Syyskuu

Vaaleista huolimatta pidän kiinni tavaksi tulleista asioista blogissani, joista yksi joka kuukauden lopulla vuoden alussa tekemieni lupausten mietintä. Näin enemmän, enemmän, enemmän on pysynyt mielessäni ja arjessani.

Mika Waltarin syntymästä tuli syyskuussa sata vuotta. Keväällä päätin tutustua häneen tarkemmin ja näin olen ilokseni tehnyt. Syyskuussa luin loppuun hänen matkakertomuksensa Yksinäisen miehen juna ja näin näytelmän Myöhästynyt hääyö. Nyt yöpöydälläni on Mikael Karvajalka. Kesällä luin myös yhden Palmu-seikkailun ja ihmettelin todella hänen taitoaan kirjoittaa. Kuinka hienosti hänen tekstinsä kestävätkin aikaa!

Viime viikolla kävimme Elsan kanssa Elli-Velli-Karamellin ensi-illassa Hevosenkengässä. Esitys oli kovasti mieleeni ja pystyin eläytymään hyvin lasten haluun suojella omaa kiipeilypuutaan. Muistan vieläkin ne lohduttomat itkut - joita useaan otteeseen sain lohdutella - kun joku aika sitten päiväkotimatkaltamme kaadettiin pieni metsä asuntorakentamisen tieltä. Tuntuu, että tapahtuma on jättänyt erittäin vahvan jäljen poikamme mieleen.

Viime viikkoina olen ollut toisinaan kovin väsynyt. Illat ovat venyneet pitkiksi tietokoneen äärellä, kun olen suunnitellut mainoksia, vastaillut vaalikoneisiin ja kirjoitellut. On mieletöntä huomata, kuinka hyvältä tuntuu, kun väsymyksestä huolimatta jaksaakin mennä kuntosalille. Hetkessä väsymys on poissa ja keho on täynnä energiaa ja mieli virkeä. Parhaimmillaan olen jaksanut käydä salilla kolme kertaa viikossa ja kerran lenkillä.

Hyvä mieli on ollut kuitenkin koetuksella töiden vuoksi. Sosiaalialan työntekijäpula on todella vaikea ja näkyy työssäni. Kohtalaisesti olen mielestäni pystynyt pitämään toivoa yllä ja uskoa selviytymiseen. Jatkamme päivä ja viikko kerrallaan toisiamme tukien ja toisistamme huolehtien.

Tällaisena aikana tuntuu yhä merkittävämmältä se huomio, ettei hyvä mieli synny itsekseen. Siihen voi myös itse vaikuttaa. Tärkeää on yrittää tehdä asioille jotain - periksi ei saa antaa! - ja nähdä se, mikä on hyvää. Ja iloita siitä, mitä on.

Henkilökohtainen on poliittista

Aktiivinen vaalityö on alkanut. Näin alussa se tarkoittaa iltojen viettämistä tietokoneen äärellä ja erilaisiin vaalikoneisiin vastausten antamista sekä mainosten suunnittelua.

Vaalikoneissa näyttää olevan yhä enemmän kysymyksiä, jotka liittyvät ehdokkaan omaan elämään ja maailmankatsimukseen. Usko ja elämäntavat ovat syynissä, koska ne ovat kaiketi äänestäjien mielestä kiinnostavia. Itse vierastan hieman tätä kehitystä. Henkilökohtainen on toki poliittista, mutta rajansa silläkin on.

Aikamoinen tentti noiden kysymyspatteristojen kahlaaminen on. Moni kysymys on herättänyt palavan halun keskustella asiasta kysyjän kanssa. Joukkoon mahtuu niin erikoisia kysymyksiä, että tekisi vaatia melkein oikaisua. Jossakin kysytään pitäisikö koulujen kerhotoiminnan olla pakollista. Minä kysyn kenelle? Ja vastaan, että perheillä tulee olla valinnanmahdollisuus tässäkin asiassa. Yhä vahvemmin kannatan kuitenkin koulupäivän kehittämistä kokonaiseksi ja sitä kautta harrastustoiminnan lisäämistä kouluihin.

Toisessa vaalikoneessa esitettiin taas väite, että sosiaalihuollon asiakkaaksi pääsisi liian helposti. Näin laajoihin kysymyksiin on todella vaikea vastata onhan sosiaalipalveluita todella paljon ja esim. Espoossa puuttuu lähes kokonaan lapsiperheiden kotipalvelutoiminta. Sellaisen palvelun piiriin ei siis ainakaan pääse liian helposti, mitä ei ole. Toki minä ymmärsin, että kysyjä haki käsitystäni siitä, että toimeentulotukiasiakkaaksi ja -tuen piiriin pääsisi liian helposti, mutta vastaisin siihen mitä kysyttiin - en mitä haettiin.

Palaan vielä noihin henkilökohtaista elämää koskeviin kysymyksiin. Allekirjoitan todellakin ajatuksen, että henkilökohtainen on poliittista: me vaikutamme omilla valinnoillamme maailmaan ja vanhempina lapsiimme. Siksi...

- Olen alkanut liikkua, koska haluan pitää huolta itsestäni (en ole ihan nuori enää), mutta myös antaakseni liikkumisen mallin lapsilleni. Toivon, että voisimme sytyttää heihin läpi elämän kestävän liikunnan liekin ja ilon.

- Pyöräilemme ja kävelemme ja käytämme liikkumiseen julkisia liikennevälineitä. Toistaiseksi perheemme on pärjännyt ilman autoa ja se on suurin tekomme yhteisissä ilmastotalkoissa.

- Käytämme kangaskassia kaupparessuilla emmekä ole erityisiä kulutusintoilijoita. Pyrimme myös lapsille kertomaan, ettei aina voi tai tarvitse saada yhä vain uusia vaatteita, leluja tai tavaroita. Raha on rajallista ja se on hyvä oppia aikaisin.

- Olen aina pitänyt tärkeänä isien roolin vahvistamista ja tiedän, miltä tuntuu jakaa vanhempainvapaa. Se herättää vahvoja tunteita, kun kotiin jää pieni poika isänsä kassa ja itse lähtee töihin joka aamu. Muistan yöt, joina itsekin tankkasin lapseni läheisyyttä päiviä varten. Ja sen hetken, kun ymmärsin sen olevankin molemminpuolista, eikä vain lapsen tarve.

- Työ ja ammatti ovat minulle tärkeitä ja ehkä olen enemmän uraihminen kuin kotiäiti -tyyppi, mitä sitäkin kysyttiin vaalikoneissa. Menin töihin, kun nuorempi lapsemme oli 11 kuukautta vanha ja hän aloitti silloin päiväkotitaipaleensa. Sitä ennen lapset olivat olleet yhdessä kotona ja tähän syksyyn asti he ovat olleet samassa päiväkotiryhmässä ja hoito on sujunut hyvin.

Lapset ovat vieneet kuitenkin terän ehdottomuudeltani, jota ennen on ollut tietyissä asioissa enemmänkin. Näin minä olen valinnut ja tehnyt, mutta en sitä samaa edellytä muilta. Varsinkin omien lasten hoidossa minusta jokaisen perheen ja vanhemman tulee kuunnella itseään.

Espoolaisena päättäjänä haluankin huolehtia, että meillä on riittävästi päivähoitopaikkoja tarjolla, jotta hoitopaikkaa hakevat perheet saisivat paikan läheltä kotiaan silloin, kun he sitä toivovat. Haluan myös olla kehittämässä lasten kotihoitoa tukevia palveluita: avoimia päiväkoteja, asukaspuistoja ja kerhotoimintaa. Kannatan myös osapäivähoidon kehittämistä niihin tilanteisiin, kun perheessä on vanhempi kotona vauvan kanssa ja isommalle sisarukselle toivotaan hoitopaikkaa.

Pienten lasten perheiden kannalta tärkeää on myös parantaa lapsiperheiden kotipalvelua, jotta apua saisi mahdollisimman pian, jos perheessä tapahtuu jotain yllättävää tai aikuinen sairastuu. Toivon, että aikanaan Espoossa lapsiperheiden perhetyö on niin laajaa toimintaa, että perheet voivat luottaa saavansa apua yllättävissä tilanteissa.

Kuherruskuukausi teatterissa

Olin eilen Espoon teatterissa katsomassa Myöhästyneen hääyön ensi-iltaa. Näytelmä oli mainio - sellainen hyvän tuulen esitys - ja roolisuoritukset upeita. Pirkko Mannola on aivan käsittämättömän upea Nainen ja Oiva Lohtanderin kevyt askellus ja huvittavat ilmeet naurattivat.

Tämä oli toinen Mika Waltarin näytelmä, jonka olen tänä vuonna nähnyt ja olen yhä vaikuttuneempi hänen iättömistä teksteistään. Hän lienee yksi suurimista suomalaisen kirjallisuuden historiassa!

Illan aikana oli tietysti puhetta myös Espoon teatterin tulevaisuudesta. Syksyn aikana ja maanantaisen kaupunginhallituksen jälkeen viimeistään voi todeta, että kuherruskuukausi teatterissa on enää vain näyttämöllä. Raha ja sen rajallisuus ovat palauttaneet meidät maan pinnalle pilvilinnoista.

Kaupunginhallitus edellytti maanantaina, että esisopimuksen hyväksymisestä huolimatta pitää selvittää mahdollisuuksia lähes puolet edullisempaan teatteritaloon. Pelkäänpä, että se selvitys jää tekemättä ja esisopimukseen vedoten seuraavalle kaupunginhallitukselle tuodaan yhtä kallis tai ehkä kalliimpi esitys. Silloin pitää olla rohkeutta tehdä päätöksiä painostuksesta huolimatta.

Länsiväylässä tänään olleesta jutusta poiketen minä tein vaihtoehtoisen esityksen kaupunginhallituksessa. Esityksen lähtökohtana oli teatterin toiminnan turvaaminen Espoossa, mutta siten, että ratkaisun tulisi olla taloudellisesti järkevä ja samaan aikaan riittävän laadukas.

Nyt teatterisäätiö on omista lähtökohdistaan tehnyt esityksen, mutta mikä on Espoon kaupungin ja espoolaisten tarve? Sitä ei ole määritelty. Siitä syystä olisi pitänyt koota yhteen tehdyt selvitykset ja vertailla erilaisia mahdollisuuksia luoda teatterille toimintaedellytykset. Olemme kuulleet varsin ristiriitaisia näkemyksiä esim. kulttuurikeskuksen laajentamismahdollisuuksista.

Nyt suunnittelua jatketaan vain tontille, joka kaupunkikuvallisesti haasteellinen ja josta kaikki jo etukäteen osaavat sanoa, ettei säätiön esittämä kokonaisuus tule siihen sopimaan. Annetaanko siis kaavoittajan tai viime kädessä korkeimman hallinto-oikeuden (joka todennäköisestä kaavavalituksesta tekee lopullisen päätöksen) ratkaista, kuinka suuren teatterin saamme?

Espoon kaupunki on omistajapolitiikassaan linjannut, että pitkäaikaiseen palvelutuotantoon tulevat rakennukset tulisi pääsääntöisesti toteuttaa omaan omistukseen. Kaikilla meillä on varmasti unelma siitä, että Espoossa toimii teatteri vielä sadankin vuoden päästä. Siksi olisi ollut perusteltua selvittää, millaiset kustannukset ja mahdollisuudet seuraisi, jos meillä olisikin oma teatterirakennus Tapiolassa.

Kulttuuri on elämän rikastaja. Se tarjoaa elämyksiä ja ajattelulle syvyyttä. Olen ylpeä WeeGee -talon kokonaisuudesta, mutta iloitsen lastenkulttuurista, jota saamme nauttia myös omilla asuinalueillamme. Espoolaisen kulttuuritoiminnan tulee olla jatkossakin monipuolista, pientä ja vähän suurtakin. Tärkeintä on kuitenkin huolehtia tulevaisuutemme eli lasten kulttuuritoiminnasta.

Tavoitteena perheille ja lapsille parempi Espoo.
Lapsille hyvä kaupunki on hyvä meille kaikille!

Jaana Leppäkorpi
- Huolenpitoa huomisen Espoosta

Ei kenenkään maa

Loppuviikosta paneuduin Espoon omistajapolitiikkaan ja konserniohjaukseen yhdessä muiden konsernijaoston jäsenten ja kaupungin johtavien virkamiesten kanssa. Tiedän, kuinka kuivilta nuo aiheet kuulostavat, mutta itse olen erittäin kiinnostunut parantamaan omistajaohjaustamme.

Yhä useammin kunnissa erilaisia asioita hoidetaan kokonaan tai osittain omistetuissa yhtiöissä tai kuntayhtymissä. Liian usein samalla nämä asiat jäävät vaille huomioita, koska ne ovat yksittäisistä valtuutuista niin kaukana. Poissa silmistä, poissa mielestä pätee valitettavan usein näihin yhteisöihin. Ne ovat niin sanotusti "ei kenenkään maata", joiden asioita ei kunnan sisällä juuri poliitikot käsittele.

Tämän on tarkoitus muuttua. On joitakin yhteisöjä, joilla on erityisen suuri merkitys espoolaisten elämässä. HUS on näistä suurin, mutta siihen en nyt puutu, koska se on otsikoissa muutenkin. Sen sijaan Espoonkruunu, ammatillinen ja AMK- koulutus ja joukkoliikenne ovat toimintoja, joiden seurantaa on syytä parantaa.

Omistajana Espoo voi ja sen tulee asettaa tavoitteita omistamilleen yhteisöille. Eikä näiden tavoitteiden tule olla vain taloudellisia, vaan myös laadullisia, jotta voimme vakuuttua asioiden olevan hyvässä hoidossa. Tai voimme vaatia korjauksia mahdollisimman varhain.

Asuminen
Espoonkruunun asunnoissa asuu tällä hetkellä 29 000 asukasta ja ainoa tavoite, jonka kaupunki on yhtiölle asettanut on se, että sen pitäisi tuottaa 300 uutta vuokra-asuntoa vuosittain. Nyt se ei ole tähänkään tavoitteeseen päässyt, mutta syyllinen siihen on myös kaupunki, jolla ei ole luovuttaa tontteja mihin rakentaa.

Jatkossa on syytä asettaa tavoitteita myös kunnossapidolle, peruskorjauksille (mm. energiansäästötavoitteet) ja asukastyytyväisyydelle. Päättäjänä minua kiinnostaa erityisesti, kuinka Espoonkruunu palvelee asukkaitaan. Omistajana kaupungin pitää seurata sitä säännöllisesti ja antaa tarvittaessa ohjeita hallitukselle ja yhtiön johdolle.

Ammatillinen koulutus ja AMK

Espoolaisten nuorten tulevaisuuden kannalta Omnia (ammatillinen oppilaitos), Laurea ja Metropolia (ammattikorkeakouluja) ovat äärimmäisen merkittäviä onhan koulutus on yhä tärkeämpi tekijä työmarkkinoilla. Omniaan olemme liittäneet myös Espoon työpajat ja muuta toimintaa, joiden on tarkoitus noukkia mukaan ne nuoret, jotka ovat vaarassa jäädä työn ja koulutuksen ulkopuolelle. Väliinputoajia on yhä, siksi toimintaa pitäisi parantaa.

Päättäjänä olen kiinnostunut siitä, että nämä oppilaitokset tarjoavat laadukasta opetusta ja huolehtivat oppilaistaan niin, ettei opintie jää kesken. Haluaisin, että seuraisimme näiden osalta valmistumisastetta, keskeyttäneiden määrää ja ennen kaikkea sitä, kuinka moni ja kuinka nopeasti oppilaat valmistumisen jälkeen työllistyvät.

YTV ja joukkoliikenne
Ei siitä ole montaakaan vuotta, kun Espoon oma joukkoliikenteen johtokunta lakkautettiin ja linjojen suunnittelu siirrettiin YTV:n tehtäväksi. Ratkaisu oli perusteltu, mutta nyt kaupunginhallitus lausuu vuosittain kaupungin kannan palvelutarjontaan, eikä juuri muuten puutu YTV:n asioihin. Laskut hoituu tietty ajallaan.

Päättäjänä haluan saada säännöllisesti tietoa palvelutyytyväisyydestä, matkustajamäärien kehityksestä (on nyt muuten nousussa, mikä on hienoa) ja toteutumattomien vuorojen määrästä.

***

Kun ajattelee pelkästään näitä yhteisöjä ja niiden merkitystä espoolaisille, näyttäytyy omistajaohjaus todella tärkeänä välineenä monenkin perheen ja nuoren arjen ja tulevaisuuden kannalta. Tänä syksynä aion omalta osaltani tehdä työtä sen eteen, että seuraisimme ja viestisimme näille yhteisöille paremmin siitä, mikä meidän espoolaisten kannalta on tärkeää, mitä me heiltä odotamme.

Lokakuun 14. päivä tämä asia on konsernijaostossa esillä, joten sitä ennen otan tietysti mielelläni vastaan myös ideoita ja kommentteja aiheesta.

Ja tunnustan, että mielelläni jollain tavoin myös jatkossa näihin asioihin haluaisin vaikuttaa. Sen kuitenkin päättävät äänestäjät lokakuun 26. päivä.

Tavoitteena perheille ja lapsille parempi Espoo. Lapsille hyvä kaupunki on hyvä meille kaikille!

Jaana Leppäkorpi
- Huolenpitoa huomisen Espoosta

Terveisiä naapurista

- Eli ajatuksia Helsingin seudun yhteistyöstä

Pääkaupunkiseudun ja laajemminkin koko Helsingin seudun yhteistyö on edennyt sellaisin harppauksin kuluneen neljän vuoden aikana, etten ainakaan minä osannut sitä ennustaa. Viime kunnallisvaaleissa asia oli toki vaalikoneissa esillä, mutta ei kenenkään vaaliteema toisin kuin nyt näyttää käyvän Vantaalla ja varmasti myös Helsingissä. Näyttävät haluavan liittää kuntia yhteen ihan kuin ongelmat sillä ratkeaisivat.

Mitä enemmän itse olen ollut mukana, sitä vahvemmin olen vakuuttunut yhteistyön järkevyydestä. Rajansa suuruuden ekonomiallakin on, kun palveluiden toimivuutta tarkastellaan perheen arjen kannalta tai henkilökunnan vaikuttamismahdollisuuksien näkökulmasta. Liian isossa organisaatiossa se, joka mistäkin on vastuussa, saattaa kadota tai olla liian etäällä.

Perheiden arjen sujuvuuden kannalta on olennaista madaltaa kuntarajojen merkitystä ja se on mahdollista toteuttaa kuntien verkostomaisella yhteistyölläkin. On hyvä, että nyt päivähoitopaikkaa ei tarvitse vaihtaa, jos muuttaa tai sitä voi hakea naapurikunnasta. Tai laboratoriossa voi käydä työpaikan vieressä, eikä vain omalla terveysasemalla. Ja joillakin raja-alueilla palvelut suunnitellaan yhdessä.

Kirjastopalveluthan ovat edelläkävijöitä pääkaupunkiseudulla. Kirjan voi hakea sieltä, missä se on saatavilla tai tilata toisesta kirjastosta omaan lähikirjastoon, eikä kuntarajoilla ole väliä. Kunnat ovat myös sopineet yhteisen tavoitteen aineistohankintoihin varattavasta määrärahasta, jotta järjestelmä ei synnyttäisi vapaamatkustajaa.

Seudun ihmisten, perheiden ja yritystenkin kannalta merkittävin haaste on, asuntorakentamisen lisääminen ja liikennejärjestelmän - erityisesti joukkoliikenteen - parantaminen. On kaikkien etu, että ihmiset, äidit ja isät tai tavarat pääsevät kulkemaan seudulla sujuvasti. Nyt ruuhkissa palaa sekä aikaa että rahaa. Ja järjetön kasa rahaa tarvitaan jo siihen, että täällä voi asua.

Asuntoja ei synny ilman tontteja ja siksi kuntien pitäisikin yhdessä tehostaa maapolitiikkaansa. Kuntien tonttitarjontaa ei lisätä liittämällä neljä kuntaa yhteen, vaan käyttämällä kaikkia mahdollisia keinoja maanhankintaan. Valtuustoihin tarvitaan rohkeita ja määrätietoisia valtuutettuja.

Asumisen ja liikenteen pulmat ovat yhteisiä koko Helsingin seudulla. Viime keväänä nämä 14 kuntaa allekirjoittivatkin sopimuksen valtion kanssa asunto- ja tonttitarjonnan lisäämiseksi. Siinä onkin todellinen näytön paikka: pystymmekö edistämään kohtuuhintaista asuntotuotantoa, jotta täällä voi elää tavallinen palkansaaja perheineen ja toimia tavalliset yritykset työntekijöineen.

Kuluneella vaalikaudella saimme aikaiseksi hyvän tahtotilan, opimme tuntemaan toisiamme ja kuntiemme tilannetta. Ensi kaudella on sopimukset ja tavoitteet muutettava todeksi, joka näkyy meidän asukkaiden arjessa.

Tavoitteena perheille ja lapsille parempi Espoo. Lapsille hyvä kaupunki on hyvä meille kaikille!


Jaana Leppäkorpi
- Huolenpitoa huomisen Espoosta


(Kirjoitus on tehty Vantaan sd-valtuustoryhmän puheejohtajan Siku Kähärän nettisivuille kirjoittajavieraspalstalle.)

Suositaan pieniä

Lähikauppa on sujuvan arjen kivijalka. Perheemme sai hyvän muistutuksen tästä viime keväänä, kun oma lähikauppamme Kirstintiellä oli muutaman viikon remontin vuoksi kiinni. Samaan aikaan Petri vaihtoi työpaikkaa, eikä hänellä olekaan enää työmatkan varrella kauppaa. Lapsiperheessä aina jokin tarpeellinen on loppu ja se pitäisi voida hankkia kätevästi ja nopeasti.

Nyt sunnuntaina on pitkästä aikaa ensimmäinen sunnuntai, kun suuret kaupat eivät enää saa olla auki. Pienet lähikaupat taas voivat olla auki kesät talvet joka päivä. Laki antaa näin pienille kaupoille kilpailuedun ja parantaa niiden toimintamahdollisuuksia. Uusia lähikauppoja onkin syntynyt viime vuosina.

Tätä kehitystä ei tulisi vaarantaa ja siksi kansanedustajien pitäisi pitää näppinsä irti aukioloaikalaista. On ihan turhaa puhetta, että säännökset ovat muka liian monimutkaisia. Mielenkiintoista muuten, että kauppjen aukioloa säädellään lähes kaikissa maissa.

Erikoiskaupan puolella vapauttamisesta ei olla lainkaan innostuneita. Isoissa liikekeskuksissa sunnuntaikaupan vapauttaminen voisi olla kallis pakkopaita, sillä keskukset vaativat kaikkia liikkeitään olemaan auki. Sunnuntaityö on kallista, eikä tuota kuitenkaan riittävästi. Pahimillaan siis sunnuntaikauppa voisi nostaa hintoja tai aiheuttaa konkursseja.

Itse olen yrittänyt edistää uuden kaupan syntymistä Tuomarilan aseman läheisyyteen rakentuvalle uudelle Kulovalkean asuinalueelle. Asemakaavan muutos kaupan paikasta on valmisteilla, mutta harmikseni hanke ei ole edennyt, koska kauppaliike ja maanomistaja eivät ole päässeet sopimukseen tontin hinnasta. Uskon kuitenkin, että kauppa aikanaan tulee.

Kuntapäättäjä ei voi pakottaa maanomistajaa myymään, eikä kauppaliikettä perustamaan yritystä. Asemakaavoituksella kuitenkin luodaan edellytyksiä toimivalle arjelle luomalla mahdollisuuksia lähipalveluille. Kulovalkeankin alueella on tärkeää pitää kiinni kaavasuunnitelmasta, eikä lähteä heti muuttamaan varausta muuhun.

Isoilla kauppakeskittymillä on laajat vaikutukset lähipalveluihin, siksi niiden sijoittamisessa pitää olla tarkkana. Espoon keskuksen kaupalliset palvelut paranevat radikaalisti, kun Entresse avautuu. Se on hyvä, sillä kauppakeskuksen sijainti on erinomainen.

Sen sijaan en ole lainkaan pahoillani, että Lommilan hypermarkethanke on juuttunut suunnittelijoiden pöydälle. Se perustuisi yksityisautoiluun ja olisi uhka keskuksen muille kehittymässä oleville palveluille. Juuri tästä syystä asemakaavoituksen yhteydessä onkin arvioitava hankkeiden sosiaalisia vaikutuksia.

Espoon valtuusto teki valtuustosopimuksen kauden alussa. Siinä sovimme monista tärkeistä asioista, joita oli tarkoitus toteuttaa tällä vaalikaudella. Lähes kaikki sovittu on myös tehty, mutta lähipalvelusuunnitelmaa emme ole saaneet aikaiseksi. Itse olen sitä kiirehtinyt, mutta virkamieskunta on ollut tahmeaa. Asia on jäänyt kai pinon alimmaiseksi.

Siinä onkin yksi syy pyrkiä jatkamaan tehtyä työtä.


Tavoitteena perheille ja lapsille parempi Espoo.
Lapsille hyvä kaupunki on hyvä meille kaikille!

Jaana Leppäkorpi

- huolenpitoa huomisen Espoosta

Espoon ja juhlien kuu

"Espoo syntyi kauan sitten kirkonmäellä ja kartanossa...
... ja se syntyy joka päivä uudestaan, ihmisten arjessa.

Vieläkin on maa, on metsä, on järvet ja meri.
Ja asunnot kohta kolmellesadalletuhannelle espoolaiselle.
Kyllä ne tänne mahtuvat.

Vanha nuori kaupunkimme.
Katsokaa tätä loistoa!"
- Claes Andersson -


Elokuu oli juhlien ja kulttuurin kuu. Espoon 550-juhlavuosi huipentui juhlavaltuustoon ja pääjuhlaan. Alkukuusta olin katsomassa Histan häitä Honkamajalla ja meidän perheemme lopetti kuun juhlimalla sukulaistemme häitä savon maalla.

Lapsillamme oli häissä aivan erityinen tehtävä. Illan mittaan Väinö tosin hieman aiheutti harmia, jota myöhemmin selviteltiin. Ennen nukahtamista pojan viimeiset sanat olivatkin: "Ai, onko rakkaus törttöilyäkin suurempi?".

Ihania ja koskettavia hetkiä!

Espoon Cinen avajaisissa kävin katsomassa elokuvan Happy-Go-Lucky. Elokuva sinänsä ei minusta ollut erityinen. Ehdin jopa sen aikana ihmetellä, miksi se on tehty. Lopussa jäin kuitenkin miettimään, kuinka paljon itse voimme vaikuttaa omaan mieleemme. Miksi ihmeessä sitä ärsyyntyy niin helposti eteen tulevista asioista (pienistä ja turhanpäiväisistä), joihin ei kuitenkaan voi vaikuttaa. Joskus - aika usein itse asiassa - kannattaisi vain antaa olla.

Hyvä mieli ja tuuli ei välttämättä tulekaan itsestään, vaan senkin eteen voi tehdä työtä ja uskon, että myös kannattaa tehdä. Ajattelin yrittää.

Juhlavuoden pääjuhlassa arkkipiispa Paarma puhui vakavasti yhteisöllisyyden murenemisesta. Hän pohti, millaista osallisuuden tässä ajassa tulisi olla. Kunnan tehtävä on toki tuottaa palveluita kuntalaisille, mutta ennen kaikkea sen pitäisi olla ihmisten yhteisö. Yhteisö, jonka kuntalaiset kokevat omakseen ja jolla on heille merkitys. Siitä syntyy halu osallistua ja rakentaa, tehdä työtä oman yhteisön eteen. Merkityksellisyys synnyttää välittämistä, halua pitää huolta asioista, ihmisistä ja asuinalueesta.

Minulla on siis vakaa tahto pitää kiinni vuoden alussa tekemistä lupauksistani. Loman jälkeen ryhdistäydyin myös kuntoilun parissa. Salilla olen käynyt kolme kertaa viikossa ja se on tuntunut todella hyvältä.


(Yllä sitaatti juhlavuoden teoksesta, joka esitettiin pääjuhlassa.)

Espoo 550 ja silta

Espoon 550-vuotisjuhlaa ja Espoo-päivää juhlistettiin tänään avaamalla uusi silta Kannusilta. Tilaisuus oli juhlallinen ja iloinen. Silta on poikkeuksellinen koko maassa: se on ensimmäinen holvisilta viiteenkymmeneen vuoteen, mikä maahamme on rakennettu.

Espoon juhlavuoden teema on ollut silta. Tavoitteena on ollut sillan tavoin yhdistää mennyttä nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Ja rakentaa yhteisöllisyyden siltaa espoolaisten ihmisten välille. Erilaiset tapahtumat ovat tarjonneet mahdollisuuden tutustua paremmin omaan kaupunkiin ja kohdata ihmisiä, tulla tutuksi. Nämä tapahtumat jatkuvat tällä viikolla ja loppuvuonna.

Sillan avajaisissa piispa Heikka toivoi Kannusillan rakentavan siltoja meidän ihmisten välille. Hän toivoi meidän kaikkien olevan sillanrakentajia, yhteisöllisyyden ja välittämisen tekijöitä. Sillanrakentajien vastakohta on syrjäytyminen ja eristäytyminen, jota meidän pitäisi ehkäistä.

Viikko on ollut juhlallinen ja liikuttavakin. Silmänurkkani kostuvat tunnetusti herkästi.

Omaa espoolaisuuttani olen ehtinyt pohtia vain hieman. On hienoa, että espoolaiseksi voi tulla muuttamalla Espooseen, sitä ei tarvitse todistella, eikä sitä tarvitse ansaita. Olen muualta tullut ja minut on otettu lämpimästi vastaan. Arvostan yhä sitä ja toivon myös muiden tuntevan itsensä yhtä tervetulleeksi.

Omasta espoolaisuudestani kertoo jotain myös se, kuinka herkästi sitä tulee puolustettua Espoota ja tekemiämme päätöksiä. On turhauttavaa se, kuinka huonosti Espoota tunnetaan, vaikka kaikilla siitä oma mielipiteensä onkin.

Tällä viikolla ärsyttävimmistä ja asiantuntemattomimmista kommenteista on vastannut entinen espoolainen ja nykyinen pääministerimme. Ei Vihdin hajarakentamista ja suunnitelmia rakentaa keskelle peltoa jättimäinen Ideapark voi perustella Espoon kaupunkirakenteella.

Olen elänyt uskomattomia vuosia Espoossa ja viihtynyt hyvin, kotiutunut. Jo se on hyvä syy juhlia.

Onnea kaikille meille espoolaisille!

Espoon keskukseen radikaali muutos

Huomenna 25.8. on Espoon 550-vuotisjuhlavaltuusto, missä alunperin piti päättää Espoon kaupungintalon ja virastokeskuksen tulevaisuudesta. Ei kuitenkaan päätetä, koska ei ole ollut aikaa keskustella riittävästi asiasta ja koska pelkkä arkkitehtikilpailun palkintoraati oli kovin erimielinen kaupungintaloasiasta. Sitä erimielisempiä poliitikot raadissa olivat, mitä vähemmän olivat ehtineet paikalla olla. Erikoista sanoisin, jos kehtaisin.

Länsiväylässä oli minun ja Tommin kirjoitus (alla), missä kerroimme omia ajatuksiamme virastokeskuksen tulevaisuudesta. Hienoa, että samalla sivulla oli vastakkaista näkemystä edustava kirjoitus otsikolla "Espoon ei tarvitse lisää lasivitriinejä". Juuri näin keskustelua pitääkin käydä.

Tuossa kirjoituksessa kysytään paraneeko hallinnollinen tehokkuus ja taloudellisuus, jos niitä tehdään betonibunkkerin sijaan arkkitehtonisessa lasivitriinissä. Ja lisäksi väitetään, että nuoremman polven päättäjien on helppo tuomita edeltävien polvien päätökset.

Tästähän ei kuitenkaan missään nimessä ole kyse. Olen nähnyt hahmotelmia, millainen peruskorjattu kaupungintalo olisi. Kyllä siihenkin lasia saataisiin julkisivuun. Arvio on, että peruskorjaus maksaa 90-110 % siitä, mitä kokonaan uuden rakentaminen. Ei siis kuulosta kovin kannattavalta ja se on olennaista.

Omasta mielestäni kaupungintalo ei ole lainkaan keskuksen rumin rakennus. Oman aikansa tuote se kuitenkin on, jonka suurin osa kilpailuun osallistuneista arkkitehdeistä olisi korvannut uudella. Ei ole ihan tavanomaista antaa sellaista tuomiota oman kollegan työlle.

Tehtiin niin tai näin, annan mielelläni arkkitehtien luoda uuden tai uudistuneen kaupungintalon meille. Kilpailun kautta saisimme varmasti parhaan idean. En ole koskaan itsekään ihastunut lasiseiniin, mutta myönnän hiljalleen tottuneeni niihin.

Iso ongelma on kuitenkin se, että ensi keväänä kaikki toiminnot ovat kaupungintalosta siirtyneet toisaalle ja talo on tyhä, koska talossa ei voi työskennellä. Virastokeskus autioituu ja kaikki elämä keskittyy radan eteläpuolelle. Se lisää pohjoispuolen turvattomuutta ja siksi päätöksiä on saatava aikaiseksi. Koko virastokeskusta on muutettava ja uudistettava pian.

Huomenna me valtuustossa päätämme, että syksyn aikana suuntaviivoista päätetään. On ihan siistiä, että riidat riidellään, kun juhlat on juhlittu. Omasta puolestani aion huolehtia siitä, että aikataulussa pysytään ja että suunnittelu etenee ripeästi. Oma mielipiteeni on selvä, mutta enemmistön ratkaisujen mukaan mennään. Siksi asiasta kannattaa keskustella nyt.

***

Virastokeskus uusiksi asukkaiden ehdoilla

Espoon keskuksen muutosprosessi on asukkaiden käynnistämä. Alueen asukkaat tietävät, että vain radikaali muutos on Espoon voimakkaasti parjatun virastokeskuksen mahdollisuus. Vuosien aikana tehdyt pienet kohennustoimenpiteet ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Yleinen mielipide onkin kääntänyt selkänsä keskukselle jo toistakymmentä vuotta sitten.

Uudistamistarve korostuu entisestään nyt, kun radan eteläpuolinen alue palveluineen kehittyy voimakkaasti. Kauppakeskus Entressen valmistuminen ja Espoontorin laajennus, uuden aluekirjaston lähestyvät avajaiset ja viime vuosien julkiset rakennushankkeet kuten uimahalli, lukio ja radan alikulku ovat nostaneet alueen kiinnostavuutta merkittävällä tavalla. Myös Suviniityn alueen rakentaminen lähivuosina vilkastuttaa eteläpuolen elämää.

Espoon keskuksen kehittäminen - kaupunkikuvan elävöittäminen, alueen viihtyisyyden ja turvallisuuden vahvistaminen - vaatii voimakkaita muutoksia alueen kovan ytimen, virastokeskusalueelle. Tarvitaan edelleen vahvaa tahtoa, jotta tavoitteeksi asetetut laadukas asuminen, monipuoliset kaupalliset ja julkiset palvelut, ja toimiva hallinnollinen keskus, koulutustarjonnan monipuolisuus ja laatu, liikenneyhteydet ja liikkumista tukevat palvelut voidaan taata alueella.

Radan pohjois- ja eteläpuolen tulee olla yhtenäinen toimiva kokonaisuus. Espoon kaupunki on v. 2007 yksimielisesti linjannut, että Espoon keskuksen muutosprosessin tuloksena tulee olla ihmisläheisempi ja viihtyisämpi asiointi- ja työpaikkakeskittymä, missä on hyvä asua ja harrastaa.

Kaupunkikuvaa tulee rohkeasti uudistaa. Suuntaviivoja uudistamiselle haettiin nyt järjestetyssä arkkitehtuurikilpailussa. Sen pohjalta jatketaan myös Espoon kaupungintalon suunnittelua.
Virastokeskuksen uudistaminen tulee käynnistää rohkeasti purkamalla kilpailuehdotusten mukaisesti kaupungintalo ja virastotalo 1. Myös taloudelliset syyt ovat purkamisen ja uudisrakentamisen puolella, sillä vanhan korjaaminen tulisi jopa uudisrakentamista kalliimmaksi aiemmin tehtyjen selvitysten perusteella.

Tavoitteena on esteetön, avoin ja palveleva virastokeskus, jossa näkyy Espoon edelläkävijän rooli hallinto- ja muun palveluympäristön laadussa. Kaikkien espoolaisten tulee tuntea omakseen hallinnollinen keskuksemme. Myös asumisen lisääminen virastokeskuksen alueella ja pysäköinnin siirtäminen maan alle ovat konkreettisia toimia viihtyisyyden ja turvallisuuden lisäämiselle.


Jaana Leppäkorpi
Kaupunginhallituksen jäsen (sd)

Tommi Laakso
Kaupunginhallituksen jäsen (kok)


Kirjoitus on julkaistu suunnilleen samanlaisena Helsingin Sanomissa 18.8.2008 ja Länsiväylässä 24.8.2008.

Liikelaitos ei ole yhtiö

Espoossa on vuosia valmisteltu kiinteistöpuolen ja ruokapalvelukeskuksen liikelaitostamista. Viime keväänä tästä käytiin iso vääntö kaupunginhallituksessa. Meidän demareiden vaikutus ei ollut vähäinen lopputuloksessa, jota esitimme eilen valtuustolle. Käytävillä vasemmistoliittokin syntynyttä kompromissia kehui, mutta salissa haukkui. He esittivät hylkäystä ihan kuin kehittämistarvetta ei olisi.
- Vaalien läheisyys paistoi heidän puheistaan läpi!

Henkilöstön asema on huolestuttanut. Vuosia jatkunut valmistelu on johtanut pysyvään epätietoisuuteen ja epävarmuuteen. Nyt ratkaisu on tehty ja elämä voi jatkua. Se antaa tilaa oman työn kehittämiselle. Muutosvalmennuksesta on myös ollut puhe. Yt-menettely olisi voitu hoitaa paremmin: asiantuntevammalla keskustelulla olisi hälvennetty henkilöstön huolia enemmän kuin nyt valitulla linjalla. Vastustusta ei otettu vakavasti ja sitä yritettiin peitellä, ei käsitellä. Miksi niin usein Espoossa kämmätään näissä asoissa? Eikö henkilökunnan osaamiseen luoteta?

Kiinteistöhoidon henkilökunta otti vahvasti kantaa liikelaitosta vastaan. Tästä syystä meidän demareiden aloitteesta päätettiinkin perustaa nettobudjetoitu tulosyksikkö, johon kootaan siivouspalvelut, kiinteistönhoito ja kunnossapito. Yhteistyön lisääminen järkiperäistää toimintaa, jonka on syytä näkyä parempana toimintana: viihtyisyytenä lasten ja nuorten arjessa kouluissa ja päiväkodeissa.

Sen sijaan kiinteistöhallinnon tilaaja- ja omistajatehtäviä hoitavasta yksiköstä päätimme perustaa liikelaitoksen, kuten myös ruokapalvelukeskuksesta. Se ei kuitenkaan tarkoita yksityistämistä, eikä yhtiöittämistä. Liikelaitos on osa peruskuntaa ja niissä noudatetaan samoja sopimuksia ja ohjeita kuin Espoossa yleensäkin. Eilen valtuustossa nämä asiat sekoitettiin tarkoituksellisesti osana poliittista peliä. Helvetin esikartanoita manattiin esiin ja ratkaisua verrattiin Espoon sähkön pörssiin viemiseen.

Ratkaisu ohjaa kaupungin varoja talousarviossa uudella tavalla. Läpinäkyvyys ja kustannustietoisuus paranee, kun toiminnot maksavat ruuasta ja kiinteistönhoidosta vuokrana todelliset kustannukset. Tämä johtaa ainakin alussa myös yksikkökustannusten nousuun. Siksi päätimme myös, että menojen kasvu päivähoidossa, koulussa ja muualla huomioidaan talousarvion valmistelussa. Siitä on talousarvioneuvotteluissa pidettävä kiinni!

Kokouksessa kävi ilmi, että on olemassa suunnitelma tehdä kysely tuleville valtuutetuille liikelaitosten yhtiöittämisestä. Oma vastaukseni on selkeä: ei, jos silloin olen päättäjä.

Tulevaisuudesta kukaan ei tiedä. Yleensä jos ei tee mitään, ei tee virheitäkään. Tässä tilanteessa sekin olisi ollut virhe. Tulevina vuosina seuraamme onnistuimmeko, miten yhteistyö toimii ja arvioimme kehitystarpeita.

Vaalit 26.10.2008

Lauantaina käynnistyi demareiden vaalikampanja Tapiolassa, missä uusi puheenjohtajamme Jutta Urpilainenkin vieraili. Hän puhui mainiosti sujuvan arjen tärkeydestä, kuinka sen mahdollistaa vain luotettavat ja monipuoliset palvelut. Erilaisissa elämäntilanteissa tarvitsemme erilaisia palveluita ja hyvällä asuinalueella jokaisesta huolehditaan.

Viime kevään aikana päätin lähteä ehdokkaaksi syksyn vaaleihin. Vastuu ja tehtävät ovat muuttuneet kohdallani aikalailla ja luottamustehtävät ovat vieneet paljon aikaani, siksi asiaa oli punnittava. Olen kuitenkin erittäin kiinnostunut Espoon kehittämisestä ja kahden lapsen äitinä palveluiden suurkuluttaja. Haluan siis jatkaa työtäni, jos äänestäjät niin suovat.

Vaalikampanjan suunnittelu on vielä kesken (yllä Väinön tekemä mainos). Paras tapa aloittaa se on mielestäni kaivaa vanhat mainokset esiin ja katsoa, mitä asioita silloin halusin nostaa esiin. Yllätyin iloisesti, kun katselin vanhaa mainostani: tuskinpa sen paremmin nytkään osaisin sanoa! Nyt pitää vain tiivistää, kun rahat eivät siitä yhtä ison esitteen tekoon ja lehti-ilmoittelunkin hinta on noussut huimasti.

Työ kaupunginhallituksessa ja sen konsernijaostossa on ollut monipuolisempaa kuin osasin kuvitella. Olen joutunut / saanut perehtyä asioihin, joita en kampanjassani osannut edes nostaa esiin (esim. omistajapolitiikka). Ajatukseni pääkaupunkiseudun yhteistyöstä on muuttunut ja näkemykset syventyneet viime vuosina. Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja hillintakeinoihin olemme vasta paneutumassa.

Palveluiden laatu ja työntekijöiden pysyvyys ovat nyt tärkeämpiä kysymyksiä kuin edellisissä vaaleissa. Työvoimapula on vaikeampi pulma kuin koskaan, eikä yhä kalliimpi asuminen helpota sitä. Vaalikausi on ollut mielenkiintoinen ja yllätyksellinen! Vaikea edes aavistaa, mitä tulevien neljän vuoden aikana edessämme on.

Tässä neljän vuoden takaisia ajatuksia, jotka ovat minulle yhä tärkeitä:

Tavoitteenani on lapsiystävällinen Espoo

… missä asuinympäristöt suunnitellaan turvallisiksi
Kaupunkisuunnittelulla vaikutetaan siihen, että meillä on turvalliset kulkureitit, hyvät lähipalvelut ja toimiva joukkoliikenne; ja että viihtyisillä asuinalueilla on riittävästi metsiä ja puistoja lasten leikkiä. Lapsille hyvällä asuinalueella päiväkodit ja koulut sijoitetaan harkiten ja niiden ympäristöt suunnitellaan lapsia kuullen.

… missä perheillä on varaa asua
Asumiskustannusten nousua voidaan hillitä lisäämällä kaavoitusta ja edistämällä monipuolista asuntotuotantoa. Espooseen tarvitaan lisää sekä omistus- että vuokra-asuntoja, pientaloja ja tontteja omatoimiseen rakentamiseen.

… missä voimme luottaa palveluiden laatuun
Taloudellisesti vaikeinakin aikoina meillä on varaa peruspalveluihin: luotettavaan terveydenhuoltoon, hyvään koulutukseen ja turvalliseen päivähoitoon. Perheille on tarjottava erilaisia päivähoitopalveluita: päiväkotien lisäksi tarvitaan perhepäivähoitoa ja ryhmäperhepäivähoitoa. Kotona olevien vanhempien tukemiseksi tarvitaan sekä kotipalvelua että avoimia päiväkoteja, asukaspuistoja ja kerhotoimintaa.

… missä osaavasta henkilökunnasta pidetään kiinni
Vain pysyvä, osaava ja jaksava henkilökunta voi tuottaa meille laadukkaita ja luotettavia palveluita. Arvostamalla henkilökuntaansa Espoon kaupunki voi pitää huolen siitä, että se saa osaavia ammattilaisia tulevaisuudessakin.

Lapsille hyvä kaupunki on hyvä meille kaikille!

Jaana Leppäkorpi
- huolenpitoa huomisen Espoosta

Paluu arkeen 3: eskari alkoi

Lasten kesäloma päättyi tiistaina, kun koulu alkoi. Elsa lähti aamulla innoissaan tuttuun päiväkotiin, mutta Väinöä jännitti kovin eskarin alku. Koko kesän siitä oli puhuttu iloisin ja odottavin mielin. Silti maanantai-iltana iski hurja jännitys ja tiistaiaamuna poika toivoi, että eskarin alkua siirrettäisiin vuodella. Pojasta tuntui, ettei hän ollut valmis.

Keskiviikkoiltana poika jo toivoi, että hänet herätettäisiin mahdollisimman varhain, jotta hän pääsisi pian eskariin. Jännitys muuttui päivässä innostukseksi. Iltaisin poika on halunnut harjoitella kirjoittamista, vaikkei heillä läksyjä vielä olekaan.

Ensimmäiset päivät ovat saaneet meidän vanhempien päät pyörälle. Aamulla pitäisi Elsan tavarat viedä päiväkotiryhmään, Väinön kengät ja vaatteet omaan ryhmään ja reppu yläkertaan luokan eteen. Ja sitten lapset vielä aamuhoitoon neljänteen paikkaan. Ensimmäisenä iltapäivänä ei poikaa meinannut löytyä, kun hän olikin koulun pihalla. Miten nämä viemiset ja hakemiset hoituisi kätevästi? Opas kiireen hallintaan olisi nyt tarpeen.

Myönnän, että olemme olleet etuoikeutettuja aikaisempina vuosina. Kolme talvea lapset ovat olleet päiväkodissa sisarusryhmässä eli he ovat saaneet olla yhdessä silloinkin, kun toinen oli alle ja toinen päälle kolme. Kun on ollut yhteinen ryhmä, yhteinen eteinen ja naulakko ja yhteiset aikuisetkin, on kaikki sujunut todella kätevästi.

Omien kokemustemme perusteella toivoisin, että useammissa päiväkodeissa olisi sisarusryhmiä perheille, joilla on useampia lapsia samaan aikaan päivähoidossa.

Ennen tarpeelliset tiedotkin on kulkeneet kätevästi. Sairastumisesta on ilmoitettu yhteen numeroon ja sitten on voinut keskittyä lasten hoitamiseen. Nyt poissaolosta pitäisi kai ilmoittaa Elsan ryhmään, Väinön opettajalle ja vielä pojan hoitajalle päivähoitoon. Olemme kahden organisaation "loukussa" - rajalla tavallaan - ja hieman ihmeissämme.

Onneksi koko henkilökunta on toivottanut meidät ystävällisesti tervetulleiksi. Lippuja ja lappuja on kotiin tullut. Ensimmäinen hoitosopimusneuvottelukin on jo sovittu ja kutsu vanhempainiltaan tullut. Kaikki alkaa kuulemma sujua ihan hyvin ja poikakin oppii pian omatoimiseksi. Onko hänestä tulossa iso? Ja mitä se tarkoittaa?

Turha siis huolia, on henkilökunta lohduttanut ihmetteleviä vanhempia. Ammattitaitoisesta henkilöstöstä huokuu osaaminen ja se herättää luottamusta.

Ihanaa, kuinka innoissaan ja iloisia lapset ovat olleet. Vanhoja kavereita on ollut kiva nähdä ja uusiin kavereihin tutustua. Ja sehän on tärkeintä. Kyllä me näistä arjen kiemuroista selviämme.

Paluu arkeen 2: ajankohtaista Espoon keskuksessa

Pelkäsin jossain vaiheessa, että Espoon 550-vuotisjuhlia vietettäisiin Espoon keskuksessa mahdottomien rakennustyömaiden keskellä. Juhlat ovat nyt elokuussa ajallaan, mutta monet rakennustyömaat vielä suunnittelijoiden pöydällä. Odottavan aika on siis edelleen pitkä Espoon keskuksessa.

Siltakadun remontti alkoi keväälla ja sen odotin etenevän reippaasti loman aikana, mutta taisimme lomailla rakennustyöntekijöiden kanssa samaan aikaan. Harmillista sillä työmaa vaikuttaa aika tavalla jokapäiväiseen kulkemiseen keskuksessa.

Entresse näyttää sen sijaan valmistuvan, mutta miten se vaikuttaa Espoontoriin? Jo nyt siellä on liiketilaa tyhjillään ja yksi vaateliike mainostaa loppuunmyyntiä Entresseen muuton vuoksi. Jääkö Espoontori kolkkona ja autiona odottamaan laajennusta ja uutta tulemista?

Ideakilpailun tulokset virastokeskuksen kehittämisestä ja kaupungintalon tulevaisuudesta julkaistiin. Palkituissa töissä on hyviä eväitä jatkotyölle. Tavoitteena on korostaa viheryhteyttä asemalta Espoon kirkolle ja toisaalta nivoa radan etelä- ja pohjoispuoli yhteen. Kaupungintalosta otin alueen toisen valtuutetun kanssa kantaa, että puretaan pois sekä kaupungintalo että virastotalo 1. Kaupungintalo on autioitumassa, joten sille pitää tehdä jotain ja aiemmin tehdyissä selvityksissä on käynyt ilmi peruskorjauksen olevan vähintään yhtä kallista kuin uuden rakentaminen. Kannanottomme (alla) julkaistiin mm. sunnuntain Länsiväylässä.

Espoon keskuksesssa on mielenkiintoisia rakennuksia, joiden tulevaisuus pitäisi ratkaista. Sunan navetasta on tehty valtuustoaloite, jotta taloon saataisiin kulttuuritoimintaa. Kaupunginhallitukselle annetussa vastauksessa esitetään, että asiaa pitää selvittää edelleen ja näin varmaan onkin. Aikataulu työlle kuitenkin pitää saada.

Espoon vanhasta asemasta on neuvottelut käynnistymässä, josko kaupunki hankkisi sen omistukseensa. Muitakin kiinnostuneita saattaa olla. Se olisi mainio paikka aktiiviselle kansalaistoiminnalle. Hyviä ideoita ja aktiivisia toimijoita olisi nyt saatava esiin.

Asemasilta siirtyi loppukeväästä kaupungille. Korjaustyöt eivät ole vielä käynnistyneet, mutta eiköhän hommat tässä syksyn aikana käynnisty.

Alueella on myös pari jo lähes ikuisuuskysymykseksi päässyttä kaavahanketta. Kaupunginkallio on esimerkkitapaus siitä, kuinka maankäyttösopimukset voivat pitkittää asemakaavoitusta. On kuitenkin toiveita, että saisimme asemakaavan valtuustoon. Suviniityn ensimmäisten asemakaavojen piti tulla valtuustoon kai jo kuukausia sitten. Nyt nekin ovat uskoakseni etenemässä.

Toivottavasti vain maailman ja Suomen taloudellinen tilanne ei tee Espoon keskuksen kehittämiselle kepposta jälleen kerran: jos rakentaminen pysähtyy, voi aika ajaa nyt tehtyjen suunnitelmien ohi. Nythän on nimenomaan tarkoitus myös täydentää aikoinaan osittain rakentamattomiksi jääneitä kortteleita ja näin parantaa alueen ilmettä.

Odottelusta huolimatta olen edelleen toiveikas. Uskon, että keskuksestamme on kehittymässä huomattavasti viihtyisämpi ja miellyttävämpi alue asua, tehdä töitä, asioida, opiskella ja elää.


***
Espoon kaupunginhallituksen jäsenet Tommi Laakso (kok) ja Jaana Leppäkorpi (sd) 7.8.2008:
Espoon kaupungintalon purkamiselle kaikki edellytykset

Espoon keskuksen voimakas muutosprosessi on asukkaiden käynnistämä. Yleinen mielipide on kääntänyt selkänsä virastokeskukselle jo toistakymmentä vuotta sitten.

Espoon keskuksen kaupunkikuvan parantaminen ja elävöittäminen sekä viihtyisyyden ja turvallisuuden vahvistaminen vaativat voimakkaita muutoksia alueen kovan ytimen, virastokeskusalueen osalta. Radan pohjois- ja eteläpuolen tulee olla yhtenäinen toimiva kokonaisuus

Monet jo toteutetut rakennushankkeet kuten uimahalli, lukio, radan alikulku, hiippakunnan toimitalo ja rakenteilla olevat uusi kauppakeskus ja aluekirjasto ovat saaneet alueen asukkailta hyvin myönteistä palautetta ja Espoon keskuksen kiinnostavuus on vahvistunut.

Espoon kaupunki on v. 2007 yksimielisesti linjannut, että Espoon keskuksen muutosprosessin tuloksena alueen tulee olla ihmisläheisempi ja viihtyisämpi asiointi- ja työpaikkakeskittymä ja kaupunkikuvan tulee olla rohkeasti uudistettu. Tavoitteena on lisäksi esteetön, avoin ja palveleva virastokeskus, jossa näkyy Espoon edelläkävijän rooli hallinto- ja muun palveluympäristön laadussa. Myös asumisen lisääminen virastokeskuksen alueella ja pysäköinnin siirtäminen maan alle ovat konkreettisia tavoitteita.

Nämä tavoitteet voidaan parhaiten toteuttaa purkamalla kilpailuehdotusten tapaan kaupungintalo ja virastotalo 1. Myös taloudelliset syyt ovat purkamisen ja uudisrakentamisen puolella.

Paluu arkeen: ajankohtaista Espoossa

Olin tänään Suomen kansainvälisen teatterin infotilaisuudessa, missä pyydettiin kaupunginhallitukselta vihreää valoa teatteritalohankkeelle. Kyseessä on kuulemma yksinkertaisesti vain siitä, että meidän pitäisi nyt luvata, että neljän vuoden päästä valittavat päättäjät haluavat avustaa Espoon teatteria 5,9 miljoonalla eurolla vuodessa (nykyinen avustus on 1,3 miljoonaa). Näin saisimme nauttia maailman parasta teatteria Suomessa vuodesta 2013 alkaen. Saisimme teatterin, joka tuottaisi espoolaisille ja muille katsojille "yleviä kokemuksia, jotka saavat irtautumaan arjesta ja jotka antavat potkua työhön ja luovaan toimintaan".

Talo on kuulemma viimeinen teatteritalo, mikä Suomeen rakennetaan. Ja pakkohan se kuulemma on rakentaa, kun nykyiset tilat katoavat alta vuonna 2012. Omistaja (MTK) aikoo hyödyntää viimeistään silloin nykyisen teatteritalon tontin rakennusoikeuden, eikä jatka vuokrasopimusta.

Pidän teatterista ja haluan, että Espoossakin voi nauttia hyvästä teatterista. En kuitenkaan usko, että arvio tulevista kustannuksista pitää paikkansa. Juridiikka ja politiikka ovat eri lajeja. Vaikka meille tänään selitettiinkin, että jos lupaamme 5,9 miljoonan avustuksen niin siinä säätiön hallitus sitten pysyy, niin eihän se niin mene. Kustannukset kasvavat vuosien varrella ja se maksetaan, mikä laskuksi tulee, vaikka juridisesti ei pakko olisikaan. Eihän tulevat päättäjät voi säätiötä pistää konkurssiin, jos uusi talokin on rakennettu!

Pitäisikö meidän antaa avoin valtakirja teatterisäätiölle kilpailuttaa tulevan talon rahoitus ja rakentaminen siten kuin hallitus ja sen konsultit parhaaksi näkevät ja jäädä odottamaan tulevaa laskua? Tässä onkin ongelman ydin - kysymys, jota sietää pohtia tarkkaan ennen kuin teemme päätöksiä. Kyse on demokratiasta: siitä, kuinka me valtuutetut ja kaupunginhallituksen jäsenet valvomme sitä, miten veronmaksajien tulevia rahoja käytetään. Se on meidän vastuu varsinkin kun kyse on vuoden 2012 kuntavaaleissa valittavista päättäjistä, joille se lasku lähetetään.

Syyskausi on siis alkanut, eikä asioista tule olemaan puutetta. Olen yrittänyt päästä vauhtiin muistelemalla hieman viime kevättä, jotta osaisin varautua tulevaan. Meillä on paljon isoja asioita meneillään, jotka ovat tulossa syksyn aikana käsiteltäväksi:

- Organisaatiouudistuksesta pitäisi tehdä päätöksiä. Parhaillaan selvitetään mm. päivähoidon paikkaa Espoon hallinnossa ja pitäisikö ympäristö- ja tekninen toimi jakaa kahtia. Tässä yhteydessä on myös syytä miettiä alueneuvottelukuntien roolia ja miten kuntalaisten mahdollisuus osallistua parannettaisiin.

- Arviointikertomuksessa nousi esiin se, ettei lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa hoitotakuu toteudu. Päätimme seurata asiaa ja näin luoda paineita korjata tilannetta. Asiaan on syytä palata pian onhan aihe ollut kesälläkin esillä.

- Keväällä kaupunginhallituksessa syntyi ratkaisu kiinteistöhuollon ja ruokapalvelukeskuksen toimintojen kehittämisestä ja liikelaitostamisesta osittain. Tavoitteena oli selkeyttää kiinteistönhoidossa tilaaja- ja tuottajatehtäviä ja parantaa näin kiinteistönhoitoa. Ratkaisun jälkeen kiinteistönhoitoa ei tueta enää suoraan, vaan käyttäjät (koulu, päivähoito ym.) maksavat sen kokonaan ja näin Espoon yksikkökustannukset nousevat. Kustannusten nousu luvattiin kompensoida toimialoille (käytännössä ohjata sama raha uuteen paikkaan) ja tähän asiaan palaan vielä syksyn aikana.

- Koulujen peruskorjauksia päätimme kiirehtiä kilpailuttamalla rakennus- ja hoitourakoita. Ensimmäisen kilpailutuksen jälkeen suunnitelmat ja urakoitsijoiden valinnat tuodaan kaupunginhallitukseen päätettäväksi. Näin saamme tietoa ratkaisun toimivuudesta ja voimme arvioida esim. kuinka pitkäksi ajaksi hoitosopimus on järkevää tehdä. Päätimme myös, että saamme vertailutiedoksi laskelman, mitä kunkin koulun korjaus ja laajennus maksaisi perinteiseen malliin toteutettuna. Mielenkiintoista nähdä näkyykö talouden alakulo tarjouksissa. Näissä taloudellisissa tuulissa voi olla perusteltuakin pitää kunnan investointitaso korkealla.

- Vuoden alussa Espoo allekirjoitti yhdessä seudun kuntien ja valtion kanssa sopimuksen asunto- ja tonttitarjonnan lisäämiseksi. Kaupunginhallitus on edellyttänyt tekniseltä toimelta konkreettisia esityksiä siitä, kuinka pääsemme tavoitteeseemme. Tulevalle valtuustolle valmistellaan myös kaavoitus- ja rakentamiskohteet kattava ajoitettu työohjelma tämän vuoden loppuun mennessä. Tässä hankkeessa ei ole selvää kuin tavoite, jos sekään. Keinoista on niin kovin vaikea päästä yhteisymmärrykseen, että toisinaan sitä epäilee haluammeko me todella yhdessä vaikuttaa asumisen hintaan Espoossa.

- Kaavoituksen osalta syntyi todella merkittävä ratkaisu keväällä, kun saimme Etelä-Espoon yleiskaavan hyväksyttyä. Myös metrosta syntyi ratkaisu. Nyt työlistalla on asemakaavoja ja Histan osayleiskaava, josta kesän aikana on kuulunut eri viranomaisten kriittisiä lausuntoja. Niihin pitää syksyllä paneutua huolella ja pohtia jatkoa sen jälkeen. Kiirettä sillä ei ole.

- Lisäksi saamme syyskuun loppuun mennessä esityksen Leppävaaran uimahallin peruskorjauksen ja laajennuksen suunnittelijasta. Keväällähän asia kaatui, kun kilpailutuksessa oli tapahtunut kömmähdyksiä. Toivon myös, että Kuninkaantien palvelukeskuksen ja asuntolan rakennustyöt saadaan käyntiin naapureista ja liito-oravista huolimatta.

Nämä ja moni muu tärkeä ja mielenkiintoinen asia tulee syksyn aikana päätettäväksemme. Espoon keskuksen asioihin ja talousarvion huolestuttaviin sävyihin palaan seuraavissa kirjoituksissani. On tässä asiaa ja työtä kylliksi.

Puutarhaunelmia

Kesän säät eivät olleet parhaat mahdolliset lomailijalle. Onneksi sentään viimeiset puolitoista viikkoa on sää hellinyt - ehkä liiankin kanssa (voiko kesäsäähän olla koskaan tyytyväinen?). Kun sunnuntaina tulimme kotiin, sain huomata että pienen puutarhani kasvit olivat ilmoista nauttineet. Nurmikko ylti puoleen sääreen ja moni kasvi oli kasvanut enemmän kuin olin osannut kuvitella. Tillikin on yli metrin mittainen.

Keväällä tein pienen kukkapenkin pihallemme, mihin istutin ruusuja. Toiveeni oli, että saisin ne edes juurtumaan. Kukista en edes uskaltanut haaveilla. Nyt penkissä on yksi kukkaan puhjennut kukka ja parikymmentä nuppua. Aivan uskomatonta! Isäni suositteli minulle Nina Weibull-nimistä ruusua, joka on hänen kokemustensa mukaan helppohoitoinen. Se näyttää tarkoittavan sitä, että kukka nauttii siitä, ettei sen oloon puututa lainkaan. Se sopii minulle.

Kärhötkin ovat yllättäneet minut. Kesäkuun alussa ensimmäinen teki suuria ihania valkoisia kukkia, sitten toiseen tuli lukuisia viininpunaisia kukkia, joista on vieläkin aavistus jäljellä. Nyt kolmanteen on puhjennut pari ensimmäistä kukkaa ja ne ovat puna-valkoisia eli yhdistelmä edellisistä. Nuppujakin on useita. Ja minä kun olin ostavinani kolme samanlaista ja tummansinistä kärhöä viime kesänä, mutta tyytyväinen olen näihinkin. Enemmänkin kuin tyytyväinen. Nehän tuntuvat kukkivan koko kesän.

Toistakin kukkapenkkiä (alla) olen pihallemme rakennellut ja sitä jo vähän muuttanutkin. Se on reunustettu kivillä ja siihen on istutettu sellaisia kuivemman paikan kukkia (tähkälaventeli, keltamaksaruoho sekä yksi muu). Ne näyttävät juurtuneen, mutta ensi vuonna näemme vasta innostuvatko kukkimaan.

Hieman olemme saaneet puutarhastamme satoakin. Omenapuu ei tänä vuonna kukkinut, mutta marjapensaaseen tuli muutama marja. Kausimansikka on tehnyt mansikoita koko kesän, joista olemme saaneet pientä iloa. Sato tuntuu vaatimattomalta, kun maalla meillä oli useita marjapensaita täynnä marjoja.

Puutarhanhoito - pienenkin sellaisen - hoito on myös haasteellista. Alkukesästä yritin taistella jättitatar-putkikasvia vastaan, jonka nimen sain selville ystävällisen kommentoijan kautta ja kehnosti myös kirvoja vastaan. Nyt loman aikana etanat kävivät (taas kerran) popsimassa samettiruusuni lehdet. Ärsyttää! Olutansaan en etanoiden suhteen oikein usko ja niiden kerääminen iljettää yksitellen, mutta se lienee ainoa keino. Nyt niille ei enää näytä mitään erikoista herkkua olevan jäljellä. Kuunliljojenkin lehtiä ne ovat varmaankin syöneet.

Menetys ei kovin paljon harmita, sillä istutin alkukesästä samettiruusuja penkkeihin, kun monivuotiset kasvit näyttivät niin pieniltä. Tuollaiset yksivuotiset kasvit (ja edullisetkin) ovat kätevä keino saada ensimmäisenä kesänä kukkapenkki näyttämään rehevältä, kun on istuttanut perennoja. Niin ei tule istutettua monivuotisia kukkia liian tiheään, mihin ainakin minä herkästi syyllistyn.

Pari päivää sain puutarhaani kunnostaa, jotta sain sen mieleisekseni. Ruohonkin leikkaus oli haaste, kun se oli niin pitkää. Yksi kurjenpolvi pitäisi vielä leikata. Muut leikkasinkin ennen lomaa ja niissä on hieman uusia kukkiakin.

Mitäköhän seuraavaksi pitäisi tehdä? Miten syksyyn pitäisi varautua?

Vähiin käy

Blogini on elänyt hiljaisuudessa, minä en. Lomasta on menossa viimeinen viikko ja olen tullut kaupunkiin opettelemaan ihmisten ilmoilla olemista. Pehmeää lopetusta suositellaan lapsillekin ja se sopii myös aikuisille.

Olin yhteen soittoon reilu kolme viikkoa poissa kotoa, enkä muista koska edellisen kerran olisin ollut niin pitkään irti omista nurkista. Netissä poikkesin muutaman kerran, mutta yhtään merkintää en blogiin kirjoittanut, en edes tilablogiimme. Mökkipäiväkirjaan teimme muutamia merkintöjä ja se riitti. Ja teki hyvää.

Lapsetkin olivat lomatunnelmissa, kuten alla olevasta kuvasta näkyy, missä lapset pelleilevät pihallamme olevan hiekkakasan päällä. Lastenohjelmia katseltiin toisinaan, mutta useimmin ne unohtuivat muun mielenkiintoisemman ohjelman vuoksi.

Pääasiassa vietin aikaa tilallamme Väinölässä. Uskoni Sysmään kulttuuripitäjänä vahvistui entisestään. Tänä kesänä kävimme Musta ja Valkearatsu -talossa, missä Ransu ystävineen on syntynyt. Nukketeatteritalossa on esitys joka päivä ja se osallistaa lapsia mukavalla tavalla. Elsa uskalsi laittaa päänsä jopa hirmuliskon kitaan ja Väinö pesi krokotiilin hampaat.

Osallistuin Uotinpäiville vuosien tauon jälkeen. Lauantaina kylä oli niin täynnä väkeä, ettei sekaan meinannut mahtua. Väen paljous ja huima helle yhdessä eivät houkutelleet. Kävimme risteilemässä Päijänteellä, missä saimme nauttia upeista maisemista, ystävällisestä palvelusta ja vanhasta tanssimusiikista. Kävimme kääntymässä kalasääsken pesällä, joka on ollut paikallaan ainakin parikymmentä vuotta. Lintu tuntuu viihtyvän Tehiselällä.

Perjantai-illan pääjuhla tuntui olevan enemmänkin ikäihmisten juhla, mistä mekin lähdimme kesken pois. Juhlapuhuja oli siihen mennessä hädin tuskin päässyt maapallolle maailmankaikkeuden äärirajoilta, eikä Sysmästä ollut vielä tietoa. Iltamme jatkui maitolavabileissä Leppäkorvessa, missä lapset järjestivät alkuillan ohjelmaa. Sunnuntaina kävimme teatteritalossa katsomassa Waltarin kirjoittaman näytelmän Omena putoaa. Mainio valinta kesäteatteriin! Ja muutama roolisuorituskin teki vaikutuksen.

Tänäkin vuonna reissasimme Savon maalla ja Varsinaisessa Suomessa. Saimme nauttia yltäkylläisestä ylöspidosta, mistä kiitos isäntä- ja emäntäväelle tasapuolisesti. Kävimme myös palelemassa jälleen kerran Visulahdessa. Tällä kertaa minä ja Väinö yritimme vesipuistonkin puolelle, mutta matka pysähtyi höyrysaunaan. Pitänee vaihtaa kesäkohdetta. Turun suunnalla lapset vierailivat Muumimaailmassa ja me aikuiset nautiskelimme Naantalin kylpylän palveluista. Rentouttavaa.

Ajatukset ovat olleet kesäterässä. Uutisia olen katsellut ja lehtiäkin lukenut sen jälkeen, kun Petri tuli tilalle. Samaan aikaan ilmestyi TV ja postilaatikko tilallemme. Aiemmin olin pelkän radion varassa, eikä sekään kovin vaikeaa ollut, enemmänkin vapauttavaa.

Paluu kotiin toi myös hienoisen ahdistuksen. Elämä on, mutta matkustaminen on sitäkin kalliimpaa. Reissullamme meillä oli auto lainassa. Viime sunnuntaina tankkasin lähtiessäni Espooseen. Toin perheen, tavarat ja lainaistuimet kotiin. Maanantaina ajoin takaisin ja tankkasin uudelleen. Matka Espooseen maksoi noin 35 euroa matkustajien määrästä riippumatta. Maanantai-iltana hyppäsin bussiin ja maksoin 31 euroa omasta matkastani Helsinkiin. Sen päälle maksoin vielä seutuarvolipun, jotta pääsin kotiin. Kertakaikkiaan käsittämätön ero!

Perheellisten joukkoliikenne on luvattoman kallista, vaikka ottaisi huomioon kaikki mahdolliset autosta aiheutuvat kulut. Bussissa pienistäkin lapsista pitää jo maksaa, joten koko perheemme matka Sysmästä Helsinkiin maksaisi kai sata euroa. Ero junaankin on valtava, sillä noin kahdella sadalla eurolla perheemme pääsee junalla Espoosta Kuopioon ja takaisin.

Luin, että linja-autoliitto on ehdottanut bussiliikenteelle helpotusta polttoaineverosta, jotta hintatasoa ei jouduttaisi nostamaan entisestään. Sitä sietäisi harkita, sillä kahdeksan prosentin arvonlisävero ei kovin paljon loippujen hintoihin vaikuta. Kai sitä pitäisi autottomillakin olla varaa matkustaa muuallekin kuin minne junalla pääsee?

Loma ja lomasuunnitelma

Kauan kaivattu loma alkaa viimein ja olen valmis karistamaan Espoon pölyt jaloistani. Suuntaan Sysmään ja Savon suuntaan. Tilallamme riittää mielenkiintoisia hommia enemmän kuin tarpeeksi. Vielä viikko sitten meillä ei ollut minkäänlaista lomasuunnitelmaa, mutta tämän viikon aikana se on kehittynyt kuin itsestään. Ei paineita, eikä ressiä - siis aivan erinomainen suunnitelma ;)

Virkistävää ja rentouttavaa kesää!

(Kuvassa pihallamme olevan kärhön kukkaloistoa, josta olen ollut aivan erityisen iloinen.)

Kesä tulee yhä myöhemmin

Tuletko kanssani korkealle

pieniä hevosia katselemaan.

Tehdään tuohesta pienet länget

ja tullaan alas ja valjastetaan.

Ajetaan kissalla piispan pihaan.

Sanotaan niin, että ajateltiin:

pitäis muutama lehmäkin olla

ja mentäis samalla naimisiin.
- Lauri Viita -

Kesäkuu oli liikuntakulttuurin juhlaa, kun saimme jälleen kerran nauttia viikkoja jalkapallosta. Pelit tarjosivat juuri sitä kaikkea, mitä kuvitella saattaa: jännitystä (lähes kaikki muu paitsi Espanja -Italia), yllätyksiä (Turkki ja Venäjä aktiivisella pelillään) ja pettymyksiä (Hollanti ja Portugali). Hienoa, että viimeisimmät pelit ratkaistiin pelaamalla. Parhaimmista paras voitti mestaruuden, mutta minua harmitti se, ettei Saksa pysynyt venymään. Finaali ei ollut kisojen jännittävin ottelu.

Yllätin kesäkuussa itseni käymällä kaksi kertaa elokuvissa. Indiana Jonesissa oli liikaa takaa-ajoja ja mäiskettä ja liian vähän juonta ja asiaa, mutta saipahan kerrankin nauraa. Sikkuelämässä taas käsiteltiin elämän perusasioita jopa koskettavastikin ja loppu oli ihanan onnellinen. Kun ei odota mitään voi yllättyä positiivisesti. Kerrankin elokuvia, joista ei ahdistu ja jotka eivät jääneet vaivaamaan mieltä, kuten esim. Lilja 4-ever tai Orpokoti.

Hyvää mieltä on siis kesäkuussa riittänyt, kuten vuoden alussa toivoinkin. Kuun alussahan se oli enemmän kuin kadoksissa puoluekokouksessa. Sen jälkeen olen saanut hymyillä ja nauraa niin, että poskissa on tuntunut.

Juhannuksena olimme kesähäissä ja korttiin kirjoitin yllä olevan Lauri Viidan runon. Minusta se on yksi parhaista häärunoista ja saa sekin hyvälle mielelle.

Työpäiviä on vielä jäljellä, mutta luottamustehtävistä olen päässyt vapaalle. Vietin juuri pitkän viikonlopun Sysmässä Väinön kanssa. Sunnuntaina huomasin, ettei ole lainkaan vaikeaa olla useampaa päivää ilman TV:tä, nettiä ja sanomalehtiä. Ilmat suosivat, vaikka pelkäsinkin pahinta. Tuntuu, että oikea, lämmin kesä alkaa nykyisin vasta heinäkuussa. Onneksi myös loma.

***

Tiedättekö mikä on pahempaa kuin kuralätäköstä pyörällä ajaminen? No, se että äiti ajaa pyörällä ilman kypärää. Näin pohti aamulla poikamme ihmeissään, kun olin unohtanut vahingossa kypärän töihin.

Hyvää keskikesän juhlaa!

Oman pihan värikäs kukkaloisto tuo edelleen hyvän mielen raskaankin päivän jälkeen. Tässä jälleen muutamia otoksia pieneltä pihaltamme.

Vaikka kesä onkin ollut joitakin viikkoja normaalia aikaisemmassa, on pionimme puhkeamassa juuri oikeaan aikaan kukkaan. Kuulin näet äskettäen, että se on se oikea juhannuskukka.


Terassimme säileikköön halusin ehdottomasti kukkivia köynnöksiä. Naapurimme (heiltä saa muuten erinomaisia vinkkejä) löysi omalle pihalleen tulikuusamia, joita itsekin hankin viime kesänä. Nyt ne kukkivat villin oranssina ja tuottavat iloa ainakin minun silmille.

Vaikka pihamme onkin pieni niin silti meilläkin on oma rajataistelumme meneillään. Naapuritontin rajalla on pensasaidan sekaan kotiutunut putkikasvi (kuvassa oikealla), jonka nimeä en tiedä. Tavaton se on kuitenkin kasvamaan ja leviämään. Olo oli kuin viidakossa, kun viime viikonloppuna sitä harvensin, tai oikeammin kaadoin hiki otsassa.

Tuo kasvi on toki siitä kätevä, että se antaa pihallemme näkösuojaa ja ohjaa vieraat kulkemaan ulko-oven kautta. En kuitenkaan ole innoissani siitä, että se uhkaa viedä elinvoiman ja vallata alaa sireeneiltämme ja naapurin puolella olevalta pilajalta. Olisi todella mukavaa tietää, mikä tuo kasvi on.

Näissä mietteissä on hyvä hiljalleen antaa kesätunnelman rahoittaa mielen. Hyvää juhannusta ja loma-aikaa!

Todella upeaa!

Viikolla oli Keski-Espoo -seuran 20-vuotisjuhla, jota vietimme rakenteilla olevan kauppakeskus Entressen asiakasharjakaisten merkeissä. Pääsimme ensimmäistä kertaa Keski-Espoon kirjaston uusiin tiloihin!

Kauppakeskus avaa ovensa joulumarkkinoille ja kirjasto aloittaa toimintansa huhtikuun alussa ensi vuonna, joten kovin keskeneräistähän siellä vielä oli. Rakennuksen suuruus hämmästytti, kun sitä katseli sisältä päin. Kirjasto näytti tietysti valtavalta ilman kirjoja ja sisäseiniä.

Kirjaston henkilökunta oli jo nyt paikalla esittelemässä omia suunnitelmiaan. On muuten todella upeaa väkeä! Moni heistä tekee työtään todella sydämellään ja se näkyy siinä innossa, millä he kehittävät toimintaansa.

Liikekeskukseen tulee 40 erilaista liikettä. Alakerrokseen tulee useampi ravintola ja keskikerrokseen mm. vaateliikkeitä, lelukauppa ja kirjamyymälä. Espoon keskuksen palvelutaso tulee muuttumaan todella merkittävällä tavalla. Tuon jälkeen ei keskuksesta tarvitse lähteä muualle hakemaan juuri mitään.

Juhlassa seuran puheenjohtaja piti puheenvuoron, mutta tarjosi minullekin mahdollisuuden tervehtiä juhlaväkeä. Tilaisuus oli todella upea. Hymy oli herkässä, vaikka illan mittaan mielessä kävikin moni vielä kesken oleva asia. Työtä keskuksen viihtyisyyden eteen pitää jatkossakin tehdä, vaikka moni iso asia on jo saatu valmiiksi, tai melkein valmiiksi.

Todella upeaa on myös se, että viimein on kesä. Muutaman viikon päästä alkaa kesäloma, mutta sitä ennen loppuvat kokoukset. Maanantaina on kevätkauden viimeinen kaupunginhallitus, jonka listalla on taas painavaa asiaa. Ensi vuoden talousarvion ja strategian suunnittelua varjostaa talouden epävarmuus. Tuon ohella itseäni vaivaa lehdessä ollut uutinen Kuninkaantien toimintakeskuksen rakennustöiden keskeyttämisestä. Jäävätkö kehistyvammaiset ilman kunnollisia toimintamahdollisuuksia liito-orvien vuoksi?

Kesälomalla hiljenee myös blogini. Muutama merkintä pihamme loistosta tai loman vietosta saattaa tänne tulla. Olisi hienoa, jos sen sijaan tilamme blogi heräisi henkiin.

Lasten mielen hoitotakuu kuntoon

Lauantain (7.6.) HS:n vieraskynäpalstalla oli erinomainen kirjoitus mielenterveyspalveluista. Siinä todettiin mm. että

"Lastensuojelun asiakkuuden taustasyyt liittyvät usein lasten ja vanhempien terveyteen ja erityisesti mielenterveyteen. ...

Uuden (lastensuojelu)lain perusteluissa todetaan, että lastensuojelun asiakkaana olevien lasten tulisi saada tarvitsemansa terveydehuollon palvelut viivytyksettä. Lasten psykiatrisessa hoidossa hoitotakuu on ollut voimassa jo vuodesta 2001. Tästä huolimatta palvelujen saatavuudessa on ongelmia. ...

Tämä on johtanut siihen, että sairaita lapsia on jouduttu hoitamaan pelkästään lastensuojelun avohuollon tukitoimin tai huostaanotettuina lastensuojeluyksiköissä." Pahimmillaan "psykiatrinen hoitotaho saattaa edellyttää lapsen huostaanottoa ja sijoittamista pois kotoa voidakseen aloittaa lapsen hoidon. ...

Niin kauan kuin iso osa psyykkisesti sairaiden lasten ja psyykkisesti huonosti voivien vanhempien hoidosta jää yksin lastensuojeluväen vastuulle on turha odottaa huostaanottojen vähenemistä.

... avun vieminen kotiin on se suunta, jolla tätä kysymystä tulisi yrittää ratkaista."

Tuon kirjoittaja on vantaalainen, mutta kirjoitus pätee myös Espooseen. Tästä syystä esitin lisäystä kaupunginhallituksen lausuntoon tarkastuslautakunnan raportista. Päätimme, että tarkastuslautakunnan esille nostamiin lasten ja nuorten hoitoonpääsyongelmiin puututaan ja selvitetään tarkemmin erilaisia ratkaisuvaihtohtoja. Nuorisopoliklinikan suunnitelma tulee tehdä nopeasti ja huomioida tulevan vuoden talousarviossa. Kaupunginhallitus tulee seuraamaan lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden hoitotakuun toteutumista.

Nostin asian esille, koska kyse on tulevaisuudestamme. Pienelle lapselle tai nuorelle yli kuuden kuukauden odotusaika - joka saattaa venyä vuodeksikin - on todella pitkä aika, iso osa elämää.

Myös valtuustosopimuksessa me espoolaiset päättäjät olemme asettaneet tavoitteeksi, että Espoossa hoitotakuu on kunnossa. Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden osalta olemme surkeasti epäonnistuneet.

Tarkastuslautakunnankin esille nostama nuorisopoliklinikka oli juuri sellainen matalan kynnyksen tuki, jota varhainen puuttuminen edellyttää. En kuitenkaan usko, että tilanne korjaantuu ilman perusteellista paneutumista asiaan ja palvelutarjonnan laaja-alaista kehittämistä, mihin sosiaali- ja terveystoimessa tulee ryhtyä. Uskon, että kaupunginhallituksen säännöllinen seuranta luo paineen laittaa lasten ja mielenterveyspalvelut kuntoon Espoossa.

**

Näin puhuin maanantain valtuustossa tarkastuslautakunnan arviointikertomuksesta käydyssä keskustelussa. Olin tyytyväinen, että lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden heikko tila herätti eniten huomiota tämän vuoden kertomuksessa. Kertomus, valtuuston keskustelu ja kaupunginhallituksen seuranta antavat hyvät eväät tulevan vuoden talousarvion valmisteluun.

Itse uskon, että paljon meidän tulee tehdä varhain - silloin, kun lapsi syntyy. Tästä syystä neuvolatoiminnan vahvistaminen (Espoossa on 20 terveydenhoitajan vaje) ja lapsiperheiden kotiavun ja perhetyön lisääminen tuottaisivat hyvinvointia, joka kantaa pitkälle. Pienten lasten perheissä vanhemmuuden vahvistaminen ja jaksamisen tukeminen (konkreettinen apu) luovat edellytykset lämpimälle lapsi - vanhempi -suhteelle, jonka turvin lapsen on hyvä kasvaa ja kehittyä.

Mitä toimivammat peruspalvelut meillä on, sitä paremmat edellytykset siellä on tehdä myös ennaltaehkäisevää työtä, puuttua huoliin mahdollisimman varhain. Näin kasvava tarve erityispalveluille esim. lastensuojelun sosiaalityölle tai psykiatriselle erikoissairaanhoille saadaan hallintaan. Valitettavasti se työ kantaa hitaasti hedelmää kuntatasolla, mutta on kultaakin arvokkaampaa jokaisen yksilön kohdalla.

Aika taistella, aika rauhoittua

Palasin eilen Hämeenlinnasta väsyneenä ja hieman hämmentyneenä. Kesä tuntuu edenneen näiden päivien aikana ja olen taas nautiskellut pihastamme. Kotona on hyvä olla ja rahoittua.

Kärhöihini on avautunut ensimmäiset suuret ja kauniit kukat. Samalla tavoin puolueemme on puhjennut loistoon uuden johdon myötä: Jutalla ja Arilla on paljon edessään ja kaikki on mahdollista.

Susanna kuvaa omassa blogissaan (7.6.) osuvasti viime päivien tapahtumia ja minua viime päivien aikana nimeä mainitsematta. Oli tärkeää kokea se kaikki ja ne vahvat tunteet. Uskoin omaan näkemykseeni ja petyin, enkä peitellyt sitä. Minusta se oli oikeutettua, jotta voisi mennä eteenpäin. Mielessäni oli paljon vastaamattomia kysymyksiä, joista osa lienee syytä unohtaa.

Puolue todella uusiutui. Kokouksessa kukitettiin entinen puoluejohto ja se rivi oli todella pitkä. Vastuupaikoilla jatkavat vain varapuheenjohtaja Pia Viitanen ja muutama puoluehallituksen jäsen. Kirkkaimmassa kärjessä vain puoluevaltuuston puheenjohtaja Jouni Backmannilla on kokemusta valtioneuvostosta!

Ehkä se todellakin johtuu iästäni, kun huomasin arvostavani kokousväkeä enemmän kokemusta ja osaamista. Enhän minäkään enää ole raikas tai tuore, vaan enemmänkin keski-ikäinen ja "tunkkainen" 20 vuoden kokemuksen jälkeen. Toivottavasti myös meille on paikka tässä liikkeessä.

Poliittinen kriisi sai myös viime päivinä uusia käänteitä. SDP:n osalta vaalirahoitussotku johti Matti Ahteen luopumiseen. Politiikan uskottavuus ja luottamus kaikkia päätöksentekijöitä kohtaan on poikkeuksellisen pahasti koetuksella, mistä olen pahoillani.

Miten voisimme välittää kansalaisille edes osan siitä intohimosta, ilosta ja kovasta työstä, jota viime päivinäkin sadat puolueemme jäsenet ovat kokeneet ja tehneet? Miten osaisimme kertoa paremmin, kuinka tärkeää meille yhteiskunnan kehittäminen on?

Ei kukaan ilman intohimoa ja vakaumusta antaisi niin paljon tälle liikkeelle. Pelkkä oman edun tavoittelu, mistä niin monesti meitä syytetään, ei saisi meitä tuntemaan niin vahvasti onnea, pettymystä ja yhteisöllisyyttä kuin mitä Hämeenlinnassa tapahtui.

Minullekin politiikka, halu vaikuttaa ja osallistua on elämäntapa. Se työ jatkuu ensi viikolla valtuuston, konsernijaoston ja maakuntavaltuuston kokouksissa. Onneksi sentään kohta on kesä ja mahdollisuus ladata akkuja syksyä varten. Silloin me teemme kovasti taas työtä kunnallisvaaleissa ja silloin me teemme sen työn yhdessä ja vahvoina.

Hämeenlinna ja 6.6.

Alkuviikosta jo teki mieli hypätä Hämeenlinnan junaan ja toivoin, että alkaisipa puoluekokous jo nyt. Huomenna se viimein käynnistyy ja itsekin riennän paikalle heti kaupunginhallituksen aamukoulun (alkaa klo 7.00) jälkeen.

Henkilövalinnat ovat viime päivinä kovasti pyörineet mielissä. Keskusteluiden myötä oma kantani on vain vahvistunut. Tarja Filatovilla on poikkeuksellinen taito kiteyttää kielikuvin ajan ja politiikan ilmiöitä. Se on osoitus hänen laajasta asiantuntemuksestaan, lukeneisuudestaan ja kyvystään ymmärtää, miltä asiat arjessa näyttävät ja tuntuvat.

Tarjassa on lämpöä ja läsnäoloa, mikä puhuttelee ihmisiä. Se tekee hänestä aidon, mikä on todella arvokasta nykyajan pyörityksessä mediassa, turuilla ja toreilla.

Tarjassa on myös koeteltua johtajuutta. Hänellä on rohkeutta linjata asioita ja hän on niin vahva, että antaa tilaa moniäänisyydelle puolueessa. Se tekee liikkeestämme elävän.

Minä uskon, että Tarja on SDP:lle se oikea nyt, 6.6. Hämeenlinnassa ja 2010-luvulla. Tulee olemaan ilo tehdä työtä, toimia, pohtia ja väitellä hänen johtamassaan avoimessa ja uudistuvassa puolueessa.

En kuitenkaan aio ohittaa asiakysymyksiä, vaan osallistun ilmasto- ja ympäristövaliokuntaan. Omia ajatuksiani kuntapäättäjän näkökulmasta ilmastonmuutokseen kirjoitinkin edellisessä kirjoituksessani. Odotan mielenkiinnolla valiokunnassa käytävää keskustelua.

Puolueen uudistuminen on yksi päätavoite tälle puoluekokoukselle. Minusta jäsenten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen on välttämätöntä. Puolueen tulee elää paremmin ajassa ja analysoida ympäröivää maailmaa sekä tehdä siitä johtopäätöksiä, tavoitteita paremmalle elämälle. Tästä syystä kannatan puoluekokouskausien lyhentämistä. Se antaa mahdollisuuden kehittää puoluekokouskäytäntöjä ja paneutua tiettyihin asiakysymyksiin.

Puoluekokouksella on ylin valta puolueessa ja osallistujien määrän lisääminen on todellinen teko päätösvallan laajentamiseksi. Siksi puollan osallistujamäärän ("eliitin") laajentamista. Uskon myös, että tärkeimmissä asioissa yhä vähemmän pystytään pienissä piireissä asioista sopimaan, mikä sekin lisää kokouksen saliin valittujen ihmisten valtaa.

Itse olen korostanut koko ajan, etten halua mitään ennalta sovittua ratkaisua tärkeimmistä henkilövalinnoista. Puheenjohtajien (pj + 3 *vpj), puoluesihteerin ja puoluevaltuuston puheenjohtajan tulee olla parhaimpia, ei sopivimmilla alueilla asuvia. Näissäkin minulla nimiä on mielessä, mutta annan ratkaisun vielä kehkeytyä.

Kannatan myös neuvoa-antavan jäsenäänestyksen järjestämistä puheenjohtajaa valitessa. Meillähän äänestetään jo presidenttiehdokkaasta, mutta jotenkin osalle tuntuu vieraalta ajatukselta äänestää mahdollisesta tulevasta pääministeristä. Totta kai jäsenillä pitää olla sellaisessa asiassa mahdollisuus vaikuttaa! Vaikuttaakseenhan ihmiset puolueeseen tulevat ja minä toivon, että myös jatkossa tulevat.

Tästä tulee upeaa! Asiat ja valinnat ovat aidosti auki ja puolue on jonkin uuden portailla, jota kukaan ei vielä osaa aavistaa. Vanhoille junttamiehille se on vaikeaa, minusta hieno mahdollisuus SDP:lle muuttua, kasvaa uuteen aikaan ja uuteen toimintakulttuuriin.

Museokierroksesta ilmastonmuutokseen

Pitkään kestänyt odotus päättyi viikonloppuna viimein, kun lähdin lauantaina Väinön kanssa Eläinmuseoon. Matkalla poikkesimme Kiasmaan ihailemaan modernia taidetta ja hetkittäin lapsi innostui siitäkin. Lattialla ollut valkoinen interaktiivinen neliö oli hauska, possulla oli kiva ratsastaa ja katsella siitä tehtyjä esityksiä. Vierailun tavoitteena oli huomata, kuinka moninaista taide voi olla ja mielenkiintoista.

Eläinmuseo oli juuri niin kiinnostava kuin olimme talven pitkinä kuukausina kuvitelleet. Tarkastelimme erilaisten eläinten luurankoja, ihailimme Suomen luontoa ja viimein menimme saliin, missä dinosaurukset olivat. Väinö oli niin innoissaan, että noudatti jopa kieltoa kosketella luita. Leikkipisteessä oli tosin laatikollinen, joita sai tutkia luvan kanssa. (Kuvassa.)

Leikkipisteessä oli myös kaappi, jonka ovessa luki arvoituksellisesti "maailman vaarallisin eläin". Avasimme oven ja näimme ihmisen luurangon (kuvassa). Viisivuotias ei vielä sitä jäänyt paljon pohtimaan, mutta minä sitäkin enemmän.

Olin viikolla ilmastonmuutosta koskevassa seminaarissa, missä teemana oli kunnan toimet ilmastonmuutoksen hillinnässä ja sopeutumisessa. Aikaa ei ole paljon ja tulokset tulevat näkymään omana ja varsinkin lastemme elinaikana. Omaa lasta katsoessa ei tarvitse pohtia omaa tahtotilaa. Minä todella haluan muuttaa maailmaa!

Oma käsitykseni syveni asiasta ja aion edistää ilmastonmuutoksen hillintään tähtääviä toimia: energian säästöä ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Pientä listaa ajatuksista, joihin olisi syytä ryhtyä (tai jatkaa):

- vaihtaa lamput energiansäästölamppuihin (parhaimmillaan siinä voi säästyä energiaa parin tekoaltaan verran koko maassa),

- eheyttää kaupunkirakennetta ja näin vähentää liikkumisen tarvetta ja luoda edellytyksiä julkiselle liikenteelle,

- edistää julkisen liikenteen houkuttelevuutta (kaupungin tuen nosto, parempi palvelutaso, raideliikenteen laajentaminen, opasteiden kehittäminen),

- lopettaa suoran sähkölämmityksen käyttö kaukolämpöalueiden ulkopuolella ja edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöä (mm. aurinko, ilma- ja maalämpöpumput) omakotirakentamisessa perustamalla rakentajille neuvolan rakennusvalvontaan,

- päättää toteuttaa kaupungin omat uudisrakennukset matalaenergiataloina tai mieluummin minimienergiataloina. Uuden kaupungintalon tulee ehdottomasti olla tässä suhteessa edelläkävijä! Ja voisiko Espoon keskuksesta rakentua ekokaupunki?

- kaupungin hankinnoissa yhä vahvemmin tulee olla kriteerinä tuotteiden ja palveluiden energian kulutus ja ilmastovaikutukset,

- energiana hyödynnettävän jätteen vieminen kaatopaikoille tulee kieltää ja lopettaa myös pääkaupunkiseudulla samalla kun jätteiden muuta hyödyntämistä kehitetään.

Paljon olen miettinyt omakotitalon perässä kauaksi työpaikoista ja palveluista muuttavia. Kuinka paljon heiltä kuluukaan aikaa kulkemiseen, mikä on kaikesta tärkeästä pois! Kaavoituksessa tulisi ilmastovaikutusten lisäksi arvioida myös aikaa ja edistääkö kaava sujuvaa arkea.

Itse haluaisin osaltani kertoa siitä, kuinka tyytyväinen voi olla pieneenkin pihaan ja kuinka upeaa on asua toimivien joukkoliikenneyhteyksien äärellä. Asumme yhtiössä, missä on 27 asuntoa ja aiemmin tällä samaisella tontilla oli yksi omakotitalo. Tämä on erinomainen esimerkki muutoksesta, joka on tehnyt usean perheen tyytyväiseksi ja eheyttänyt kaupunkia kestävien periaatteiden mukaisesti.