Autottomuus on kova juttu

Armaan mieheni innoittamana kävin testaamassa, kuinka vihreä olen ja huomasin olevani yli 80 % vihreä. Minuakaan tulos ei lainkaan yllättänyt, mutta herätti halun kommentoida ja ihmetellä.

Tein testin eilen, kun lunta satoi taivaan täydeltä ja lähdin sen jälkeen päiväkotiin hakemaan lapsia. Meillä oli toki aikanaan kunnon kumipyöräiset lastenrattaat, mutta kun Väinö alkoi kävellä matkat siirryimme kevyempiin ja pienirenkaisiin rattaisiin. Kotimatkan varrelta ei ollut metrin metriä aurattua tietä, vaan koko matka oli kahlattava hangessa. Totesin, etten millään jaksa työntää tai vetää Elsaa niinpä tyttö (2v 10 kk) käveli ensimmäisen kerran koko matkan kotiin. Aikaa kului reilu tunti, eikä meillä autottomina ollut vaihtoehtoja.

Illalla ajattelin testiä ja olin entistä ylpeämpi valinnastamme elää autotonta elämää, jota ei edes Vihreä liitto usko olevan olemassa. Autottomuus on kova juttu! Meillä lapset oppivat alusta alkaen siihen, että pidemmät matkat kuljetaan bussilla tai junalla. Lyhyet matkat taas kuljetaan jalan tai pyörällä ilmasta riippumatta. Väinökin (4v 2kk) kulki alkusyksystä päiväkotimatkat omalla pyörällä. Arkiliikunta on olennainen osa terveellistä elämää, jonka eväitä toivon voivamme lapsillemme antaa.

Olemme siis päättäneet hoitaa oman osuutemme ilmastotalkoista ja ympäristön suojelusta liikkumalla julkisilla. Muut arjen ratkaisut ovatkin sitten hieman vähäisempiä. Jätteitä olemme lajitelleet aina ja maito- ja mehupurkkeja on tullut kannettua keräyspisteisiin kauppamatkoilla vuosia. Nyt se on helpompaa, kun keräyspiste on omassa taloyhtiössä. Lisäksi käytämme kankaista kauppakassia ja ostamme reiluja baanaaneja.

Myönnän, että olemme mukavuuden haluisia ja niinpä emme ole käyttäneet kestovaippoja ja lapsemme ovat syöneet ylikansallisia purkkiruokia. Lasipurkit on toki aina kannettu keräyspisteeseen, mikä vähän vähentää omantunnon tuskia.

Mutta onko vihreytta myös se, että kaikkialle pitää saada lisää rahaa? Ja oliko listalla aivan varmasti oikeat kohteet ja oikeat toimenpiteet? Tämä on mielestäni paljon vaikeampaa. Lisääkö lasten tekemisen halua elatustuen korottaminen tai onko junaliikenteen tukeminen tärkein kohde liikennepuolella? Eikö viimein pitäisi saada tukea suurten kaupunkien julkisen liikenteen käyttökustannuksiin, kuten demarit ovat esittäneet? Myönnän, että tällaisissä kyselyissä sitä mielellään antaa kaikille kaikkea. Niin minäkin, mutta tekeekö se minusta vihreän?

Vihreät kannattavat perustuloa, mutta sitä ei tuossa kyselyssä ollut edes rivien välissä. Ilahduttavaa ja mielenkiintoista siinä oli se, että Vihreät näyttävät keskittyvän edelleen lapsiperheisiin, vaikka muut puhuvat vanhusten palveluista. Ikäihmiset eivät äänestä vihreitä, joten heille ei mitään kannata luvata. Toisaalta Vihreissä on ollut paljon niitä, jotka kannattavat tasarahamallia päivähoitoon - siksi kai päivähoitoon liittyviä kysymyksiä ei ollut lainkaan.

Kaikkiaan tällaiset testit ja kyselyt yksinkertaistavat asioita liikaa ja ulkopuolelle jää keskustelu rakenteellisista uudistuksista. Kaikki radikaalikin täytyy jättää pois, koska enemmistö kulkee valtavirtaan. Tylsää. Se on vaalien perusominaisuus.

Mutta sai tuo testi sentään ajattelemaan omia elämäntapoja ja olemaan ainakin hetken ylpeä omista valinnoistaan. Kiitos siitä!

Suomen paras innovaatioammattikorkeakoulu

Eilen illalla valtuusto istui pitkään ja kävi perusteellisen keskustelun kahden ammattikorkeakoulun eli EVTEK:n ja Stadian yhdistymisestä. Olen itse arvioinut, että asia oli ehkä helpoimmasta päästä sillä hankelistalla, mihin olemme pääkaupunkiseudun yhteistyössä sitoutuneet. Silti tämäkään asia ei ollut helppo, eikä läheskään kaikkia vaikeita asioita kuten esim. kiinteistöjen hallintaa tai henkilöstösuunnitelmaa ole vielä ratkaistu.

Nyt on kuitenkin kuntien yhteinen tahto yhdistää koulut ja sen pitäisi omalta osaltaan vaikuttaa Opetusministeriön päätöksiin, kun se jakaa osan opiskelupaikoista uudelleen. OPM on selvästi sanonut, että tämän ratkaisun vuoksi emme ainakaan menetä paikkoja, mutta minusta meillä on lupa uskoa, että saamme niitä nykyistä enemmän.

Neuvottelutoimikunnassa päätimme yhdessä muuttaa päätöstä siten, että ainakin lähivuosina henkilöstön asema tulee olemaan turvattu. Irtisanomisten sijaan tulee siis etsiä muita keinoja mahdollisten päällekäisyyksien ratkaisemiseen. Demariryhmässä olemme ylipäätään olleet huolissamme siitä, kuinka tässä pks-valmistelussa kuullaan henkilöstöä. Nytkin oli aivan selvästi henkilökunnalle syntynyt aiheetontakin pelkoa ja väärinymmärryksiä, joita voitaisiin välttää, kun henkilökuntaan pidettäisiin paremmin yhteyttä.

Toinen asia, josta olimme varsin yksimielisiä on se, että opiskelijoilla tulee olla uudessa koulussa edustus hallituksessa. Opiskelijat tullaan kutsumaan myös uuden koulun neuvottelukuntaan, johon kootaan heidän lisäkseen henkilökunnan ja työelämän edustajia.

Mitä hyötyä tästä kaikesta oikein on? Itse olen ajatellut, että uusi AMK on opiskelijoille mahdollisuus. Valtio on ollut mukana jo valmistelussa ja tukee hanketta myös rahallisesti, vaikkakin uuden koulun taloudessa on epävarmuustekijöitä. Toivon, ettei opetuksen taso kuitenkaan kärsi siitä.

On kuitenkin seudun nuorten etu, että näin saamme paremmat asemat opiskelupaikkojen jaossa, jossa toivon siis menestystä. Näin uskoakseni yhä useampi nuori saisi asuinseudultaan opiskelupaikan. Synenergiaedut ovat ilmeisiä ja opiskelijoiden mahdollisuudet yhdistää erilaisia opintoja paranevat. On myös hyvä, että seudun hajanaista oppilaitosrakennetta yhdistetään.
Tavoitteena on, että uusi AMK on aktiivinen myös kansainvälisesti, mikä on tietysti myös opiskelijoiden etu.

AMK-ratkaisu on siis ensimmäinen osoitus pääkaupunkiseudun yhteistyön toimivuudesta. Voi toki olla, että muualla Suomessa tarvittaisiin vastaavia päätöksiä kipeämmin - se ei kuitenkaan olisi ollut peruste jättää päätöstä tekemättä. Riskeistä huolimatta, uskon että teimme oikean ratkaisun.

Toivon totisesti menestystä tälle hankkeelle ja että seudulle rakentuu Suomen houkuttelevin ja parhain ammattikorkeakoulu, joka kouluttaa meille uusia rautaisia ammattilaisia sekä yksityiselle sektorille että kunta-alan työpaikkoihin.

Tunnelmia

Onnitteluja on satanut erilaissa yhteyksissä koko viikon ajan, mikä on tietysti ihan mukavaa. Lehtiä luetaan ja jopa pieniä uutisia. Omat tuntemukset olivat aluksi aika ristiriitaiset, mutta nyt alkaa sekin puoli selkiintyä. Ensi maanantaina on ennen valtuustoa ensimmäinen neuvottelutoimikunnan kokous, jossa edustan ryhmäämme.

Salilla ehdin käydä viime viikolla vain kaksi kertaa. Maanantaina minulla oli ohjattu tunti, jossa sain ohjelman keväälle. Kylläpä siinä oli pirullisia liikkeitä, mutta aivan varmasti myös tehokkaita. Sain myös saarnan: niska ja selkä ovat niin jäykässä kunnossa, että venytellä pitäisi paljon. Taitaa olla siis viimeiset hetket aloittaa säännöllinen kuntoilu. Toivottavasti ensi viikolla ehdin jo käydä jo kolme kertaa.

Olen nyt ollut perjantain ja lauantain yksin lasten kanssa kotona, kun Pete on ollut työmatkalla. Meillä on ollut mukavaa. Kävimme tänään Omenasta ostamassa jumppapallon, jotta Väinö saisi harjoitella tasapainotemppuja, joista on innostunut. Poju karkasi pari kertaa kauppakeskuksessa ja toisesta kerrasta menetti mahdollisuuden jälkiruokaan lounaalla. Siitä tuli useampi itku. Tylsää, mutta tehokasta, sillä olla illalla Väinö lupasi ettei enää karkaa. Lapset alkavat olla jo siinä iässä, että he muistavat saamiaan rangaistuksia.

Päiväunien jälkeen meillä oli jumppatuokio ja lapsilla oli hauskaa pallon kanssa. Taisi olla onnistunut ostos. Pitää vielä selvittää, miten siitä olisi itselle hyötyä.

Länsiväylä katsoi asiakseen kommentoida demariryhmän tilannetta ja tehtäväni haasteellisuutta, mikä ei mielestäni ole mikään salaisuus. Pääsin ensimmäisen kerran elämässäni pääkirjoitukseen. Oma tieni ja linjani tulee hahmottumaan työn ja tekojen kautta, ei julistuksin. Ja kuten jo aiemmin kirjoitin niin teoilla ja katsomalla eteenpäin saamme myös ryhmämme tilanteen kohenemaan. Yhdessä me teemme sen, niin uskon.

Vuosi tulee olemaan isoja asioita täynnä: on pääkaupunkiseudun hankkeet (EVTEK:in ja Stadian yhdistyminen ehkä näistä helpoin, vaikka sekin monimutkainen), Puolarmetsän sairaalan ja lisärakennuksen ratkaisut, kaupungintalon tulevaisuus, Etelä-Espoon yleiskaavan lopullinen hyväksyminen, liikelaitostamisratkaisut, organisaatiouudistus ja sitten syksyllä ensi vuoden talousarvio. Ja paljon, paljon muuta tärkeää.

Selityksiä, selityksiä

Tarkoitukseni ei siis ollut tarttua hetkeen ja mennä eteenpäin, mutta jotenkin hetki imaisi minut. Niinpä minusta sittenkin tuli eilen Espoon sosiaalidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtaja. Niin vaikeassa tilanteessa ja kokouksessa en aiemmin ole ollut, enkä toivoakseni enää tule olemaan.

Alku ei ollut, eikä ole helppo, sillä päätös syntyi niukimman mahdollisen äänestystuloksen jälkeen. En kuvittele, eikä kukaan saa kuvitella, että jatko tästä olisi helppoa. Ei ole mahdollista tehdä päätöstä, ettei rymässämme ole olemassa enää ristiriitaisuuksia tai erilaisia näkemyksiä. Niitä on aina, mutta yhteistyöhengen rakentamista ryhmämme tarvitsee. Uskon, että se syntyy käytännön työn kautta.

Eilisessä keskustelussa tuotiin myös esiin niitä pulmia, joita meillä työssämme on ollut. Olen saanut myös muuta palautetta siitä, miten voisimme jatkossa toimia paremmin. Siihen olen itse sitoutunut, haluan yrittää.

Oikeastaan ei siis ole selityksiä, on vain ratkaisu.

Ihan kaikkea ei ole pakko, eikä kannata

Pidin oikein kunnon nettitauon loman aikana. Blogiin en ole mitään kirjoitellut, enkä ole osallistunut juuri minkäänlaisiin sähköisiin keskusteluihin. Omaa sähköpostia olen sentään vilkuillut. No, maanantaina alkoi arki, kun alkoivat työt ja sen myötä hiljalleen alkavat ajatukset palailla erilaisiin askareisiin.

Hieman olen tämän pienen loman aikana makustellut ajatusta valtuustoryhmän puheenjohtajuudesta. On ollut pakko, sillä valinta on jo ensi maanantaina. Joulu oli hyvää aikaa ajatella, kun olin lasten ja perheen kanssa kerrankin rauhassa. Niinpä päädyin siihen, etten sittenkään ryhdy edes ehdokkaaksi.
- Onhan meillä muitakin ja ainahan minä olen ollut sitä mieltä, että tehtäviä on hyvä jakaa. Jokainen oppii uutta uudessa tehtävässä, eikä ole siihen heti valmis ja jokainen hoitaa tehtäväänsä omalla tavallaan. Ja tarvii siihen meidän muiden tuen.

Taisin jo aiemminkin kirjoittaa, että työ kaupunginhallituksessa on mielenkiintoista ja vieläkin minulle sen verran uutta, etten missään nimessä halua siitä luopua. Joulukuussahan tehtiin valinnat seuraavaksi kahdeksi vuodeksi ja siinä on ihan kylliksi minulle.

Vuoden alusta aloitin virallisesti esimiehenä virassa, jota olen marraskuun puolesta välistä hoitanut sijaisena vanhan työn ohella. Tuntuu, että vasta nyt on oikein kunnolla aikaa perehtyä uuteen tehtävään. Siinäkin haastetta kylliksi joksikin aikaa.

Olen tänään liittynyt kuntosalin tai hienommin fitness clubin jäseneksi ja varasin samalla ajan oman ohjelman tekoa varten. Ajattelen, että jos minulla on edes hieman ylimääräistä aikaa työn ja luottamustehtävien lisäksi, käytän sen nyt omasta kunnosta ja hyvinvoinnista huolehtimiseen enemminkin kuin uusissa kokouksissa istumiseen.

Tänään olen tämän ensimmäisen kerran sanonut ääneen ja nyt myös tänne kirjoittanut. Ihan kaikkea ei yhden ihmisen tarvi tehdä, eikä edes kannata.

Uskomatonta kuinka hyvältä tuntuu joka kerta kun sen oivaltaa!