perjantaina, maaliskuuta 31, 2006

Muutoksen aika koitti

Pari onnittelua onkin jo tullut blogiini, vaikka en ole itse ehtinyt vielä kertoa, miten eilen kävi.
Edustajiston keskustelu oli asiallinen ja lyhytkin, sillä meidän ehdokkaat laitettiin esittelemään itsemme, eikä juuri muita puheenvuoroja ollut. Demareiden sisäisillä nettisivuilla keskustelu oli hitusen verran värikkäämpää.

Toveri Espoonlahdesta kannatti toista, mutta kehui minuakin niin lämpimästi, että haluan sen teillekin jakaa: "Arvostan kovasti Jaanan päätöstä ryhtyä ehdokkaaksi. Jaana ottaa tiukkaa ja hyvin perusteltua kantaa lautakunnassa ja valtuustossa, kirjoittaa, on asukasaktiivi, toimii näkyvästi puolueosastossa ja on arvokas valtuustoryhmälle pitkän kokemuksen ja valtavan tietovaraston vuoksi." Velvoittavaa tekstiä.

Edustajisto siis päätti suosittaa kunnallistoimikunnalle minun valitsemista kaupunginhallitukseen. Susanna ei ole vielä virallisesti eronnut, joten lopullinen ja virallinen järjestökäsittelykin on vielä tulossa. Se vie oman aikansa.

Hyvä, että aikaa on, sillä seuraajaanikin pitäisi alkaa miettiä. Demareiden sisäisessä nettikeskustelussa esitettiin minua mairittelevia näkemyksiä siitä, että olen ollut kaupunkisuunnittelulautakunnassa lähes korvaamaton. Kukaan ei ole, mutta on hienoa saada arvostusta omalle työlleen. Valintanikin oli osoitus siitä.

Lautakunnan jättäminen tekee myös haikeaksi. Moni asia on kesken ja olisin halunnut olla viemässä niitä loppuun. Toisaalta samat asiat tulevat joka tapauksessa eteen kaupunginhallituksessa, eikä Espoossa kaavoitus koskaan lopu. Se on aina kesken. Jossain vaiheessa on kuitenkin aika hakea uusia haasteita, koska niiden kautta omat tiedot ja taidot kehittyvät.

Vastaanotto kotona oli eilen illalla lämmin, vaikka Pete ei ollutkaan innoissaan ehdokkuudestani. Hän kuitenkin kertoi tukevansa minua, kun kerran päätin tähän ryhtyä. *snif*

Tällaisissa tunnelmissa olen viettänyt tämän päivän kotona kuumeesta toipuvia lapsia hoitaen. Viikonloppuna mietimme kodin sisustusta enemmän kuin politiikkaa. Olen huomenna menossa tapaamaan sisustusneuvojaa. Olen alkanut hitusen verran uskoa siihen, että uusi koti valmistuu ja että muuttopäivä tulee. Ulkoa kuuluva veden lorina vahvistaa uskoa kevään tulosta!

torstaina, maaliskuuta 30, 2006

Kaupunginhallitukseen?

Vaikean pohdinnan jälkeen lupauduin eilen ehdokkaaksi, kun mietitään uutta SDP:n edustajaa Espoon kaupunginhallitukseen. Päätös ei ollut helppo, sillä Susannan voimien loppuminen kosketti. Nykyinen tehtävänikin lautakunnan varapuheenjohtajana on ollut vaativa, joten muutos ei kuitenkaan ole suuri ja uskon siitä selviäväni.

Minua on rohkaistu asettumaan ehdolle ja uskon täydentäväni hyvin kaupunginhallitusjoukkuettamme. Politiikka on ryhmäpeliä ja kestävyyslaji, jossa yhteistyötaidot ovat tärkeitä. Työnjako edellyttää myös luottamusta.

Kerroin jo viime vaalien jälkeen olevani kiinnostunut uusista tehtävistä, sillä olen nyt seitsemättä vuotta kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Ehkä muutoksen aika on nyt?
Vahvuuteni on monipuolisuus. Minua on totuttu pitämään kaavoituksen ja ympäristöasioiden asiantuntijana. Olenkin ollut pitkään mukana mm. puolueen ympäristötyöryhmässä ja nyt liikennetyöryhmässä. Lisäksi olen ollut puolueemme edustajana Luonnonvarainneuvoston metsäjaostossa.

Tämän lisäksi olen kuitenkin sosiaalialan ammattilainen ja suorittanut myös Nuorisotyöntutkinnon. Reilu vuosi sitten palasin Espoon kaupungin sosiaalitoimeen töihin, eikä lastensuojelutyössä ole päivääkään kyseenalaistaa oman työn tärkeyttä. Sosiaalityö on verkostotyötä, jossa Espoon palvelujärjestelmä on tullut tutuksi. Olen myös nähnyt espoolaisten elämästä sitä puolta, mistä vähemmän kirjoitetaan.

Osaamista on karttunut myös aikaisemmista tehtävistä mm. Nuorisoasian neuvottelukunnassa, Erityisalojen ammattiliitosta ja eduskunnasta.

Mielestä kaupunginhallitusryhmän tulisi olla alueellisesti edustava ja uuden jäsenen tulisi olla valtuutettu. Olisi hyvä, jos Espoon keskuksenkin ääni kuuluisi kaupunginhallituksessa. Valtuustotyöskentely on taas julkisin politiikan areena, jossa on tärkeää tuoda esiin päätöksien taustoja ja perusteluita. Siksi kaupunginhallituksessa, jossa perusteellisesti päätösesityksiä pohditaan, tulee olla valtuutettuja.

Olen ollut myös ahkera kirjoittaja, joka on etu poliittisessa keskustelussa. Tämä blogini on osa sitä. Kirjoittaminen auttaa jäsentämään asioita, ja tekemällä sen julkisesti tarjoan mahdollisuuden verkossa seikkaileville tutustua ajatuksiini ja ryhmämmekin perusteluihin toisinaan.

Blogi on ja kehittyy kuitenkin riippumatta tästä kaupunginhallitusratkaisusta, eikä tällaisesta asiasta voi olla kertomatta täällä. Ehdokkuus on asettumista julkisesti arvioitavaksi ja se kuuluu osana politiikkaa.

Espoon demarit ratkaisevat tänään, kuka valitaan. On hienoa, että meillä on useita ja erilaisia ehdokkaita. Vuosien varrella tällaisissa tilanteissa mieleeni tulee aina sanonta "Niin on hyvä kuin käy" ja se pätee tähänkin tilanteeseen. En vähättele nykyisten tehtävieni tärkeyttä, mutta olen myös valmis uusiin tehtäviin.

perjantaina, maaliskuuta 24, 2006

Jauhoisia ajatuksia kaikkein tärkeimmästä

Tänään illalla kello 23.28 tulee kaksi vuotta siitä, kun tyttäremme syntyi. Elämä muuttui silloin enemmän kuin osasin ajatellakaan. Poikamme Väinö oli tuolloin vuoden ja melkein viisi kuukautta vanha. Yhden lapsen kanssa olimme pärjänneet niin hyvin, että luulimme elämää lasten kanssa helpoksi.

Myöhemmin selvisi, että kaksi pientä lasta ei tarkoita kaksi kertaa enemmän erilaisia asioita, vaan meillä on yhteen lapseen verrattuna ollut moninkertainen määrä meteliä, vaatteita, sotkua ja unettomia öitä.

Uskomattoman hienoa taas on ollut huomata, kuinka erilaisia lapsia olemme saaneet. Poika on aamu-uninen ja muutoinkin hidas syttymään, kun taas tyttö on heti tikkana valmiina, kun vain ehdottaa jotain. Kun itse olen enemmän Väinön kaltainen olen huomannut, ettei aamulla kannata ääneen pohtia pitäisikö mennä keittiöön laittamaan aamiaista, sillä sen jälkeen tyttö on jo siellä odottamassa ennen kuin huomaankaan.

Elsa syntyi tismalleen laskettuna päivänä ja sama tarkkuus näkyy tytössä edelleen. Kaksivuotiaana hän huolehtii jo meistä muista, komentaa tomerana laittamaan pipon päähän tai yrittää estellä vanhempiaan syömästä hänen mielestä pahaa ruokaa. Useaan otteeseen hän on yrittänyt suojella meitä esim. sinapilta sen jälkeen, kun totesi sen olevan pahaa.

Elsan lempiharrastus on valokuvien katselu. Tyttö liikuttuu nähdessään omia kuviaan, eikä väsy koskaan niiden ihailuun.

Väinö taas on hyväntuulinen höpöttäjä, joka herkästi nauraa räkättää ja toisaalta on hyvin herkkä poika. Hänen lempiasioitaan ovat Muumit, junarata ja autot. Usein on tullut mietittyä, kuinka voisi positiivisella tavalla tukea lasten persoonallisia ominaisuuksia tässä maailmassa. Ja onko tässä maailmassa tilaa vielä muille kuin ripeille ihmisille?

Blogin perustaminen on ollut mielessäni jo kauan. Ajattelin, että tämä päivä olisi juuri sellainen merkittävä päivä, jolloin haluaisin tehdä sen samalla kun olen koko päivän leiponut Elsan synttäreitä varten. Ajattelen, että vihdoinkin jaksaisin alkaa kirjoitella aktiivisemmin. Viime kuukaudet tai ehkä voisi sanoa puolitoista vuotta ovat olleet enemmänkin velvollisuuksista huolehtimista. Uskon, että nyt alkaa helpottaa.

Olen huomannut, että työn, perheen ja luottamustehtävien yhteensovittaminen on hyvin vaikeaa ja raskasta. Uupumusta on lisännyt se, että viime kesästä alkaen joka yö sänkyymme on kömpinyt ainakin yksi pyörivä ja levoton lapsi. Unen merkitystä ei voi vähätellä ja siksi meillä on käynnistynyt "kaikki nukkuu omissa sängyissään" –projekti.

Talvi on muutoinkin ollut pidempi kuin koskaan, sillä olemme muuttamassa. Päätöksen siitä teimme vuosi sitten toukokuussa ja varsinainen muuttopäivä on vasta 10.6. ja siihen tuntuu edelleen olevan ikuisuus! Talo on valmistunut ja olemme usein käyneet kävelylenkeillä katsomassa sitä. Pari kertaa olemme käyneet myös sisällä. Odotukset ovat muuttuneet realistisemmiksi. Tuleva asunto on varmasti parempi, mutta kukapa täydellistä koskaan saisi.

Ulkona sataa taas lunta. Tuntuu hullulta, että olen pyytänyt huomenna isääni tuomaan meille polkupyörät, jotka ovat olleet talvisäilössä maalla hänen luonaan.

Tuleekohan edes se kevät koskaan - kesästä puhumattakaan?