Keski-Espoon yläkoulu lakkaa

"Jaana Leppäkorpi vie Keski-Espoon koulupäätöksen kaupunginhallitukseen. .. Leppäkorpi perustelee otto-oikeuden käyttöä sillä, että päätöksellä on laaja vaikutus kouluverkkoon, ... Myöskään taloudellisia vaikutuksia ei hänen mielestään ole arviotu riittävästi. Koulu on hänestä tehnyt myös hyvää työtä haasteellisten oppilaiden parissa." HS 27.3.2010

Kaupunginhallitus päätti tänään esityksestäni ottaa Keski-Espoon yläkoulun tulevaisuuden käsiteltäväkseen. Sen jälkeen esittelijä esitti hallitukselle, että yläkoulun luokat jatkaisivat koulussa kuten suunniteltu on. Kannatin tätä esitystä samoilla perusteilla, kuten esitin otto-oikeuden käyttämistäkin. Valitettavasti se ei riittänyt, sillä kaupunginhallituksen enemmistö päätti äänin 6-9 lopettaa koulun.

Päätös on onneton monessakin mielessä. Eniten suren kuitenkin lasten ja nuorten puolesta, joiden äänellä ja mielipiteellä ei ollut mitään merkitystä. Tällaisellä kiireellä ei näin isoja ratkaisuja saisi koskaan tehdä! Tämä oli erittäin huonoa lapsipolitiikkaa.

Näiden viikkojen aikana kävi ilmi, kuinka hyvää työtä koulu on tehnyt. Peruskoulun suorittaneet nuoret ovat lähes kaikki saaneet jatko-opintopaikan. Se on hyvä saavutus, kun iso osa koulun oppilaista tarvitsee oppilashuollon tukea. Yhtenäiskoulu on yhteisönä tukenut lapsia hyvin. Tästä työstä koulu olisi pitänyt palkita, ei lopettaa.

Keski-Espoo on lapsirikas alue. Opetustoimen johtajan kannanoton mukaan viiden vuoden päästä alueellamme tarvitaan uusi yläkoulu. Aion omalta osaltani olla aktiivinen tässä asiassa.



***
Tässä esitykseni otto-oikeuden käyttämiseksi:

Esitän, että KH käyttää otto-oikeuttaan Suomenkielisen varhaiskasvatus- ja opetuslautakunnan päätökseen, joka koskee Keski-Espoon yläkoulun lakkauttamista.Esitän otto-oikeuden käyttämistä koska:

- Päätöksellä on vaikutusta laajasti Keski-Espoon kouluverkkoon (mm. Saarnilaakson tulevaisuuden suunnitelmiin, Jalavapuiston oppilaiden koulupolkuun ja parakkikoulun tarpeellisuuteen) ja siksi myös Keski-Espoon yläkoulun tulevaisuus ja tarpeellisuus pitää arvioida kouluverkkoselvityksen yhteydessä, ei yksittäisenä tapauksena, jollainen se ei ole.

- Koska päätöksellä on vaikutuksia koko alueen kouluverkkoon, ei lakkauttamisen taloudellisiakaan vaikutuksia ole arvioitu riittävästi. Näin iso asia tulisi valmistella huolella.

- Valtuusto on päättänyt, palveluverkon uudistamista tulee valmistella toimialoilla ja lautakunnissa avoimessa vuorovaikutuksessa sekä henkilöstön että asiakkaiden ja asukkaiden kanssa. Nyt tehty ratkaisu on syntynyt niin nopealla aikataululla, ettei asiaa ole ehditty riittävästi käsitellä. Sekä lapsilla että koulun henkilökunnalla oli kohtuuttoman vähän aikaa varautua näin isoon muutokseen.

- Lautakunnan listan liitteenä olevasta aineistosta käy ilmi, että koulu on tehnyt erittäin hyvää työtä haasteellisten oppilaiden parissa: yhtenäiskoulun kantava ja tukeva yhteisö on kantanut lapsia siten, että heistä lähes kaikki saaneet jatko-opiskelupaikan. Päätöksen sosiaalisia ei ole ehditty arvioida riittävästi.

- Oppilasennusteen mukaan alueen yläkoululaisten määrä kasvaa siten, että noin viiden vuoden päästä alueelle tarvitaan uusi yläkoulu. Tämän ratkaisun yhteydessä pitäisi myös päättää minne uusi koulu perustetaan tai käynnistetäänkö nyt lakkautettava koulu uudelleen. Jos yläkoulu lakkautetaan vain määräajaksi, ei siellä olevia erikoisluokkatiloja (kotitalousluokka, fysiikka-kemia-luokka) ole syytä purkaa, mutta samalla ne tilat jäävät vajaakäytölle. Uuden koulun perustamisesta aiheutuvia kustannuksia ei ole huomioitu päätöstä tehtäessä.

- YT-menettelyssä on puutteita mm. vastaanottavien koulujen henkilökunnan, Espoo Cateringin sekä kiinteistöhuollon ja siivoushenkilöstön osalta.

Yläkoulun tulevaisuus ei vaikuta siihen, etteikö Keski-Espoon koulu olisi monitoimitalo: nyt jo siellä toimii esiopetus, yhtenäiskoulu (1-9 lk.) ja nuorisotilat. Alueen varhaiskasvatus voi lisätä koulun tilossa omaa toimintaansa, vaikka yläkoulu jatkaisikin.

Näillä perusteilla katson, että KH:n tulee paneutua asiaan, käyttää otto-oikeuttaan ja päättää asiasta.


*

Puskista on helpompi tehdä esityksiä?

Kaupunginhallitus päätti tänään kokoomuksen, vihreiden, Keskustan ja osin RKP:n äänin 10 - 5 perustaa uuden toimialajohtajan viran ja perustaa tälle uuden toimialan. Esitys tuli osalle meistä täytenä yllätyksenä, vaikkakin enemmistön kanssa asiasta oli selvästi sovittu: piiruakaan esityksestä ei voinut muuttaa, eikä sitä kärsinyt jättää edes viikoksi pöydälle tutustumista varten.

Esitys on iso ja merkittävä. Sillä on yhtä johtajaa suuremmat kustannusvaikutuksetkin, sillä eihän uusi johtaja ilman esikuntaa ja sihteereitä pärjää. Näitä vakansseja mietitään sitten myöhemmin. Nyt uudet johtosäännöt ja uusi johtajan virka on tarkoitus saada valtuuston päätettäväksi toukokuun valtuustoon. Tuon pallin täyttämistä ei meidän muiden tarvitse vaivautua pohtimaan, sillä siihen tarvitaan vihreiden jäsenkirjaa ja ehkä jotain muutakin osaamista.

Asiasta sopineet kertoivat esityksen johtavan tehostamiseen ja tuottavan säästöjä. Jos ja kun he uskoivat näin asiaansa niin miksei asiaa voitu tuoda tavallisessa järjestyksessä päätettäväksi? Normaalistihan me päätämme virkamiesten esityksestä asioista ja jopa niin, että esityslista on puoli viikkoa myös kuntalaisten luettavana.

Tavallisesti päätöksenteko on avointa. Kaupunginhallituksessa olemme myös pyrkineet kunnioittamaan toisten toiveita saada lisäaikaa perehtyä esityksiin ja jättäneet asioita pöydälle. Tällä kertaa kokoomuksella¨ja vihreillä ei ollut mitään haluja kuunnella, vaan vain kova tahto sanella.

Meillä on valtuustosopimus, jossa on sovittu että isoista asioista pyritään päättämään mahdollisimman laajassa yhteisymmärryksessä. Tuollaiset esityksen näin vaikeassa taloustilanteessa ovat juuri niitä asioita, joissa pitäisi hakea yhteistä näkemystä.

Itse luulin, että vuoden takaisten tapahtumien jälkeen yhteiset askelmerkit tälle kaudelle löytyivät, mutta ei...



Näin asiasta kaupunki tiedotti kokouksen jälkeen:

Kaupunginhallitus käynnisti valmistelun palveluliiketoiminnan toimialan perustamiseksi

Kaupunginhallitus päätti äänin 10 -5 käynnistää valmistelun johtosääntöjen muuttamiseksi ja palveluliiketoimen toimialajohtajan viran perustamiseksi siten, että valtuusto voi päättää asiat 24.5.2010.

Johtosääntöjä muutetaan siten, että perustetaan 1.1.2011 alkaen uusi palveluliiketoimen toimiala, joka muodostuu Espoo Catering -liikelaitoksesta, Varikko-liikelaitoksesta, Kiinteistönhoito-liikelaitoksesta ja teknisen keskuksen nettobudjetoidusta katu- ja vihertuotantoyksiköstä. Kiinteistöpalvelukeskus tulosyksikkönä lakkautetaan 1.1.2011 alkaen ja sen toiminnoista tonttiyksikkö ja asuntopalvelut siirretään teknisen ja ympäristötoimen toimialan esikuntaan sekä kaupunkimittausyksikkö tekniseen keskukseen. Palveluliiketoimen toimialalla on pelastuslaitoksen johtokunta Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos -liikelaitosta varten ja palveluliikelaitosten johtokunta muita varten.

Keskushallinnon konsernipalvelujen tulosyksikön toimintaa valmistellaan siten, että palvelutuotantoon liittyvien toimintojen siirrot palveluliiketoimen toimialalle voivat alkaa 1.1.2012 sijoittuen nykyisen palveluliikelaitosten johtokunnan alaisuuteen.

Lommila uusiksi

Kaupunkisuunnittelulautakunta osoitti tänään poikkeuksellista rohkeutta palauttaessaan Lommilan hypermarketkaavan uudelleen valmisteltavaksi. Lautakunnan tavoitteena on, että alueelle tulee pääasiassa tilaa vievää kauppaa ja enintään 4 000 k-m2 päivittäistavarakauppaa eli ei hypereitä vaan marketteja. Lisäksi lautakunnan näkemyksen mukaan suuri kauppakeskus pitää toteuttaa vaiheittain: vuoden 2015 tienoilla enintään 60 000 kerrosneliötä ja sitten seuraavalla vuosikymmenellä 50 000 k-m2.

- Näin kauppakeskus kasvaisi Sellon kokoiseksi limittäin Espoon aseman alueen kehittymisen myötä, eikä kerralla syöden alueen asukkaiden ostovoiman. Lautakunnalla on pyrkimys kokonaisvaltaiseen suunnitteluun yksittäisen hankekaavan sijaan, siksi se vaati myös asemalta Nimiehenpellon kautta Lommilaan kulkevan akselin tarkempaa suunnittelua. Tavoitteena on löytää Espoon keskuksen muutoksen eväät.

Päätös luo mahdollisuuksia myös Pohjois-Espoon lähipalveluiden kehittymiselle. On kestämätöntä ajatella, että Lommilasta muodostuisi Lippajärven, Viiskorven, Nupurin tai Histankin "lähikauppa".

Lommilan kauppakeskittymä on maakuntakaavan sallima, mutta Pohjois-Espoon yleiskaavassa sitä ei ole. Tuo yleiskaava on laadittu ennen kuin laissa ja muullakin ohjeistuksella on ryhdytty ohjaamaan tarkemmin kaupan sijoittumista. Tältä osin kaava on siis auttamattomasti vanhentunut ja Ely (ent. alueellinen ympäristökeskus) onkin asiasta useampaan otteeseen huomauttanut ja valittanut. Jokainen valituskierros pitkittää erilaisia hankkeita ainakin vuodella tai kahdella.

Lommilan suhteen on tarkoitus etsiä sellainen ratkaisu, josta ei valitettaisi. Kun nyt otetaan lisäaikaa, säästetään aikaa myöhemmin.

Päätös osoittaa rohkeutta käyttää kunnalle kuuluvaa kaavoitusvaltaa ja rohkeutta nähdä kokonaisuus ja suunnitella tulevaisuutta. Se henkii myös uskoa siihen, että vaihtoehtoja on olemassa.

Ehkäpä Espoo on oikeasti edelläkävijä - jopa suunnannäyttäjä. Se ratkeaa, kun näemme kuinka Lommilan suunnittelu tästä etenee.



*

Palveluita ei ole ilman tilaa, rakennuksia

Tänään valtuustossa on käsiteltävänä valtuustokysymys, joka koskee kaupungin hallinnon (kaupunginjohtajan esikunnan) vuokratilojen sopimuksen jatkamista. Kysymys tehtiin koska noiden väistötilojen vuokrasopimusta pidennettiin viime vuoden lopulla usealla vuodella, vaikka valtuustosopimuksessa on sovittu että nyt alkuvuodesta päätetään kaupungintalon tulevaisuudesta. Virkamiehet siis ajattelivat päättäjien puolesta!

Ratkaisu osoittaa, että kaupungin johtosäännöissä on ammottava vuokratilojen mentävä aukko. Eri toimialoilla ja keskushallinnossa voidaan siis vuokrata tiloja ja vaatia niihin muutoksia surutta ilman, että asiaa tuodaan kertaakaan päättäjien punnittavaksi. Poliitikkojen tehtäväksi jää sitten vastata käyttökustannusten kasvusta aiheutuneisiin paineisiin.
- Juuri tästä syystä kaupungin pitkäaikaiset vuokravastuut ovat vuosi vuodelta lisääntyneet ilman, että me valtuustossa olisimme niitä voineet vaikuttaa tai edes pohtia.

Vuokratilat tuntuvat olevan siis näppärä ratkaisu, kun tilaa tarvitaan lisää. Jos taas haluttaisiin tähän tarpeeseen vastata rakentamalla omaa, sitä punnittaisiin useassa eri lautakunnassa, kaupunginhallituksessa ja valtuustossakin. Myös omien tilojen korjaukset ja remontit on vaikeammin toteutettavissa kuin vuokratiloissa, joiden osalta remonteista aiheutuvat kustannukset jyvitetään vain kätevästi vuokriin.

Paine pitkittää kaupunginjohtajan esikunnan vuokrasopimusta syntyi siitä, että noita tiloja piti remontoida. Vuokrat olisivat nousseet kohtuuttomaksi ellei maksuaikaa eli vuokra-aikaa olisi pidennetty. Hämmästelen kuitenkin sitä, että remontit johtuivat kaiketi kousteusongelmista. Eikö vuokranantajalla ole mitään velvollisuutta taata tilojensa terveellisyys? Miten sekin voidaan maksattaa vuokralaisella, kun vaihtoehtonahan pahimmillaan pitäisi olla käyttökielto?

Johtosäännöt on siis syytä laittaa remonttiin: olipa tila sitten vuokrattu tai oma, sen tarvetta ja sen kustannuksia tulee pohtia samalla tavoin. Sujuvuutta päätöksenteossa kyllä löytyy, kun perusteet ovat asialliset. Muutoksella saisimme varmasti myös parempaa koordinaatiota tilojen hallintaan. Nyt tuntuu, ettei riittävän moni tiedä mitä kukin toiminto itsekseen tekee.

Tiloja tarvitaan, sillä palveluita ei ole ilman paikkaa - ilman tilaa, jossa kohdata, hoitaa tai opettaa. Nekin työntekijät tarvitsevat asialliset ja terveelliset työtilat, jotka palvelevat asiakkaita heidän kodeissaan tai rakentavat ja huoltavat kaupunkiamme.

Siitäkin tässä on kyse, että pääasiasssa kunnankin kannattaisi omistaa omat seinänsä. Se on useimmiten edullisin tapa luoda edellytykset palveluille; se antaa myös parhaimmat vaikutus- ja muutosmahdollisuudet, kun tarpeet muuttuvat vuosien varrella. Tämä on totuus, joka pätee niin tavallisen ihmisen arjessa kuin kunnankin omistajapolitiikan peruslinjaukseksi ja sillä linjalla soisin Espoossakin kuljettavan.


*

Kunpa osaisimme nähdä kauas

Puolitoista vuotta me päättäjät olemme tehneet päätöksiä talouden synkkien varjojen alla. Monenlaisia ratkaisuja onkin jo tehty ja niiden ansiosta viime vuosi ei ollut niin huono kuin pelättiin. Nytkin jo väläytelty tämän vuoden taloussuunnitelman avaamista, vaikkei selkeitä perusteita sille ole.

On riski, että pelko ja epävarmuus saa meidät tekemään hätäisiä ratkaisuja, joista ei ole kuin haittaa tai joista koituu iso lasku myöhemmin. Vaikeina aikoina olisi tärkeää kyetä näkemään pidemmälle, tarkastelemaan vaihtoehtojen vaikutuksia laajasti.

Lyhytnäköisyys ja hätiköiminen ovat riskejä, jotka ovat nousseet mieleeni myös Espoon keskuksen tulevaisuutta suunniteltaessa. Jokainen meistä voi itse nähdä, kuinka hidasta työtä suunnitelmien ja kehittämisen toteuttaminen on. Tarvitaan uskoa ja määrätietoisuutta kulkea silloinkin, kun on vaikeaa.

Lommilan kauppakeskusta hypermarketteineen on tarjottu Espoon keskuksen pelastajaksi ja veturiksi. On kuitenkin vaikea uskoa, että sellaisenaan se elävöittäisi asuinaluettamme laajasti, vaan enemmänkin saattaisi kuihduttaa aseman seutua, jonka liikekeskukset etsivät yhä paikkaansa. Keskuksen yksi vaikeus on siinä, että rata jakaa alueen.
- Kuinka siis kaupallisen keskuksen siirtäminen kahden moottoritien ja yhden päätien muodostamaan kolmioon voisi edistää yhtenäisen kaupunkirakenteen syntymistä? Lommilan suunnittelijoilta on vaadittava rohkeampaa otetta, näkymää tulevaisuuden liikekeskuksesta, joka oikeasti täydentää nykyistä palveluvalikoimaamme.

Virastokeskuksen uudistamisen suuntaviivoista päättäminen on ollut vaikeampaa kuin kukaan osasi kuvitella. Nyt talouden varjot heittävät senkin ylle oman haasteensa: pitäisikö meillä silti olla rohkeutta ratkaista kaupungintalon kohtalo kestävästi, eikä vain ensi vuoden talousarviota tuijotellen? Esitykset, joiden mukaan kaupungin työntekijät voidaan surutta ripotella ympäri kaupunkia sijaitseviin vuokrakoppeihin, ei vastaa omaa käsitystäni toimivista hallintorakenteista tai työhyvinvoinnista. Jos ne seikat unohdetaan, maksetaan isoja kuluja myöhemmin.

Samaan aikaan olemme pohtineet palvelurakennettamme. Tavoite koota palveluita yhteen isompiin kokonaisuuksiin on sinänsä kannatettava, kunhan samalla huolehditaan jokaisen kaupunkikeskuksen palveluiden toimivuudesta. Espoossa on useita keskuksia, joiden asukkailla on oltava oikeus saada omalta alueeltaan palveluita. Toimivat ja monipuoliset palvelut ovat se tekijä, joka tekee kaupunkikeskuksistamme vetovoimaisia. Ja toisaalta palveluiden alasajo, suistaa keskukset kuihtumisen kierteeseen. Se ei voi olla Espoon visio tulevasta.

Espoon keskuksenkin alueella asuu ihmisiä keskikokoisen kaupungin verran. On ihan kohtuullista odottaa, että omalta alueelta löytyy merkittävin osa palveluista. Erikoissairaanhoito on sitten asia erikseen, kuten myös päivystyspalvelut.

Elämme vaikeita aikoja ja se vaatii meiltä rohkeutta. Sitä voi osoittaa myös katsomalla kauas ja näkemällä sen, mikä tässä ajassa ja tässä päivässä on säilyttämisen arvoista.


*
Kirjoitus on julkaistu Keski-Espoon Sanomissa 5.3.2010 Päättäjän palstalla.