keskiviikkona, elokuuta 19, 2009

Isoja asioita heti aluksi

Palailen arkeen vaiheittain, kuten lähdin lomallekin. Olin yli kolme viikkoa maalla ja aikalailla erossa kaikesta vakavasta ellei oteta lukuun puutarhaunelmiani, jotka sielläkin veivät minut mukanaan. Niistä enemmän tila-blogissamme jossain vaiheessa.

Tiistaina jännitin oikeasti koulun alkamista ensimmäisen kerran elämässäni, kun saatoin pienen poikamme kouluun. Näin sekä lapsen että koko perheemme elämä muuttuu aikatavalla emmekä vielä oikein edes tiedä mitä se tarkoittaa. Onneksi olen voinut keskustella henkilökunnan kanssa ja myös muiden vanhempien kanssa, jotka ovat kokeneet saman. Kiitos sen, on oloni nyt karvan verran rauhoittuneempi.

Politiikan asialista on alusta alkaen ollut painava. Maanantain valtuustossa oli lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma käsiteltävänä. Siihen oli kerätty merkittävää tieto espoolaisten lasten elämästä ja siitä, kuinka paljon lasten palveluista puuttuu osaavia ihmisiä, jotta heitä perheineen voitaisiin auttaa riittävän ajoissa. Neuvolassa, kouluterveydehuollossa, perheneuvoloissa ja muualla on työntekijävajetta samaan aikaan kun lasten ja nuorten tuen tarve kasvaa.

Viikon alusta alkaen on käyty neuvotteluja ensi vuoden talousarvion suuntaviivoista. Espoon taloudellisessa tilanteessa ei valoa näy ja olenkin iloinen, että ryhmien välillä syntyi sopimus siitä, että käytämme kaikkia mahdollisia keinoja selvitäksemme. Valitettavasti ensi vuonna ei ole jaettavana kuin niukkuutta siitä huolimatta, että veroja korotetaan (0,25 %), rahastoja puretaan aiempia suunnitelmia enemmän ja lainaa otetaan reippaasti.
- On hienoa, että lähes kaikki ryhmät ovat mukana sopimuksessa. Se kertoo tahdosta etsiä ratkaisuja yhdessä vaikeina aikoina. Se on vastuunkantoa. Ei varsinaisen talousarvion tekeminen helppoa tule olemaan, mutta nyt lähtökohdat sen laatimiseen ovat paremmat kuin osasin uskoa kotiin palatessani.

Veronkorotuksen tuotto käytetään sosiaali- ja opetustoimen menoihin. Se ei tarkoita, ettemmekö silti joutusi säästämään ja tehostamaan eli tekemään asioita järkevämmin tulevaisuudessa. On vain niin, että muutokset vievät aikansa ennen kuin säästö niiden kautta tulee. Näin rakennamme siltaa muutoksen tueksi, jotta kuntalaiset saavat tarvitsemansa palvelut ja huolehdimme lapsistamme ja nuoristamme nyt, kun he tukea tarvitsevat.


***

Olen myös ehtinyt pohtia, millainen tulevaisuuden Histan tulisi olla, jotta se olisi kestävän kehityksen airut - jotta Histaan muuttaminen olisi samalla ympäristöteko. Alueelle tulisi luoda oma imago ja omanlaisensa vetovoimatekijät, mutta kuinka niitä voisi sanoittaa yleiskaavassa?

Raide ja kevyt liikenne ovat ehdottomia edellytyksiä, mutta asumisen kehittämistä tulisi voida ohjata uuteen suuntaan. Tätä ajatusta tukee Helsingin kaupungin kannanotto nykyrakentamisesta. On hyvä, että edes joku uskaltaa haastaa rakennusliikkeet, jotka eivät liiemmin ole panostaneet tuotekehittelyyn.

On mielenkiintoista, että Suomessa on nyt kaksi passiivitaloa kun niitä Saksassa on 12 000. Siellä on kunta, joka on päättänyt, että 2011 alkaen kaiken rakentamisen on oltava passiivitasoa. Myös meillä on mahdollisuus ohjata, vaatia ja luoda edellytyksiä, että rakentamisessakin viimein ryhdytään oikeasti säästämään energiaa. Sillä on oikeasti merkitystä, sillä liikenteen ohella rakennukset ovat todella merkittävä energian kuluttaja ja sitä kautta päästöjen aiheuttaja.

Ilmastonmuutoksen hillintä edellyttää meiltä kaikilta uutta ajattelua ja ideoita.


*