinen keskustelu on kaikkea muuta kuin asiallista ja olen lopen kyllästynyt siihen. On liikaa kaunaisuutta, katkeruutta, epäluuloa ja luottamuksen puutetta.
Ei demareiden valtuutetuissa ole mitään vikaa, eikä tulehtunut tila ole puhdas ikäkysymyskään. Osin se sitä tosin on, eikä sitä voi kieltää. Mutta jos kaikki osaisivat keskustella ja ajatella siten kuin ryhmämme ikäpresidentti Aaro Peuraniemi olisi meillä vain erimielisyyksiä asioista toisinaan, ei jatkuvasti ihmisten välillä. Nyt liikkeessä on liikaa sellaisia valtuustoryhmän ulkopuolisia, jotka katsovat tärkeimmäksi tehtäväkseen toisten haukkumisen.
Politiikka on taitolaji ja asioihin vaikuttaminen edellyttää yhteistyökykyä. Varsinkin valtuustotyö on parhaimmillaan hyvin konsensushakuista, jolloin erilainen profiloituminen on vaikeaa. En tiedä, kuinka paljon sellainen kuntalaisten parasta edistäisi, jos sillä ei mitään saada aikaiseksi. Silloin kun perustellusti ollaan eri mieltä, äänestetään tietysti ja enemmistö päättää, miten tehdään. Näissä tilanteissa olisi hyvä olla enemmistössä.
On tässä hyviäkin asioita, joiden vuoksi olen jaksanut jatkaa. Kaupunginhallitusryhmässämme henki on erinomainen. Pekka Vaara toimii insinöörijärjellään rakentavan analyyttisesti ja Fredrik Almqvist taas on rauhallisen viisas mies. Molempia arvostetaan ja kuunnellaan yli puoluerajojen, mikä on ehdoton edellytys omien ajatusten edistämiseksi.
On myös muita väyliä vaikuttaa. On ollut hienoa olla mukana puolueen työryhmätyössä, missä on linjattu SDP:n kantoja asioihin. Oli oikeastaan kunnia olla Lahden kokouksessa puhujana. Nyt minut on valittu kuntapalveluiden tulevaisuutta pohtivaan työryhmään, joka valmistelee ensi vuoden puoluekokoukseen Toimiva kunta – hyvinvoiva kuntalainen -asiakirjan Tarja Filatovin johdolla. Yritän jostain löytää aikaa tähän työhön, sillä se on oikeasti kiinnostavaa ja varmasti myös antoisaa.
Sokerina pohjalla, mutta ei mitenkään vähäisenä on oma osastomme Keski-Espoon demarit. Kokouksissamme keskustellaan välillä kiihkeästikin, mutta aina me lähdemme kotiin hyvillä mielin. Tässä porukassa on oikeasti mukava toimia. Osaamme puhaltaa yhteiseen hiileen ja pitää näin aatteen ja toiminnan kipinää yllä. He ovat ehkä suurin syy, jos ensi syksynä sittenkin lähden ehdokkaaksi.
Ei tuo sisäinen ruoskinta kovin usein ole suoraan minuun kohdistunut, mutta paha mieli siitä aina tulee haukuttiinpa asiattomasti kuka tahansa. Tietysti on niin, ettei politiikka voi aina olla hauskaakaan, mutta joskus sen pitäisi olla. Nyt on ollut nauru kaukana jo pidempään. En tee politiikkaa työkseni, mutta ei se enää ole harrastuskaan. Minulla - kuten jokaisella meistä - on oikeus ja velvollisuus huolehtia omasta hyvinvoinnistani ja nyt on aika miettiä aiheuttaako järjestömme kaunaisuus liikaa pahaa mieltä ja oloa.
Olen politiikassa mukana vaikuttaakseni ja parantaakseni maailmaa. Olen halunnut vaikuttaa myös puolueen toimintaan, mutta kaikkea ei voi muuttaa. Toisinaan tuntuu siltä, että espoolaisen sosialidemokratian henkinen tila on niin vaikea, ettei minulla ole edes yhdessä muiden kanssa voimia sitä parantaa. Jos tältä tuntuu vielä ensi syksynäkin, on silloin tietysti syytä tehdä omat johtopäätökset. Usko ja toivo paremmasta antaisi voimia jatkaa tätä työtä, mutta se edellyttää järjestömme uudistumista. Optimistina uskon, että kaikki on vielä mahdollista.
Onni on elää elämää, jossa olisi sisältöä ilman politiikkaakin ihan riittävästi yhdelle ihmiselle.
Olen ollut puolueen toiminnassa parikymmentä vuotta. Espoossa minulla on ollut luottamustehtäviä sen ajan, mitä olen täällä asunut. Kaksi kautta olen toiminut valtuustossa ja olen saanut todella mielenkiintoisia tehtäviä kaupunkisuunnittelulautakunnassa ja nyt kaupunginhallituksessa. Arvostan saamaani luottamusta.
Vaikutusvaltaan liittyy olennaisesti myös vastuu, enkä minä sitä pelkää. Tapanani on ollut perehtyä hyvin asioihin, joten syntyneet ratkaisut ovat olleet perusteltuja. Ei sellaista toimintaa ole vaikea puolustaa, jos keskustelu pysyy asiallisella linjalla. Valitettavasti vain demareiden sisäinen keskustelu on kaikkea muuta kuin asiallista ja olen lopen kyllästynyt siihen. On liikaa kaunaisuutta, katkeruutta, epäluuloa ja luottamuksen puutetta.
Ei demareiden valtuutetuissa ole mitään vikaa, eikä tulehtunut tila ole puhdas ikäkysymyskään. Osin se sitä tosin on, eikä sitä voi kieltää. Mutta jos kaikki osaisivat keskustella ja ajatella siten kuin ryhmämme ikäpresidentti Aaro Peuraniemi olisi meillä vain erimielisyyksiä asioista toisinaan, ei jatkuvasti ihmisten välillä. Nyt liikkeessä on liikaa sellaisia valtuustoryhmän ulkopuolisia, jotka katsovat tärkeimmäksi tehtäväkseen toisten haukkumisen.
Politiikka on taitolaji ja asioihin vaikuttaminen edellyttää yhteistyökykyä. Varsinkin valtuustotyö on parhaimmillaan hyvin konsensushakuista, jolloin erilainen profiloituminen on vaikeaa. En tiedä, kuinka paljon sellainen kuntalaisten parasta edistäisi, jos sillä ei mitään saada aikaiseksi. Silloin kun perustellusti ollaan eri mieltä, äänestetään tietysti ja enemmistö päättää, miten tehdään. Näissä tilanteissa olisi hyvä olla enemmistössä.
On tässä hyviäkin asioita, joiden vuoksi olen jaksanut jatkaa. Kaupunginhallitusryhmässämme henki on erinomainen. Pekka Vaara toimii insinöörijärjellään rakentavan analyyttisesti ja Fredrik Almqvist taas on rauhallisen viisas mies. Molempia arvostetaan ja kuunnellaan yli puoluerajojen, mikä on ehdoton edellytys omien ajatusten edistämiseksi.
On myös muita väyliä vaikuttaa. On ollut hienoa olla mukana puolueen työryhmätyössä, missä on linjattu SDP:n kantoja asioihin. Oli oikeastaan kunnia olla Lahden kokouksessa puhujana. Nyt minut on valittu kuntapalveluiden tulevaisuutta pohtivaan työryhmään, joka valmistelee ensi vuoden puoluekokoukseen Toimiva kunta – hyvinvoiva kuntalainen -asiakirjan Tarja Filatovin johdolla. Yritän jostain löytää aikaa tähän työhön, sillä se on oikeasti kiinnostavaa ja varmasti myös antoisaa.
Sokerina pohjalla, mutta ei mitenkään vähäisenä on oma osastomme Keski-Espoon demarit. Kokouksissamme keskustellaan välillä kiihkeästikin, mutta aina me lähdemme kotiin hyvillä mielin. Tässä porukassa on oikeasti mukava toimia. Osaamme puhaltaa yhteiseen hiileen ja pitää näin aatteen ja toiminnan kipinää yllä. He ovat ehkä suurin syy, jos ensi syksynä sittenkin lähden ehdokkaaksi.
Ei tuo sisäinen ruoskinta kovin usein ole suoraan minuun kohdistunut, mutta paha mieli siitä aina tulee haukuttiinpa asiattomasti kuka tahansa. Tietysti on niin, ettei politiikka voi aina olla hauskaakaan, mutta joskus sen pitäisi olla. Nyt on ollut nauru kaukana jo pidempään. En tee politiikkaa työkseni, mutta ei se enää ole harrastuskaan. Minulla - kuten jokaisella meistä - on oikeus ja velvollisuus huolehtia omasta hyvinvoinnistani ja nyt on aika miettiä aiheuttaako järjestömme kaunaisuus liikaa pahaa mieltä ja oloa.
Olen politiikassa mukana vaikuttaakseni ja parantaakseni maailmaa. Olen halunnut vaikuttaa myös puolueen toimintaan, mutta kaikkea ei voi muuttaa. Toisinaan tuntuu siltä, että espoolaisen sosialidemokratian henkinen tila on niin vaikea, ettei minulla ole edes yhdessä muiden kanssa voimia sitä parantaa. Jos tältä tuntuu vielä ensi syksynäkin, on silloin tietysti syytä tehdä omat johtopäätökset. Usko ja toivo paremmasta antaisi voimia jatkaa tätä työtä, mutta se edellyttää järjestömme uudistumista. Optimistina uskon, että kaikki on vielä mahdollista.
Onni on elää elämää, jossa olisi sisältöä ilman politiikkaakin ihan riittävästi yhdelle ihmiselle.
tiistaina, lokakuuta 16, 2007
Leffaviikko on täällä taas
Tänään oli Kino Tuomarilassa Åke Lindman -viikon avajaistilaisuus. Paikalla oli viikon tähti kertomassa mittavasta jalkapallo- ja elokuvaurastaan. Avajaisnäytösenä näimme elokuvan Hornankoski vuodelta 1949. Tuossa leffassa Åke Lindman tekee ensimmäisen elokuvaroolinsa ja hienosti näytteleekin.
Myöhemmin tällä viikolla on tarjolla myös Lindmannin ohjaamia elokuvia. Tapahtuma päättyy sunnuntaina. Silloin näytetään hänen vuonna 2004 ohjaama elokuva Etulinjan edessä. Lindman on tehnyt elokuvia siis kohta kuudenkymmenen vuoden ajan. Aikamoinen ura!
Tuomarilan leffaviikko järjestetään nyt kolmatta kertaa ja oli todella ilo nähdä VPK:n talon sali lähes täynnä ihmisiä. Tunnelma oli lämmin ja iloinen. Viikosta on tullut niin suosittu, että ensi vuoden ohjelma tuntui olevan jo lähes valmis. Vuonna -o8 näemme elokuvia Espoosta kaupungin 55o-juhlavuoden kunniaksi. Kuulostaa hienolta.
Tänään oli upeaa kuulla, kuinka monta eri toimijaa yhdessä ovat saaneet tapahtuman aikaiseksi. Kaupunki on antanut taloudellista tukea, mutta lähes kaikki kylän yhdistykset ovat antaneet myös oman panoksensa, jotta tapahtuma onnistuu. Kiitos siitä kaikille! Nyt kannattaa mennä leffaan.
maanantaina, lokakuuta 15, 2007
Draamaa kaupunginhallituksessa
Tänään oli jälleen luontoasioiden kannalta hieno päivä, sillä Nuuksion luontokeskus liikahti taas pari piirua eteenpäin. Käsittelimme konsernijaostossa ja kaupunginhallituksessa Nuuksion luontokeskuksen kiinteistöosakeyhtiön perustamista. Keskuksen omistajiksi ovat tulossa Espoon kaupunki, Metsähallitus ja Solvalla Ab. Jälkimmäinen on mukana, koska luontokeskus on tulossa Solvallaan. Toiminnasta taas tulee vastaamaan Metsähallitus, mutta alueen kunnat ja Espoo vastaavat isosta osasta kuluista. Näiden muodostama yhteistyöryhmä tulee aikanaan vastaamaan toiminnan suunnittelusta.
Edellisen kerran asia oli esillä noin vuosi sitten ja kirjoitin siitä myös silloin, koska hanke on erittäin odotettu. Kansallispuistohan perustettiin vuonna 1993 ja siitä alkaen on sinne suunniteltu luontokeskusta, joka opastaa ja neuvoo kävijöitä luonnossa kulkemisessa. Kansallispuistossa käy ja saa käydä paljon ihmisiä, mutta heidän pitää tietää, kuinka siellä kuljetaan, mitä saa tehdä ja missä ei saa liikkua. Luonnonsuojelun kannalta on tärkeää, että kulkijat pysyvät rakennetuilla poluilla.
Valitettavasti tämäkään päätös ei vielä tee luontokeskuksesta valmista. Nyt käynnistyy asemakaavoitus, jotta sen rakentaminen voisi alkaa 2009 tai viimeistään 2010. Kaavoituksen yhteydessä pohditaan tietysti myös liikenteeseen liittyviä asioita, joista alueen asukkaat ovat olleet huolissaan. Espoon kaupunki vastaa keskuksen asemakaavan valmistelusta ja myöhemmin myös liikenneinvestoinneista (mm. kevyen liikenteen väylä).
Hista: hyvin suunniteltu, puoliksi tehty
Kaupunginhallitus käsitteli tänään myös Histan alueen osayleiskaavaluonnosta. Meille on esitetty, että jonain päivänä Turunväylän varteen Kirkkonummen rajalle kohtalaisen lähelle Ämmässuon kaatopaikkaa nousee 20 000 asukkaan uusi asuinalue.
Palautimme äänestäen osayleiskaavaluonnoksen uudelleen valmisteltavaksi, jotta monet esillä olleet avoimet kysymykset selvitettäisiin. Itse korostin, että tarvitsemme luotettavan suunnitelman siitä, kuinka Histaan järjestetään tehokkaasti toimiva joukkoliikenneyhteys, joka aidosti houkuttelee asukkaita kulkemaan julkisilla liikennevälineillä alusta alkaen.
- Hista ei voi, eikä saa perustua yksityisautoiluun. Jo nyt Turunväylä on ruuha-aikaan tukossa Veikkolaan saakka - kuinka se kestäisi tuhannet uudet työssäkävijät?
Valtio Espoon kukkarolla
Päätimme myös tänään, että Espoo vastaa Kehä I:n rakentamisesta. Tällaisessa jälkirajoitusmallissa kyse on siitä, että kaupunki rakentaa tien omalla kustannuksellaan ja valtio maksaa aikanaan vastaavan summan kaupungille. Näin valtio syö etukäteen tulevia investointirahojaan, kun sillä ei muka ole nyt rahaa.
Kehä I:n parantaminen on niin tärkeä hanke, että Espoon oli syytä suostua tähän ratkaisuun. Ruuhkat ja liikenneongelmat aiheuttavat myös kustannuksia, jotka toista kautta näkyvät kaupunginkin pussissa.
Rantaraittifarssin huipennusta saa odottaa
Saimme tänään suullisen selvityksen rantaraitista käydyistä neuvotteluista. Tunti tai ehkä enemmänkin taisi keskustelussa aikaa kulua ilman, että mitään uutta olisi syntynyt. Seuraavaan kokoukseen asia tuodaan valmisteltuna päätettäväksi.
- Asiaa seuraavien pitää siis vielä pari viikkoa odottaa, miten kaupunki siirtyy tässäkin asiassa normaaliin päiväjärjestykseen.
Töissä
Olin tänään maanantaina töissä, vaikka naisasialiike Unioni oli kehoittanut naisia jäämään pois töistä. Tiedän, ettei tähän pitäisi puuttua, mutta eikö tässä Tehy-sopassa ole jo ihan tarpeeksi ollut hämmentäjiä? Vai löytyykö vielä lisää niitä, jotka haluavat todistaa olevansa matalapalkkaisten naisten puolella?
Edellisen kerran asia oli esillä noin vuosi sitten ja kirjoitin siitä myös silloin, koska hanke on erittäin odotettu. Kansallispuistohan perustettiin vuonna 1993 ja siitä alkaen on sinne suunniteltu luontokeskusta, joka opastaa ja neuvoo kävijöitä luonnossa kulkemisessa. Kansallispuistossa käy ja saa käydä paljon ihmisiä, mutta heidän pitää tietää, kuinka siellä kuljetaan, mitä saa tehdä ja missä ei saa liikkua. Luonnonsuojelun kannalta on tärkeää, että kulkijat pysyvät rakennetuilla poluilla.
Valitettavasti tämäkään päätös ei vielä tee luontokeskuksesta valmista. Nyt käynnistyy asemakaavoitus, jotta sen rakentaminen voisi alkaa 2009 tai viimeistään 2010. Kaavoituksen yhteydessä pohditaan tietysti myös liikenteeseen liittyviä asioita, joista alueen asukkaat ovat olleet huolissaan. Espoon kaupunki vastaa keskuksen asemakaavan valmistelusta ja myöhemmin myös liikenneinvestoinneista (mm. kevyen liikenteen väylä).
Hista: hyvin suunniteltu, puoliksi tehty
Kaupunginhallitus käsitteli tänään myös Histan alueen osayleiskaavaluonnosta. Meille on esitetty, että jonain päivänä Turunväylän varteen Kirkkonummen rajalle kohtalaisen lähelle Ämmässuon kaatopaikkaa nousee 20 000 asukkaan uusi asuinalue.
Palautimme äänestäen osayleiskaavaluonnoksen uudelleen valmisteltavaksi, jotta monet esillä olleet avoimet kysymykset selvitettäisiin. Itse korostin, että tarvitsemme luotettavan suunnitelman siitä, kuinka Histaan järjestetään tehokkaasti toimiva joukkoliikenneyhteys, joka aidosti houkuttelee asukkaita kulkemaan julkisilla liikennevälineillä alusta alkaen.
- Hista ei voi, eikä saa perustua yksityisautoiluun. Jo nyt Turunväylä on ruuha-aikaan tukossa Veikkolaan saakka - kuinka se kestäisi tuhannet uudet työssäkävijät?
Selvitykset pitää tehdä joka tapauksessa. Tässäkin kaavahankkeessa päätee se, että mitä perusteellisemmin alkuun panostetaan, sitä paremmin jatkotyöskentely voi edetä.
Näin tärkeät asiat pitää miettiä kunnolla. Tärkeää on myös se, ettei tässä vaiheessa ole mitään syytä käynnistää alueen asemakaavoitusta. Sen aika ja aikatauluttaminen tulee paljon myöhemmin. Asemakaavoituksen ohjeistamisessa on tärkeää, että saamme Etelä-Espoon yleiskaavan valmiiksi ja sen yhteydessä päätämme yhdessä myös alueiden toteuttamisjärjestyksestä. Kaikki siis aikanaan...
Valtio Espoon kukkarolla
Päätimme myös tänään, että Espoo vastaa Kehä I:n rakentamisesta. Tällaisessa jälkirajoitusmallissa kyse on siitä, että kaupunki rakentaa tien omalla kustannuksellaan ja valtio maksaa aikanaan vastaavan summan kaupungille. Näin valtio syö etukäteen tulevia investointirahojaan, kun sillä ei muka ole nyt rahaa.
Kehä I:n parantaminen on niin tärkeä hanke, että Espoon oli syytä suostua tähän ratkaisuun. Ruuhkat ja liikenneongelmat aiheuttavat myös kustannuksia, jotka toista kautta näkyvät kaupunginkin pussissa.
Rantaraittifarssin huipennusta saa odottaa
Saimme tänään suullisen selvityksen rantaraitista käydyistä neuvotteluista. Tunti tai ehkä enemmänkin taisi keskustelussa aikaa kulua ilman, että mitään uutta olisi syntynyt. Seuraavaan kokoukseen asia tuodaan valmisteltuna päätettäväksi.
- Asiaa seuraavien pitää siis vielä pari viikkoa odottaa, miten kaupunki siirtyy tässäkin asiassa normaaliin päiväjärjestykseen.
Töissä
Olin tänään maanantaina töissä, vaikka naisasialiike Unioni oli kehoittanut naisia jäämään pois töistä. Tiedän, ettei tähän pitäisi puuttua, mutta eikö tässä Tehy-sopassa ole jo ihan tarpeeksi ollut hämmentäjiä? Vai löytyykö vielä lisää niitä, jotka haluavat todistaa olevansa matalapalkkaisten naisten puolella?
sunnuntaina, lokakuuta 14, 2007
Tuomarila -päivä
Osallistuimme tänään Tuomarila -päivän tapahtumaan. Lapsille se oli erittäin mieluinen, sillä paikallinen VPK ajoi oman paloautonsa koulun pihalle. Meidän lapset kävivät auton sisällä, Väinö kokeili vilkkujen laittamista päälle ja kypärääkin lapset sovittivat.Lapsista kypärän lainaaminen oli hienointa ja Väinöstä oli erityisen upeaa, että hän sai sen lisäksi pitää moottorisahaa käsissään.
Väinölle selvisi, että kymmenvuotiaana pääsee mukaan VPK:n toimintaan ja Elsa sai nähdä, että naisetkin voivat toimia palomiehinä. Kaikki mitä etukäteen oli mietitty siis selvisi. Mukava päivä.
torstaina, lokakuuta 11, 2007
PPP-huomioita sekä vähän muutakin
Sain sähköpostiviestin, missä tiedusteltiin viime vuonna toteutettuja PPP-hankkeita ja mitä on suunnitteilla. Hyvä, että joku muistuttaa toisinaan asioista, joihin pitäisi palata. Saksan matkan jälkeen ainakin minä jäin odottamaan yhteenvetoa omista hankkeistamme sekä niiden analysointia. Pitänee sopivassa yhteydessä ottaa asia esille, sillä keskustelun pitää aiheesta jatkua.
On myös syytä miettiä, mitä PPP oikein tarkoittaa. Yleensähän keskustelussa sillä tarkoitetaan toimitiloja, joita kaupunki on hankkinut pitkäaikaisen vuokraamisen kautta tai sitten elinkaarimenettelyllä.
Varsinainen elinkaarihankehan meillä on vain Kaivomestarin kiinteistö (so. Kuninkaantien lukio ja Keski-Espoon uimahalli), josta kai on jonkinlainen tutkimus tekeillä. Myös tarkastuslautakunta on edellyttänyt meiltä tarkempaa selvitystä tästä hankkeesta ja uskoakseni se valmistuu tämän vuoden aikana.
Pitkäaikaisia vuokravastuita meillä on seuraavista kiinteistöistä:
- Iso Omena (kirjasto, työväenopisto ja yhteispalvelupiste)
- Sello (kirjasto, musiikkisali ja Juvenalia)
- Kilon sosiaali- ja terveysasema
- Tapiolan terveysasema
Näistä olemmekin käyneet jonkin verran yleisellä tasolla julkista keskustelua. Talousarviokirjasta löytyi myös muutama muu: Juvela (en tiedä mikä se on), Lintukulman päiväkoti ja Keinumäen koulu (Jorvin yhteydessä). Näistä en ole kuullut aiemmin mitään, mikä on aika mielenkiintoista.
Tulossa meillä on Keski-Espoon kirjasto Entrsessen tiloihin ja Espoonlahden aluekirjaston ratkaisua emme vielä ole tehneet, mutta olisi syytä tehdä. Vindängenin tilat taas tullaan toteuttamaan yhteistyössä Folkhälssanin kanssa. Lisäksi on esitetty erilaisia ratkaisumalleja Puolarmetsän sairaalan toteuttamisesta.
Itse näen, että Puolarmetsän sairaala ja alueelle muodostuva vanhustenhoidon kampus tulee ehdottomasti toteuttaa "tavanomaisilla keinoilla", eikä elinkaarimallilla. Näiden tilojen tarve ei tule katoamaan ja toisaalta niiden toteuttaminen vaatii aivan erityislaatuista osaamista. Kaupungin kannalta on erinomaista, että alue on meidän omistuksessa ja kampuksen oheen tulevasta asuinalueesta saatavat maanmyyntitulot on mahdollista ja järkevää hyödyntää investoinnin rahoittamisessa.
On kuitenkin hyvä muistaa, että esim. monet liikuntahallihankkeet ovat myös PPP-ajatuksella toteutettu. Näissä kaupunki osoittaa tontin edullisesti, takaa lainan rakentamista varten ja ostaa aikaa - siis palvelua - kuntalaisille ja samalla tukee hanketta. Ihan järkevää toimintaa, mutta se aiheuttaa sen, ettei kaupunki itse suunnittele järjestystä mihin erilaisia tarpeellisia liikuntatiloja tulee. Tästä syystä on epäselvää esimerkiksi se, koska Keski-Espoon urheilukeskukseen tulee jäähalli.
Monenlaista on siis tapahtunut ja sopimuksissa ja toteutuksissa on eroja, joista ainakaan minä en ole riittävällä tavalla selvillä. En ole myöskään vakuuttunut siitä, että me päättäjinä olisimme riittävän hyvin pystyneet valvomaan kuntalaisten etuja eli saamaan mahdollisimman taloudellisesti mahdollisimman hyvin toimivia tiloja palveluiden toteuttamiseen.
***
Sitten aivan muuta:
Doris Lessing saa tänä vuonna kirjallisuuden Nobel-palkinnon. Kerrankin valinta kohdistui minulle tuttuun kirjailijaan, jonka kirjoja on useampi hyllyssä! Ja ne kirjat on muuten luettu. Jos tämä syksyn väsymys hieman hellittää niin ehkä niiden äärelle voisi vuosien jälkeen myös palata.
***
Sain moitteita edellisestä kirjoituksestani. Kuulemma syntiä ei ole vain teot vaan myös ajatukset, joten tällä logiikalla olen siis tehnyt ilmastorikoksen haaveilemalla kahden auton hankinnasta. Haluan vakuuttaa kaikille, että se oli pimeän syyspäivän väsymyksestä syntynyt huono idea, jota emme tule toteuttamaan.
Bussikortin sen sijaan lataan ensi viikolla. Pistän pyörän telakalle ja jatkan haaveilua keväästä edelleen...
On myös syytä miettiä, mitä PPP oikein tarkoittaa. Yleensähän keskustelussa sillä tarkoitetaan toimitiloja, joita kaupunki on hankkinut pitkäaikaisen vuokraamisen kautta tai sitten elinkaarimenettelyllä.
Varsinainen elinkaarihankehan meillä on vain Kaivomestarin kiinteistö (so. Kuninkaantien lukio ja Keski-Espoon uimahalli), josta kai on jonkinlainen tutkimus tekeillä. Myös tarkastuslautakunta on edellyttänyt meiltä tarkempaa selvitystä tästä hankkeesta ja uskoakseni se valmistuu tämän vuoden aikana.
Pitkäaikaisia vuokravastuita meillä on seuraavista kiinteistöistä:
- Iso Omena (kirjasto, työväenopisto ja yhteispalvelupiste)
- Sello (kirjasto, musiikkisali ja Juvenalia)
- Kilon sosiaali- ja terveysasema
- Tapiolan terveysasema
Näistä olemmekin käyneet jonkin verran yleisellä tasolla julkista keskustelua. Talousarviokirjasta löytyi myös muutama muu: Juvela (en tiedä mikä se on), Lintukulman päiväkoti ja Keinumäen koulu (Jorvin yhteydessä). Näistä en ole kuullut aiemmin mitään, mikä on aika mielenkiintoista.
Tulossa meillä on Keski-Espoon kirjasto Entrsessen tiloihin ja Espoonlahden aluekirjaston ratkaisua emme vielä ole tehneet, mutta olisi syytä tehdä. Vindängenin tilat taas tullaan toteuttamaan yhteistyössä Folkhälssanin kanssa. Lisäksi on esitetty erilaisia ratkaisumalleja Puolarmetsän sairaalan toteuttamisesta.
Itse näen, että Puolarmetsän sairaala ja alueelle muodostuva vanhustenhoidon kampus tulee ehdottomasti toteuttaa "tavanomaisilla keinoilla", eikä elinkaarimallilla. Näiden tilojen tarve ei tule katoamaan ja toisaalta niiden toteuttaminen vaatii aivan erityislaatuista osaamista. Kaupungin kannalta on erinomaista, että alue on meidän omistuksessa ja kampuksen oheen tulevasta asuinalueesta saatavat maanmyyntitulot on mahdollista ja järkevää hyödyntää investoinnin rahoittamisessa.
On kuitenkin hyvä muistaa, että esim. monet liikuntahallihankkeet ovat myös PPP-ajatuksella toteutettu. Näissä kaupunki osoittaa tontin edullisesti, takaa lainan rakentamista varten ja ostaa aikaa - siis palvelua - kuntalaisille ja samalla tukee hanketta. Ihan järkevää toimintaa, mutta se aiheuttaa sen, ettei kaupunki itse suunnittele järjestystä mihin erilaisia tarpeellisia liikuntatiloja tulee. Tästä syystä on epäselvää esimerkiksi se, koska Keski-Espoon urheilukeskukseen tulee jäähalli.
Monenlaista on siis tapahtunut ja sopimuksissa ja toteutuksissa on eroja, joista ainakaan minä en ole riittävällä tavalla selvillä. En ole myöskään vakuuttunut siitä, että me päättäjinä olisimme riittävän hyvin pystyneet valvomaan kuntalaisten etuja eli saamaan mahdollisimman taloudellisesti mahdollisimman hyvin toimivia tiloja palveluiden toteuttamiseen.
***
Sitten aivan muuta:
Doris Lessing saa tänä vuonna kirjallisuuden Nobel-palkinnon. Kerrankin valinta kohdistui minulle tuttuun kirjailijaan, jonka kirjoja on useampi hyllyssä! Ja ne kirjat on muuten luettu. Jos tämä syksyn väsymys hieman hellittää niin ehkä niiden äärelle voisi vuosien jälkeen myös palata.
***
Sain moitteita edellisestä kirjoituksestani. Kuulemma syntiä ei ole vain teot vaan myös ajatukset, joten tällä logiikalla olen siis tehnyt ilmastorikoksen haaveilemalla kahden auton hankinnasta. Haluan vakuuttaa kaikille, että se oli pimeän syyspäivän väsymyksestä syntynyt huono idea, jota emme tule toteuttamaan.
Bussikortin sen sijaan lataan ensi viikolla. Pistän pyörän telakalle ja jatkan haaveilua keväästä edelleen...
tiistaina, lokakuuta 09, 2007
Syksy, osa 2
Maanantaiaamulla herätessä ensimmäinen kysymys kuului, miten viemme lapset hoitoon ja pojun sitä ennen korvakontrolliin. Jo yöllä olin heräillyt ja kuullut, kuinka sade ropisi loputtoman kuuloisesti ikkunaan. No, mitäs muuta mahdollisuutta siinä oli kuin pukea ja hypätä typyn kanssa pyörän selkään ja lähteä polkemaan. Töihin päästyäni olin aivan kamalan märkä. Että syksy on tosiaan ihana!
Silloin tiesin mitä todella haluan: haluan lottovoiton, jotta voisin ostaa kaksi autoa ja ajokortin miehelle. No, ehkä pienempi lottovoitto tai jonkinlainen lahjoitus ja yksikin auto auttaisi.
Kun työpaikka ja harrastukset ovat lähellä kotia, olen huomannut että pyörä on todella kätevä peli kulkemiseen. Eilenkin illalla (jolloin ei enää satanut) olin noin viidessä minuutissa perillä, kun lähdin kotoa valtuuston kokoukseen. Niin nopeasti ei julkisilla pääsisi millään, eikä autokaan olisi nopeampi, kun se pitäisi hakea parkkihallista ja perillä sille pitäisi löytää parkkipaikka.
Aamumatkatkin ovat useimmiten sujuneet kätevästi, kun Elsa istuu istuimessa ja Väinö pyöräilee. Matkaa päiväkotiin on noin kilometri, joten pojukin on pyöräillyt pari kilometria päivässä.
Kotimme sijaitsee liikenteellisesti niin erinomaisella paikalla, ettemme tarvitse autoa. Meillähän on juna ja ties kuinka monta bussia. On kuitenkin pakko myöntää, että on päiviä, jolloin en mitään muuta niin paljon haluaisi.
Loppuviikoksi on luvattu räntää eteläiseenkin Suomeen. Kelit siis muuttuvat yhä vain pahemmiksi. Niin kätevä pyörä ei ole, että olisin valmis läpi talven sillä kulkemaan. Tiedän toki ihmisiä, jotka niin tekevät.
Taitaa siis olla aika laittaa pyörät talviteloille ja ladata bussikortti. Kevättä odotellessa...
Silloin tiesin mitä todella haluan: haluan lottovoiton, jotta voisin ostaa kaksi autoa ja ajokortin miehelle. No, ehkä pienempi lottovoitto tai jonkinlainen lahjoitus ja yksikin auto auttaisi.
Kun työpaikka ja harrastukset ovat lähellä kotia, olen huomannut että pyörä on todella kätevä peli kulkemiseen. Eilenkin illalla (jolloin ei enää satanut) olin noin viidessä minuutissa perillä, kun lähdin kotoa valtuuston kokoukseen. Niin nopeasti ei julkisilla pääsisi millään, eikä autokaan olisi nopeampi, kun se pitäisi hakea parkkihallista ja perillä sille pitäisi löytää parkkipaikka.
Aamumatkatkin ovat useimmiten sujuneet kätevästi, kun Elsa istuu istuimessa ja Väinö pyöräilee. Matkaa päiväkotiin on noin kilometri, joten pojukin on pyöräillyt pari kilometria päivässä.
Kotimme sijaitsee liikenteellisesti niin erinomaisella paikalla, ettemme tarvitse autoa. Meillähän on juna ja ties kuinka monta bussia. On kuitenkin pakko myöntää, että on päiviä, jolloin en mitään muuta niin paljon haluaisi.
Loppuviikoksi on luvattu räntää eteläiseenkin Suomeen. Kelit siis muuttuvat yhä vain pahemmiksi. Niin kätevä pyörä ei ole, että olisin valmis läpi talven sillä kulkemaan. Tiedän toki ihmisiä, jotka niin tekevät.
Taitaa siis olla aika laittaa pyörät talviteloille ja ladata bussikortti. Kevättä odotellessa...
torstaina, lokakuuta 04, 2007
Syksy
Erikoista, kuinka joka vuosi vuoden ajat saavat yllättymään. Olen hämmästynyt siitä, kuinka syksyn myötä tullut pimeys vie voimat. Olen ollut järjettömän väsynyt iltaisin aamuista puhumattakaan. Ja nyt on vasta lokakuu. Eikö marraskuu ole vielä pahempi ja kuinka silloin jaksan?
Syksy on tuonut mukanaan myös pöpöt. Meidän perheessä on tähän mennessä kärsitty ärsyttävästä yskästä, korvatulehduksesta, kuumeesta ja keuhkokuumeesta. Toivon todella, että noiden myötä on kertynyt myös vastustuskykyä loppusyksyn pöpöjä vastaan, sillä en halua olla avun tarpeessa, kun hoitajalakko alkaa.
On jotain positiivistakin. Keväällä tekemäni ratkaisu jättäytyä ryhmän puheenjohtajuudesta näkyy ihan oikeasti arjessamme. Olen ollut enemmän kotona ja enemmän lasten kanssa. Olen myös ehtinyt paremmin huolehtia kunnostani. Kuntosalijäsenyys on ollut hyvä juttu.
En kuitenkaan ole kaiken ulkopuolella. Kaupunginhallituksessa on ollut esillä rantaraitin lisäksi paljon keskustelua herättäneitä asioita mm. Mankkaan entisen kaatopaikan muuttaminen golfkentäksi ja virkistysalueeksi, jätevedenpuhdistamon yva-prosessin valmistelun käynnistäminen ja Histan osayleiskaavan luonnos.
On ollut myös aikaa ajatella ja olla aktiivinen. Otin viime kaupunginhallituksessa esille Kaupunginkallion asemakaavan juuttumisen maankäyttösopimusneuvotteluihin. Lokakuussa tulee neljä vuotta siitä, kun kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi tuon asemakaavan esitettäväksi kaupunginhallitukselle ja valtuustolle. Kun sopimusta yhden ainoan maanomistajan kanssa ei ole syntynyt, on kaava jäänyt makaamaan virkamiesten pöydälle.
Tuo asemakaava on kaupunkikuvallisesti merkittävä ja Espoon keskuksen kannalta tärkeä. Se lisäisi toteutuessaan asumista erittäin hyvien liikenneyhteyksien ja yhä paranevien palveluiden läheisyydessä.
Olemme pyytäneet selvityksen, kuinka kaava saadaan etenemään ja alue rakentumaan. Kaiken kukkuraksi tuo asemakaava on tähän mennessä tehty jo kahteen kertaan, sillä se on kerran palautettu kaupunginhallituksesta uudelleen valmisteltavaksi. Jos se ei nyt viimein etene, on turha ihmetellä, kuinka Espoossa kaavoitus vie ylettömästi aikaa.
Tuleva viikonloppu on menee poikkeuksellisesti luottamustehtävien merkeissä. Lähden espoolaisten opettajien kanssa risteilemään ja kiinnostunein mielin kuulemaan heidän ajatuksiaan espoolaisten lasten koulupäivistä. Tulijaisina reissusta on varmasti hyviä ajatuksia ja perusteluita talousarvioneuvotteluita varten. Ja lapsille pitäisi löytää mukava dvd.
Syksy on tuonut mukanaan myös pöpöt. Meidän perheessä on tähän mennessä kärsitty ärsyttävästä yskästä, korvatulehduksesta, kuumeesta ja keuhkokuumeesta. Toivon todella, että noiden myötä on kertynyt myös vastustuskykyä loppusyksyn pöpöjä vastaan, sillä en halua olla avun tarpeessa, kun hoitajalakko alkaa.
On jotain positiivistakin. Keväällä tekemäni ratkaisu jättäytyä ryhmän puheenjohtajuudesta näkyy ihan oikeasti arjessamme. Olen ollut enemmän kotona ja enemmän lasten kanssa. Olen myös ehtinyt paremmin huolehtia kunnostani. Kuntosalijäsenyys on ollut hyvä juttu.
En kuitenkaan ole kaiken ulkopuolella. Kaupunginhallituksessa on ollut esillä rantaraitin lisäksi paljon keskustelua herättäneitä asioita mm. Mankkaan entisen kaatopaikan muuttaminen golfkentäksi ja virkistysalueeksi, jätevedenpuhdistamon yva-prosessin valmistelun käynnistäminen ja Histan osayleiskaavan luonnos.
On ollut myös aikaa ajatella ja olla aktiivinen. Otin viime kaupunginhallituksessa esille Kaupunginkallion asemakaavan juuttumisen maankäyttösopimusneuvotteluihin. Lokakuussa tulee neljä vuotta siitä, kun kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi tuon asemakaavan esitettäväksi kaupunginhallitukselle ja valtuustolle. Kun sopimusta yhden ainoan maanomistajan kanssa ei ole syntynyt, on kaava jäänyt makaamaan virkamiesten pöydälle.
Tuo asemakaava on kaupunkikuvallisesti merkittävä ja Espoon keskuksen kannalta tärkeä. Se lisäisi toteutuessaan asumista erittäin hyvien liikenneyhteyksien ja yhä paranevien palveluiden läheisyydessä.
Olemme pyytäneet selvityksen, kuinka kaava saadaan etenemään ja alue rakentumaan. Kaiken kukkuraksi tuo asemakaava on tähän mennessä tehty jo kahteen kertaan, sillä se on kerran palautettu kaupunginhallituksesta uudelleen valmisteltavaksi. Jos se ei nyt viimein etene, on turha ihmetellä, kuinka Espoossa kaavoitus vie ylettömästi aikaa.
Tuleva viikonloppu on menee poikkeuksellisesti luottamustehtävien merkeissä. Lähden espoolaisten opettajien kanssa risteilemään ja kiinnostunein mielin kuulemaan heidän ajatuksiaan espoolaisten lasten koulupäivistä. Tulijaisina reissusta on varmasti hyviä ajatuksia ja perusteluita talousarvioneuvotteluita varten. Ja lapsille pitäisi löytää mukava dvd.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)