Espoonkruunun asukasvalinnan siirto ei ole lääke kohtuuttomuuteen

"Asukkaiden kohtelussa Espoonkruunussa on jo nyt ongelmia. Yhtiö on kohtuuton asukkaita kohtaan.", Jaana Leppäkorpi (sd) kihisi. - HS 29.3.2011-

Valtuustossa oli tänään esillä Espoonkruunun asukasvalintojen siirto yhtiön itsensä hoidettavaksi. Olen useampaan otteeseen vastustanut tuota esitystä seuraavin perustein.

Esityksessä ei ollut selkeää tietoa muutoksen taloudellisista vaikutuksista, vaikka se tarkoittaa, että jatkossa asukasvalinnan maksavat asukkaat vuokrissaan. Asuntohakemusten liitteenä on osalla myös asiakirjoja, joista käy ilmi heidän elämäntilanteesta johtuvia perusteita asunnon tarpeelle. Katson, että näiden arkaluonteisten ja salassa pidettävien asiakirjojen käsittely tulisi pitää viranomaistoimintana.

On erikoista, että muutosta perustellaan sillä, että asuntotoimisto on nyt "väärässä" paikassa organisaatiossa. Se on nyt ympäristö- ja teknisen toimen esikunnassa. Tämä voi olla totta, mutta asuntoasioiden ja asuntopolitiikan sijaintia ja vahvistamista kokonaisuutena olisi perusteltua kehittää ilman, että asukasvalintaa siirretään osakeyhtiön hoidettavaksi.

Asukasvalinnassa ja asukkaiden kohtelussa on nytkin ongelmia. En usko, että tällä aikataululla (1.5. alkaen) ja tällä muutoksella saadaan tilanteeseen parannusta.

Espoonkruunu on kohtuuton asukkaitaan ja myös heidän asioitaan hoitavia viranomaisia kohtaan. Virheitä ei suostuta tunnustamaan eikä tarkastelemaan asukkaiden tilannetta kokonaisuutena.

Vuokrayhtiö antaa elinikäisiä porttikieltoja ja isien virheistä siirtyy tietoja täysi-ikäiseksi kasvaneiden lasten tietoihin, vaikka virallisesti entisistä asukkaista ei rekisteriä pidetäkään. Virallisesti myös myönteinen elämänmuutos pitäisi johtaa mahdollisuuteen saada uusi asunto, mutta tällaisesta mahdollisuudesta ei asukkaiden eikä myöskään sosiaaliviranomaisten kanssa olla valmiita edes keskustelemaan.
- On siis turha puhua sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutumisesta, kun rikollisiakin kohdellaan Suomessa inhimillisemmin.

Sosiaalinen isännöinti näyttää olevan termi, josta ei Espoonkruunussa ole vielä edes kuultu tai ainakaan se ei ole johtanut käytännön toimintatapoihin. Asumisneuvojat taas hoitavat vain vuokrarästejä. Kenenkään tehtäviin ei kuulu asumishäiriöiden tai naapuririitojen selvittely ennen kuin asukasta tai perhettä ollaan häätämässä ulos.

Kielitaidottomuutta Espoonkruunussa ei huomioida lainkaan. Jos asukas osaa tervehtiä suomeksi, se ei vielä tarkoita, että hänellä olisi kykyä hoitaa asioitaan ilman tulkin apua.

Tästä syystä kaupungin sosiaalitoimen ja Espoonkruunun kanssa tehtävä sopimus yhteistyökäytännöistä ja menettelytavoista on todella tärkeä. Ehditäänkö se laatia kuukaudessa? Se tulisi saattaa myös luottamushenkilöiden käsiteltäväksi ja sen toimivuutta tulisi arvioida avoimesti säännöllisesti.

On myös tärkeää muistaa, että pelkkä sopimus ei riitä. Espoonkruunulla on iso työ, että se kouluttaa henkilökuntansa yhteistyösopimuksen sisältöön ja käytäntöihin. Nyt esityslistalla esillä olevat lakipykälät eivät ole tosiaankaan yhtiössä tuttuja. Esimerkiksi lastensuojelulain mukainen asumisolojen korjaamisvelvoite koskee Espoonkruunua, koska kaupunki on antanut sille kuuluvan sosiaalisen asuntotuotannon tehtävän yhtiölle.

Kyse ei ole vähäisestä asiasta:

Kaupungin sosiaalisesta vastuusta pitää huolehtia, sillä perheitä ja lapsia ei voi heittää taivasalle, vaan tilanteeseen on puututtava toisella tavoin aikaisemmin ja tämän pitää myös Espoonkruunun ymmärtää ja kehittää asumista turvaavia keinoja. Tavoitteeksi pitäisi ottaa häätöjen nollaaminen yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa.

Taloudellisestikin asia on merkittävä, sillä kaupungin tilapäiseen majoitukseen käytettävät menot ovat kasvaneet viime vuosina. Vuonna 2010 kaupungilta kului n. 1,4 miljoonaa ja noin 80 % aikuissosiaalityön työajasta kuluu asumiseen liittyvien asioiden selvittelyyn.

Asunto on perusedellytys sosiaalisen kuntoutumisen prosessin käynnistymiselle. Ja sen tulisi näkyä myös asukasvalinnoissa jatkossa paremmin.


*

Uusi aika, uudet ideat?

Auton ja asunnon hankinta ovat eri asioita, mutta silti tekee hieman vertailla niiden kehitystä, kun sattumoisin olen viime aikoina autoiluun ja autouutisiin perehtynyt. Kun on autoilematta yli kymmenen vuotta, huomaa todella maailman muuttuneen.

Viime viikolla taisi uutisissa olla kannanotto, jossa asuntorakentajat vaativat siirtämään edessä olevia uusia rakentamismääräyksiä. Näiden tarkoitus on puuttua asuntojen energian kulutukseen ja syystä, sillä asuminen vie ison lohkon siitä mitä me energiaa kokonaisuudessa kulutamme.

Missä maailmassa nuo esityksen tekijät oikein elävät? Useampi vuosi on ilmastokeskustelua käyty ja kaikille pitäisi olla selvää, että nykymeno ei voi jatkua. Tästä mielestäni löytyy hyvä esimerkki juuri autoteollisuuden puolelta: siellä näkyy todella olevan valtava kehitystyö meneillään. Hybridiauton ohella kehitetään yhä vähemmän kuluttavaa tekniikkaa ja päästörajoituksista on tarkoitus selvitä. Samalla myös autoilun mukavuus tuotekehittelyn myötä on kohonnut huimasti.

Autoteollisuus on toki selkä seinää vasten: sitä uhkaa ajorajoitukset ja kiellot, asumista taas kukaan ei ole kyseenalaistanut. Ehkä rakennusteollisuus uskoo, että mikä vain käy kaupaksi aina vaan.

Toki asuntopuolellakin tapahtuu, mutta hitaasti. Eilen valtuustossa hyväksyttiin asemakaava Nupurinkartanon alueelle, jota tullaan huoltamaan kalliolämmöllä ja asunnoista tehdään matalaenergiataloja, jotka säästävät sähköä. Äsken taas luin uutisen siitä, kuinka Heinolaan on valmistumassa kerrostalo, joka käyttää energiaa yli 70 % vähemmän kuin normaalitalo ja jonka rakentaminen maksaa vain pari prosenttia enemmän kuin tavallisen talon.

Suhtautuminen ilmastonmuutokseen on vain yksi osoitus siitä, kuinka vähän rakennusteollisuus näyttää satsaavan tuotekehittelyyn. Mitä uutta asumiseen on viime vuosina tullut ja koska (pitäisikö kysyä millä vuosikymmenellä)? Asuntokohtaiset saunat tulivat aikaa sitten, lattiamateriaalit on muuttuneet ja kaakelit yleistyneet, lattialämmitys märkätiloissa ja lasitetut parvekkeet. Ja tuon lisäksi kai keittiöiden varustelu on kehittynyt. Voiko olla niin, että kaikki mukava asumisessa on jo meillä olemassa? Tietotekniikkakin käytetään pääsääntöisesti vain kotikoneissa.

Maanantain valtuustossa käytiin keskustelua myös Espoon ympäristöohjelmasta ja se palautettiin uudelleen valmisteltavaksi. Ympäristö- ja ilmastokysymyksiin on etsittävä määrätietoisesti ratkaisuja, eikä yrittää väistellä niitä. Nykyistä kestävämpi elämä voi olla ihan yhtä hyvää ja rikasta elämää kuin tämä nykyinen tuhlailevakin elämämme.


*

Valtuustoaloite uudesta asemasta ja asuinalueesta rantaradalle

Olen tänään jättänyt yhdessä muiden valtuutettujen kanssa valtuustoaloitteen siitä, että Espoon tulisi toimia aktiivisesti, jotta rantaradalle rakennettaisiin uusi yhteinen asema Kirkkonummen rajalle ja sen ympärille uusi asuinalue. Esitys tarkoittaisi Mankin seisakkeen siirtämistä länteen, koska nykyisen seisakkeen ympärillä on erittäin vaikeat rakentamisolosuhteet. Rataa on siis Mankin nykyisen seisakkeen kohdalla vaikea hyödyntää ja siksi seisake on jatkuvasti lakkauttamisuhan alla.

Espoo on yhdessä muiden pääkaupunkiseudun kuntien kanssa sopinut tulevien vuosien asuntorakentamisen tavoitteet. Espoo on sitoutunut luomaan edellytykset 2500 asunnolle vuosittain, joista vähintään 500 on valtion tukemia vuokra-asuntoja. Tavoitteet ovat haasteelliset ja siksi yhä uudelleen pitää etsiä kaikki mahdolliset rakentamismahdollisuudet varsinkin jo olemassa olevien raideyhteyksien varrelta.

Espoolla on myös yhteistyösopimus Kirkkonummen kanssa, jonka yhdeksi tavoitteeksi voitaisiin nostaa uuden aseman ja asuinalueen suunnittelu yhteiselle rajalle rantaradan varteen. Asuntosopimuksessa on mukana myös Kirkkonummi, jolle sopimus näyttää myös olevan haasteellinen (475 asuntoa vuodessa, joista 95 ARA-tuotantoa).

Ilmastonmuutos on totta jo nyt. Siksi asuntorakentaminen ja liikennesuunnittelu pitää yhä voimakkaammin sitoa yhteen. Raideliikennettä tulee edistää ja uusia ratoja rakentaa Helsingin seudulle. Metron laajentaminen, kaupunkiradan jatkaminen ja Espoo - Lohja -rata ovat kaikki tarpeellisia seudullisia hankkeita. Samalla on syytä tehostaa maankäyttöä jo olemassa olevalla rantaradalla.

Aloitteeni tarkoitus ei ole hidastaa Etelä-Espoon yleiskaavatyötä. Esitän vain, että sen valmistelun ohella käynnistetään Kirkkonummen kunnan kanssa yhteinen maankäytön suunnittelu rantaradan varteen.

***

Tässä aloitteemme:
YHTEINEN ASEMA JA ASUINALUE KIRKKONUMMEN KANSSA RANTARADAN VARTEEN

Espoon kaupunki on yhdessä muiden Helsingin seudun kuntien ja valtion kanssa solminut sopimuksen tulevien vuosien asuntotavoitteista. Sopimus on tärkeä, mutta myös haasteellinen. Asuntotarjontaa tulee lisätä hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärellä. On syytä selvittää kaikki mahdollisuudet jo olemassa olevien ratojen varrella.

Useamman vuoden ajan Mankin seisake on ollut lakkauttamisuhan alla, koska sillä on ollut vähän käyttäjiä. Seisakkeen läheisyyteen on myös vaikea luoda edellytyksiä uudelle asuntorakentamiselle, koska perustamisolosuhteet ovat tuolla alueella vaikeat, mikä taas vaikuttaisi asuntorakentamisen hintaan ratkaisevasti. Mankin alueen rakentamista vaikeuttaa myös tulvaongelmat.

On kuitenkin perusteltua etsiä uusia rakentamismahdollisuuksia rantaradan varrelta. Yksi mahdollisuus olisi siirtää Mankin seisaketta lännemmäksi Kirkkonummen rajalle ja toteuttaa sinne uusi yhteinen asema ja asuinalue. Nyt kun Espoolla ja Kirkkonummella on sopimus yhteistyön lisäämiseksi kuntien välillä, voisi Espoo aloitteellisesti käynnistää neuvottelut yhteisen maankäytön suunnittelun aloittamiseksi yhteisellä rajallamme. Näin yhteistyöstä syntyisi konkreettista hyvinvointia molempiin kuntiin.

Mikäli Mankin seisake siirrettäisiin länteen, edellyttää se Mankin alueen joukkoliikenteen kehittämistä bussiliikenteenä. Muutoinkin Kauklahden alueen liityntäliikenne kaipaa uutta tarkastelua ja parantamista, jotta joukkoliikenteen ja erityisesti raideliikenteen palvelukyky tulee turvattua alueella.

Esitämme, että Espoon kaupunki toimii aloitteellisesti, jotta Espoon ja Kirkkonummen rajalle rantaradan varteen suunnitellaan yhteinen asema ja asuinalue.

.

Jaana Leppäkorpi yhdessä muiden valtuutettujen kanssa

***

Kuvassa Tuomarilan asema, jonka ympärille parhaillaan rakentuu uusi asuinalue.

.

Ps. Tila-blogissamme ollaan edelleen nimikysymyksen äärellä.

Liikettä asuntoasioissa

Vuosi näyttää alkavan asuntoasioiden kannalta myönteisesti. helsingin seudun kuntien ja valtion välinen sopimus asuntotuotannon lisäämiseksi on valmisteilla ja siinä on tulossa ihan oikeasti keinoja lisätä asuntotuotantoa. Lisätukea ara-tuontantoon on tulossa ja sen lisäksi tavoite on lisätä vapaarahoitteista vuokra-asuntotuotantoa.

Maanantai-iltana oli kaupunginhallituksen iltakoulu, jossa näitä asioita hieman sivusimme. Pääaiheena oli Tapiolan, Otaniemen ja Keinaniemen alueen kehittäminen, mihin olennaisesti liittyy myös asuntotuotannon lisääminen. Oli hyvä kuulla, kuinka mahdollisuuksia on vaikka kuinka, kunhan saadaan vaan hommat rullaamaan eli hankkeet etenemään kaavoista rakennustyömaiksi. Muutama kaupuginkin omistama paikka joukossa taisi olla, joiden toteuttaminen on aina varmempaa kuin yksityisillä mailla sijaitsevat kohteet.

Kauppakamarin ja yritysten huudot työvoimapulasta, joka johtuu pääasiassa kohtuuhintaisen asumisen puutteesta ovat tulleet kuulleeksi. Ainakin siltä tuntuu, sillä nyt puhutaan entistä painavammin omistussuhteiltaan monipuolisen asuntotuotannon puolesta. Yritykset ovat kiinnostuneita alueista, missä on osaavia ihmisiä ja ihmiset ovat taas siellä, missä heidän on mahdollista asua. Ennen sekin asia oli toisin päin.

Tänään on näemmä Pellervon taloudellinen tutkimuskeskus tuonut oman panostuksensa tähän keskusteluun: Helsinkiin ei kannata muuttaa ellei ole yli 3 000 euron ansiot tiedossa (myös HS). Edistä tässä sitten palvelualojen työllisyyttä noilla aloilla kun ei edes unelmoida tuollaisista palkoista!

Olennaista on tuonkin tiedotteen lopussa oleva toteamus: kaavoitettua maata on vaikka kuinka, mutta edelleenkin sen jemmaaminen on kannatavampaa kuin myyminen rakennettavaksi. Joka vuosi myymätön kaavoitettu tontti on yhä arvokkaampi ja siksi tontteja ei myydä nyt.

Nyt kun Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla rakennetaan liian vähän ja asuminen on näin kallista, on pendelöinti kaukaakin edullisempaa. Se taas on kestämätöntä ympäristön kannalta, eikä ole hyvä ratkaisu perheelliselle muutoinkaan. Kukapa ei mielluummin olisi kotona lastensa kanssa kuin istuisi autossa ruuhkassa yksin?

Miten kohtuuhintaisia asuntoja?

Viimein kaupunginhallitus on varannut aikaa keskustella asuntopolitiikasta perusteellisesti iltakoulun merkeissä. Kysymys on erittäin kiperä, sillä asuminen on tolkuttoman kallista ja ihmisten on kovin vaikeaa toteuttaa asumisen unelmiaan pääkaupunkiseudulla.

Meillä Espoossa on asetettu joitain tärkeitä asumiseen liittyviä tavoitteita: pyrimme lisäämään pientalotuotannon osuutta ja omatoimirakentajille myönnettävien tonttien määrää. Tämän lisäksi kaupungin oma vuokrataloyhtiö Espoonkruunu rakentaa vähintään 200 vuokra-asuntoa vuodessa. Jollain tavoin kaupungin on tarkoitus luoda edellytyksiä sille, että muut toimijat rakentaisivat sen lisäksi vielä 300 vuokra-asuntoa.

Tavoite on siis monipuolistaa asumisen vaihtoehtoja, mutta tuottaako se kohtuuhintaista asumista? Ja mitä me oikeastaan tarkoitamme kohtuuhintaisuudella? On tärkeää miettiä onko meillä keinoja tuottaa nykyistä edullisempia vuokra-asuntoja.

Omistusasuntojen hinta on myös pilvissä. Viime päivien uutiset tosin ovat kertoneet, että kasvu olisi hiipumassa. On hyvä, että rakennuttajat ovat kehitelleet erilaisia malleja päästä omistusasumiseen kiinni pienemmällä alkurahoituksella (esim. osaomistus). Myös Loft-asuntoja olisi hyvä saada syntymään lisää, koska ne ovat olleet kysyttyjä. Puoliksi rakennetussa asunnossa käsistään kätevillä olisi mahdollisuus hyödyntää omaa osaamistaan ja päästä näin edullisemmin kiinni omaan tupaan.

Toisinaan näkee kirjoituksia, joissa vaaditaan suosimaan nykyistä enemmän kerrostaloja ja lopettamaan "höpötys" pientalotuotannon puolesta. Kestävän kehityksen vuoksi pitäisi muka sivuuttaa ihmisten toiveet täysin. Itse taas ihmettelen sitä, miksi juuri Suomi on Euroopan kerrostalovaltaisimpia maita, vaikka meillä on vähän asukkaita ja maata vaikka kuinka. Onko tosiaan esim. Hollannissa kerrostaloasumisen osuus vähäisempää ja kuinka se on mahdollista?

Ei pääkaupunkiseudulle voi kaavoittaa laajoja väljiä omakotitaloalueita, mutta on olemassa myös välivaihtoehtoja. Tiivis pientaloalue voi olla lähes yhtä tehokkaasti rakennettu kuin kerrostaloalue, mutta silti se voi tarjota hyvin suunniteltuna mahdollisuuksia omaan pihaan ja yksityisyyteen. Joskus taas tuntuu unohtuvan, että pientaloissakin voi olla vuokra-asuntoja.

Muutama vuosi sitten Leppävaaraan rakennettiin Säterinmetsän alue, joka yhdisti omatoimisen rakentamisen ja tiiviyden. Olen ollut hyvin pahoillani siitä, ettei vastaavaa ole toteutettu muualle. Kun tonttimaa on kallista, olisi meidän syytä tarjota myös pieniä tontteja. Lisäksi Säterinmetsää tutkittiin niin perusteellisesti, että me osaisimme toteuttaa vastaavanlaisen alueen nyt paremmin. Naapurisopu ei seuraavalla kerralla olisi yhtä koetuksella.

Eikä pientalotuotannon lisääminen tarkoita sitä, etteikö kerrostalojakin tarvittaisi. Kaupunkikeskuksiin niitä rakennetaan edelleen. Itse uskon, että myös väestön ikääntyminen lisää vaivattoman kerrostaloasumisen suosiota. Olen myös pohtinut mitä uutta kerrostaloasumiseen seuraavaksi tulee nyt kun lasitetut parvekkeet ovat jo kaikissa taloissa, jotta kysyntä saataisiin kasvamaan entisestään.

Millaista ylipäätään asumisen tuotekehittely meillä on? Myönnän, että tilavuus on ehkä keskeisin asumisen laatuun vaikuttava seikka, mutta kyllä tilaratkaisuillakin saadaan paljon aikaan. Jotkut onnistuneet yksityiskohdat tai ratkaisut voivat saada hyvälle mielelle, vaikka asunnossa olisi asunut vuosia.

Aktiivinen maapolitiikka on ainoa tae sille, että kaupunki ylipäätään pystyy vaikuttamaan asuntoasioihin. Espoon kaupungin toimettomuus tässä suhteessa on oikeastaan tyhmyyttä. Jos emme ole määrätietoisia omassa maanhankinnassamme, kuinka voisimme luovuttaa tontteja kerrostalo-, vuokratalo- tai pientalorakentajille - omatoimirakentajista nyt puhumattakaan.

Meillä ei ole pula kaavoitetuista tonteista, vaan pulaa on myytävänä olevista tonteista, jotka saataisiin rakentumaan. Kaupungin pitäisi omista enemmän maata itse, koska silloin voisimme vaikuttaa enemmän suunnitelmien toteutumiseen. Saisimme rakennuksia, asuntoja emmekä vain asemakaavoja. Maanhankinta kaikissa tilanteissa on todellista viisautta.

Jos Espoolla tosiaan nyt jäljellä kaksi kerrostalotonttia, pitäisi jokaisen viimein ymmärtää, ettei sellaisella varannolla edistetä minkäänlaista asuntopolitiikkaa. Asumisen kalleus on kieltämättä myös ikuisuuskysymys. Nyt se kuitenkin yhdistyy yhä pahenevaan työvoimapulaan ja siksi kaikki mahdollinen pitäisi tehdä, jotta joskus tulevaisuudessa kaikilla olisi varaa asua pääkaupunkiseudulla. Sekä herroilla että meillä, jotka ihmisiä palvelemalla elätämme itsemme.

Helsingin seutu vuonna 2050?

Viikolla kuuden suurimman kaupungin päättäjät kokoontuivat yhteen keskustelemaan ajankohtaisista asioista. Osallistuin tapaamisen ensimmäiseen päivään, jolloin muut saivat kuulla mm. pääkaupunkiseudun yhteistyöstä. Saimme tilannekatsauksen siitä, missä Hensingin seudun visio 2050 -ideakilpailussa mennään. Kyse on siis 14 kunnan alueen suunnittelun pohjaksi haettavista ideoista. Kilpailu (Greater Helsinki Vision 2050) on kansainvälinen eli olemme kysyneet koko maailmalta, mitä seudulle pitäisi tehdä.

Tulokset julkistetaan joulukuussa. Valmistelua on johtanut Helsinki, joten työtä on myös tehty Helsingin malliin eli virkamiehet hoitavat koko kilpailun (toki Safa on mukana) ja me päättäjä saamme sitten aikanaan kuulla lopputuloksen. Meillä Espoossa aika usein kilpailuiden palkintolautakunnissa ollut edustettuna myös luottamusmiehet. Näin tulee olemaan esim. Espoon keskuksen ideakilpailussa.

Oli ilo kuitenkin kuulla, että kilpailu on avannut silmiä ja muuttanut ajattelua jo nyt. Kilpailun valmistelu edellytti tilanteen analysointia, jolloin kävi yhä selvemmäksi kuinka erilaisia seudun kunnat ovat. Myös maankäytössä on suuria eroja: pääkaupunkiseudun kaikki kunnat kasvavat sisäänpäin eli niissä maankäyttö tehostuu ja tiivistyy, kuten pitääkin - sen sijaan muu seutu hajaantuu.

Tästä johtuu se, että pendelöinti eli kulkeminen paikasta toiseen vie yhä enemmän ihmisten aikaa. Moni ihminen unelmoi omakotitalosta tai omasta pihasta, muttei arkipäivien vietosta auton penkillä.

Tavoitteena on löytää vastauksia haasteisiin, joita meillä on. Seutu kasvaa ja asuntoja tarvitaan lisää. Samalla tulee hillitä liikenteen kasvua ja edistää joukkoliikennettä. Pääkaupunkiseudulla asutaan ahtaasti, joten myös asumisväljyyden kasvu (tavoite 40-50 k-m2/hlö) edellyttää lisärakentamista. Tarvitsemme 70 miljoonaa asuntokerrosneliömetriä lisää vuoteen 2050.

Suunnittelijoilta on kysytty myös mielenkiintoisia kysymyksiä: millä ihmiset silloin elävät? Millaisia unelmia ihmisillä on? Ja mitä he toivovat hallinnolta?

Kilpailuun tuli yli sata työtä ja arvaus on, että osa on ulkomailta. Tekijäthän noissa kilpailuissa selvitetään vasta, kun arvostelu on tehty. Voittajien työt tulevat olemaan pohja Helsingin seudun MAL-vision tekemiselle. Nyt kilpailuohjelmaan on tehty kuva, missä näiden 14 kunnan yleiskaavat on liimattu yhteen.

Ei meidän katse ole vain vuodessa 2050, vaikka sitäkin on hyvä pohtia. Tämän rinnalla on toiminut asuntotyöryhmä, jonka tehtävänä on jyvittää kunnille vastuuta mm. sosiaalisesta asuntotuotannosta. Espoon osa on noin 500 vuokra-asuntoa vuodesta, josta kaupunki itse (tai siis Espoonkruunu) rakentaa noin 200 asuntoa vuodessa. Kun tältä osin konsernijaostossa kävimme keskustelua oli ilo huomata asennemuutos. Kruunulle asetetun tavoitteen puolesta ei tarvittu palopuheita, eikä sitä kyseenalaistettu.

Moni on ollut epäuskoinen tämän vapaaehtoisen yhteistyön mielekkyyden suhteen, mutta minusta nämäkin muutokset osoittavat että olemme oikealla tiellä. Kunnissa on eroja, eikä niitä ole syytä yhdistää, mutta vain yhdessä me selviämme.

Draamaa kaupunginhallituksessa

Tänään oli jälleen luontoasioiden kannalta hieno päivä, sillä Nuuksion luontokeskus liikahti taas pari piirua eteenpäin. Käsittelimme konsernijaostossa ja kaupunginhallituksessa Nuuksion luontokeskuksen kiinteistöosakeyhtiön perustamista. Keskuksen omistajiksi ovat tulossa Espoon kaupunki, Metsähallitus ja Solvalla Ab. Jälkimmäinen on mukana, koska luontokeskus on tulossa Solvallaan. Toiminnasta taas tulee vastaamaan Metsähallitus, mutta alueen kunnat ja Espoo vastaavat isosta osasta kuluista. Näiden muodostama yhteistyöryhmä tulee aikanaan vastaamaan toiminnan suunnittelusta.

Edellisen kerran asia oli esillä noin vuosi sitten ja kirjoitin siitä myös silloin, koska hanke on erittäin odotettu. Kansallispuistohan perustettiin vuonna 1993 ja siitä alkaen on sinne suunniteltu luontokeskusta, joka opastaa ja neuvoo kävijöitä luonnossa kulkemisessa. Kansallispuistossa käy ja saa käydä paljon ihmisiä, mutta heidän pitää tietää, kuinka siellä kuljetaan, mitä saa tehdä ja missä ei saa liikkua. Luonnonsuojelun kannalta on tärkeää, että kulkijat pysyvät rakennetuilla poluilla.

Valitettavasti tämäkään päätös ei vielä tee luontokeskuksesta valmista. Nyt käynnistyy asemakaavoitus, jotta sen rakentaminen voisi alkaa 2009 tai viimeistään 2010. Kaavoituksen yhteydessä pohditaan tietysti myös liikenteeseen liittyviä asioita, joista alueen asukkaat ovat olleet huolissaan. Espoon kaupunki vastaa keskuksen asemakaavan valmistelusta ja myöhemmin myös liikenneinvestoinneista (mm. kevyen liikenteen väylä).


Hista: hyvin suunniteltu, puoliksi tehty

Kaupunginhallitus käsitteli tänään myös Histan alueen osayleiskaavaluonnosta. Meille on esitetty, että jonain päivänä Turunväylän varteen Kirkkonummen rajalle kohtalaisen lähelle Ämmässuon kaatopaikkaa nousee 20 000 asukkaan uusi asuinalue.

Palautimme äänestäen osayleiskaavaluonnoksen uudelleen valmisteltavaksi, jotta monet esillä olleet avoimet kysymykset selvitettäisiin. Itse korostin, että tarvitsemme luotettavan suunnitelman siitä, kuinka Histaan järjestetään tehokkaasti toimiva joukkoliikenneyhteys, joka aidosti houkuttelee asukkaita kulkemaan julkisilla liikennevälineillä alusta alkaen.
- Hista ei voi, eikä saa perustua yksityisautoiluun. Jo nyt Turunväylä on ruuha-aikaan tukossa Veikkolaan saakka - kuinka se kestäisi tuhannet uudet työssäkävijät?

Selvitykset pitää tehdä joka tapauksessa. Tässäkin kaavahankkeessa päätee se, että mitä perusteellisemmin alkuun panostetaan, sitä paremmin jatkotyöskentely voi edetä.

Näin tärkeät asiat pitää miettiä kunnolla. Tärkeää on myös se, ettei tässä vaiheessa ole mitään syytä käynnistää alueen asemakaavoitusta. Sen aika ja aikatauluttaminen tulee paljon myöhemmin. Asemakaavoituksen ohjeistamisessa on tärkeää, että saamme Etelä-Espoon yleiskaavan valmiiksi ja sen yhteydessä päätämme yhdessä myös alueiden toteuttamisjärjestyksestä. Kaikki siis aikanaan...

Valtio Espoon kukkarolla

Päätimme myös tänään, että Espoo vastaa Kehä I:n rakentamisesta. Tällaisessa jälkirajoitusmallissa kyse on siitä, että kaupunki rakentaa tien omalla kustannuksellaan ja valtio maksaa aikanaan vastaavan summan kaupungille. Näin valtio syö etukäteen tulevia investointirahojaan, kun sillä ei muka ole nyt rahaa.

Kehä I:n parantaminen on niin tärkeä hanke, että Espoon oli syytä suostua tähän ratkaisuun. Ruuhkat ja liikenneongelmat aiheuttavat myös kustannuksia, jotka toista kautta näkyvät kaupunginkin pussissa.


Rantaraittifarssin huipennusta saa odottaa

Saimme tänään suullisen selvityksen rantaraitista käydyistä neuvotteluista. Tunti tai ehkä enemmänkin taisi keskustelussa aikaa kulua ilman, että mitään uutta olisi syntynyt. Seuraavaan kokoukseen asia tuodaan valmisteltuna päätettäväksi.
- Asiaa seuraavien pitää siis vielä pari viikkoa odottaa, miten kaupunki siirtyy tässäkin asiassa normaaliin päiväjärjestykseen.


Töissä

Olin tänään maanantaina töissä, vaikka naisasialiike Unioni oli kehoittanut naisia jäämään pois töistä. Tiedän, ettei tähän pitäisi puuttua, mutta eikö tässä Tehy-sopassa ole jo ihan tarpeeksi ollut hämmentäjiä? Vai löytyykö vielä lisää niitä, jotka haluavat todistaa olevansa matalapalkkaisten naisten puolella?

Espoon keskuksesta, valtuustosopimuksesta ja vähän metrostakin

Kaupunginhallitus hyväksyi eilen esityksen Espoon kaupungintalon ja keskustekortteleiden ideakilpailusta. Kyseessä oli periaatepäätös ja varsinainen kilpailuohjelma hyväksytään myöhemmin. Esityksestäni esittelijä muutti kilpailun painopistealuetta siten, että myös Espoon asemasilta kuuluu alueeseen, mihin haetaan uusia ideoita.
- Tarkkana pitää olla, jotta asiat etenevät.

***

Valtuustokauden alussa kolme vuotta sitten teimme valtuustosopimuksen, missä sovimme tärkeimmistä asioista, joita tällä kaudella toteutetaan. Tavoitteena oli hahmottaa kokonaisvaltaisemmin tulevia haasteita ja aikatauluttaa tehtäviä eri vuosille. Kaikkea ei voi kerralla tehdä.

Nyt kaupunginhallituksessa on tarkasteltu sitä onko kaikki sovitut asiat saatu valmisteluun, jotta ehdimme ne toteuttaa tällä kaudella. Tässä mielessä itsekin luin sopimusta ja laitoin omia kommenttejani sopimuksesta. Kolme asiaa nostin esille:

* poikkihallinnollisen lähipalvelusuunnitelman laatiminen pitää käynnistää pikaisesti

Sovimme eilen, että suunnitelman käynnistämisen valmistelu käynnistyy. Asiaan palataan piakkoin kaupunginhallituksessa. On tärkeää hahmottaa ne palvelut, jotka Espoossa asukkaat saavat lähellä kotiaan, eikä tarkoitus ole keskittyä vain kunnan omiin palveluihin vaan myös yksityisten palveluiden edistämiseen.

* Ennaltaehkäisevän työn tavoitteet ja muodot tulee konkretisoida

Itse näkisin, että meidän olisi laajemminkin syytä miettiä mitä ennaltaehkäisy on ja millaisin keinoin me erilaisia huolia ehkäisemme. Jotta kaikki mahdollinen ei jatkossakin olisi ennaltaehkäisevää, vaan saisimme aiheesta käytävään keskusteluun palveluiden tuottamisen kannalta tarpeellista selkeyttä, olisi syytä käyttää seuraavanlaista jaottelua:

- peruspalveluiden pääasiallinen tehtävä on edistää terveyttä (fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista), jolloin esim. satsaukset liikuntaan, nuorisotyöhön tai vaikkapa päivähoitoon ovat siis terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen kannalta tärkeitä.

- peruspalveluissa toteutetut erityiset kohdennetut toimenpiteet taas ovat varsinaisesti ennaltaehkäisevää toimintaa. Lähipalvelusuunnitelman yhteydessä voisimmekin määritellä, millaisia erityisiä toimenpiteitä Espoossa ainakin toteutetaan, jotta tarve korjaavalle toiminnalle voitaisiin välttää.

Itse näen, että näitä toimenpiteitä - joita ei siis kaikille myönnetä, mutta joilla huoliin puututaan mahdollisimman aikaisin - olisivat mm. neuvolassa perhetyö ja kotipalvelu, päivähoidossa avustajat ym. resurssien vahvistukset lapsen tukena, koulussa esim. tukiopetus ja oppilashuollon tuki, nuorisotyössä erityisnuorisotyö ja ryhmätoiminta. Millaisia toimia sitten aikuisille olisi esim. terveydenhuollon piirissä, en tiedä.

* Asunto- ja maapolitiikkaan yhteinen näkemys

Valtuustosopimuksessa todetaan myös, että "Espoon maapolitiikkaa selkeytetään ja selvitetään mahdollisuudet saada rakentamisen piiriin valmiin asemakaavaan ja kunnallistekniikan puolesta rakentamiskelpoiset tontit."

Ministeri Vapaavuori on käynnistänyt oman työnsä kohtuuhintaisen asumisen edistämiseksi ja asiaa käsitellään myös PKS-yhteistyössä, missä on myös tarkoitus määritellä yhteisiä pelisääntöjä maapolitiikalle. Espoon yhteisten linjausten sopiminen on tarpeen, jotta tiedämme, mistä neuvottelijamme keskustelevat näissä pöydissä.

Eilen kaupunginhallitus päätti viimein, että syksyn aikana pidetään asuntoasioista iltakoulu.

***

HKL:n toimitusjohtaja Matti Lahdenranta tuli näyttävästi esiin viime viikolla linjaamalla metron jatkamisen tärkeysjärjestyksen: ensin Sipoo, sitten vasta metron jatkaminen Matinkylästä Espoonlahteen. Samaan aikaan tämä kaveri istuu Länsimetro Oy:n hallituksessa. Jotkut ovatkin aiheellisesti kyselleet toimiiko hän hallituksen jäsenenä yhtiön edun vastaisesti?

Lahderanta on myös keskeinen valmistelija PLJ-työssä (pääkaupunkiseudun joukkoliikennejärjestelmä), joka hyväksyttiin viime keväänä. Siinä sovittiin eri hankkeiden toteuttamisjärjestys ja ratkaisu oli yksimielinen. Yksimielisyys onkin pääkaupunkiseudun hankkeiden edistämisessä keskeistä, kun valtion kanssa neuvotellaan rahoituksesta. Onkin aiheellisesti kyselty eikö Helsinki olekaan mukana?

Kulttuuria ja epämiellyttäviä ikuisuuskysymyksiä

Osallistuin tiistaina ensimmäisen kerran Espoo Cinén avajaisiin ja näin paljon huomiota saaneen Irina Palm -elokuvan. Kokemus oli aivan ihana! Käyn nykyisin niin harvoin elokuvissa, että nautin todella tuosta hetkestä. Oli kuin raikas tuulahdus olisi kulkenut lävitseni, kun valkokankaalla alkoi tapahtua. Irina Palm on loistava elokuva, jota voin lämpimästi suositella. Siinä oli kaikki osat kohdallaan: juoni kulki hyvin eteenpäin, eikä elokuvaa ollut pitkitetty turhaan, huumoria ja elämän vakavia asioita oli sopivassa suhteessa ja näyttelijät tekivät hyvää työtä. Sain itkeä ja nauraa.

Tilaisuutta ennen olin jonkin aikaa opetuslautakunnan kokouksessa. Sain kuulla Keski-Espoon koulun kuulumisia. Syksy on alkanut koululla kuulemma hyvin. Esityslistalla taas oli Jalavapuiston koulun siirtokelpoisten tilojen poistaminen, vaikka tiedossa on, että kouluun olisi tulijoita enemmän kuin kouluun sen jälkeen mahtuisi. Vuosia olemme ihmetelleet koulutoimen oppilasarvioita, eivätkä ne vieläkään vakuuta. Onkohan niin, ettei lasten määrän kasvua uskalleta uskoa todeksi ennen kuin on pakko?

Leffan jälkeen pistäydyin festivaaliteltalla ja juutuin keskustelemaan politiikasta. Puhuimme taas kerran siitä, kuinka asuntopolitiikasta ei puhuta riittävästi, eikä todellisia tekoja tehdä, vaikka ratkaisun avaimet ovat kyllä tiedossa. Kuinkakohan monta kertaa olemme todenneet, että asiasta pitäisi keskustella, mutta silti aikaa ei ole löytynyt? Epämiellyttävä ajatus heräsi mieleen: ehkä kuitenkaan kaikki eivät halua tehdä päätöksiä, jotka edistäisivät kohtuuhintaista asumista?

Puhe asumisesta johtaa aina liikkumiseen ja joukkoliikenteeseen. Pohdimme, mitä pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä käsittelevään työryhmään mahtaa kuulua. Ratkaisunhan pitäisi olla aivan selvä: joukkoliikenteen suunnittelu ja tilaaminen tulisi keskittää YTV:n tehtäväksi ja sen toimialuetta tulee laajentaa ainakin Kirkkonummelle ja Keravalle, myöhemmin vieläkin laajemmalle. Kun tästä päästäisiin sopuun, päästäisiin oikeiden asioiden äärelle eli kuinka metroyhtiötä laajennetaan tai miten ratikkaliikenteen jatkuminen ja laajeneminen taataan?

Ja tästä heräsi kolmas epämiellyttävä ajatus: onko ehkä sittenkin niin, ettei joukkoliikenneasioissa haluta päästä sopuun, koska se ei ole jostain nurkasta katsottuna riittävän kannattavaa. Oma lyhytnäköinen etu onkin tärkeämpi kuin yhteinen etu? Ehkä jotkut haluavatkin jatkaa nykyisellä mallilla, vaikka muutokset olisivatkin koko seudun kannalta perusteltuja?

Asuntomessuilla

Poikkesin eilen hikoilemassa Hämeenlinnan asuntomessuilla. Päivä oli erinomaisen sään vuoksi messujen hiljaisimpia, joten kerrankin kohteisiin pääsi sujuvasti ja tilaakin oli katsella asuntoja. Ja olihan siellä ihasteltavaa. Useampi asunto kelpaisi tietysti minullekin, jos hintaa ei tarvitsisi ajatella.

Hämeenlinnalaiset isännät kertoivat pyrkineensä vaikuttamaan asuntojen hintatasoon. He olivat pyrkineet saamaan alueelle kohtuuhintaisia asuntoja - sellaisia, joihin tavallisilla ihmisilläkin olisi varaa. Tästä syystä kaupunki oli myynyt tonti kohtuuhintaan (espoolaisittain jopa halvalla), mutta rakentajat olivat halunneet tehdä parasta mitä on ja niinpä hinnat nousivat taas kerran pilviin. Vaikeaa näyttää olevan asuntomarkkinoihin vaikuttaa ja ikävää oli kuulla, että messuhinnat ovat vaikuttaneet Hämeenlinnan hintatasoon muuallakin kaupungissa. Harmillista.

Muita huomioita messuilta:
- kodinhoitohuoneet olivat ihanan suuria. Espoossa ihastuin viherhuoneisiin, joita nytkin messuilla oli, mutta ne eivät nousset samalla tavoin esiin.
- neliöitä asunnoissa oli todella paljon huonemäärään verrattuna. Yleisön suosikiksi nousseessa talossa oli 165 neliötä ja vain neljä huonetta. Mitä tekemistä sillä on perheiden arjen kanssa? Perheet on Hämeenlinnassa nostettu messujen erityiseksi teemaksi, mutta alueelle näyttääkin muuttavan lapsettomia pariskuntia. Ainakaan alueelle ei juuri tule perheitä, joissa on kaksi tai useampi lapsi.
- asunnoista puuttui edelleen kirjahyllylle sopivat paikat. Tämän olen huomannut aiemminkin: messutalojen asukkaat eivät lue kirjoja.

Espoossa oli rivitaloasuntoja, jotka oli rakennettu usempaan tasoon. Mekin asumme kolmessa tasossa ja ratkaisu tuntuu edelleen erinomaiselta. Kauklahdessa osa asunnoista oli rakennettu neljään tasoon, mikä tuntui jo epäkäytännölliseltä. No, Hämeenlinnasta löysin asunnon, joka oli viidessä eri kerroksessa! Siinä sitä riittää rappusissa ravaamista.

Kaupunkisuunnittelun kannalta messualue oli parempi kuin moni aiempi. Alueen yleisilme oli kohtalaisen tasapainoinen. Taloja suunniteltaessa oli otettu huomioon naapuritalon ulkoasu, eikä alueelle ollut saanut rakentaa ihan mitä tahansa.

Hämäläinen raitti, jossa talot rakennetaan katuun kiinni on hyvä ajatus, jota jo nyt toteutetaan muuallakin. Kesällä ajelin Lahden Karistossa ja sielläkin oli näin luotu vanhan pikkukaupungin tunnelmaa. Pienillä tonteilla ratkaisu on käytännöllinen ja mahdollistaa sen, että sisäpihasta tulee sitten kunnollinen.

Kävin asuntomessuilla ensimmäisen kerran Tuusulassa, missä järkytyin asuntojen epäkäytännöllisyydestä ja ihmettelin terassien määrää asunnoissa. Sen jälkeen olen käynyt Kotkassa, Laukaassa, Oulussa, Espoossa ja nyt Hämeenlinnassa. Siinä sitä on asuntomessuja ihan riittämiin.

(Kuvissa Finndomo Oy:n Hartolan tehtaan Avainkoti, yleisön suokikki Kannustalo ja Hämeenlinnan kansanedustaja Johannes Koskisen talo kylän raitilta päin.)

Pieniä suuria askeleita

Tänään oli kevätkäuden viimeinen kaupunginhallitus. Kokous oli Espoon ja meidän kuntalaisten kannalta merkittävä monessakin mielessä.

Ensi vuoden talousarvio oli ensimmäisen kerran listalla tänään. Huomasin, että pääkaupunkiseudun yhteistyön tulokset alkavat yhä enemmän näkyä strategiamme valmistelussa. Uusina asioina on nyt nostettu maahanmuuttajien erityiset tarpeet ja toisaalta asumista koskevat kohdat ovat kehittymässä yhä enemmän monipuolista asuntotuotantoa korostaviksi. Kaupungin tavoite on edelleen luovuttaa vähintään sata tonttia vuosittain omatoimirakentajille ja päätimme pitää edelleen Espoonkruunun tavoitteena n. 200 vuokra-asunnon rakentamisen vuosittain.

Tavoitteemme on sitoutua kuntien yhteisvastuullisen asunto-ohjelman toteuttamiseen ja ehkäistä segregaation syntyä kaupunkisuunnittelun keinoin. Ja lisäksi Espoo sitoutuu YTV:n ilmastosrategian toteuttamiseen.

Pitkälle tulevaisuuteen tähtäävän ratkaisun teimme, kun päätimme tulevien metroasemien sijainnista, jotta metron hankesuunnittelu ja asemien kaavoitustyö voisivat edetä. Eniten pohdintaa aiheuttivat Otaniemen ja Niittymaan asemien paikka, mutta päätös oli lopulta yksimielinen. Ratkaisu tulee osaltaan vaikuttamaan maankäytön suunnitteluun ja näiden alueiden muuttumiseen. Ratkaisu ei siis voinut perustua vain nykyisten käyttäjien tarpeisiin, vaan myös tulevien rakentamismahdollisuuksien hyödyntämiseen.

Espoossa siis metro etenee. Olisi hyvä, jos valtiokin saisi omat liikenneinvestointinsa raiteilleen. Pääkaupunkiseudun raidehankkeilla on valtakunnallisesti niin suuri merkitys, ettei niillä soisi pekkaroitavan.

Eniten keskustelua herätti rantaraittiasia. Kaupunginhallitus päätti joku aika sitten ottaa käsiteltäväkseen teknisessä lautakunnassa olleen erään asuntoyhtiön vetoomuksen rantaraitin linjauksen siirtämisestä. Parikymmentä vuotta tuo taloyhtiö on tiennyt, että raitti tulee, mutta nyt kun rakentamisen piti alkaa alkoi aikamoinen peli sitä vastaan.

Olen pahoillani, mutta rantaraitti hävisi tänään äänin 7-8. Enemmistö - oikeisto, johon näemmä osa vihreistä kuuluu - ratkaisi asian niin, ettei raittia tuolta osin rakennetakaan rantaan, vaan sen tulee kiertää taloyhtiön takaa, jotta nämä voivat edelleen nauttia kaupungin maille omin luvin rakentamastaan kanavasta.

Minusta rantaraitin idea on upea. Sen tarkoitus on säästää Espoon hienot rannat, jotka ovat erityisen tärkeitä virkistysalueita, meidän kaikkien yleisessä käytössä. Yhteisesti on päätetty, että tietyissä poikkeustapauksissa raitti ei ihan rannassa kulje. Näitä ovat erittäin jyrkkäpiirteiset kohdat rannassa, luonnonsuojelullisesti herkät alueet ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaat pihapiirit.

Mistään tällaisesta poikkeustapauksesta ei ollut kyse. Sen sijaan päätettiin tukea luvatonta ja omavaltaista toimintaa. Rantaraittia on vielä osa rakentamatta ja toisaalta monessa muussa paikassa asukkaat ovat joutuneet taipumaan vastaavanlaisissa tilanteissa. Tämä päätös ei ollut linjassa kaupungin aikaisemman toiminnan kanssa, eikä se ollut tasapuolinen kuntalaisia kohtaan.

Päätös oli siis hyvin periaatteellinen, vaikka lopulta oli kyse vain hyvin pienestä palasta suurta kokonaisuutta. Toivottavasti se ei vaikeuta raitin lopun toteuttamista, vaikka sitä pelkäänkin.

Espoon päivähoidon järjestämisen strategiset linjaukset jätimme pöydälle. Näin ehdimme paneutua niihin paremmin. Palataan niihin siis syksyllä.

Kokouksen päätteeksi saimme kuulla kaupunginjohtajan selostuksen hallituksen järjestämästä metropolipolitiikkaa koskevasta neuvottelusta. Työ alkaa sisällön (elinkeino- ja työllisyys; maankäyttö, asuminen ja kestävä yhdyskuntarakenne sekä kansainvälistyminen ja sosiaalinen eheys) ja metropolin maantieteellisen alueen (toisinaan muutama kunta, toisinaan melkein Jyväskylään saakka) määrittelystä.

Onneksi kunnat tulevat olemaan tässä työssä tiiviisti mukana, sillä hallituksessa asiasta vastaa Mauri Pekkarinen, johon en näissä asioissa oikein osaa uskoa. Nyt pitäisi pystyä näkemään laajemmin kuin mitä hänen tapoihinsa on kuulunut.

Puhetta valtuustossa

Eilen oli valtuuston kokous. Listalla oli muutama mielenkiintoinen ja kuntalaistenkin kannalta merkittävä asia. Ensinnäkin päätimme hyväksyä Espoonlahden tulevan aluekirjaston hankesuunnitelman. Se on siis suunnitelma siitä, kuinka paljon neliöitä ja erilaisia tiloja kirjasto sekä sen yhteyteen tulevat yhteispalvelupiste ja kulttuurisali tarvitsevat. Aluekirjasto rakennetaan Lippulaivaan laajennuksen yhteydessä.

Suunnitelma olisi sinänsä hyvä, mutta valtuustoa mietitytti hankkeen vaikutukset. Hankesuunnitelmassahan oli yksikantaa todettu, että Soukan ja Kivenlahden kirjastot suljetaan, kun aluekirjasto tulee. Kaupunginhallitus oli tästä eri mieltä ja esityksestäni myös eilinen valtuusto päätti, että lähikirjastojen tulevaisuudesta päätetään erikseen, kun lautakunnilta on saatu selvitys noiden kirjastojen kehittämismahdollisuuksista. Nykyiselleen ne eivät varmasti jää, mutta ehkä sulkeminenkaan ei ole oikea ratkaisu. Nyt selvitetään mm. kouluyhteistyön tai kirjasto olohuoneena -hankkeen toimivuutta, sekä erikoistumisen mahdollisuuksia.

Meillä on ensi vuoden aikana tarkoitus tehdä lähipalveluohjelma, jota ainakin itse pidän hyvänä ajatuksena. Mitä enemmän ajattelen arjen toimivuutta sitä tärkeämpänä näen lähipalveluiden merkityksen. Pitää löytää sopiva sekoitus suurta ja komeaa keskellä kaupunkikeskusta ja lähellä olevaa pientä ja kaunista.

***
Listalla oli myös rakennusvalvonnan prosessien kehittäminen. Se kuulostaa tosi tylsältä, mutta on osa tärkeää kokonaisuutta. Olemme pitkään tehneet töitä sen eteen, että saisimme nopeutettua sitä ketjua, joka johtaa kaavoitusideasta rakentamiseen. Erityisen tärkeää tämä on tietysti asuntorakentamisen kannalta, sillä näemme että se voisi olla keino vaikuttaa asumisen hintakehitykseen. Pitää saada kaavat tehtyä nopeammin, mutta se ei vielä takaa sitä, että lapiot rakennustyömaalla alkaisivat heilua. Haluamme seiniä, emme kaavoja.

Espoossa rakennusluvan saaminen kestää ja paljon on ollut myös kirjoittelua siitä, kuinka vaikeaa omatoimirakentajien on ollut asioida lupa-asioissa kaupungin kanssa. Tästä syystä tein toivomuksen siitä, että rakennuslautakunta kehittäessään rakennusvalvonnan prosesseja kiinnittäisi erityistä huomiota omatoimirakentajille annettaviin neuvontapalveluihin ja pientalojen rakennuslupien käsittelyn nopeuttamiseen.

Uskon, että heidän ohjauksen ja neuvonnan tarve on aivan erityinen verrattuna ammattimaisiin rakentajiin. Moni heistä toteuttaa elämänsä suurinta hanketta ja unelmaa, jossa haasteita riittää ilman viranomaisbyrokratian suohon uppoamistakin.

Tämän asian esiin nostaminen näytti olevan myös perusteltua, sillä toivomus sai kannatusta useissa puheenvuoroissa. Toivottavasti viesti menee sitä kautta myös lautakuntaan ja virastoon.

Kyllä kestää!

Kuntaliitto julkisti tänään tutkimuksen kaavoituksen kestosta eri kunnissa. Tiesimme jo etukäteen, että Espoo tulee nousemaan esille sen vuoksi, että meillä kaavoitus kestää pidempään kuin muualla. Meillä tämä ei siis ollut uutinen ja itse asiassa kaavoitusta ollaan juuri nyt nopeuttamassa. Ensi maanantaina valtuusto muuttaa johtosääntöä niin, ettei meilläkään enää laiteta kaavaluonnoksia virallisesti nähtäville.

Sen sijaan on tarkoitus aikaistaa kaavoituksesta tiedottamista ja merkittävien kaavojen epävirallisempaa käsittelyä. Näistä tuodaan valmisteluaineistoa, jossa ei tosiaankaan ole vielä kaikki asiat ratkaistu, päättäjien ja osallisten punnittavaksi. Näin saamme myös mahdollisimman aikaisin tarvittavaa palautetta siitä, mitä suunnittelussa tulee ottaa huomioon kussakin tapauksessa.

Olemme istuneet useita kertoja ja käyttäneet tunteja näiden prosessien miettimiseen. Itse olen pitänyt tärkeänä sitä, ettei nopeuttaminen saa vaikuttaa kaavoituksen tasoon eikä myöskään asukkaiden ja muiden osallisten vaikutusmahdollisuuksiin. Nopeuttamista ei saa myöskään tehdä avoimuuden kustannuksella. Tavoitteenamme on, että kaavoituksen alku olisi itse asiassa aikaisempaa vuorovaikutteisempi ja se on hyvä. Vuoden päästä arvioimme, kuinka olemme onnistuneet.

Olen myös näissä kokouksissa korostanut sitä, ettei meidän kenenkään tavoite oikeasti ole saada mahdollisimman nopeasti aikaiseksi asemakaavoja, vaan rakennuksia: enemmän ja erilaisia asuntoja sekä myös uusia työpaikkoja, siis taloja, joissa ihmiset voivat asua toimia, työskennellä, harrastaa ja saada palveluita. Mutta ennen kaikkea lisää asuntoja!

Siksi meillä ei olla nopeuttamassa vain kaavoitusta, vaan myös muita sen rinnalla kulkevia prosesseja.

Matka ideasta rakennuksiksi on pitkä monesta eri syystä. Meillä ei ole vielä Etelä-Espoossa yleiskaavaa, joka selkeyttäisi kaavoitusta. Tämä asia korjaantuu onneksi tänä vuonna.

Iso tekijä on myös se, että monet kaavat laaditaan yksityisten omistamille maille, jolloin maankäyttösopimusten neuvottelu voi pahimmillaan kestää yli vuoden. Enemmänkin ääritapauksessa, joka löytyy täältä Espoon keskuksesta: Kaupunginkallion asemakaavamuutos on laadittu pariin kertaan, mutta valtuustoon sitä ei ole voitu tuoda, koska yksi ainoa maanomistaja ei suostu sopimaan. Siellä keskuksen pöydällä se on maannut jo useamman vuoden!

Maankäyttösopimusten neuvottelun tueksi pitää olla kaavan lisäksi hyvin pitkälle tehty kunnallistekniikan suunnitelma, jotta sopimusmaksut ovat realistisia. Näidenkin suunnitelmien teko vie oman aikansa, joka vaikuttaa kaavoituksen kestoon, mutta ovat tietysti välttämättömiä rakentamisen kannalta.

Suomessa on kuntia, jotka kaavoittavat vain omistamaansa maata. Espoossa maapolitiikan tehostamisesta puhuminen kaikuu yhä kuuroille korville, vaikka kaikki keinot olisi syytä ottaa käyttöön, jos todella haluttaisiin vaikuttaa asuntorakentamisen määrään ja asuntojen hintatasoon. Teoriasta eli siitä, että maanhankinta on viisautta olemme toki samaa mieltä, muusta eli keinoista ja tahtotilasta emme sitten enää olekaan. Näin on vaikka kuntaliitonkin asiantuntija sanoo, että omalle maalle kaavoitettaessa kunta voi parhaiten vaikuttaa sekä kaavoituksen kestoon että myös alueiden rakentumiseen.

Kaikesta huolimatta Espoossa kaavoitetaan ehkä enemmän kuin missään muussa kunnassa. Kyllä sekin osaltaan vaikuttaa käsittelyaikoihin. Ja jatkossa teemme siis paljon vielä nopeammin!

Kun ei edisty niin ei edisty

Olin tänään maakuntavaltuuston kokouksessa, missä hyväksyttiin maakuntaohjelma tuleville vuosille. Siinä on tavoiteita siitä, kuinka maakuntaamme tulisi kehittää, jotta alueemme hyvinvointi ja kilpailukyky paranisivat.

Ohjelmassa on kaikkiaan kuusi painopistealuetta, joista itse pidän tärkeimpänä asumista. On kuitenkin turhauttavaa todeta, etten usko ohjelman keinovalikoiman pystyvän todellisiin muutoksiin tässä kaikkein kipeimmässä ongelmassamme. Ihan hyviä asioita siinä toki on, kuten mm. alueen kehityskuvalla täydennetään maakuntakaavan maankäytön ohjausta ja toisaalta tarkoitus on tehdä selvitystä tarvittavista asuntotavoitteista. Hyvä asuminen 2010 -ohjelma kuulostaa mielenkiintoiselta.

Asuntotilanteen tukaluus kuitenkin jatkuu, eikä konkreettisia tuloksia ihmisten arjessa näy eli vuokra-asuntojen saaminen on edelleen vaikeaa, eikä asuntojen hintakehityksessä näy muutosta. Mistä oikein on kyse? En suostu uskomaan, etteikö markkinoihin ja tilanteeseen voisi vaikuttaa, jos tahtoa olisi.

Tässäkin tapauksessa on siis kyse tahdon puutteesta, haluttomuudesta vaikuttaa markkinoihin ja toisaalta toki tehtävän vaikeudesta. Meillä on pitkä perinne sille, että asuntopolitiikka on ollut muille tavoitteille alisteista esim. omistusasumista suosittiin aikanaan, jotta säästämisaste saatiin pidettyä korkealla.

Vaikealla asuntolanteella on merkittävä vaikutus hyvinvointiimme ja arjen toimivuuteemme kuten myös työllisyystilanteeseemme ja sitä kautta hyvin selkeästi koko seudun kilpailukykyyn. On se kumma, ettei silti veljet ja siskot oikealla ymmärrä, että jotain tarttis oikeasti tehdä!

Samaisessa ohjelmassa on nostettu esiin myös ammattitaitoisen työvoiman riittävyys ja siinä esitettiin, että oppilaitosten aloituspaikkoja pitää alueella lisätä. Näinhän se on: Uudellamaalla on niin paljon nuoria, että ammatillisen koulutuksen, oppisopimuskoulutuksen ja AMK-puolen aloituspaikkoja tarvitaan todella lisää. Siitä ei kukaan ole täällä eri mieltä.

Happamia ajatuksia minussa kuitenkin herätti se, kuinka ohjelmassa puhutaan hoiva-alan tilanteesta. Ensiksi siinä todetaan, että"koulutettua sosiaali- ja erityisesti terveydenhuollon työvoimaa on, mutta.." ja sitten "suuri haaste onkin saada nämä ihmiset työhön terveydenhuoltoon." Joopa joo! Kai sosiaalialan ihmiset pitäisi saada sosiaalialalle töihin ja missä ihmeessä se koulutettu työvoima sillä puolella oikein on?

On niin pirun tyypillistä, että vaikka puhutaan sosiaali- ja terveydenhuollosta niin tarkoitetaankin vain jälkimmäistä. Sosiaalinen jää liian usein terveydenhuollon varjoon ja näin esim. sosiaalityön järjettömän vaikea työvoimatilanne ei saa tarpeellista huomiota osakseen.

Uudenmaan liiton tehtävä on alueen edunvalvonta valtion suuntaan ja kyllä sen mielestäni tulisi pyrkiä vaikuttamaan myös sosiaalityön tilanteeseen, kun maassa valmistuu vain reilu sata ammattilaista vuodessa. Kyllä myös yliopistoihin on uskallettava vaatia lisää aloituspaikkoja. Sosiaaliset ongelmat ovat maassamme kasvaneet, mutta erityisen hankalia ne ovat kaupungeissa ja nimenomaan pääkaupunkiseudulla.

Tällaisia ajatuksia tämä kokous tänään herätti..

***
Eilisessä KH:ssa oltiin muuten ihan samojen asioiden äärellä. Pöydälle jäi esitys yhdistää EVTEK ja Stadia uudeksi uljaaksi ammattikorkeakouluksi, joka olisi enemmän kuin osiensa summa ja tarjoaisi näin laadukkaampaa opetusta ja vastaisi aikaisempaa paremmin työelämän tarpeisiin. Taustalla on myös taistelu aloituspaikoista, sillä opetusministeriö laittaa ensi huhtikuussa osan niistä uusjakoon.

Tämä on myös ensimmäinen konkreettinen osoitus pääkaupunkiseudun yhteistyöstä ja sen hedelmiä. Esitys on jo Vantaan kaupunginhallituksen hyväksynnän saanut ja niin kai meilläkin käy. Perusteita hyväksyä esitys on, vaikka moni vaikea yksityiskohta onkin vielä ratkaisematta.

Saimme eilen myös selvityksen pääkaupunkiseudun asuntotyöryhmistä. Toisessa on keskitytty laatikkoleikkiin (mitä jos kaikkien kuntien kaikki asuntoyhtiöt, asuntotoimistot ja rekennuttaminen laitettaisiin yhteen), eikä sieltä ole luvasssa konkreettisia esityksiä vuokra-asuntotuotannon lisäämiseksi, vaikka pitäisi. Espoossa asunnon hakijoiden määrä on kasvanut selvästi ja suuri osa heistä on pienituloisia, alle 35-vuotiaita, yksinäisiä ja työssäkäyviä.

Toinen hanke, jonka tehtävänä on miettiä maankäyttöä, liikennettä ja asumista taas on ylisuurissa sfrääreissä eli se on viime kuukaudet valmistellut laajaa kilpailua Helsingin seudun kehityskuvasta vuonna 2050. Eli sekin lentää kaukana konkretian yläpuolella.

Onko siis ihme, että epätoivoa on ilmassa ja samalla myös vahva epäusko valkoiseen jouluun on vallannut alaa mielessäni.

Pienet lapset ja asumisen kalleus - mahdoton yhtälö

Olin aamupäivällä demareiden "tuuletuskokouksessa" tai oikeammin seminaarissa, jossa pohdittiin Espoon poliittista tilannetta. En ehtinyt oikein tuulettamaan ja puheenvuoronikin oli hapuileva, koska lapset olivat mukana.

Kivasti moni hymyili sille, että kaksi pientä tenavaa juoksenteli ja keksi kaikenlaista samaan aikaaan, kun toiset yrittivät puhua vakavia. Mahdoton tilanne.

Omassa puheenvuorossani yritin ja olin ajatellut miettiä niitä tavoitteita, joita maankäyttöön ja kaupunkisuunnitteluun liittyen asetimme viime vaaleissa. Keskeisimpiä teemojamme oli se, että asuminen on liian kallista Espoossa. No, mitä me ajattelimme, että sille voisi tehdä ja mitä me olemme sille tehneet?

Meillä oli neljä keinoa, joilla uskoimme ja uskomme, että asumisen hintaan voidaan vaikuttaa. Ne ovat:

• raakamaan hankinta, siis aktiivinen maapolitiikka ylipäätäään,
• kaavoituksen lisääminen, jolloin syntyy lisää asuntotontteja ja sitä kautta enemmän uusia asuntoja,
• kunnallistekniikan rakentamisen kiirehtiminen. Jotta jo kaavoitetuille alueille on mahdollista rakentaa asuntoja, tarvitaan teitä, viemäreitä ja puistoja.
• hartiapankkirakentamiseen tarkoitettujen tonttien lisääminen.

Näissä kaikissa on tapahtunut liikehdintää tällä valtuustokaudella, mutta ei varmasti riittävästi. Toisaalta ongelma on niin vaikea, ettei siihen hetkessä saa muutosta.

Maapolitiikasta on puhuttu. Kaikkien valtuustoryhmien yhteiseen sopimukseen kirjattiin, että tänä vuonna uudistetaan kaupungin maapoliittinen ohjelma. Se on tärkeää, sillä kaupungin pitäisi olla aktiivisempi omassa maanhankinnassa. Näin kaupunki voisi kaavoittaa asumista omalle maalle, jolloin kaupunki vastaisi myös rakentamisaikataulusta. Kaupungin maata tarvitaan myös, jotta voidaan luovuttaa tontteja perheille, että he voivat itse rakentaa.

Ehkä asenne maapolitiikan keinovalikoiminen käyttämisessä on muuttumassa, kun Suurpellon kohdalla myös kokoomus oli valmis kiirehtimään maankäyttösopimuksen syntymistä sillä, että muutoin alue pakkolunastetaan. Kaupungin ote on muuttumassa määrätietoisemmaksi ja sitä me olemme esittäneet useaan kertaan.

Kotikadut laitetaan kuntoon. Tekniselle puolelle on lisätty varoja kunnallistekniikan rakentamiseen ns. vanhoille jo kaavoitetuille alueille. Niillä alueilla on tonttivarantoa, joka toivottavasti ajan myötä rakentuu ja moni saa uuden asunnon.

Kaavoitusta nopeutetaan ja lisätään. Minusta meillä on laaja yhteisymmärrys siitä, että kaavoitusta pitää nopeuttaa ja keinojakin on tarkoitus yhdessä etsiä (asian on on kesken kaupunginhallituksessa). Lautakunta myös on kiirehtinyt useita eri kaavoja, joissa on paljon uutta asumista. Kalajärven alueelle tulee pientalokaavoja, Uusmäen ja Pajuniityn alueet etenevät, Näkinmetsä ja muut Kauklahden kaavat ovat tärkeitä ja Espoon keskuksessa Suviniitty ja muut herättävät toiveita suuresta muutoksesta. Tässä vain muutama esimerkki.

Samalla pitää muistaa, että asemakaavan valmistumisen jälkeen menee vielä aikaa ennen kuin asunnot ovat valmiita. Nuo eivät siis vaikuta tänään, vaan vasta muutaman vuoden päästä asuntotarjontaan ja sitä kautta asumisen hintaan.

Voisi kai sanoa, että suunta on oikea ja vauhti verkkainen.

Asumisen kalleus on Helsingin seudun yhteinen kysymys. Siksi pääkaupunkiseudun yhteistyössä on tarkoitus valmistella yhteinen asunto-ohjelma, jossa määritellään yhteiset asuntotavoitteet (8000 -10 000 asuntoa/vuosi) ja vuokra-asuntotavoitteet (ml. erityisryhmät). Tavoitteena on, että pääkaupunkiseudulle rakennettaisiin riittävästi asuntoja ja että asuntotuotanto olisi riittävän monipuolista, jotta jokainen löytäisi omaan elämäntilanteeseensa sopivan asunnon.

Tällä hetkellä vuosittain pääkaupunkiseudulla jäädään tuosta tavoitteesta jälkeen noin tuhat asuntoa. Se ei voi olla näkymättä asumisen hinnassa!

Helsingin seutu on laajempi kuin pääkaupunkiseutu. Se käsittää 14 kuntaa, joiden ihmiset käyvät töissä tällä alueella. Tavoitteena onkin myös miettiä koko tämän seudun maankäytön, liikenteen ja asumisen tavoitteita. Uusia asuinalueita tarvitaan ja liikennejärjestelmän tulee tukea rakentamista ja luoda edellytykset tehokkaalle joukkoliikennejärjestelmälle.

Meille espoolaisille tärkeitä liikennehankkeita ovat kaupunkiradan jatkaminen, länsimetro Kivenlahteen ja Kehä II:n jatkaminen. Ne ovat keskeisiä osia alueen liikenneverkosta. Lisäksi uutena on noussut Espoo- Vihti - Lohja -rata, joka on syytä nostaa pitkän tähtäminen tavoitteena esiin. Näiden hankkeiden toteuttamiseen Espoo tarvitsee muiden kuntien tuen, ne voidaan toteuttaa vain yhteistyössä ja niiden toteuttamisessa on valtion oltava mukana.

Uudenmaan liiton ohjelmassa todettiin, että jo nyt pääkaupunkiseudun ruuhkista aiheutuu vuosittain noin 30 miljoonan euron kustannukset. Lisäksi on surullista, että ne vievät monen isän ja äidin aikaa perheeltä joka ainoa päivä. Tästä syystä liikennejärjestelmää on kehitettävä toimivammaksi.

Metroratkaisu syyskuussa. Viime viikolla Uudenmaan ympäristökeskus antoi loppulausuntonsa raide-YVA:sta. Arviointi on ollut riittävää, jotta päätöksiä voidaan tehdä. Raideliikenteen myötä haitat ympäristölle vähenevät ja maanalla kulkeva metro tarjoaa laajimmat mahdollisuudet kehittää kaupunkirakennetta ja tukee yhdyskuntarakenteen eheytymistä. Metro liittyy luontevimmin osaksi jo olemassa olevaa liikennejärjestelmää. Syyskuussa valtuusto tekee lopullisesti ratkaisun tästä asiasta. On mielenkiintoista nähdä, mitä sitä ennen vielä ehtii tapahtua...

***

Asumisen kalleus on erityisesti nuorten perheiden kysymys. Niiden jotka etsivät ensimmäistä omaa asuntoaan pääkaupunkiseudulta ja niiden, jotka tarvitsevat uutta ja suurempaa kotia. Siksi yritin itsekin osallistua tämänkin päivän demareiden keskusteluun, vaikka se osoittautuikin lähes mahdottomaksi pienten lasten takia.

Pienten lasten vanhempien pitää kuitenkin olla aktiivisia nimenomaan tässä asiassa, jotta se saa tarpeeksi huomiota. Niin paljon, että mahdottomasta tulee vielä mahdollinen.