keskiviikkona, joulukuuta 19, 2012

Kiitollista joulua



Viime viikkoina on tapahtunut paljon. Valtuusto päätti talousarviosta, jonka yhteydessä puhuin köyhyyden monimuotoistumisesta. Toisessa kokouksessa valtuuston enemmistö tuki esitystäni Lommilan asemakaavan palauttamisesta, jotta tuleva keskus ei veisi kehittymismahdollisuuksia aseman seudulta vaan siitä tulisi keskusta täydentävä ja tukeva tilaa vaativan kaupan paikka.
- Näistä olisi paljon sanottavaa.

En ole kuitenkaan kirjoittanut. Mielessä on ollut toisenlaisia ajatuksia. Olen tämän syksyn ajan viettänyt pitkiä jäähyväisiä tietynlaiselle elämälle, näköalapaikalle ja toimintatavoille. Olen pohtinut mitä siitä sanoisin, mutta en ole löytänyt oikeita sanoja. Joulun alla mielen valtaa kiitollisuus.

Olen saanut kulkea uskomattoman matkan tärkeiden asioiden äärellä, mahdollisuuden rakentaa parempaa ja tulevaa Espoota. Ja näen myös yhteisten päätöksiemme tuloksia.

Kiitän yhteistyöstä ja vastaväitteistä!

Tuleville Espoon päättäjille toivon viisautta rakentaa yhteistyötä ja etsiä ratkaisuja, luottamusta ja uskoa tulevaan.

Hyvää joulua ja onnellista Uutta Vuotta!

*

lauantaina, marraskuuta 10, 2012

Miltä nyt tuntuu?


Olen kuullut otsikossa olevan kysymyksen lähes päivittäin ja kaikkien yllätykseksi olen vastannut, ettei miltään. Eihän omalta osaltani vielä mitään konkreettista ole tapahtunut ellei oteta huomioon sitä, etten kampanjoinut vaaleissa itseni puolesta. Vaaliväsymystä ei ole. No, vuosien varrella kertyneitä papereita olen kantanut pois, mistä yllä oleva kuva.

Ei minulla vielä ole vähemmän vastuuta, eikä vallatonta oloa. Aikaakaan ei ole vielä yhtään enemmän. Kaikki pyörii yhä.

Parhaillaan käydään talousarvioneuvotteluita ja jännitän osaltani kuinka esim. Entressen musiikkikahvila-asia etenee. Onko tahtoa lisätä nuorten toimintamahdollisuuksia siirtämällä menoja kaupungin sisällä siten, että lakataan maksamasta tyhjästä tilasta ja annetaan sen sijaan vuokrarahat kulttuuritoimelle? Viikolla oli konsernijaoston kokous ja seminaari joukkoliikenneseminaari, missä pohdimme tulevaa liityntäliikennettä metron ja kaupunkiradan jatkon jälkeen.

Maanantaina on kaupunginhallituksessa Lommilan hypermarketkaava käsittelyssä. Olen sen vuoksi selvitellyt Entressen ja Espoontorin tilannetta. On ikävää, että HOK-Elanto lopettaa Entressessä ravintotatoiminnan vuoden vaihteessa ja yrittää samalla vakuuttaa, ettei Lommila uhkaa aseman seudun elinvoimaisuutta. Lommilan osalta pitäisi rajoittaa päivittäistavarakaupan osuutta ja uskaltaa oikeasti luoda uudenlaista kaupallista konsptia. Jos pääsisimme tästä yhteisymmärrykseen voisi hanke edetä ripeästi ilman valituksia.

Että siis miltäkö tuntuu? Kalenteri on täysi ja liekki palaa yhä. Intohimo elää. Tahtoa vaikuttaa on. Myönnän. Minulla on yhä tavoitteita. Ja teen sen minkä voin.



***

maanantaina, marraskuuta 05, 2012

Pieleen meni

Vaali-ilta oli aikamoinen tunnemyrsky. Kun ennakkoäänet tulivat ilahduin, sillä silloin demareiden menestys näytti melkoiselta Espoossa. Oli tulossa selvä kakkospaikka ja merkittävästi vaikutusvaltaa seuraavalle valtuustokaudelle. Ihmettelin myös vihreiden kehnoa menestystä, kun en mitään syytä sille ollut havainnut. No, nyt me kaikki tiedämme, ettei ennakkoäänet kertoneet koko totuutta. Demareiden lopputulos oli surkea.

Ennakkoon näyttää äänestävän demareiden uskolliset äänestäjät. Käsittääkseni myös eläkeläiset äänestävät ennakkoon paljon. Monesti nämä ovat samoja ihmisiä. Meidän pitäisi kyetä laajentamaan kosketuspintaamme muihin ryhmiin. Nuorten puhutteleminen voi olla liiankin vaativaa, mutta yhteyden löytäminen lapsiperheisiin pitäisi olla luontevaa. Lasten syntymän myötä palvelut ja niiden toimivuus alkaa kiinnostaa ihan uudella tavalla.

Tukiko valtakunnallinen keskustelu paikallista kampanjointia? En usko. Veroparatiisit, sote-uudistus ja yksityistämisen (tai oikeammin ulkoistamisen) riskit ovat tärkeitä asioita, mutta kuitenkin kaukana arjesta. Tällä erää ei voi edes syyttää toimittajia vaalikeskusteluiden asialistasta, kun se oli isolta osin demareiden toimien sanelemaa. Voisiko Suomea parantaa toisella tavoin?

Lapsiperheellisten näkökulmasta demareilla on yhä liian vähän sanottavaa kouluasioista. Ja jos sanottavaa löytyykin niin puhumme toisen asteen koulutuksesta - pääosin ammatillisesta. Pienempien lasten arjessa peruskoulu on  mitä tärkein lenkki ja kuinka se auttaa vanhempia antamaan lapsille eväät elämään. Ei ole sattumaa, että opettajat menestyvät kuntavaaleissa!

Espoo on iso kaupunki ja koostuu useammasta keskuksesta. Äänestyspäätöksiin vaikuttaa alueellisuus ja silti taas demarit jättivät kertomatta, missä päin ehdokkaat asuvat ja vaikuttavat. Itse olen ollut vuosia herättämässä oman asuinalueeni asukkaita tietoisuuteen siitä, että ehdokas pitäisi valita läheltä. Tein itse niinkuin olen puhunut ja yritin saada myös muut tekemään siten, jotta Espoon keskuksen kehittäminen jatkuisi. Jonkun pitäisi katsoa sen perään jatkossakin, sillä tekemistä piisaa.

Kuinka moni demariehdokas kampanjoi? Vaalityö on kallista, mutta luulenpa, että lähes jokainen olisi voinut laittaa edes vähän enemmän aikaa, kirjoittaa lehtiin ja näkyä. Työtä tehdään yhteiseen pottiin, ei vain oman äänisaaliin vuoksi.

Espoossa oli noin 800 ehdokasta. Kun yhä useampi äänestäjä voi äänestää monen eri puolueen ehdokasta, pitää jotenkin äänestäjille tulla mahdolliseksi ehdokkaaksi. Niin tehdään esim. lehti-ilmoituksilla. Pitäisi kyetä lyhyesti kertomaan se olennainen, mihin suuntaan Espoota haluaa kehittää ja mikä on ehdokkaalle tärkeintä. Mainonnassa ei ehkä tarvita niinkään nokkeluutta kuin kykyä puhutella.

Kuntavaaleissa on yhä enemmän merkitystä sillä, millainen "paketti" ehdokas on. Pitää olla kykyä puhutella äänestäjää ja herättää arvostusta ja mielenkiintoa äänestäjässä. Koulutus, asuinalue,  sukupuoli ja perhetilanne ovat merkityksellisiä, koska sitä kautta syntyy sitä kosketuspintaa (samaistumisen mahdollisuuksia), jota äänestämispäätös edellyttää.

Tuttuja ehdokkaita äänestetään, mutta ei se tarkoita että vain julkkikset menestyisivät. Tutuksi voi tulla monella eri tavoin. Harvoin se tapahtuu vaaliviikoilla, vaan pitkäjänteisellä työllä; osallistumalla ja vaikuttamalla eri tavoin. Tätä työtä tukemaan vaaliviikoilla tarvitaan kampanjointia ja mainontaa muistuttamaan niitä, joita ehdokas on kohdannut ja koskettanut tavalla tai toisella.    

Nämä vaalit menivät demareilta pieneen Espoossa ja valtakunnallisesti. Kuntavaalit ovat kuitenkin paikallisvaalit ja iloa aiheuttaa se, että jossain meni paremmin. Onnistumisista kannattaisi ottaa opiksi. Syyttelemällä ja riitelemällä ei ainakaan kannata mennä eteenpäin, sillä jos se toisi menestystä niin Espoon vaali-ilta olisi päättynyt ennakkoääniäkin parempaan huipputulokseen.

Uusilta demaripäättäjiltä tarvitaan nyt yhtenäisyyttä ja tahtoa rakentaa hyvää Espoota, sillä pienelläkin ryhmällä on vaikutusvaltaa, jos sillä on riittävästi viisautta ja kykyä yhteisyöhön.



***



maanantaina, lokakuuta 15, 2012

Uusia päättäjiä järjellä ja sydämellä

Olen yllättänyt monen viime päivinä kertomalla, etten ole ehdokkaana näissä kuntavaaleissa. Olen yhä kiitollinen siitä tuesta, mitä olen saanut ja mitä olisin voinut saada ja pahoillani, etten saattanut lähteä ehdolle. Elämässä on kuitenkin tehtävä valintoja ja minä olen päätynyt siirtyä asukasaktiivin rooliin ja äänestämään näissä vaaleissa

Antti Aarnioita nro 591


Ratkaisu on perinteiselle naisasianaiselle tietyisti ollut aikamoisen kova juttu. Luotan kuitenkin Anttiin tasa-arvovaikuttajana, sillä hän on Tehyn entinen toimihenkilö, töissä toimihenkilökeskusjärjestössä ja nuoremman sukupolven edustajana kasvanut aikaisempaa terveempään ajatteluun.

Antti on kahden lapsen isä. Hän tietää ja tuntee lapsiperheen arjen käytännön tasolla ja tiedän, että hänen sydämeensä mahtuu myös kaikkein heikoimmissa tilanteissa olevien lasten asiat, eikä vain periaatteellisella tasolla vaan myös käytännön tekojen kautta. Päivähoito, esiopetus, peruskoulu ja toisaalta lastensuojelu ovat palveluita, mihin hän on oikeasti perehtynyt.

Antti on ollut sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen neljä vuotta. Sen lisäksi hän on ollut varavaltuutettu ja istunut kanssani melkein jokaisessa valtuuston kokouksessa näiden neljän vuoden aikana. Hän on siis kokenut kaveri astumaan muutaman askelen vastuullisempaan hommaan! Hänessä on sopivassa suhteessa paloa parantaa maailmaa ja Espoon asioita ja toisaalta kykyä hahmottaa kokonaisuuksia ja taloutta.

Sosiaali- ja terveystoimen lautakunnan jäsenenä hän on tehnyt kaikkensa, että terveysasemien tilanne saataisiin paranemaan. Kaikki me tiedämme, että tämä työ on kesken, mutta Antista se ei ole kiinni, etteikö kaikkia mahdollisia keinoja käytettäisi, jotta terveysasemat saataisiin paremmin toimimaan.

Antti asuu Epoon keskuksen alueella Sunassa, missä olen itsekin asunut jonkin aikaa. Hän tuntee asuinalueemme ja tietää alueemme kehitystarpeeet. Vielä on paljon tehtävää, että aseman seutu olisi riittävän vetovoimainen ja painostustyötä kaupunkiradan jatkon puolesta pitää jatkaa. Ja Suvelan kehittäminen on vasta aluillaan.

Seutumme kipeimpiä kysymyksiä on asumisen hinta ja siihen myös Antti etsii ratkaisuja määrätietoisesti  ja uutena vaikuttajana kyseenalaistaen aikaisemmin tehtyjä ratkaisuja. 

Antti on ihan valtti viemään Espoon keskuksen ja lapsiperheellisten asioita käytäntöön!

Siksi Antti Aarnio nro 591




***



maanantaina, elokuuta 20, 2012

Syyskauden alkutahdit

Loman jälkeen on jo muutaman kerran noussut hiki otsalle, kun olen tarkastellut kalenteriani. On yhä haasteellisempaa sovittaa yhteen työ, opiskelu, luottamustehtävät ja koulaisten perheeseen kuuluvat menot.

Keväällä tulin ensimmäisen kerran laskeneeksi, mitä luottamustehtävien hoito merkitsee. Minulla oli silloin 35 virallista kokousta ja viisi erilaista seminaaria, joihin olisi tullut osallistua. Tämän lisäksi oli vielä kuusi ryhmäkokousta, joissa valmistaudutaan valtuuston kokouksiin. Ja jos ihan rehellinen olen niin oli minulla sen ohella muutamia epävirallisempia kokouksia esim. ilmastonmuutosohjelman ja Finnoon sataman arkkitehtuurikilpailun merkeissä. Näiden lisäksi osallistuin vielä yhdistystoimintaa sen, minkä saatoin.

Ja sama meno jatkuu nyt syksyllä: 6 kaupunginhallitusta, 5 konsernijaostoa, 6 valtuustoa ja 9 kaupunkisuunnittelulautakunnan kokousta. Niitä on siis 31 ja ja tuon lisäksi ne ryhmäkokoukset ja joitakin seminaareja.

Asioita on yhä paljon. Konsernijaosto aloitti tutustumalla asuntomessuille ja samalla petehtymällä Espoonkruunun asioihin. Ensimmäisessä kokouksessa keskustelimme joukkoliikenteen palvelutasosta eli mitä ensi vuoden lipulla saa ja mitä se maksaa.

Valtuusto taas pääsi hyvään vauhtiin käymällä tunteikkaan keskustelun Tapiolasta ja siitä voidaanko siellä oleva keskusallas jäädyttää talvisin luistinradaksi. Minusta tuo hanke on upea teko ja elävöittää Tapiolaa, jota siellä on paljon kaivattu. Tuntuu, että liian moni aktiivinen tapiolainen pelkää muutoksia niin, ettei uskalla nähdä uudistuksien mahdollisuuksia.

Syksyllä saamme eteemme vielä monta asiaa: talousarvio ja -suunnitelma ensi vuodelle, monta kaavahanketta, palveluiden toimivuus, demokratian kehittäminen ja luottamushenkilöjärjestelmän uudistaminen, eikä kuntarakenneasiakaan ole loppuun käsitelty.

Tähän syksyyn ja kiireeseen lähden kuitenkin hyvillä mielin, sillä aion myös iloita näistä riennoista siten kuin vain voi sellainen, joka jäähyväisiä jättää. Jo nyt rinnassa kaihertaa haikeus ja samalla ilo kaikesta uudesta, jota elämän siivoaminen voi tullessaan tuoda.



***


maanantaina, toukokuuta 21, 2012

Miten päätöksiä syntyy Espoossa?

Perinteisesti Espoossa on pohdittu päätöksentekijärjestelmän toimivuutta ja uudistamisen tarpeita valtuustokauden loppupuolella. Ja usein myös liian myöhään, jotta olisi aikaa tehdä todella isoja muutoksia. Niinpä sellaisiin ei nytkään ole syytä, mutta pari askelta parempaan voisi ottaa ja niitä valmistellaan juuri nyt yhdessä luottamushenkilöiden ja virkamiesten kanssa. Tässä muuta huomioni tähän keskusteluun.

Sektoroituneessa organisaatiossa ja päätöksentekojärjestelmässä on vaikea löytää ratkaisuja vaikeisiin haasteisiin. Tarvitaan enemmän laaja-alaisuutta ja yhteistyötä. Tähän valmistelussa on esitetty ohjelmajohtamista, joka voisi yhdistää luottamushenkilöjohtoa ja virkamiehiä yli rajojen. Minusta aloite on pohdinnan arvoinen, sillä sitä kautta voisivat myös luottamushenkilöt päästä varhemmin mukaan asioiden valmisteluun ja vaihtoehtojen punnintaan ja samalla valmistelusta tulisi avoimempaa.

Sivistystoimessa on tapahtumassa eläköitymistä, jota on käytetty perusteena pohtia eri toimintojen yhdistämiselle eli pitäisikö kulttuuri, liikunta ja nuoriso laittaa yhteen? Eikö se olisi paluuta vanhaan? Elämänkaariajattelun mukaista lautakuntaa näitä yhdistämällä ei synny, eikä sellaista voi muutamassa kuukaudessa synnyttää.

Niinpä minusta ei yhdistämisiä ole nyt syytä tehdä. Jokaisella on oma tärkeä paikkansa, mutta olisiko ohjelmajohtamisesta mahdollisuus edetä rauhallisemmin elämänkaarilautakuntiin ja -organisaatioon? Minusta tätä olisi hyvä pohtia tulevalla valtuustokaudella. Lapset ja nuoret voisivat saada toimivampaa tukea ja palvelua, jos tuo kokonaisuus olisi yhdessä. Vanhustenkin asioita pitäisi miettiä monelta eri kantilta, eikä vain sosiaali- ja terveystoimessa.

Asumisella ei ole poliittista kotia lainkaan, vaikka asuntopolitiikan kehnous vaikuttaa monen meistä elämään päivittäin: osalla se vie ison osan tuloista ja toisilla ei asuntoa ole lainkaan. Jos ei omaa asuntolautakuntaa niin ainakin asuntopolitiikan ohjelma Espooseen pitäisi saada.

Lähidemokratia ja asukkaiden monimuotoisia vaikuttamismahdollisuuksia Espoossa on, mutta kokonaisnäkemys uupuu ja kehittämistarpeitakin on. Asukasfoorumit eivät ole riittävä muoto kokoamaan paikallisia toimijoita yhteen. Voisiko tilalle tulla alueelliset suurjaostot tai lautakunnat, joiden tehtävänä olisi käsitellä laajasti paikallisia kysymyksiä mm. sosiaali- ja terveyspalvelut, kouluasiat, paikallinen kulttuuritoiminta kirjastoineen, päivähoito ja asukaspuistot sekä tietysti asemakaavoitusasiat. Vaikuttamismahdollisuuksien ja lähipalveluiden kehittämistarpeen kannalta tämä olisi perusteltua.

Minusta tuo olisi mielenkiiintoinen ajatus onhan jokainen Espoon aluekeskus keskisuuren kaupungin kokoinen. Se voisi myös vahvistaa paikallisten vaikuttajien liittymistä omaan asuinalueensa.



***

keskiviikkona, huhtikuuta 11, 2012

Rakentavaa yhteistyötä ja vastuullisuutta kiitos

Espoon valtuusto kokoontuu tänään erikseen päättämään lausunnosta, jonka maan hallitus on pyytänyt kuntarakenneuudistuksesta. Käytännössä hallitus on laatinut selvityksen, jonka tavoitteena on pakonaittaa kuntia yhteen. Helsingin seudulla se liittäisi Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisen yhteen poikkeuksellisen jättimäiseksi kunnaksi.

Espoo vastustaa esitystä ja valtuusto on siitä yksimielinen. Lausuntoa on hiottu ja sen pohjaksi on tehty paljon selvitystyötä, jota kannattaisi hyödyntää laajemminkin. Olisi hyvä, jos tässä asiassa voitaisiin viimein siirtyä tiedolliseen pohdintaan siitä, mitä seudulla pitäisi tehdä.

Ehdotettu liitosalue on liian pieni, kun halutaan ratkoa seudun haasteita. Alueen työssäkäyntialue on vähintään 14 kuntaa - oikeastaan laajempikin alue. Merkittävää osaa Suomesta ei ole kuitenkaan perusteltua liittää yhdeksi kunnaksi, vaan tarvitaan uudenlaista ajattelua. Tarvitaan metropolihallintoa, jonka tehtäviin kuuluisi luoda edellytyksiä asuntuotuotannolle (jotta alueella olisi varaa asua) ja kehittää toimiva liikennejärjestelmä palvelemaan seudun asukkaita, yrityksiä ja muita toimijoita.

Metropoliratkaisu edellyttää uudenlaista asennetta. Se edellyttää hyvää yhteistyötä ja rakentavaa halua ratkaista haasteita. On totta, että tähän asti yhteistyö on takunnut. Seudun suurin kunta on tehnyt kaikkensa saadakseen pakkoliitoksen aikaiseksi. Toisinaan tuntuu, että jopa tärkeiden asioiden kustannuksella iso naapurimme on ajanut omaa etuaan. Yhteistyö ei voi perustua yhden osapuolen saneluun.

Espoon itsenäisyystahto ei perustu siihen, että kaikki olisi nyt hyvin. Totta kai olemme huolissamme seutumme kehityksestä, mutta uskomme ratkaisun olevan toisaalla. Jo nyt Espoo ja muut kunnat ovat isoja ja vaikeasti hallittavia. Kuntalaisten palvelutarpeet taas ovat yhä moninaisempia. Verkostomaisen yhteistyön tekeminen ja oikeiden yhteistyökumppaneiden löytäminen on vaikeaa.

Liikennejärjestelmän kehittäminen ei onnistu kuntarajoja siirtämällä, jos valtio ei ole valmis osallistumaan hankkeiden rahoittamiseen. Asumisen, maankäytön ja liikenteen osalta tarvitaan siis pitävämpiä sopimuksia siitä, miten seutua rakennetaan tulevaisuudessa. Viimeksihän muutama viikko sitten valtio ohitti Espoon liikennetarpeet (mm. kaupunkirata Espoon keskukseen), vaikka ne seudun kuntien ja valtion sopimuksessa ovatkin korkealla olleet.

Oma vilpitön toivoni on, että siirtyisimme alueella asioiden käsittelyyn ja haasteiden ratkomiseen rajaleikkien sijaan?


***

torstaina, maaliskuuta 15, 2012

Päiväni murmelina

Politiikka on kestävyyslaji. Olen aina tiennyt sen, mutta toisinaan sitä pysähtyy pohtimaan, missä mennään ja mitä se tarkoittaa. Olen ollut Espoon valtuustossa kohta 12 vuotta ja kieltämättä yhä useammin muistuu, miten kutakin asiaa on aiemminkin käsitelty:

- kaupungintalon tulevaisuutta olemme käsitelleet useamman vuoden - tänä vuonnakin jo kaksi kertaa valtuustossa ja sen ohella kaupunginhallituksessa. Talo seisoo yhä jylhänä ja hiljaisena paikallaan, mutta puhetta on todellakin riittänyt, eikä sen vuoksi virastokeskuksen uudistaminen ole edennyt. Turvallisuuden sijasta on lisääntynyt turvattomuus.

- Espoon sairaalaa olemme suunnitelleet koko sen ajan, mitä olen valtuustossa ollut. Muutamia vuosia sitten kävimme kiihkeän keskustelun sen sijainnista, järjestimme arkkitehtuurikilpailun ja nyt valtuustossa aloitimme kaiken uudelleen vaihtamalla sairaalan sijoituspaikan Jorviin.

- Lommilan hyperkauppakeskusta olen kritisoinut kymmenen vuotta, eikä huoleni ole hälventynyt ja samoja huomioita (mm. ei tue millään Espoon aseman seutua ja perustuu yksityisautoiluun) on tuonut myös ELY-keskus esille. Se ei ole kuitenkaan valmistelua hetkauttanut. Eilen kaupunkisuunnittelulautakunta päätti hylätä kyseisen kaavan. Ja kun politiikka on kestävyyslaji, se ei tarkoita etteikö asiaa saisi / joutuisi käsittelemään vielä valtuustossakin.

- Joukkoliikenteen tärkeistä hankkeista olemme tehneet useita ratkaisuja. Metro on jo rakenteilla, mutta silti viime syksynä jouduimme päättämään valtuustossa ettei työmaata keskeytetä. Kaupunkiradan jatkamista Espoon keskukseen on taas kannattanut kaikki Espoossa vuosia, mutta silti mitään ei ole tapahtunut. Hanke ei kiinnosta valtiota, vaikka on kaikkien laskelmien mukaan kannattavin raidehanke.

- Tänään valtuusto pohtii Espoon tulevaisuutta ja seudun kuntarakennetta, eikä ihan ekaa kertaa. Nyt valtuusto valmistelee vastauksia hallituksen kysymyksiin. Aiemmin olemme tehneet erilaisia selvityksiä ja muita kannanottoja. Espoo tahtoo yksimielisesti pysyä itsenäisenä, mutta senkin perusteleminen edellyttää selvitystyön jatkamista. Miten maankäytön ja asumisen osalta tiivistetään yhteistyötä?

Kyllähän se tietynlaista turvallisuutta tuo, ettei politiikan asialista vuosien varrella kovin paljon muutu. Asiat kiertävät kehää ja toisinaan tulee tosiaan tunne, että tämä on puhuttu ennenkin. Ja samalla konkreettiset muutokset antavat odottaa itseään kovin pitkään.

Miltäköhän se tuntuu kuntalaisista?



***

maanantaina, tammikuuta 30, 2012

Valtuustoaloitteita

Tein tänään kaksi valtuustoaloitetta. Ensimmäinen aloite syntyi yhteistyönä yhdessä Matti Kurosen ja Antti Aarnion kanssa edellisen valtuuston kokouksessa. Esitämme, että osana Espoontorin ja Entressen yhdistämistä ja laajentamista selvitettäisiin voitaisiko samalla toteuttaa Espoon teatterille sen tarvitsemat tilat. Tällainen kauppakeskusteatteri on syntymässä Lappeenrantaan ja se voisi sopia Espooseenkin.

Espoon keskuksen kehittämistyö on jatkunut jo vuosia ja edennyt pala palalta. Nyt olisi syytä viedä tämä työ uudelle tasolle ja teatteri toisi keskukseen aivan uudenlaista ilmettä ja elämää. Saavutettavuuden kannalta keskus olisi hyvä. Tänne on helppo tulla kaikkialta Espoosta ja rataa pitkin katsojia voisi tulla sekä Helsingistä että Turun suunnasta.

Toinen aloitteeni koski teknistä toimialaa. Esitän, että ottaisimme oppia Helsingistä, missä toimii jo lukuisia puistokummeja. Teknisen keskuksen pitäisi ottaa tästä mallia ja lähteä kehittämään vastaavanlaista toimintaa yhdessä asukkaiden kanssa. Puistokummit ovat puistojen sydämiä, jotka hoitavat vapaaehtoisesti viheralueita ja siivoavat roskia. Se olisi toiminta, jonka kautta olisi mahdollista lisätä asukkaiden välillä ystävyyssuhteita. Käsin tekeminen ja parantuva lähiympäristön siisteys lisää hyvää mieltä.

Puistokummitoiminta lisää asukkaiden vastuuta omasta lähiympäristöstä ja vahvistaa yhteisöllisyyttä.

Molemmissa näissä aloitteisssa on kyse raja-aitojen rikkomisesta. Toivottavasti Espoolla on siihen rohkeutta!


***

sunnuntaina, tammikuuta 22, 2012

Pulinat pois

Äänestin ensimmäisen kerran vuonna 1988. Silloinkin oli presidentinvaali ja ehdokkaani oli Mauno Koivisto. Sen jälkeen olen ollut tiiviisti mukana sekä Martti Ahtisaaren ja Tarja Halosen kampanjoinnissa. Nytkin tein sen, minkä kiireiltä saatoin Paavo Lipposen puolesta. Tällä kertaa työmme ei riittänyt, mutta oli tärkeää.

Kun Paavo ilmottautui mukaan presidenttikisaan olin todella iloinen. Minulle hän oli ehdokas, jonka puolesta saattoi vilpittömästi tehdä työtä. Hän on koko elämänsä toiminut ja tarkastellut maailmaa kansainvälisesti. Ulkopolitiikan osaamisen kannalta hän oli ehdokkaista ylivoimaisin.

Lisäksi Paavo on vahvasti toiminut aiemmin ja nyt kampanjassaan suvaitsevaisuuden puolesta. Hän on puolustanut vähemmistöjä olipa kyse sitten maahanmuuttajista tai ruotsinkielisista Suomessa. Se on rohkeaa ja arvokasta arvopolitiikkaa.

Tämän päivän vaalitulos ei ollut toivomani mukainen, mutta olihan se ennakoitavissa. Surulliseksi minut tekee se, että osin Paavon ikä näytti vaikuttavan hänen menestykseen. On tolkutonta ajatella, että hän olisi ollut liian vanha!

Kansa on kuitenkin puhunut ja pulinat pois.

Minulle tämä oli tärkeä vaali, sillä se palautti mieleeni kuinka hieno ja tärkeä ihminen Paavo on kansallemme ollut. Nyt voimma rauhassa jäädä odottamaan mielenkiinnolla hänen muistelmien seuraavaa osaa ensi vuoden lopulla. Hän on erinomainen kirjoittaja!

Eräässä paneelissa Paavo totesi, että juuri hänen pääministerikaudellaan Suomi lopulta asemoitiin länteen. Tuo toteamus ymmärrettiin tahallaan väärin. Länsi ei tarkoita Natoa vaan arvoja: kansalaisoikeuksia, demokratiaa, avoimuutta, vapautta ja tasa-arvoa. Se on myös vahvaa eurooppalaista yhteistyötä, suvaitsevaisuutta ja välittämistä.

Niiden arvojen puolesta haluan tehdä työtä jatkossakin. Ja äänestää seuraavallakin kierroksella.

Siksi äänestän Pekka Haaviston presidentiksi.


***

tiistaina, tammikuuta 10, 2012

Tukea Lipposelle, tukea arvojohtajuudelle

Presidentinvaalien äänestys on alkamassa. Nyt on aika tehdä todellisia ratkaisuja ja gallupleikkien aika on ohi. Valitsemani linjan kulkijana aion äänestää Paavo Lipposta sekä ensimmäisellä että toisella kierroksella, sillä sinne Paavon isot askelet tulevat vielä kantamaan.

Yllä olevassa kuvassa on se Paavo, jonka olen vuosien varrella oppinut tuntemaan. Ystävällinen ja hymyileväkin suuri mies, joka on aina seissyt rohkeasti omien näkemystensä takana. Olemme vuosien varrella tavanneetkin, mutta muistan hänet jo 90-luvun alusta, kun hän ei ollut SDP:n puheenjohtaja. Muistan myös sen kevään, jolloin vakuutuin, että nyt on Paavon aika ja hänet valittiin puoluejohtajaksi. Se valinta vei hänet sitten pääministeriksi.

Paavon aikaisemmat teot ja nyt käynnissä olevan kampanjan teemat - kansainvälisyys ja eurooppalaisuus, suvaitsevaisuus ja kansakunnan eheys - ovat sovussa keskenään. Itse näen Paavossa myös vahvan tasa-arvovaikuttajan. Pääministerinä hän nosti naiset tasa-arvoiseen asemaan hallituksessa. Hänen ratkaisunsa johtivat siihen, että maallemme valittiin ensimmäinen naispuolinen presidentti ja yksi merkittävä lasikatto murtui. Hänen hallituksensa aikana laajennettiin päivähoito-oikeutta, mikä oli tärkeä tasa-arvoteko kaikille Suomen naisille ja perheille.

Myös presidenttikampanjassaan hän on kertonut arvostavansa yhteiskuntamme naisten talousosaamista (mm. Seija Ilmakunnas) ja kansainvälistä tietotaitoa (mm. Teija Tiilikainen). Hänen puheestaan kuulee, että kaikki areenat ovat sekä naisten että miesten areenoita, eikä hän karsinoi naisia vain kotiasioiden ja sosiaalipolitiikan maailmaan. Ja onpa meillä yhteinen lempirunoilijakin eli Edith Södergran! Hän on siis erinomainen ehdokas naiselle!

Paavoa on arvosteltu oikeistodemariksi aikana, jolloin yhä enemmän politiikassa korostuvat muut akselit kuin oikeisto - vasemmisto. En ymmärrä tätä leimaa, mutta luulen sen johtuvan siitä, että johtaessaan maamme hallitusta hän osoitti olevansa talousasioissa vastuullinen, eikä antanut maamme romahtaa. Hän pystyi rakentamaan maatamme siten, että hän sai linjalleen laajaa kannatusta. Se perustui luottamukseen, jota hän teoillaan loi. SDP on ollut aina myös työn liike ja työpaikkoja Lipposen hallitukset ovat tähän maahan luoneet.

Presidentin on hyvä olla suunnannäyttäjä tärkeissä asioissa. Kansainvälisesti Paavo on aina ollut sitä. Nyt yksi maamme tulevaisuuden kannalta tärkeä haaste on työurien pidentäminen. Tässä tilanteessa on lähes naurettavaa kyseenlaistaa ehdokasta iän vuoksi. Paavon valitsemisensa olisi nyt osoitus siitä, että ikäsyrjinnän aika on ohi ja että on aika hyödyntää seniorikansalaistemme osaamista aiempaa paremmin.

Ajattelen, että jälleen on Paavon aika. Siksi Paavo Lipponen ja numero 5.


***

sunnuntaina, tammikuuta 01, 2012

Vuoden vaihteessa


Minulle kulunut vuosi oli henkilökohtaisesti merkittävämpi kuin politiikan asialistalla olleet kysymykset, vaikka vuosi oli poliittisestikin hurja (melkeinpä kurja). Jokainen vaalivuosi on merkittävä ja jytkystähän on jo kaikki sanottu ja toivottavasti myös koettu. Omassa elämässäni taas on tärkeää ollut opintojen aloittaminen: matka työnohjaukseen ja ratkaisukeskeisyyteen on ollut kiehtova ja jatkuu ensi vuonna, mitä odotan innolla. Olen muutoksen ja uuden tiellä.

Jotain on politiikastakin todettava. Silmäilin vuoden aikana tekemiä merkintöjä ja totesin, että siinähän sitä on samalla tulevan vuoden asialistaa. Tulevakin vuosi alkaa kuntarakenneasioilla ja arvuuttelulla jatkaako Espoo itsenäisenä kuntana vai osana isompaa kokonaisuutta. Nyt kai viimein on ratkaisujen aika.

Virkamiesjohdossa on nyt tapahtumassa muutoksia, kun valitsemme vuoden alkupuolella sivistystoimenjohtajalle sijaista. Viime vuonna oli pohdittava pitääkö johtoa hyllyttää. Finnoon alueen suunnittelu ja kaavoitus eteni viime vuonna ja 2012 järjestetään arkkitehtuurikilpailu, jonka tuomaristoon olen lupautunut.

Köyhyys ja erityisesti lapsiperheiden köyhyys nousi esiin Hyvinvointibarometrissa ja siihen paneutuminen jatkuu tulevana vuonna – sitä tosin teen työni puolesta, mutta innolla. Maan hallitus on omalta osaltaan tehnyt ratkaisuja, jotka parantavat perusturvaa jonkin verran. Se on tärkeää.Espoon keskuksen asiat ovat pahasti kesken. Onneksi saamme pian uuden projektipäällikön viemään hankkeita eteenpäin. Kaupungintalo, Lommila, kaupunkiradan jatko, Espoontorin ja Entrsessen yhdistäminen ja moni muu asia vaatii vielä kovasti työtä. Ja tahtoa edistää niitä.

Tulevakin vuosi on vaalivuosi, kuten mennyt. Saamme uudet päättäjät viemään noita asioita eteenpäin. Saa nähdä täydentyykö nykysuomen sanakirja tämän vuoden politiikan kielen uusista keksinnöistä, kuten kuluneena vuonna.

***

Oppimisen ilon ohella kulunut vuosi on suonut minulle kulttuurin iloa. Silmäilin kalenteria ja hämmästyin, kuinka paljon kaikkea olenkaan ehtinyt kokea. Keväällä näin Mirón näyttelyn Emmassa ja ihastuin Kuninkaan puhe-elokuvaan. Teatterissa kävin katsomassa Pikku Prinssiä ja Corto Maltesea. Kevätkausi huipentui espoolaiseen jääkiekon ihmeeseen, kun Blues nousi säälipleijareista hopealle. Sen jälkeen vielä istuimme sateisella olympiastadionilla kuuntelemassa Bon Jovia. Hämmästyin kuinka äijät jaksoivatkaan soittaa!

Kesää vietimme Sysmässä nauttien pääasiassa alkeellisen elämän tuomasta vaihtelusta. Lasten Suvisoiton päätösesitystä kävimme katsomassa, missä kymmenet lapset esittivät parastaan. Loppukesästä näimme Ronja Ryövärintyttären Suomenlinnassa.

Syksy on ollut kevättäkin elämyksellisempi. Se alkoi Espoo-päivän konsertilla Baronalla, missä esiintyi Anna Eriksson ja PMMP. Surullisia sävyjä kävin läpi, kun kävin viimeistä kertaa Kino Tuomarilassa, missä vietettiin lopettajaisia ranskalaisen elokuvan merkeissä. Hevosenkengän Kerttu ja Hannu puhutteli taas sekä lapsia että aikuisia. Tapiolan sinfonietta esiintyi ensimmäisenä ulkopuolisena musiikkitalossa ja minäkin olin sitä ihastelemassa. Ja tietysti olen käynyt kannustamassa Bluesia! Ja raveissakin kävin ensimmäisen kerran eläessäni.

Syyslomalla matkustimme Berliiniin, missä koimme unohtumattomia hetkiä sekä Union Berliinin jalkapallo-ottelussa että We Will Rock You –musikaalissa. Talvea odotellessa kävin Lappi –näyttelyssä Ateneumissa ja ihastuin Reidar Särestöniemen teoksiin. Niihin haaveilen palaavani tulevana vuonna! Ryhmäteatterin lavalla näin Don Quijoten, jossa kaksi huimaa näyttelijää Vesa Vierikko ja Pertti Sveholm pistivät parastaan. Roolisuoritukset olivat oikeastaan käsittämättömän hienoja! Ja tekstikin alkoi kiinnostaa, mistä mieleeni tuli se, että sadan kirjan (jotka pitäisi lukea ennen kuolemaa) listalta on vielä monta kirjaa lukematta.

Vuosi loppui loistavaan YÖn 30-vuotisjuhlakiertueen konserttiin Hartwall-areenalla. Se ilta oli täydellinen: musiikki tempasi kehon ja sielun mukaan alusta alkaen, silmäkulmat kostuivat ja ilta huipentui Lumivalkoiseen rakkauteen sekä ilotulitukseen hallin katossa. Kiitos ja kunnia YÖ ja vuosi 2011!


***