Uusi aika, uudet ideat?

Auton ja asunnon hankinta ovat eri asioita, mutta silti tekee hieman vertailla niiden kehitystä, kun sattumoisin olen viime aikoina autoiluun ja autouutisiin perehtynyt. Kun on autoilematta yli kymmenen vuotta, huomaa todella maailman muuttuneen.

Viime viikolla taisi uutisissa olla kannanotto, jossa asuntorakentajat vaativat siirtämään edessä olevia uusia rakentamismääräyksiä. Näiden tarkoitus on puuttua asuntojen energian kulutukseen ja syystä, sillä asuminen vie ison lohkon siitä mitä me energiaa kokonaisuudessa kulutamme.

Missä maailmassa nuo esityksen tekijät oikein elävät? Useampi vuosi on ilmastokeskustelua käyty ja kaikille pitäisi olla selvää, että nykymeno ei voi jatkua. Tästä mielestäni löytyy hyvä esimerkki juuri autoteollisuuden puolelta: siellä näkyy todella olevan valtava kehitystyö meneillään. Hybridiauton ohella kehitetään yhä vähemmän kuluttavaa tekniikkaa ja päästörajoituksista on tarkoitus selvitä. Samalla myös autoilun mukavuus tuotekehittelyn myötä on kohonnut huimasti.

Autoteollisuus on toki selkä seinää vasten: sitä uhkaa ajorajoitukset ja kiellot, asumista taas kukaan ei ole kyseenalaistanut. Ehkä rakennusteollisuus uskoo, että mikä vain käy kaupaksi aina vaan.

Toki asuntopuolellakin tapahtuu, mutta hitaasti. Eilen valtuustossa hyväksyttiin asemakaava Nupurinkartanon alueelle, jota tullaan huoltamaan kalliolämmöllä ja asunnoista tehdään matalaenergiataloja, jotka säästävät sähköä. Äsken taas luin uutisen siitä, kuinka Heinolaan on valmistumassa kerrostalo, joka käyttää energiaa yli 70 % vähemmän kuin normaalitalo ja jonka rakentaminen maksaa vain pari prosenttia enemmän kuin tavallisen talon.

Suhtautuminen ilmastonmuutokseen on vain yksi osoitus siitä, kuinka vähän rakennusteollisuus näyttää satsaavan tuotekehittelyyn. Mitä uutta asumiseen on viime vuosina tullut ja koska (pitäisikö kysyä millä vuosikymmenellä)? Asuntokohtaiset saunat tulivat aikaa sitten, lattiamateriaalit on muuttuneet ja kaakelit yleistyneet, lattialämmitys märkätiloissa ja lasitetut parvekkeet. Ja tuon lisäksi kai keittiöiden varustelu on kehittynyt. Voiko olla niin, että kaikki mukava asumisessa on jo meillä olemassa? Tietotekniikkakin käytetään pääsääntöisesti vain kotikoneissa.

Maanantain valtuustossa käytiin keskustelua myös Espoon ympäristöohjelmasta ja se palautettiin uudelleen valmisteltavaksi. Ympäristö- ja ilmastokysymyksiin on etsittävä määrätietoisesti ratkaisuja, eikä yrittää väistellä niitä. Nykyistä kestävämpi elämä voi olla ihan yhtä hyvää ja rikasta elämää kuin tämä nykyinen tuhlailevakin elämämme.


*

Paradoksi

Viime marras- ja joulukuun sateiset päivät kypsyttivät minut tekemään tälle vuodelle lupauksen, mistä ei voi olla ylpeä. Useamman sykkän iltapäivän jälkeen, kun lähdin pyörällä sateessa polkemaan päiväkotiin lapsia hakemaan, päädyin ajatukseen, että ehkä sittenkin perheellisellä ihmisellä on hyvä olla auto.

Noina iltoina lapset olivat niin väsyneitä, että pojankin oli raskasta pyöräillä kotiin. Itku oli herkässä. Päiväkodilla huomasin, että osa vanhemmista ei saattanut kävellä sateessa edes parkkipaikalta sisälle, vaan jättivät auton aivan portin eteen tukkien kävelijöiden ja pyöräilijöiden reitin. Auton hankintaa suunnitellessa lupasin lapsille, etten itse sentään tee niin. Edelleenkään sade ei sulata meitä, mutta ehkä jatkossa sateisimpina päivinä pyrin viemään ja hakemaan muksut autolla.

Onhan se aikamoinen paradoksi, että kun todennäköisesti ilmaston lämpenemisen vuoksi talvet täällä ovat yhä kehnompia niin se saa meidät hankkimaan auton. Omien johtopäätösten pitäisi olla juuri nyt päin vastaisia, mutta myönnän jokapäiväisen arjen sujuvuuden menevän tässä elämän tilanteessa edelle. Kuvittelen, että jatkossa voisimme useammin käydä myös kyläilemässä tuttavien luona.

Haaveilen myös kauppareissuista, joilla pystyy ostamaan kerralla monen päivän ruuat. Lasten kasvamisen myötä maitoakin pitäisi voida ostaa useampi tölkki ja paljon muuta lisäksi. Niitä ei pyörällä saa kulkemaan.

Annoimme siis periksi. Joku ennusti, että ensiksi pari viikkoa ihmettelemme auton ihanuutta ja sen jälkeen sitä, kuinka olemme voineet olla kaikki nämä vuodet ilman sitä. Saa nähdä. Bussilipussani on kuitenkin edelleen kautta ja polkupyöräkin huollettu, jotta silläkin voin kulkea.

Kun päätös lopulta oli tehty, ryhdyimme toimiin ja tänään toin tuon auton kotiin. Monta kummallista asiaa on vielä edessä ja paljon rahan menoa tiedossa. Mutta kyllä se sentään on hieno - niin kauniin punainen!

*

Espoo edelläkävijäksi polkupyöräilyssä

Valtuustoaloite polkupyöräpaikoituksen kehittämiseksi

Hyötyliikunnan vähäisyys on yksi syy ylipainon lisääntymiseen ja siitä aiheutuviin terveyspulmiin. Polkupyöräily olisi kätevä tapa kulkea asiointi- ja työmatkoja, jos polkupyörille olisi olemassa kelvolliset paikoituspaikat. Polkupyörä pitäisi voida jättää päiväksi tai joissakin tapauksissa jopa yöksi turvallisin mielin.

Hyvä pyöräparkki
- on lähellä normaaleja kulkureittejä ja on työpaikalla tai liikekeskuksessa lähellä ovea
- on katettu, jotta pyörät ovat suojassa sateelta ja riittävästi myös suojassa tuulelta, koska
- monella on pyörässään lastenistuin
- mahdollistaa myös pyörän komerosäilytyksen
- telineeseen saa lukittua pyörän rungosta kiinni

Espoo on vuosia sitten palkittu vuoden pyöräilykuntana. Sen olisi pitänyt innostaa kehittämään pyöräilyä edelleen, mutta näin ei ole käynyt. Pyöräpaikoituksen laittaminen kuntoon kaupungin omilla työpaikoilla, liikekeskuksissa ja asemilla tekisi Espoosta todellisen edelläkävijän pyöräilykuntana ja hyötyliikunnan edistäjänä. Espoon kaupungin työpaikkojen hyvä pyöräpaikoitus toimisi erinomaisena esimerkkinä muille työnantajille.

Me valtuutetut esitämme, että
- Espoo määrittää rakennusjärjestykseen pyöräpysäköinnin vähimmäismäärät ja laatukriteerit eri rakentamiskohteissa. Myös asemakaavoituskäytäntöjä on tarkistettava tältä osin.
- Rakentamislupaa haettaessa on edellytettävä pyöräpysäköinnin järjestämistapa.
- Kaupunki rakentaa kunnolliset pyöräpysäköintipaikat omiin toimipisteisiin edistääkseen oman henkilökunnan pyöräilymahdollisuutta.
- Kaupunki edellyttää, että uusiin liikekeskuksiin ja korjattaviin liikekeskuksiin on rakennettava keskeiselle paikalle pyöräpysäköintipaikat.
- Kaupunki edistää sitä, että juna-asemien pyöräpysäköintiä kehitetään.



Jaana Leppäkorpi
Kaupunginvaltuutettu

Jätin tämän valtuustoaloitteen 13.10.-08 valtuustossa.

Museokierroksesta ilmastonmuutokseen

Pitkään kestänyt odotus päättyi viikonloppuna viimein, kun lähdin lauantaina Väinön kanssa Eläinmuseoon. Matkalla poikkesimme Kiasmaan ihailemaan modernia taidetta ja hetkittäin lapsi innostui siitäkin. Lattialla ollut valkoinen interaktiivinen neliö oli hauska, possulla oli kiva ratsastaa ja katsella siitä tehtyjä esityksiä. Vierailun tavoitteena oli huomata, kuinka moninaista taide voi olla ja mielenkiintoista.

Eläinmuseo oli juuri niin kiinnostava kuin olimme talven pitkinä kuukausina kuvitelleet. Tarkastelimme erilaisten eläinten luurankoja, ihailimme Suomen luontoa ja viimein menimme saliin, missä dinosaurukset olivat. Väinö oli niin innoissaan, että noudatti jopa kieltoa kosketella luita. Leikkipisteessä oli tosin laatikollinen, joita sai tutkia luvan kanssa. (Kuvassa.)

Leikkipisteessä oli myös kaappi, jonka ovessa luki arvoituksellisesti "maailman vaarallisin eläin". Avasimme oven ja näimme ihmisen luurangon (kuvassa). Viisivuotias ei vielä sitä jäänyt paljon pohtimaan, mutta minä sitäkin enemmän.

Olin viikolla ilmastonmuutosta koskevassa seminaarissa, missä teemana oli kunnan toimet ilmastonmuutoksen hillinnässä ja sopeutumisessa. Aikaa ei ole paljon ja tulokset tulevat näkymään omana ja varsinkin lastemme elinaikana. Omaa lasta katsoessa ei tarvitse pohtia omaa tahtotilaa. Minä todella haluan muuttaa maailmaa!

Oma käsitykseni syveni asiasta ja aion edistää ilmastonmuutoksen hillintään tähtääviä toimia: energian säästöä ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Pientä listaa ajatuksista, joihin olisi syytä ryhtyä (tai jatkaa):

- vaihtaa lamput energiansäästölamppuihin (parhaimmillaan siinä voi säästyä energiaa parin tekoaltaan verran koko maassa),

- eheyttää kaupunkirakennetta ja näin vähentää liikkumisen tarvetta ja luoda edellytyksiä julkiselle liikenteelle,

- edistää julkisen liikenteen houkuttelevuutta (kaupungin tuen nosto, parempi palvelutaso, raideliikenteen laajentaminen, opasteiden kehittäminen),

- lopettaa suoran sähkölämmityksen käyttö kaukolämpöalueiden ulkopuolella ja edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöä (mm. aurinko, ilma- ja maalämpöpumput) omakotirakentamisessa perustamalla rakentajille neuvolan rakennusvalvontaan,

- päättää toteuttaa kaupungin omat uudisrakennukset matalaenergiataloina tai mieluummin minimienergiataloina. Uuden kaupungintalon tulee ehdottomasti olla tässä suhteessa edelläkävijä! Ja voisiko Espoon keskuksesta rakentua ekokaupunki?

- kaupungin hankinnoissa yhä vahvemmin tulee olla kriteerinä tuotteiden ja palveluiden energian kulutus ja ilmastovaikutukset,

- energiana hyödynnettävän jätteen vieminen kaatopaikoille tulee kieltää ja lopettaa myös pääkaupunkiseudulla samalla kun jätteiden muuta hyödyntämistä kehitetään.

Paljon olen miettinyt omakotitalon perässä kauaksi työpaikoista ja palveluista muuttavia. Kuinka paljon heiltä kuluukaan aikaa kulkemiseen, mikä on kaikesta tärkeästä pois! Kaavoituksessa tulisi ilmastovaikutusten lisäksi arvioida myös aikaa ja edistääkö kaava sujuvaa arkea.

Itse haluaisin osaltani kertoa siitä, kuinka tyytyväinen voi olla pieneenkin pihaan ja kuinka upeaa on asua toimivien joukkoliikenneyhteyksien äärellä. Asumme yhtiössä, missä on 27 asuntoa ja aiemmin tällä samaisella tontilla oli yksi omakotitalo. Tämä on erinomainen esimerkki muutoksesta, joka on tehnyt usean perheen tyytyväiseksi ja eheyttänyt kaupunkia kestävien periaatteiden mukaisesti.

Loma

Olimme viikonloppuna Riikassa, mistä alkoi minun ja lasten viikon mittainen kevätloma. Siinä siis selitys nyt vallitsevalle säälle, jonka en anna masentaa. Niin olen päättänyt.

Matkoilla tulee väistämättä tehneeksi havaintoja asioista, jotka mietityttävät muutoinkin. Riikassa oli käytössä tasataksa julkisissa kulkuneuvoissa. Kun ajattelee paikallista "palvelu"kulttuuria eli asiakkaille ei puhuta, eikä hymyillä niin se onkin ainoa mahdollisuus. Kertaakaan ei tarvinnut selitellä minne olemme menossa, eikä selvittää se maksaa.

Joka kerta matka maksoi 40 santiimia. Vertailun vuoksi todettakoon, että vanhassa kaupungissa tuoppi olutta maksoi 2,5 latia. Taas kerran olimme siis paikassa, missä julkisilla kulkeminen oli naurettavan halpaa! Jos pääkaupunkiseudun lippujen hinnat ovat keskitasoa Euroopassa - kuten meillä väitetään - niin missäköhän julkisilla kulkeminen on kalliimpaa?

Meillä on kaupunginhallituksessa pöydällä lausunto YTV:lle tulevaisuuden taksa- ja lippujärjestelmästä. Olen kannattanut ajatusta siirtyä tasataksaan, koska se lisäisi eniten joukkoliikenteen käyttäjiä. Sen pitäisikin olla päätavoitteemme, kun ajatellaan ilmasto- ja ympäristöasioita. Samalla pitää myös laajentaa edelleen raideliikennettä (varsinkin kaupunkirata Espoon keskukseen ja raide Histan kautta Lohjalle).

Riikan vanha kaupuki oli rakennettu tiiviisti, kuten monet muutkin vastaavan ikäiset kaupungit. Erilaiset ja eri-ikäiset talot olivat kiinni toisissaan ja katukuvasta muodostui mielenkiintoinen ja moni-ilmeinen. Menetin suuntavaistoni joka kerta kulkiessani ja kaipasin äärettömästi kunnon ruutukaavaa. Kaupungin sielu olivat kuitenkin ihanat puistot, jotka eivät vielä olleet heränneet loistoonsa. Olimme taas kerran liian aikaisin liikkeellä.

Kaupunkien laitamille sijoittuvat ostosparatiisit ovat rantautuneet meille maailmalta ja niitä on nykyään kaikkialla - myös Riikassa. Kävimme yhdessä sellaisessa mielenkiinnon vuoksi.

Pysähdyin taas kerran miettimään onko kehitys estettävissä vai mitä sille pitäisi tehdä? Käymme itsekin ostoksilla sellaisissa. Vaateostoksilla käymme lähes aina Sellossa, minne meiltä pääsee junalla 15 minuutissa. Ostokset on helppo tehdä, kun kaikki on saman katon alla, eikä tarvitse pelätä lasten joutumista autojen alle.

Näissä paratiiseissa on siis puolensa, mutta ne vaikuttavat lähikauppoihin, jotka taas ovat arjen sujuvuuden kannalta tärkeitä. Jos niiden lisääntymistä ei voi estää niin ainakin ostoparatiisien sijoittumista pitää ohjata vahvasti.

Asuntorakentaminen laadukasta metroradan varrellakin

Keskiviikon (12.3.2008) Länsiväylässä Jouko Niemelä nostaa esiin jälleen kerran huolen siitä, millaista asumista metro tuo tullessaan. Hänen mukaansa tiivis rakentaminen tarkoittaa betonikasarmeja entisen Itä-Saksan malliin.

Näin ei tietenkään ole, koska elämme eri aikaa, eri maassa ja asetamme yhdessä aivan toisenlaiset vaatimukset uudelle asumiselle.

Metropäätös ei määrää sitä, millaista uusi rakentaminen on radan varressa tai muuallakaan Espoossa. Pian hyväksyttävä yleiskaava sen sijaan ohjaa kaavoitusta ja rakentamista. Siinä asuntoalueiden luonnetta on eroteltu kerrostalovaltaisiin alueisiin, tiiviin ja matalan asumisen alueisiin sekä pientaloalueisiin. Osa alueista on merkitty säilyviksi ja osa tiivistyviksi alueiksi.

Asemakaavoituksella määrittelemme uusien alueiden laatuvaatimukset. Usein asemakaavan liitteeksi on valmisteltu sitova kortteli- ja lähiympäristösuunnitelma, joka vielä täydentää kaavamääräyksien vaatimuksia mm. julkisivumateriaaleista. Määrätietoinen toiminta on tuottanut myös tulosta. Esimerkiksi Kulovalkean rakenteilla olevaa aluetta rantaradan varressa on moni kehunut.

Suomi on itse asiassa omalaatuinen maa. Me asumme harvassa ja samalla olemme eurooppalaisittain hyvin kerrostalovaltainen maa. Meillä kerrostalovaltaisuus ei ole siis tarkoittanut tehokasta maankäyttöä, vaikka se sellaiseksi mielletäänkin.

Tiivistämistä taas pelätään tai sillä pelotellaan juuri siksi, että ajatellaan sen tarkoittavan mahdollisimman korkeiden talojen rakentamista jokaiselle viheralueelle, mitä se ei tietenkään tarkoita. Ja kuten vertailu muihin maihin ja kaupunkeihin osoittaa, tiiviisti voi rakentaa, vaikka se tarjoaisi jokaiselle mahdollisuuden omaan pihaan, mistä moni ihan oikeutetusti haaveilee.

Eräs kuntaliiton asiantuntija totesi joku aika sitten, että jokainen suomalainen kaupunki on palveluiltaan kokoaan heikompi, koska ne ovat niin hajanaisia. Tiiviimpi yhdyskunta olisi elävämpi palveluiltaan, ilmaston ja ympäristön kannalta kestävämpi ja perheiden ajankäytön kannalta parempi. Nämä ovat mielestäni perusteltuja tavoitteita hyvälle yhdyskuntasuunnittelulle.

Jaana Leppäkorpi
Valtuutettu, kaupunginhallituksen jäsen (sd)
Tuomarila


Kirjoitus on julkaistu 23.3.2008 Länsiväylässä. Kuvassa Kulovalkean uusia taloja.

Ihana talvi ja Espoon kaikki asiat

Kalenterin mukaan lauantaina alkoi kevät ja sunnuntaina tulikin oikea talvi. Olipa ihanaa nähdä kerrankin pihan kaikki lapset lumileikeissä. Lapset laskivat mäkeä, hiihtivät ja lumesta syntyi tunneli ja dinosaurus. Samalla pihan aikuiset pohtivat mahtaako tätä iloa kestää muutaman tunnin vain pari päivää. Toivomme jälkimmäistä.

Dinosaurus syntyi pihalle Väinön ja Petrin yhteistyönä. Nuo kauan sitten eläneet hirmuliskot ovat pojan mielessä yötä päivää. Hän on pohtinut sitä, koska ne elivät, selvittänyt mistä me niistä tiedämme ja kuinka erilaisia liskoja maapallolla on oikein ollut.

Joku aika sitten päiväkodissa oli keskusteltu lasten kanssa ikävästä. Elsa ja moni muu lapsi kertoi kaipaavansa päivän aika vanhempiaan. Kun oli tullut Väinön vuoro kertoa, oli hän todennut ikävöivänsä sukupuuttoon kuolleita dinosauruksia. Poika kuulemma herättää aivan omanlaisia keskustelunaiheita ryhmässä ;)

Torstaina oli postilaatikkoon tungettu kolme isoa ja paksua kirjekuorellista paperia. Siinä oli maanantain kaupunginhallituksen esityslista liitteineen. On siinä ollut luettavaa! Näyttää olevan täysin mahdotonta rytmittää asioiden käsittelyä siedettäväksi. Se on demokratian kannalta hyvin kyseenalaista.

Listalla on kaikkiaan 25 asiaa, joista osa tämän valtuustokauden tärkeimpiä, joita pitäisi oikeasti vielä voida pohtia ja puhua. Ainakin asioiden vaikutuksista ja jatkotoimenpiteista pitää keskustella. Saa nähdä kuinka se onnistuu.

Tässä osa asioista, joita pitäisi maanantaina saada hyviä päätöksiä aikaiseksi:

- pääkaupunkiseudun yhteistyössä syntyneet raportit mm. seutuyhteistyöstä, omistajapolitiikasta, MAL-asioista sekä joukkoliikenteen järjestämisestä

- valtion ja seudun kuntien välinen sopimus asunto- ja tonttitarjonnan lisäämiseksi (millä keinoin Espoo selviää siitä?)

- pääkaupunkiseudun ilmastostrategia

- Etelä-Espoon yleiskaava

- Histan osayleiskaava

- Leppävaaran urheilupuiston asemakaavan muutos, joka mahdollistaisi hiihtoputken toteuttamisen alueelle (asiasta on tullut paljon palautetta)

Ilmastostrategia ja siihen sitoutuminen on todella tärkeä kokonaisuus, johon valtuustossakin on syytä paneutua huolella. Samalla moni noista listalla olevista asioista eittämättä liittyy vaikuttaa siihen. Miten esim. Histan suunnitelmissa luodaan edellytyksiä joukkoliikenteellä kulkemiseen? Onko rantaradan varrella olevat mahdollisuudet kartoitettu riittävällä tavalla, vai onko siellä vielä mahdollisuuksia, joita ei ole huomattu.

Listan asioiden lisäksi itselläni on vielä esitys ylimääräiseksi asiaksi, joka koskee tulevien pienten koululaisten tuen tarvetta ja avun saamisessa ilmenneitä alueellisia eroja. Toivon, että siitäkin asiasta edes muutaman sanan saatamme kokouksessa vaihtaa.

Syyskevättalvi

Kampaajakäynnit saavat minut hyvälle tuulelle kahdestakin syystä. On todella kiva muuttua, kokeilla jotain uutta. Oma väri tuntuu nyt löytyneen, mutta leikkausta voi huoletta vaihdella. Nyt kevään auringon säteiden myötä hiukseni leikattiin oikein lyhyiksi. Toinen syy hyvään mieleen on se, että kampaajani osaa aina sanoa jotain mukavaa ja kehua silleen sopivasti. Olo tuntuu uudistuneelta.

Muutoin helmikuun loppu on mennyt flunssan kanssa painiessa. Joka kerta kun suunsa avaa, pitää jännittää millainen ääni sieltä nyt tulee vai tuleeko mitään. Puolikuntoisena en ole uskaltanut liikkua samaan malliin kuin aiemmin. Vuoden alussa tekemäni lupaukset ovat siis olleet koetuksella.

Toisaalta jos tammikuu oli liikunnan kuukausi, on helmikuu kulunut kulttuurin parissa. Lasten kanssa kävin teatterissa ja elokuvissa katsomassa Alvinia ja pikkuoravia. Jälkimmäinen oli lapsille suurempi elämys kuin meille aikuisille.

Aikaisemmin kerroinkin jo, että kävin myös teatterissa ja näin myös elokuvan Epämiellyttävä totuus, jonka sanoma on eittämättä pyörinyt viime aikoina mielessä. Tämä helmikuu (keskitalvi) on ollut todella erikoinen. Viime viikolla oli päivä, joka alkoi syksyisissä tunnelmissa, satoi ja oli harmaata. Iltapäivällä olikin sitten jo kevät parhaimmillaan: aurinko paistoi ja lämmitti. Muutamassa tunnissa siinä hujahti melkein puoli vuotta!

Keskiviikkoaamuna oli sitten hetken aikaa talvi ja mekin menimme puolikuntoisina ulos, koska tiesimme ettei sitä iloa enää iltapäivällä olisi. Vähiin ovat jääneet talviset hetket ja tällaista se kai sitten täällä Helsigin seudulla jatkossakin tulee olemaan. Jokin on oikeasti muuttunut.

Tästä johtuen olen taas alkanut olla tarkempi sähkön kulutuksen kanssa. Meidän omillakin teoilla on merkitystä, vaikka toki suurempi merkitys on monien muiden valtioiden toimilla. Olen myös pohtinut mitä me espoolaisina päättäjinä olemme tehneet ja jättäneet tekemättä. Olemmeko edistäneet riittävästi joukkoliikenteen houkuttelevuutta ja toimivuutta? Kaupunkisuunnittelussa näihin asioihin tulisi ottaa määrätietoisempi ote.

Eräs asiantuntija totesi joku aika sitten, että jokainen suomalainen kaupunki on palveluiltaan kokoaan heikompi, koska ne ovat niin hajanaisia. Tiiviimpi yhdyskunta olisi elävämpi palveluiltaan, ilmaston kannalta kestävämpi ja perheiden ajankäytön kannalta parempi. Miksi me silti suunnittelemme toisenlaista?

Luopumisia - taas

Uuden vaalikauden alkaessa myös valtion erilaiset neuvottelukunnat kootaan uudelleen. Olen itse ollut kaksi ja puoli kautta Luonnonvarainneuvostossa ja sen jaostoissa. Pari kautta olen ollut sen metsäjaostossa, mikä on ollut todella mielenkiintoista.

Paljon on tullut pohdittua metsien suojelua ja erityisesti Etelä-Suomen metsien tilaa, metsäluonnon monimuotoisuutta, suurpetojen kantoja, kestävää metsätaloutta ja montaa muuta asiaa.

Ympäristöasiat olivat aikanaan yksi tärkeä asia, miksi aikoinaan lähdin mukaan politiikkaan. En valinnut puolueekseni silloin vielä orastavassa vaiheessa olevia vihreitä, vaan vaan SDP:n. Uskoin, että sitä kauttakin voi vaikuttaa, kuten on käynytkin.

Myöhemmin sain myös kuulla puolueemme kunniakkaasta toiminnasta ympäristöasioiden puolestaa. Meillä oli ensimmäisenä oma ympäristöohjelma ja ensimmäinen ympäristöministerikun oli demari.

Kokemusta puolueella suunnan näyttämisestä siis on ja on sitä rohkeuttakin ainakin joskus ollut. Toivottavasti oppositiokausi antaa nyt uutta potkua.

Puolueen sisällä on pikään toiminut oma ympäristöliike Villiruusu, joka kokoaa ympäri Suomen aktiivisia ympäristöihmisiä yhteen. Olen ollut jonkin aikaa sen puheenjohtaja ja Tampereella asuessani perustin sinne oman Villiruusun verson, joka kai nykyisin toimii aktiivisesti.

Innostukseni toi myös muita tehtäviä. Olen toiminut puolueen ympäristöjaoston sihteerinä ja tuossa Luonnonvarainneuvostossa. Viime aikoina en tosin ole pystynyt tuota tehtävää kunnolla hoitamaan, mikä on harmittanut ja hävettänyt. .

Aika ei vain riitä kaikkeen. Nyt on perhe, vakituinen työ ja haastavat luottamustehtävät omassa kunnassa. Oli siis tänään sanottava "ei", kun puolueesta soittelivat ja kysyivät kiinnostustani jatkamiseen neuvostossa.

Niin se elämä kulkee. Ja näin uudet innokkaat ja nuoremmat saavat uusia tehtäviä.

Tuntuu, että eräs vaihe on nyt täysin takana. Vaikka aikaa ympäristöasioille ei enää ole Villiruusussa, neuvostossa eikä Luonnonsuojeluliitossakaan (olen Espoon ympäristöyhdistyksenkin entinen aktiivi) niin paljon olen tietoa niistä tehtävistä saanut.

Autottomuus on kova juttu

Armaan mieheni innoittamana kävin testaamassa, kuinka vihreä olen ja huomasin olevani yli 80 % vihreä. Minuakaan tulos ei lainkaan yllättänyt, mutta herätti halun kommentoida ja ihmetellä.

Tein testin eilen, kun lunta satoi taivaan täydeltä ja lähdin sen jälkeen päiväkotiin hakemaan lapsia. Meillä oli toki aikanaan kunnon kumipyöräiset lastenrattaat, mutta kun Väinö alkoi kävellä matkat siirryimme kevyempiin ja pienirenkaisiin rattaisiin. Kotimatkan varrelta ei ollut metrin metriä aurattua tietä, vaan koko matka oli kahlattava hangessa. Totesin, etten millään jaksa työntää tai vetää Elsaa niinpä tyttö (2v 10 kk) käveli ensimmäisen kerran koko matkan kotiin. Aikaa kului reilu tunti, eikä meillä autottomina ollut vaihtoehtoja.

Illalla ajattelin testiä ja olin entistä ylpeämpi valinnastamme elää autotonta elämää, jota ei edes Vihreä liitto usko olevan olemassa. Autottomuus on kova juttu! Meillä lapset oppivat alusta alkaen siihen, että pidemmät matkat kuljetaan bussilla tai junalla. Lyhyet matkat taas kuljetaan jalan tai pyörällä ilmasta riippumatta. Väinökin (4v 2kk) kulki alkusyksystä päiväkotimatkat omalla pyörällä. Arkiliikunta on olennainen osa terveellistä elämää, jonka eväitä toivon voivamme lapsillemme antaa.

Olemme siis päättäneet hoitaa oman osuutemme ilmastotalkoista ja ympäristön suojelusta liikkumalla julkisilla. Muut arjen ratkaisut ovatkin sitten hieman vähäisempiä. Jätteitä olemme lajitelleet aina ja maito- ja mehupurkkeja on tullut kannettua keräyspisteisiin kauppamatkoilla vuosia. Nyt se on helpompaa, kun keräyspiste on omassa taloyhtiössä. Lisäksi käytämme kankaista kauppakassia ja ostamme reiluja baanaaneja.

Myönnän, että olemme mukavuuden haluisia ja niinpä emme ole käyttäneet kestovaippoja ja lapsemme ovat syöneet ylikansallisia purkkiruokia. Lasipurkit on toki aina kannettu keräyspisteeseen, mikä vähän vähentää omantunnon tuskia.

Mutta onko vihreytta myös se, että kaikkialle pitää saada lisää rahaa? Ja oliko listalla aivan varmasti oikeat kohteet ja oikeat toimenpiteet? Tämä on mielestäni paljon vaikeampaa. Lisääkö lasten tekemisen halua elatustuen korottaminen tai onko junaliikenteen tukeminen tärkein kohde liikennepuolella? Eikö viimein pitäisi saada tukea suurten kaupunkien julkisen liikenteen käyttökustannuksiin, kuten demarit ovat esittäneet? Myönnän, että tällaisissä kyselyissä sitä mielellään antaa kaikille kaikkea. Niin minäkin, mutta tekeekö se minusta vihreän?

Vihreät kannattavat perustuloa, mutta sitä ei tuossa kyselyssä ollut edes rivien välissä. Ilahduttavaa ja mielenkiintoista siinä oli se, että Vihreät näyttävät keskittyvän edelleen lapsiperheisiin, vaikka muut puhuvat vanhusten palveluista. Ikäihmiset eivät äänestä vihreitä, joten heille ei mitään kannata luvata. Toisaalta Vihreissä on ollut paljon niitä, jotka kannattavat tasarahamallia päivähoitoon - siksi kai päivähoitoon liittyviä kysymyksiä ei ollut lainkaan.

Kaikkiaan tällaiset testit ja kyselyt yksinkertaistavat asioita liikaa ja ulkopuolelle jää keskustelu rakenteellisista uudistuksista. Kaikki radikaalikin täytyy jättää pois, koska enemmistö kulkee valtavirtaan. Tylsää. Se on vaalien perusominaisuus.

Mutta sai tuo testi sentään ajattelemaan omia elämäntapoja ja olemaan ainakin hetken ylpeä omista valinnoistaan. Kiitos siitä!